Kylmää kevättalvea ja luoteistuulta Utössä

Utön kevätkausi tuli avattua lähes viiden kuukauden tauon jälkeen. Talvi kuvastaa kuitenkin paremmin säätilaa ja vallitsevaa ajankohtaa. Ms Eivor oli liikenteessä maanantaista 26.3. lähtien. Jäälautat ja -lohkareet kolisivat laivan pohjaa vasten suurimman osan matkasta, etenkin Jurmon-Utön väli oli mennen tullen kaikkein pahin. Tuuli oli kasannut ahtojäitä väylän itäpuolelle. Meno oli varsin hidasta ja aikaa kuluikin yli 5 tuntia. Samaa matkaa tuli myös lintumies Jarmo Koivisto Nokialta, Utöhön oli jäänyt Tammeron Heidi, joten me pidimme kolmistaan saaren miehitystä yllä. Vain Utön etelä- ja länsipuolella oli avonaista merta, rannat ja lahdenpoukamat olivat luonnollisesti jäässä. Kylätie oli sula ja kurainen. Utön pohjoispuolella laivan kannelta näkyi 12 muuttavaa merihanhea. 

Alkumatkasta näkyi jo palasiksi lohjenneita jäälauttoja.

Utön satamalahti oli vielä tiukasti jäässä.

Talventähdet piristävät jo varhain maaliskuussa.

Purevassa parin asteen pakkastuulessa muutaman tunnin kierroksella havaitsimme lähinnä peruslajistoa. Itärannan suuressa sotka- ja telkkäparvessa oli jokunen lapasotka, mutta ei enää allihaahkaa. Kylällä laulurastas tutulla paikallaan ruokinnalla museota vastapäätä, koulun pihassa puolestaan erikoisen näköinen värivikainen mustarastaskoiras, jota ei löydetty enää keskiviikkona, mahtoiko lähteä muutolle. Yksinäinen tilhi tupsahti Tenovuon pihapuuhun. Muista mainittakoot tundraurpiainen, punarinta, pajusirkku- ja vihervarpuskoiras, pari käpytikkaa, hemppo, kottarainen ja sepelkyyhky. Suojaisissa aurinkoisissa paikoissa oli kumminkin sen verran lämmintä, että seinustoilla näkyi kärpäsiä ja kukkivia talventähtiä. 

Koululla oleili erikoisen näköinen mustarastaskoiras.

Mustavalkorastaasta ei saanut uutta lajipinnaa.

Tiistaiaamuna maa oli kuurassa. Onneksi aurinko alkoi paistaa. Kaksitoistatuntisen maastoretkeilyn saldona havaittiin 15 merihanhea, pari laulujoutsenta, neljä lapasotkaa, kaksi tukkakoskelokoirasta, uivelonaaras, 8 riskilää, 220 allia ja 52 haahkaa. Kylällä Gamla Postenin kalliolla lymyili kangaskiuru. Pikkulintuja oli niukasti, pari peukaloista ja rautiaista, keltasirkku, punarinta, pajusirkku, pulmunen, laulurastas, niittykirvinen ja toisen päivän koululla oleillut valkoläiskikäs mustarastaskoiras. Heidi ilmoitti nähneensä itäniityn yllä todennäköisen ampuhaukan pikkulinnun perässä. 

Punatulkkukoiras mutusteli vaahteran silmua.

Pysyy se merikotkakin tikun päässä. 

Kolmas retkeilypäivä oli säätyypiltään lähes edellisten kaltainen, tosin hivenen vielä arktisempi. Kun Eivorkin oli matkassa 6 tuntia, oli meillä saaressa kymmenisen tuntia aikaa havainnoida. Lounaispuolen ulapalla ui noin 200 haahkakoirasta, Heidi oli nähnyt yhden ruokin ja töyhtöhyypän aamulla. Muutto oli täysin pysähdyksissä kylmästä viimasta johtuen. Majakan vierestä lensi kaksi naakkaa, merihanhia nähtiin neljä ja saaressa kiertelevä sepelkyyhky, tilhi ja samaiset kaksi käpytikkaa. Kottarainen viserteli lepikossa pöntön edustalla. Itärannassa oli kaksi pajusirkkukoirasta, kylillä punarinta, tikli ja talvehtineen laulurastaan lisäksi toinen kaveri sekä vaahteran silmua mutusteleva punatulkkukoiras. Jarmo oli havainnut myös käpylinnun. Pääsiäisväkeä saapui saareen, Jorma ja Outi pajunkissojen kera. Eivor pääsi matkaan vasta klo 17.50 aikataulustaan reippaasti myöhässä. Jääkansilla makaili hylkeitä aivan laivaväylän varrella, yksi kuuttikin tuli nähtyä. Merikotkia päivysti ja saalisti koko matkan aikana. Pärnäisiin saavuttiin jo neljän ja puolen tunnin jälkeen. Porukat ehtivät klo 23 lauttaan. Salossa oli satanut lunta ja tiet olivat liukkaita.

Linnut vähenivät, enää puolikkaita sinisorsia.

Utön-Jurmon välille oli kasaantunut paljon jäätä.

Paluumatkalla laivaväylällä näkyi ainakin kuusi hyljettä.

Reipas lounaistuuli toi muuttolintuja

Rannikolla ja saaristossa tuntui varsin viileältä, vaikka tuuli puhalsi lounaasta. Se toi kuitenkin annoksen muuttolintuja eteläisimpään Suomeen, joskin määrät jäivät melko vähäisiksi. Yksittäisiä ja muutamia kurkia, merihanhia, merikotkia, harmaahaikaroita ja töyhtöhyyppiä, useita kymmeniä kiuruja, pulmusia, sepel- ja uuttukyyhkyjä sekä joutsenia tasaisesti lähinnä TLY:n ja Tringan alueille. Pellot ovat yhä lumisia saaristoa myöten, joten ei ollut ihme, että osa hyypistä lähti takaisin etelään. Itsekin olin sen verran maastossa, että havaitsin Raaseporissa tien varrella ilahduttavasti kuuden yksilön kangaskiuruparven, Hangon hiekkarannoilla pari kiurua ja Salossa kaksi kottaraista naakkaparvessa. Aamu alkoi synkemmissä merkeissä, kun huomasimme Perniön Pohjankylässä autoon törmänneen lehtopöllön. Lajin kanta on ollut useita vuosia varsin alhainen syinä aiemmat kovat pakkastalvet ja nyt myyräkato. Hyvä muuttosää jatkuu sunnuntaihin saakka, sitten on jälleen totutteleminen talveen ja pakkasiin. Tämä kevät on Suomessa harvinaisen kylmä eikä loppua näy. Viikolla näin kaupungissa tosin naakan, joka katkoi vaahteran oksaa ja vei pesärisunsa läheisen naapuritalon savupiippuun. Siellä kelpaa lämmitellä.

Lehtopöllö oli törmännyt autoon Perniössä yöllä. 

Kevät etenee hitaasti

Keski-Euroopassa on ollut keväisen lämmintä jo toista viikkoa lyhyin tilapäisin keskeytyksin. Meillä Suomessa kevät etenee todella verkkaisesti. Meret ovat täysin jäässä sisäsaaristoa myöten, jatkuvia yöpakkasia, pohjoisenpuoleisia tuulia ja lunta kaikkialla. Tänään föhnilmiö nostatti päivälämpötilat plussan puolelle, tuuli tuntui ainakin aamulla varsin vilpoiselta. Lounais-Suomen pelloilla ei lunta ole onneksi enää kuin muutama sentti. Valon lisääntynyt osuus on saanut linnut laulamaan entistä aktiivisemmin. Tänään aamulla mustarastaskoiraat lauloivat kilpaa Salon keskustassa, turkinkyyhkyt ovat puolestaan huhuilleet ja varanneet reviirejään kiivaasti. Ulkosaaristo tuntuu olevan ainut paikka, jossa jotain kevätmuuttoa tapahtuu. Vesilintumäärät ovat nousseet selvästi. Suuret tukkasotka- ja telkkäparvet kansoittavat avovesialueita. Mantereella saa tyytyä harvojen sulapaikkojen yksittäisiin isokoskeloihin. Haminassa talvehtinut idänturturikyyhky on pitänyt pintansa. Riihimäen nokivaris on ollut suosittu bongauskohde. Ensimmäiset kottaraiset, kiurut ja mustavarikset ovat saapuneet, samoin vaivihkaa mereltä tulevat sarvi- ja suopöllöt. Kun aurinko paistaa lämpimästi keskipäivällä, jäät sulavat rinteiltä ja tien varsilta. Auringolla on jo tehoa.

Isokoskelonaaras ui Halikon Kokkilan lossisulassa.

Tienvarsien kallioleikkauksissa näkyy komeita jääpuikkoja.

Kireää pakkasviimaa

Hyvin kylmä sää on puhuttanut viime aikoina. Arktisen kylmä Siperiasta puhaltava pakkastuuli on hyydyttänyt luontoamme. Koko Keski-Eurooppa on myös kylmyysaallon kourissa, ainoastaan aivan Välimeren rannikoilta löytyy lämpöisempiä paikkoja. Muuttolinnut ovat vaikeuksissa. Kevät saapunee myöhään ja tulijoita on vähän. Mitä kylmempää pohjoisessa on sitä kauemmaksi etelään muuttolinnut jäävät paluumatkalla. Lunta on kuitenkin Varsinais-Suomessa suhteellisen vähän. Sen sijaan jokien ja järvien jääkansi paksunee ja merenlahdet jäätyvät entistä laajemmalle alueelle. Parinkymmenen asteen aamupakkaset tuulen kera tuntuvat todella ytimissä. 

Sinisorsat sinnittelevät Salonjoen kutistuvassa sulassa.

Sorsaparveen tulee eloa ruokkijan lähestyessä rantaa.

Keskipäivällä talvilinnnut pörhistelevät ja lämmittelevät auringonsäteissä ja hyödyntävät kaikkea valoa ja lämpöä selvitäkseen tulevasta yöstä. Valo on saanut aikaan linnuilla aktiivista kevätlaulua lauhemmilla säillä. Jokunen pöllökin on yrittänyt huudella siellä täällä. Lounais-Suomen myyräkanta on tällä hetkellä olematon, niinpä pöllöjä on nälkiintynyt ravinnon puutteen vuoksi kohtalokkain seurauksin. Ennustan jo neljättä huonoa peräkkäistä pöllökevättä Salon seudulle. Aikaisia lehtopöllöpoikueita tuskin tulee tänä vuonna. Sinisorsat sinnittelevät kutistuvissa sulapaikoissa jään reunoilla. Jotain ilonaihetta on sentään Halikonlahden kukkivissa pajunkissoissa.

Pajunkissat aloittivat kukintansa jo helmikuussa.

Talvinen osmankäämikkö Halikonlahden altailla.

Budapestin kevättalvea

Tiistaina 6.helmikuuta lähdettiin matkaan Unkarin Budapestiin ensimmäistä kertaa. TravelBirdin kautta varattu matkapaketti Norwegianin koneella Helsingistä käynnistyi aamupäivällä talvisessa pakkassäässä. Budapestin Ferenc Lisztin kansainväliselle lentokentälle saavuttiin klo 12 paikallista aikaa. Sininen lentokenttäbussi 100E keskustaan kulkee puolen tunnin välein. Kolmen vartin matka (lipun hinta 900 forinttia eli 3 euroa/hlö) johdatti meidät Pestin ydinkeskustaan pääkadun varrelle näköyhteyden päähän maailmanpyörästä. Tästä oli vielä pari kilometriä käveltävää Andrassykatua pitkin Six Inn Hotel Budapest hotelliimme. Se oli pieni, mutta viihtyisä, henkilökunta hyvin avulias ja ystävällinen, hintaan sisältyvä aamiainen varsin hyvä. Huoneistosta löytyi kaikki tarvittava, vaikka vähän ahdas olikin. Vaatimattomat näköalat ja pitkä etäisyys eivät meitä haitanneet. Infosta saimme ilmaisen kaupunkikartan, josta paljastui kaupungin laajuus. Tonavan länsipuolella kohoavat vanhan Budan korkeat kukkulat ja itäpuolella uusi Pest korkeine kirkkoineen ja liikerakennuksineen. 

Sininen bussi 100E kulkee lentokentältä cityyn ja takaisin.

Vihreät polkupyörät odottavat turistisesonkia.

Aloituspäivän sää oli pilvinen, +2 astetta lämmintä ja maa sula. Kevättalvinen kylmyys näkyi täälläkin, sillä istutetut orvokit olivat kärsineet pakkasista. Todettakoon, että samaan aikaan Länsi-Euroopassa Espanjassa ja Ranskassa oli satanut paljon lunta ja liikenne täysin kaaoksessa. Budapestin ulkokahviloissa ei ihmisiä istuskellut eivätkä vihreät citypolkupyörät liikkuneet, sen verran koleaa vielä oli, vaikka turisteja oli saapunut kaupunkiin ympäri Eurooppaa. Autoilla ajetaan varsin lujaa pääkaduilla, kodittomia ja vähäosaisia asuu katujen varsilla peittojen ja patjojen kanssa. Terveysvalistus ei ole kovinkaan hyvällä pohjalla Unkarissa, sillä lähes jokainen vastaantuleva nainen harrasti tupakoimista. Varkaita ja huijareita emme kokeneet missään paikassa retkemme aikana.

Sankariaukio Andrassykadun pohjoispäässä.

Kaupunkipuiston museoaluetta.

Andrassykadun pohjoispäässä sijaitseva kaupunginpuisto nukkui talviunta. Eläimet, kasvit ja vehreys puuttuivat, niinpä emme siinä kauaa viihtyneetkään. Kuvasimme nopeasti sankariaukion monumentit. Suunnistimme samaa reittiä takaisin cityyn päin. Monissa souvenirliikkeissä myytiin puisia lippaita, joiden avaamismekanismi oli salaisuuden takana. Kojuista löytyi lisäksi nukkeja, magneetteja, pöytäliinoja, maatuskoja ja mukeja. Hintataso oli lähes Suomen luokkaa, tuotteet olivat siis kalliita. Illalla kävimme syömässä Pointer Pubissa, brittiläistyylisessä gastropubissa, jossa maistoimme herkullista unkarilaispihviä maan tapaan. Annokset saimme pöytäämme todella nopeasti. 

Salaperäisiä puulippaita näyteikkunassa.

Makeaa tarjolla tulevalle ystävänpäivälle.

Nuket ja mollamaijat esillä.

Keskiviikkona 7.helmikuuta maittavan aamiaisen jälkeen lähdimme koko päivän jalkapatikkaan kohti Tonavan rantoja. Aamulla vierailimme suuressa kauppahallissa. Sen jälkeen ylitimme Tonavan siltaa pitkin Budan puolelle kukkulan näköalatornille. Luolakirkkoon emme menneet sisälle. Sen sijaan tarkkailimme Gellertvuoren rinteiden talvilinnustoa. Kuninkaanlinnan eteläpuolella sijaitseva vuori sijaitsee 140 m korkeudessa. Sieltä avautuivat mahtavat näköalat kauas horisonttiin asti. Rinteitä poikittain kulkevat kävelypolut ja kiemurtelevat portaat johtavat lopulta tuuliselle huipulle. Pensaisiin oli ripustettu muovipulloja, jotka toimivat lintujen ruokinta-automaatteina. 

Budapestin avara ja suuri kauppahalli.

Liikennettä Tonavan rannalla. 

Elisabetinsillan kautta pääsee Gellertvuorelle.

Kymmenet tali- ja sinitiaiset sekä peippolinnut ja mustarastaat ruokailivat näiden läheisyydessä. Puistomestareiden äänekkäät lehtipuhaltimet tosin häiritsivät tunnelmaa. Edestäni lähti lentoon vihreäpukuinen tikkalintu, jota pääsin paremmin katselemaan kameraruudun takaa. Kyseessä oli naarasvihertikka, tyypillinen Itä-Euroopan puistolintu. Seuranaan sillä oli pari käpytikkaa. Pian löytyi pähkinänakkeli ja pari pyrstötiaista. Närhet lymyilivät tiheämmissä pensaissa matkien toisia lintuja. Naaraspukuinen mustapääkerttu piipahti pikaisesti ruokinnalla. Myöhemmin keväällä ja kesällä paikka on varmasti hieno ja ulkoilijoiden suosiossa. Täältä pitäisi löytyä runsaasti lintuja, perhosia ja erikoisia kukkivia kasveja, joita ei muuten näkynyt vielä ainuttakaan. 

Gellertvuoren mutkittelevia kävelypolkuja.

Gellertvuoren näköalapaikalta avautuvat mahtavat maisemat.

Kuninkaanlinna päivänvalossa.

Lähtiessämme Gellertvuorelta alkoi lumipyry, varsinainen koiranilma. Tästä pohjoiseen Tonavan vartta pitkin kiipesimme Kuninkaanlinnan mäelle. Mustavaris ronkkui puussa karhealla äänellään. Keskiajalta peräisin olevan ja moneen kertaan uudelleen rakennetun linnan alueelta löytyi matkamuistokojuja, joiden tarjonta oli aika värikästä ja monipuolista. Tällä paikalla onnistui helposti myös postikorttien lähettäminen, sillä kahvilan vieressä sijaitsi posti. Leijonapäin koristeltu ketjusilta yhdistää Budan ja Pestin alueet toisiinsa. Yöaikaan Kuninkaanlinna ja ketjusilta ovat juhlavassa valaistuksessa. Pimeällä tunnelma on aivan toisenlainen. Loppuaika kului leppoisasti ostoskatujen varsilla, sillä energia oli hiipunut vähiin ja jalat olivat rasittuneet kipukynnykselle asti. 

Leijonapäin koristeltu ketjusilta.

Kuninkaanlinna yövalaistuksessa.

Torstaina 8.helmikuuta vallitsi vesisade, joka oli alkanut jo yöllä. Tiesimme tämän etukäteen ja totesimme, ettei viimeisenä lähtöpäivänä ollut juuri mahdollisuutta ulkona kävelemiseen. Hyvästelimme hotellin henkilökunnan ja lähdimme kohti keskustaa hieman sateen kastelemina. Ilman erityistä suunnitelmaa kävimme toistamiseen hyväksi havaitussa Pointer Pubissa, tällä kertaa menusta poimittiin gulassi, sekin unkarilainen perinneruoka monilla lisukkeilla. Lopulta klo 16.00 paikallista aikaa astelimme sinisen lentokenttäbussin kyytiin valoisana aikana ennen iltapäivän ruuhkia. Matkalla lentokentälle murattijalopuumetsiköissä näkyi roskaisia ja ruokottomia teltta-asumuksia ja muovikatoskyhäelmiä. Kesäksi ne piiloutuvat bussimatkustajien silmistä. Taxfreemyymälä oli laaja ja moderni, hinnat kuitenkin hyvin korkeita, joten mitään ihmeellistä ei mukaan tarttunut. 

Isännät Budapestissa.

Ulkokahviloiden ainoa asiakas varpunen.

Koneemme piti lähteä aikataulussaan klo 20.00 kohti Helsinkiä. Molempiin suuntiin lähtöselvitys sujui nopeasti, mutta loppujen lopuksi lähtö onnistui vasta puoli tuntia myöhemmin. Odotustila oli kalsean kylmä betonihalli, jossa matkailijat laitettiin ketjukarsinoihin eri porttien kohdille. Vettä satoi rankasti, onneksi oli sentään katto pään päällä. Helsinkiin lähtevä joukko erottui heti muista, eritaustaiset maahanmuuttajat  kansoittivat koneen viimeistä istuinsijaa myöten. Helsinkiin saavuimme klo 23.30 talvisessa pikkupakkasessa, mutta hyisessä tuulessa. Saloon tulo menikin sitten jo aamuyön puolelle. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että Budapest oli näkemisen arvoinen kaupunki, mutta helmikuun alku aivan liian aikainen. Turhan kylmää ja turistisesonki ei ollut vielä alkanut. Unkarista jäi jollain lailla lattea maku, kallis maa, paljon köyhiä, talot rapistuneita, turistikohteet maksullisia, samat kaavat toistuivat monissa paikoissa. Uutta ja vanhaa ratikkakalustoa kulki rinnan. Neuvostoliiton aikaiset miehitykset ja elämäntyylit olivat aistittavissa edelleen katukuvassa, vaikka maa onkin länsimaistunut paljon.

  

Jäiden lähtö Salonjoessa

Säät vaihtelevat rajusti vuorokauden sisällä. Eilen lunta pyrytti Salossakin runsaasti, ensimmäistä kertaa tänä talvena jouduttiin kunnolla lumitöihin. Heti perään alkoi vesisade ja +6 asteen lämpötila voimakkaan tuulen kera, mikä tarkoitti sitä, että lumi oli aamuun mennessä sulanut miltei kokonaan. Kulkuväylät olivat liukkaita jään peitossa. Tänään iltapäivään mennessä maanpinta oli jo paljastunut suurimmaksi osaksi. Salonjoessa alkoi puolestaan tapahtua. Vielä aamulla vesi virtasi voimakkaasti yläjuoksulta Moisionkosken ohi mutkalle asti. Viimeisten tuntien aikana jäät lähtivät liikkeelle ja kasaantuivat perinteiseen mutkaan riippusillan eteläpuolelle, yläjuoksulta tullut paine oli kova ja vesi koitti hakea vapaita virtausuomia jäälohkareiden välistä ja raoista. Jäälohkareet olivat suurimmillaan noin 10 cm paksuisia ja kerääntyivät toistensa päälle teräviksi jäävuoriksi. Jääpato sai aikaan sen, että vedenpinta nousee koko ajan, pieni saari peittyi jo veden alle ja jäälautat uhkaavat nousta kevyen liikenteen väylille. Tilanne kehittyi varsin nopeasti. Tätä kirjoittaessani hetki sitten jäälautat lähtivät ryminällä mutta tasaisesti Salonjokea pitkin kohti Halikonlahtea. Koko näytelmä oli ohi parissa tunnissa, jäät menivät Salonjoen suulle virtaavassa vedessä aiheuttamatta mitään vahinkoja eivätkä ne nousseet väylille ja tukkineet niitä. Vedenpinta tosin nousi lähelle kevyen liikenteen reunaa.

Iltaneljän kuva Salonjoen jäiden lähdöstä.

Vesi nousi ja jäät patoutuivat Salonjoessa.

Talvipakkasten lintuja

Linnut ovat tulleet paremmin esille ruokinnoille, sänkipelloille ja sulapaikoille kovemmilla pakkasilla lumen peittäessä maanpintaa. Idänturturikyyhkystä on tullut jo lähes jokatalvinen vieras meillä. Yhä enemmän on jäänyt talvehtimaan myös sepel- ja uuttukyyhkyjä. Keski-Suomen keltahemppokin löytyi uudelleen uudenvuodenvaihteen rakettipölyn laskeuduttua. Hyönteissyöjälinnuille talvi on armoton, uunilinnut ja kertut eivät kestä kovaa talveamme, siemensyöjät pärjäävät paremmin. Joet ja järvet ovat monin paikoin jäätyneet, merialueilla riittää kuitenkin sulaa. Kuningaskalastajat ja koskikarat talvehtivat vuolaissa koskissa ja puroissa. Tammikuun puolivälissä kolmen eri haikaralajin näkeminen voi olla mahdollista meilläkin. Kirkkonummella Porkkalantien varressa viikonvaihteessa oleillutta hyvännäköistä mäntysirkkukoirasta käytiin bongaamassa suurella joukolla. Kylkiäisenä nähtiin lapinsirkku, kaksi uuttukyyhkyä, sepelkyyhky ja varpuspöllö. Keskustelu mäntysirkun lajistatuksesta on aloitettu. Otetut kuvat voivat vääristää totuutta, katsojat näkevät värisävyt eri lailla, ympäristö ja auringonvalo sekä etäisyys vaikuttavat myös todellisuuteen. Keltaisen vivahteen näkyminen joissakin höyhenissä ei sekään vielä todista lajia risteymäksi. Alueelliset muunteluerot, sulkasato, eri ikäluokkien puvut ja pieni dokumenttiaineisto täytyy ottaa myös huomioon. Nykyään on vaikeita tapauksia, jolloin pitäisi saada lintu käteen ja ottaa DNA-näyte. Entisaikoina tämä tapahtui helpommin, kun erikoiset lintuyksilöt ammuttiin siltä seisomalta. Rariteettikomitean nuijan kopautuksen jälkeen olemme taas yhtä viisaampia.   

Koskikara viihtyy vuolaissa sulapaikoissa, kuvan lintu Fiskarsista.

Vuosi alkoi hyvin leudossa säässä

Tammikuun alkupäivät ovat etelässä olleet paremminkin syksyisiä kuin talvisia. Liki päivittäiset vesisateet ovat saaneet jatkoa, maa on äärimmäisen pehmeä, vetinen ja lumeton. Viime päivien lounaan- ja etelänpuoleiset lauhat virtaukset ovat saaneet aikaan sen, että talvilinnustoomme on sekoittunut tilapäisiä erikoisuuksia kuin myös kevätmuuttajiksi tulkittavia varhaissaapujia. Osa linnuista on löytynyt talvilintulaskentareiteiltä, mutta joukosta löytyy myös matalapainerintamien mukana tulleita säämuuttajia, jotka ovat tulleet meille lähialueilta Ruotsista tai Baltiasta. Vuodenvaihde oli lintubongareille kiireistä aikaa. Linnut olivat varsin hajallaan ympäri Etelä- ja Keski-Suomea. Mustaleppälintuja on ilmoitettu jo peräti neljästä eri paikasta, muista hyönteissyöjistä Kotkassa on ruokinnalla viihtynyt hernekerttu, Ahvenanmaalla tiltaltti ja Espoon Kaitalahdessa laatuaan ensimmäinen hippiäisuunilintu tammikuussa. Keski-Suomen lintumiehillekin on riittänyt katsottavaa keltahempon jälkeen pikkusirkusta. Köyliön pelloille tupsahti töyhtöhyyppä. Kurkia tiedetään talvehtivan ainakin kahdessa paikassa. Toinen päivä yllätti monet, sillä ristisorsa ilmestyi Miehikkälän tulvapellolle muutamaksi tunniksi. Paikkaa tuskin kukaan olisi heti veikannut ensimmäiselle sijalle, näin kuitenkin kävi. Linnun ehtivät nähdä vain harvat paikalliset ja pääkaupunkiseudulla olleet bongarit. Todettakoon, että ristisorsa on nyt bongattu kaikkina kuukausina. Näitä kuukausiässiä on kärjellä jo 150 lajia hoidettuna.  

Miehikkälän tulvapelto, josta löytyi tammikuinen ristisorsa.

Jösse siirtyi kuukausiässien kuninkaaksi.

Kohti kevättä ja uutta vuotta

Säiden puolesta Suomi on jakautunut kahtia joulukuun aikana. Itä- ja Pohjois-Suomessa lunta on kinostunut runsaasti ja pakkanen on paukkunut. Sen sijaan Lounais-Suomessa maa on yhä paljas ja sysimusta, vaikka jokunen räntä- ja lumikuuro on tullutkin. Kun heti perään on satanut vettä ja lämpötila on pysytellyt pitkään plussan puolella, ei talvesta ole lounaassa ollut tietoakaan. Siten viime päiviin asti on voinut harrastaa mm. metallinetsintää pelloilla tosin varjopuolena se, että maaperä on todella vetinen ja kuraa on kaikkialla. Saaristo on sula ja jäätön. Valoisa aika lisääntyy verkkaisesti. Aamulla on pimeää klo 9 asti, mutta iltapäivällä näkee hyvin klo 16 saakka. 

Vesi hakee uusia uomia Salonjoessa. Lauha sää jatkuu lounaassa.

Tänään oli lauha osaksi aurinkoinen päivä Salon seudulla. Niinpä kaupunkilinnuilla oli havaittavissa selvästi keväistä soidinmenoa. Aamupäivällä talitiainen kajautti ensimmäisen kevätlaulunsa torin laitamilla. Turkinkyyhkyt huhuilivat ja esittivät soidinlentoansa asuinkortteleissaan. Salossa talvehtiikin useita kymmeniä turkinkyyhkyjä eri paikoissa, lähinnä siellä missä on ruokintaa tarjolla. Varis raakkuu myös jo kovin keväisesti, samoin korpit ronkkuvat pesimämetsiensä lähettyvillä. Katujen vesilätäköissä varpusparvi kylpi terhakkaasti vesi pärskyen. Peippolintuja ja räkättejä kiertelee kaupungissa pienissä porukoissa. Menneellä viikolla näin vaaleanharmaan jäniksen Halikonjoen varrella, kyseessä on harvinainen metsäjäniksen ja rusakon risteymä. Peuroja, kauriita ja kettuja jolkuttelee hämärissä ja öisin runsaasti. Niinpä tiellä liikkuessa pitää olla varsin varuillaan.

Turkinkyyhkyjä kerääntyy ruokinnoille. Linnut huhuilevat ahkerasti.

Linturariteettipuoli on ollut joulukuun osalta varsin köyhää aikaa. Joulupyhinä löytynyttä varsin erikoista ja todennäköistä mustaleppälinnun phoenicuroides -alalajia on käyty bongaamassa Helsingin Pornaistennimessä. Vielä erikoisempaa on ollut tämän linnun käyttäytyminen. Se on aktiivinen ainoastaan aamuhämärissä ja illalla pimeään aikaan katulamppujen valossa. Muun osan ajasta se on pysytellyt piilossa rantametsikössä ja ruovikossa. Myyrätyhjiöistä lähteneitä lapinpöllöjä istuskelee siellä täällä ympäri Etelä-Suomea. Saarijärvellä ruokinnalla viihtyy yhä keltahemppo, joka saa ylihuomenna lintuporukoita liikkeelle sankoin joukoin uuden havaintovuoden aloituspäivänä. 

Pikkuvarpunen ja varpunen kylpevät vesilätäkössä. 

  

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi 100 vuotta

Suomi viettää 100-vuotisjuhlaansa valkoisessa lumipeitteessä. Luontoa ja rakennuksia on valaistu sinisillä valoilla varsin näyttävästi. Ensin Saana, sitten Turun linna, Salon Uskelan kirkko ja Helsinki vain mainitakseni. Suomen lipun värit korostuvat kaikkialla. Suomen luonnossa on hienoa retkeillä ilman näitä valojakin. Eri vuodenaikojen erisävyiset maisemat revontulista puhumattakaan ovat ainutlaatuisia. Pimeys tulee varhain kaamoksen keskellä. Lintujakin on kuitenkin nähty ihan mukavasti Salon alueella. Kansallislintuamme laulujoutsenta on kerääntynyt suuri parvi, yli 300 yksilöä, Salon Villilään tulvapelloille. Hanhista lyhytnokkahanhet näyttävät poistuneen, sen sijaan metsä- ja tundrahanhet ovat yhä paikalla. Nakolinnan kuriilienlehtikuusissa ruokailee päivittäin pitkään maisemissa olleet kolme kirjosiipikäpylintua, myös isolokki on viihtynyt kaupunkialueella viipyen tosin vain lyhyen aikaa kussakin paikassa. Tiltalttikin käväisi Halikonlahden altailla. Mielenkiintoisia talvilajeja voi siis olla luvassa jatkossakin säiden puolesta ensi vuoden puolelle asti.

Salon Uskelan kirkonmäen metsä on värjäytynyt siniseksi.

Valaistu risti sinistä kirkkoa vasten.

Ikkunasta aistii sinisen kaamoksen tunnelmaa.

Suomen sinivalkoiset lipun värit heijastuvat seinään.