Budapestin kevättalvea

Tiistaina 6.helmikuuta lähdettiin matkaan Unkarin Budapestiin ensimmäistä kertaa. TravelBirdin kautta varattu matkapaketti Norwegianin koneella Helsingistä käynnistyi aamupäivällä talvisessa pakkassäässä. Budapestin Ferenc Lisztin kansainväliselle lentokentälle saavuttiin klo 12 paikallista aikaa. Sininen lentokenttäbussi 100E keskustaan kulkee puolen tunnin välein. Kolmen vartin matka (lipun hinta 900 forinttia eli 3 euroa/hlö) johdatti meidät Pestin ydinkeskustaan pääkadun varrelle näköyhteyden päähän maailmanpyörästä. Tästä oli vielä pari kilometriä käveltävää Andrassykatua pitkin Six Inn Hotel Budapest hotelliimme. Se oli pieni, mutta viihtyisä, henkilökunta hyvin avulias ja ystävällinen, hintaan sisältyvä aamiainen varsin hyvä. Huoneistosta löytyi kaikki tarvittava, vaikka vähän ahdas olikin. Vaatimattomat näköalat ja pitkä etäisyys eivät meitä haitanneet. Infosta saimme ilmaisen kaupunkikartan, josta paljastui kaupungin laajuus. Tonavan länsipuolella kohoavat vanhan Budan korkeat kukkulat ja itäpuolella uusi Pest korkeine kirkkoineen ja liikerakennuksineen. 

Sininen bussi 100E kulkee lentokentältä cityyn ja takaisin.

Vihreät polkupyörät odottavat turistisesonkia.

Aloituspäivän sää oli pilvinen, +2 astetta lämmintä ja maa sula. Kevättalvinen kylmyys näkyi täälläkin, sillä istutetut orvokit olivat kärsineet pakkasista. Todettakoon, että samaan aikaan Länsi-Euroopassa Espanjassa ja Ranskassa oli satanut paljon lunta ja liikenne täysin kaaoksessa. Budapestin ulkokahviloissa ei ihmisiä istuskellut eivätkä vihreät citypolkupyörät liikkuneet, sen verran koleaa vielä oli, vaikka turisteja oli saapunut kaupunkiin ympäri Eurooppaa. Autoilla ajetaan varsin lujaa pääkaduilla, kodittomia ja vähäosaisia asuu katujen varsilla peittojen ja patjojen kanssa. Terveysvalistus ei ole kovinkaan hyvällä pohjalla Unkarissa, sillä lähes jokainen vastaantuleva nainen harrasti tupakoimista. Varkaita ja huijareita emme kokeneet missään paikassa retkemme aikana.

Sankariaukio Andrassykadun pohjoispäässä.

Kaupunkipuiston museoaluetta.

Andrassykadun pohjoispäässä sijaitseva kaupunginpuisto nukkui talviunta. Eläimet, kasvit ja vehreys puuttuivat, niinpä emme siinä kauaa viihtyneetkään. Kuvasimme nopeasti sankariaukion monumentit. Suunnistimme samaa reittiä takaisin cityyn päin. Monissa souvenirliikkeissä myytiin puisia lippaita, joiden avaamismekanismi oli salaisuuden takana. Kojuista löytyi lisäksi nukkeja, magneetteja, pöytäliinoja, maatuskoja ja mukeja. Hintataso oli lähes Suomen luokkaa, tuotteet olivat siis kalliita. Illalla kävimme syömässä Pointer Pubissa, brittiläistyylisessä gastropubissa, jossa maistoimme herkullista unkarilaispihviä maan tapaan. Annokset saimme pöytäämme todella nopeasti. 

Salaperäisiä puulippaita näyteikkunassa.

Makeaa tarjolla tulevalle ystävänpäivälle.

Nuket ja mollamaijat esillä.

Keskiviikkona 7.helmikuuta maittavan aamiaisen jälkeen lähdimme koko päivän jalkapatikkaan kohti Tonavan rantoja. Aamulla vierailimme suuressa kauppahallissa. Sen jälkeen ylitimme Tonavan siltaa pitkin Budan puolelle kukkulan näköalatornille. Luolakirkkoon emme menneet sisälle. Sen sijaan tarkkailimme Gellertvuoren rinteiden talvilinnustoa. Kuninkaanlinnan eteläpuolella sijaitseva vuori sijaitsee 140 m korkeudessa. Sieltä avautuivat mahtavat näköalat kauas horisonttiin asti. Rinteitä poikittain kulkevat kävelypolut ja kiemurtelevat portaat johtavat lopulta tuuliselle huipulle. Pensaisiin oli ripustettu muovipulloja, jotka toimivat lintujen ruokinta-automaatteina. 

Budapestin avara ja suuri kauppahalli.

Liikennettä Tonavan rannalla. 

Elisabetinsillan kautta pääsee Gellertvuorelle.

Kymmenet tali- ja sinitiaiset sekä peippolinnut ja mustarastaat ruokailivat näiden läheisyydessä. Puistomestareiden äänekkäät lehtipuhaltimet tosin häiritsivät tunnelmaa. Edestäni lähti lentoon vihreäpukuinen tikkalintu, jota pääsin paremmin katselemaan kameraruudun takaa. Kyseessä oli naarasvihertikka, tyypillinen Itä-Euroopan puistolintu. Seuranaan sillä oli pari käpytikkaa. Pian löytyi pähkinänakkeli ja pari pyrstötiaista. Närhet lymyilivät tiheämmissä pensaissa matkien toisia lintuja. Naaraspukuinen mustapääkerttu piipahti pikaisesti ruokinnalla. Myöhemmin keväällä ja kesällä paikka on varmasti hieno ja ulkoilijoiden suosiossa. Täältä pitäisi löytyä runsaasti lintuja, perhosia ja erikoisia kukkivia kasveja, joita ei muuten näkynyt vielä ainuttakaan. 

Gellertvuoren mutkittelevia kävelypolkuja.

Gellertvuoren näköalapaikalta avautuvat mahtavat maisemat.

Kuninkaanlinna päivänvalossa.

Lähtiessämme Gellertvuorelta alkoi lumipyry, varsinainen koiranilma. Tästä pohjoiseen Tonavan vartta pitkin kiipesimme Kuninkaanlinnan mäelle. Mustavaris ronkkui puussa karhealla äänellään. Keskiajalta peräisin olevan ja moneen kertaan uudelleen rakennetun linnan alueelta löytyi matkamuistokojuja, joiden tarjonta oli aika värikästä ja monipuolista. Tällä paikalla onnistui helposti myös postikorttien lähettäminen, sillä kahvilan vieressä sijaitsi posti. Leijonapäin koristeltu ketjusilta yhdistää Budan ja Pestin alueet toisiinsa. Yöaikaan Kuninkaanlinna ja ketjusilta ovat juhlavassa valaistuksessa. Pimeällä tunnelma on aivan toisenlainen. Loppuaika kului leppoisasti ostoskatujen varsilla, sillä energia oli hiipunut vähiin ja jalat olivat rasittuneet kipukynnykselle asti. 

Leijonapäin koristeltu ketjusilta.

Kuninkaanlinna yövalaistuksessa.

Torstaina 8.helmikuuta vallitsi vesisade, joka oli alkanut jo yöllä. Tiesimme tämän etukäteen ja totesimme, ettei viimeisenä lähtöpäivänä ollut juuri mahdollisuutta ulkona kävelemiseen. Hyvästelimme hotellin henkilökunnan ja lähdimme kohti keskustaa hieman sateen kastelemina. Ilman erityistä suunnitelmaa kävimme toistamiseen hyväksi havaitussa Pointer Pubissa, tällä kertaa menusta poimittiin gulassi, sekin unkarilainen perinneruoka monilla lisukkeilla. Lopulta klo 16.00 paikallista aikaa astelimme sinisen lentokenttäbussin kyytiin valoisana aikana ennen iltapäivän ruuhkia. Matkalla lentokentälle murattijalopuumetsiköissä näkyi roskaisia ja ruokottomia teltta-asumuksia ja muovikatoskyhäelmiä. Kesäksi ne piiloutuvat bussimatkustajien silmistä. Taxfreemyymälä oli laaja ja moderni, hinnat kuitenkin hyvin korkeita, joten mitään ihmeellistä ei mukaan tarttunut. 

Isännät Budapestissa.

Ulkokahviloiden ainoa asiakas varpunen.

Koneemme piti lähteä aikataulussaan klo 20.00 kohti Helsinkiä. Molempiin suuntiin lähtöselvitys sujui nopeasti, mutta loppujen lopuksi lähtö onnistui vasta puoli tuntia myöhemmin. Odotustila oli kalsean kylmä betonihalli, jossa matkailijat laitettiin ketjukarsinoihin eri porttien kohdille. Vettä satoi rankasti, onneksi oli sentään katto pään päällä. Helsinkiin lähtevä joukko erottui heti muista, eritaustaiset maahanmuuttajat  kansoittivat koneen viimeistä istuinsijaa myöten. Helsinkiin saavuimme klo 23.30 talvisessa pikkupakkasessa, mutta hyisessä tuulessa. Saloon tulo menikin sitten jo aamuyön puolelle. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että Budapest oli näkemisen arvoinen kaupunki, mutta helmikuun alku aivan liian aikainen. Turhan kylmää ja turistisesonki ei ollut vielä alkanut. Unkarista jäi jollain lailla lattea maku, kallis maa, paljon köyhiä, talot rapistuneita, turistikohteet maksullisia, samat kaavat toistuivat monissa paikoissa. Uutta ja vanhaa ratikkakalustoa kulki rinnan. Neuvostoliiton aikaiset miehitykset ja elämäntyylit olivat aistittavissa edelleen katukuvassa, vaikka maa onkin länsimaistunut paljon.