lauantai 20. toukokuuta 2017

Nokitaskubongaus Utöhön

Perjantaiaamun lämpötilat alkoivat lähestyä hellelukemia. Käki kukkui etäällä pellon laidalla ja kuuntelin keskittyneesti metallinpaljastimeni ääniä. Eipä aikaakaan kun kännykkääni tuli piippiviesti. Viime aikojen rarihavainnot olivat olleet jo sitä luokkaa, että oli syytä katsoa heti viestin sisältö. Laite syrjään, hanska pois kädestä ja puhelin esille. Nokitasku Parainen Utö. Etsinnät loppuivat siihen. Pienen sekavan ajattelutuokion jälkeen soitin ensimmäiseksi venekuskille. Herralle sopi ajo, varaus muutaman tunnin päähän ja sen jälkeen tuttua porukkaa kyselemään. Osa soitti myös minulle, koska tiesi jostakin syystä minun lähtevän aina Utöhön, kun on kovat piipussa. Täytyi itsekin lähteä jalkapatikkaan autolle tavarat mukanani ja ajella kotiin päin Saloon. Puhelin soi taukoamatta, 12 venepaikkaa täyttyivät nopeasti. Lopulta pääsin auton rattiin riittävällä ajalla Nauvon Pärnäisiin.


Utölle uusi laji, nokitasku. Kuva: Jari Nummelin.

Pääkaupungin seudulta tultiin nopeasti motaria pitkin. Bongariveneemme lähti matkaan klo 13.09. Nokitaskusta oli tullut päivityksiä pitkin päivää, joten reissuun lähdettiin luottavaisin mielin. Suomen toinen havainto aasialaisesta lajista hätkähdytti totaalisesti. Edellispäivänä saaristossa oli ollut sankka sumu, joka oli varmasti vaikuttanut linnun kompassisuuntaan. Nokitasku oli tuhansien kilometrien päässä kotiseudultaan. Levähdyspaikaksi noenmusta tasku oli valinnut Utön saaren. Ei huono ajatus. Veneemme eteni rivakasti ruokkien ohilennon saattelemana ja rantauduimme Utön puulaiturille klo 14.42 ensimmäisenä joukkona. Tenovuon Jorma oli vastassa leppoisissa tunnelmissa. Marssimme oitis hautausmaan reunalle ja lintu oli hoidettu jo ennen klo 15. Hillittyä riemua saaren ja TLY:n pinnasta, toukokuun pinnasta ja joillekin myös päivänpinnasta. Markku Santamaalla olikin kovimmat kortit käsissä, kun herra sai sekä eliksen että WP-pinnan. Jokaiselle jotakin. 


Nokitaskun bongaustilanne Utön hautausmaan reunalla.

Hautausmaan takainen lammashaka suosi taskulajeja. Matalakasvuinen, avoin osaksi kivikkoinen ja vähäpuustoinen lämmin niitty veti puoleensa hyönteisiä, joita kivi- ja pensastaskut saalistelivat aidan tolpilla. Sinirinnat pomppivat mieluusti taskujen seurassa. Päätähtenä oli harvinainen nokitasku. Ainoastaan vatsapuoli, ala- ja yläperä sekä siipilaikut olivat valkoiset. Ruskeat siipi- ja pyrstösulat viittasivat iältään 2-kv yksilöön. Lintu viihtyi pienellä alueella aitauksessa iltaan saakka. Porukat saivat hyviä kuvia luottavaisesta linnusta. Lyhytvarvaskiuru oli häipynyt omille teilleen oltuaan saaressa koko alkuviikon. Myöhemmät venekunnat saivat ihailla aamulla löytynyttä rusorintakerttua samoilta kulmilta. Kävimme nokitaskun pinnakahveilla Hannan horisontissa. Portaikossa mainostettiin kyltein oikein erikseen kyseistä tapahtumaa. Palvelu pelasi. Veneemme lähti Utöstä takaisin klo 17. Pärnäisissä samaan veneeseen odotti jo kolmas bongausryhmä. 


Hannan horisontti palveli nokitaskubongareita Utössä.

Tätä kirjoittaessani nokitasku on toista päivää lauantai-iltaan asti vieläkin paikalla. Kaikki, jotka ovat Utön majakkasaareen lähteneet, ovat linnun hoitaneet. Hieno elämys. Edellinen havainto oli Kristiinankaupungin Domarkobbanilta 9.lokakuuta 2010. Yllättävän paljon aikaa siitäkin on vierähtänyt. Silloin olin vuorostaan Utöstä tulossa aikaisin aamulla, mutta ehdin kuitenkin illaksi länsirannikon saareen hoitamaan elämänpinnan. Venekuljetusta tarvittiin ensimmäisessäkin bongauksessa. Kiitän kaikkia retkiseuralaisia, löytäjiä sekä bongariveljiä ja -sisaria, Putelle erityiskiitokset nokitaskukuvan saamisesta käyttööni.       

perjantai 12. toukokuuta 2017

Historiallisella matkalla Skotlannissa

Skotlannin matkaa oli valmisteltu jo vuosia. Tähän visiittiin sisältyi sotahistoriaa, keskiaikaisia linnoja, kuninkaallisia puutarhoja, suurkaupunkeja ja junamatkoja halki Skotlannin. Lähtöön päästiin maanantaiaamuna 8.toukokuuta Finnairin koneella Helsinki-Vantaan lentoasemalta kohti skottien pääkaupunkia Edinburghia suoralla lennolla, mikä kesti noin kaksi ja puoli tuntia. Sää oli viileän tuulinen, kuitenkin osaksi aurinkoinen ja lämpötila nousi lopulta +10...+15 asteen vaiheille. Kevät oli paljon pidemmällä kuin Suomessa, alppiruusut, hevoskastanjat, pihlajat ja syreenit kukkivat täysillä. Hyödyimme kaksi tuntia lentäessämme länteen päin. Ennen iltapäivän hotelliin tuloa pääsimme tutustumaan Edinburghin keskustaan. Sininen lentokenttäbussi Airlink 100 vei meidät Waverleyn Bridgelle aivan aseman viereen. Liput voi ostaa etukäteen jo Suomesta internetissä.


Royal Botanic Garden Edinburgh on hieno paikka.

Pieni vesiputous kivikkokasveineen.

Valkoisen puistoalppiruusun tuoksun lumossa.

Idyllinen lampare puiston keskellä.

Valitsimme ensimmäiseksi kohteeksi kuninkaallisen puiston, Royal Botanic Garden Edinburgh, mikä on yksi maailman suurimmista kasvitieteellisistä puutarhoista. Se perustettiin v. 1670 ja käsittää noin 70 eekkeriä. Silmä lepäsi vaikuttavissa maisemissa, pieniä kalliopolkuja, lampareita, puroja, kaarisiltoja, muotoistutuksia, suuria havu- ja lehtipuita sekä värikkäitä pensaita ja perennoja, joita ei luonnollisesti Suomessa tapaa. Näillä leveysasteilla (Kööpenhaminan tasolla) ne kasvoivat ja kukkivat. Skotlannin kansalliskukka on ohdake (thistle). Muutama tunti vierähtää kävellessä ja kuvatessa. Tapasimme lomamatkalla olleen kanadalaispariskunnan, joka oli kotoisin Vancouverista. Molemmat olimme pysähtyneet punapuun tyvelle. Kyltissä komeili USA:n kuuluisuus 1800-luvulla syntynyt John Muir, samaa skottisukua, joka on vaikuttanut suuresti merkittävien puistojen ja laajojen luonnonsuojelualueiden perustamiseen Amerikan mantereella. Hän tapasi v. 1903 presidentti Theodore Rooseveltin Yosemiten kansallispuistossa. John Muir on ainoa skotti, joka on kelpuutettu USA:n postimerkkeihin. Jatkoimme kiertelyä puistossa ja siirryimme jalan maili takaisin keskustaan.


John Muir näkyy kuninkaallisessa puistossakin.

Edinburghin linna sijaitsee korkealla mäellä.

Princess Street Gardens, Edinburgh.


Edinburghin keskiaikainen linna on yleisömagneetti.

Korkean mäen päällä näkyi vaikuttavin maamerkki, Edinburghin linna, jonka vanhimman osan rakennutti David I äitinsä muistoksi 1100-luvulla. Maksullisessa linnassa säilytetään mm. Skotlannin kruununkalleuksia ja massiivista Mons Meg piiritystykkiä mainitakseni. Toki sieltä löytyy ritarisali ja kuninkaallinen palatsi. Linnan edustan itäpuolella Castlehillin varrella sijaitsee monipuolinen matkamuistomyymälä useassa kerroksessa. Värilliset aidot lampaanvillaiset huivit ja liinat olivat kysyttyä tavaraa. Ne maksoivat noin muutaman kympin. Skotlannissa käytetään rinnan Skotlannin ja Englannin puntia. Euron kurssi oli kääntynyt laskuun meidän tappioksemme. Paikasta löytyi skottiklaanien tuotteita, avaimenperiä, solmioita, vaakunoita, mukeja, tuoppien alusia ja koruja. Pienen haeskelun jälkeen käteeni tarttui esi-isieni Muir suvun tunnusmerkkejä, heritage of Scotland. Matkapuhelimen navigointia apuna käyttäen hotellin Booking.com sijainti ja tiedot löytyivät kätevästi. Skotlannin hotellit ovat melko kalliita, kuten yleensäkin Englannissa noin satasen luokkaa vuorokaudelta sisältäen yleensä englantilaisen aamiaisen. Sähkölaitteisiin tarvitaan kolmihaarainen adapteri, jonka saa citystä ostettua muutamalla punnalla. Ensimmäinen hotellimme oli Mercure Edinburgh Haymarket keskustan länsipuolella.


Skottiveteraani kadun varrella.

Edinburghin uusinta raitiovaunukalustoa.

Kulta-, hopea- ja kupariaiheisia korvakoruja ja rintaneuloja.

Huuhkaja bongattiin kädestä linnan läheltä.

Tiistaina 9.toukokuuta koitti taas uusi seikkailupäivä. Hyvin nukutun yön ja runsaan aamiaisen jälkeen ohjelmassa oli reilun tunnin junamatka länteen Edinburghista Skotlannin suurimpaan kaupunkiin. Glasgow oli selvästi nykyaikaisempi suurkaupunki Edinburghiin verrattuna. Jatkoimme välittömästi toisilla Scotrailin junalipuilla nyt etelän suuntaan puolen tunnin matka määränpäänä Kilmaurs. Pikkukaupungin huumorintajuiset työmiehet soittivat meille taksin, jolla pääsimme noin 5 mailin päässä sijaitsevaan Muirin keskiaikaiseen linnaan. Rowallan Castle Estate oli hieno paikka, omistaja Mr. Campbell sen sijaan ei kovinkaan vieraskorea. Kehui käsiään levitelleen omistavansa koko paikan ja sanoi, ettemme voi jäädä tähän, koska olimme tulleet vahingossa hänen yksityispihaansa. Sanoin olevani Suomesta ja kuuluvani Muir sukuun. Kyseisen Campbellin herran sukuhaara yhtyy Muirin päähaaraan vasta 1500-luvulla eikä hänen ruosteinen vihreä jeeppinsäkään ollut parhaimmassa terässä, joten ei siinä niin paljon olisi kannattanut mahtailla. Lähdimme kävelemään pienen matkaa takaisin Muirin vanhaa linnaa kohti isännän puheista välittämättä. Monet skottiparit ovat pitäneet häitänsä Rowallanin linnan upeissa puitteissa. Vanha linna oli nyt harmittavasti remontissa, toisaalta oli siinä etunsakin. Työmiehet pitivät taukoa kivilinnan ulkoportaikossa. Esitin asiani ja pääsin katsomaan linnan huoneita ja käytäviä sisältä alkuperäisessä raakaversiossaan. Olipa erikoinen tunne tallustella samoja askelmia kuin Muirin ritarit keskiajalla. Restauroinnin jälkeen vuodesta 2019 alkaen linnaa vuokrataan yksinomaan VIP-asiakkaille ja golfosakkaille.


Muir suvun kotipaikka Rowallan Castle, Kilmaurs.

Remontin alla oleva kivilinna sisältä.

Kaarisilta ja puro Rowallan Castlen ympäristössä.

Linnan keskiaikaista kivimuuria.



Muir on tunnettu skottisuku monine nimimuunnoksineen. Suvun alkuperä saattaa juontaa juurensa 500-luvulla Pohjois-Irlannista herrasta nimeltä Fergus Mor mac Eirc Argyllin alueelta. Toisaalta nykyään kiistellään siitä, ovatko velhot kelttishamaanit asuttaneet silloin Skotlannin ylämaata. Muir on kuitenkin näytellyt merkittävää ja suurta roolia Englannin kuningasperheissä aikojen kuluessa. Itse Rowallan Castle siirtyi Muirin sukuun 1200-luvulla. Vuonna 1263 käytiin pieni Largsin taistelu Skotlannin länsirannikolla, jossa vastakkain olivat Skotlannin ja Norjan kuninkaiden sotajoukot. Skotit teurastivat myrskyisään mereen joutuneet Haakonin sotavoimat Gilchrist Muirin johdolla. Urhoollisesta urotyöstään Skotlannin kuningas Alexander III löi Gilchristin ritariksi ja luovutti hänelle Rowallanista maa-alueita. Sir Gilchrist Muir rakennutti 1200-luvun lopulla komean kivilinnan, josta tuli Rowallan Castle. Siitä lähtien Muir suku on hallinnut aluetta vuosisatoja. 1500-luvun lopulla skottilainen ratsuosasto tuli Ruotsin armeijan palvelukseen ja vaelsi Suomeen. Everstiluutnantti Hans Muir osallistui 30-vuotiseen sotaan 1600-luvulla. Yksi Muirin suvun jälkipolvista vakiinnutti paikkansa Paraisten Vannaisten säterissä 1600- ja 1700-luvulla. Tästä sukuhaarasta yksi tytär liittyi Tujulinin sotilassukuun ja sen myöhemmät polvet Salon seudulle Uskelaan ja Perniöön 1700- ja 1800-luvulla.

Muir suvun vaakuna ja tunnuslause.

Säkkipillimies kansallisasussaan.

The Scotsman -lehteä on julkaistu 200 vuotta.

Englannin ja Skotlannin liput bussien vasemmalla puolella.

Sukuhistorian yksityiskohdista ja käännöksistä selvittyäni jatkoimme Kilmaursista takaisin Glasgow`n keskustaan. Ydinkeskusta sijaitsee aivan Clyde joen pohjoispuolella. Etsimme käsiimme hotellimme Ibis Styles, joka sijaitsi hyvällä paikalla lähellä kaikkea. Cityn itäpuolella sijaitsivat kaupungin vanhimmat ja merkittävimmät rakennukset. Vanhin rakennus vuodelta 1471 on Provand`s Lordship, sen lähellä Glasgow Cathedral, ainoa jäljelle jäänyt keskiaikainen rakennus, jossa myytiin Outlander -sarjan tuotteita kirkon hyväksi. Ohimennen bongattiin David Livingstonen (1813-1873) patsas kulkiessamme viktoriaaniselle hautausmaalle. Glasgow Necropolis perustettiin v. 1832, sisältäen yli 50 000 vainajaa, vain osalla haudatuista on muistomerkkejä tai hautaristejä pystyssä.

David Livingstonen patsas Glasgow´ssa.

Glasgow Cathedralin holvikaaret.

Viktoriaaninen hautausmaa Glasgow Necropolis.

Kyyhkyläiset Glasgow`n keskustassa.

Keskiviikkona 10.toukokuuta tuhti aamiainen takana siirryimme junalla takaisin Edinburghiin. Aamupäivä käytettiin jälleen Old Townin linnan maisemiin ja shoppailuun, minkä jälkeen otimme kohteeksemme itäpään Caltonin kukkulan. Mäeltä oli kerrassaan avarat näkymät kaupungin ylle ja läheisiin vuoristoihin. Calton Hillin päällä sijaitsi mm. Nelsonin ja Kansallismonumentti. Puistomaiset ulkoilualueet Regent Gardens ja Royal Terrace Gardens vetivät kansaa. Mustapääkerttu, mustarastas, punarinta ja peukaloinen lauloivat aktiivisesti liikenteen hälinässä. Kolmas hotellimme sijaitsi aivan toisessa päässä lännessä joen varrella. Britannia Edinburghin jokimiljöö oli kaunis, mutta itse hotelli vaikeassa paikassa alamäen mutkassa vailla parkkipaikkoja. Tavaroita pakattiin, levättiin ja mietittiin lähtöpäivää. Tässä paikassa aamiainen ei sisältynyt hintaan.


Goarse eli piikkiherne kukkii mäillä ja nummilla.

Calton Hillin kukkulaa Edinburghissa.

Muratit peittävät joen rantatörmiä.


Puistoista löytyy monenlaista sinistä kukkaa.

Torstaina 11.toukokuuta koitti lähtö. Aamuruuhkassa lentokenttäbussimme lähti Waverleyn pysäkiltä, toki olisimme päässeet kyytiin myös lähempää Haymarketin asemalta. Matka kesti runsaat puoli tuntia. Edinburghin lentokentällä teimme lähtöselvitykset, katsoimme nopeasti tax free myymälät ja etsimme lähtöportin. Aikaa jäikin, sillä Finnairin kone oli vartin myöhässä. Täysi koneellinen laskeutui klo 15 maissa Helsinkiin, sää mitä surkein +2 astetta ja lumikuuro. Saloon tultiin illaksi. Kaikkiaan antoisa kulttuurihistoriallinen retki Keski-Euroopan keväässä. Skotit muuten arvostivat suomalaisia, liekö historiassa juuri perimä, sillä skotit polveutuvat osin viikingeistä samoin kuin mekin ja toiseksi skottisoturit ja hakkapeliittajoukot taistelivat samalla puolella Ruotsin armeijassa.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Utö 3.-4.5.

Olikin yllättäen kulunut jo puoli vuotta viimeisestä Utön käynnistäni monien sattumien ja kiireiden vuoksi. Käyntikerta nro 278 ei pinnoja tuonut ja pikkuharvinaisuudetkin olivat lähteneet, mutta Utön retki on aina elämys lajissaan. Laivamatkalla näkyi saariston peruslajistoa. Vaihtopukuisia metsäjäniksiä löntysteli päiväsaikaan sekä Aspössä että Jurmossa. Utöhön tullessa satama olikin melkoisen myllerryksen kourissa. Utössä paistoi aurinko molempina päivinä, UV-säteily tuntui varsin voimakkaalta. Neitoperhosia ja rantakäärmeitä oli paljon liikkeellä. Yksinäinen räystäspääsky lenteli kylän rannassa, hyönteissyöjälinnuista näkyi mm. leppälintuja, mustaleppälintuja, kivi- ja pensastaskuja, tiltaltteja ja kirjosieppo. Punajalkaviklot soidintelivat itäniityllä, itärannassa liplatteli ristisorsakoiras. Koulun rannassa laiduntaa yksinäinen valkoposkihanhi, saunalahdessa puolestaan ruokaili nuori mustavaris. 

Haahkat päiväkävelyllä, herra ja rouva yhdessä.

Itärannassa paljastuu paljon rantakiviä ja lietettä.

Neitoperhosia lenteli runsaasti kylillä.

Rantakäärmeet lekottelivat auringossa.

Toisena päivänä lajisto karttui paremmin ilman ihmeellisiä havaintoja. Merikihuja havaittiin kolme, merellä oli pientä mustalintu-, alli-, ruokki- ja kuikkamuuttoa. Petorintamalla saaressa nähtiin muuttohaukka, piekana, ruskosuohaukka ja sääksi mainitakseni. Aamumuuton satoa olivat haara- ja räystäspääsky. Hylkeet köllöttelivät lounaispuolen kahdella eri luodolla. Kylällä kuikutti käenpiika. Tilhiparvet hääräilivät katajissa marjoja etsien. Pari mustavikloa tipahti itärannan lietteelle. Kurkiparvi matkasi pohjoiseen. Kylällä bongattiin kattohaikarakin, tosin lintu ei liikahtanut yhtään. Illalla itäniityn polulta rymähti lentoon teerikukko, joka laskeutui Mörttilän lähelle rantaviivaan. Samana päivänä nähtiin Jurmossa myös teeri, liekö tullut sieltä Utön maisemiin soidin mielessä. Vielä tarvitaan naaras paikalle. Teeri on viimeksi nähty Utössä syksyllä 2015. Kettupariskunta ei ainakaan edistä teeren sen paremmin kuin vesilintujenkaan lisääntymistä saaressa.

Tilhiä parveili katajikossa päivittäin.

Yksityisyyttä on kunnioitettava saaressa liikkuessa.

Ilta-aurinko valaisee majakkaa ja kylämaisemaa.

Aurinko nousemassa Ormskärin takaa.



tiistai 2. toukokuuta 2017

Vihdoinkin kevät etenee vauhdilla

Huhtikuu oli yhtä takatalvea vuoronperään. Toukokuu on alkanut lämpimissä merkeissä. Aurinko on porottanut ja lämpötila kohonnut +15 asteeseen. Kevätkasvit ovat lähteneet kukkimaan oikein kunnolla. Varjoisat lehtimetsät ovat värittyneet sinivuokoista, aurinkoiset metsänaukiot taas valkovuokkojen peittämiä. Kedoilla ja niityillä kukkii kiurunkannuksia ja käenrieskoja, kosteimmissa ojissa puolestaan keltaisia mukulaleinikkejä ja linnunsilmiä. Hyönteismaailmassa on tapahtunut edistystä aimo harppaus. Päiväperhosista on liikkeellä nokkos-, neito- ja sitruunaperhosia, jokunen suruvaippa ja kangasperhonen. Tänään näin Perniössä ensimmäisen karttaperhosen lämpimässä rinneniityssä.


Suruvaippa lämmittelee karikkeessa.

Värikkäät krookukset piristävät kevättä.

Pöllönpönttökierrokset alkavat olla loppusuoralla. Salon seudulla on tiedossa toistaiseksi neljä pesivää lehtopöllöparia, kaikki enemmän tai vähemmän taajamien reunoilla. Poikaset ovat noin parin viikon ikäisiä. Lehtopöllöt ovat huhuilleet päiväsaikaankin. Korpilla on myös isot poikaset pesässään. Rastaat rakensivat pesää viime viikolla, nyt hautovat jo muniaan. Kevät saa linnun mielen muuttumaan. Eräskin sinitiainen taistelee Perniössä ärhäkkäästi auton sivupeilissä näkyvää kilpakumppania vastaan, voittajaa ei vain löydy millään. Kirjosieppo oli saapunut vapunpäivänä lauleskelemaan pihapiiriin. Teeret pulisevat soiden laitamilla ja kalliokumpareilla. Säiden lämmettyä alkoi myös rariputki. Tänään ilmoitettiin Lintutiedotukseen mm. rusorintakerttu ja amerikantukkasotka. Vaikka kattohaikaroita onkin alkanut näkyä, mahdollisen pesinnän pitäisi alkaa melkein samantien.