torstai 29. joulukuuta 2022

Joulun ajan ja välipäivien lintuja

Joulu tuli ja meni ja uudenvuodenpäivä lähestyy. Valoisa aika on alkanut lisääntyä. Muutoin on ollut jokseenkin pimeitä ja sateisia päiviä muutamaa lumista pakkaspäivää lukuun ottamatta etelässä. Joulukuu oli lintumaailmassa rauhallinen, kunnes joulun koittaessa Jurmosta löytyi karikukko. Se viipyi vain pari päivää, häipyi sittemmin ja näyttäytyi vain muutamalle onnekkaalle kulkijalle. Tapaninpäivänä Jurmosta löytyi punajalkaviklo, joka oli vielä tänäänkin paikalla. Merisirrit piipersivät rantaviivassa tyrskyjen tuodessa ravintoa niille. Jurmon kahlaajat piristivät lintubongareiden mielialaa. Espoon kiljukotka aiheutti harmaita hiuksia monelle yrittäjälle, se kun oli näytillä vain tapaninpäivänä. Naantalin pikkusirkku on ollut paikalla miltei päivittäin, joskin hylsyilijöitä on riittänyt silläkin rintamalla. Tänään Turun Hirvensalosta löytyi tulipäähippiäinen. Valoa oli turkasen vähän ja lintu liikkui jatkuvasti oksien takana vilkkaasti liikkuen. Eipä siitä kunnon kuvia tullut. Kuningaskalastaja lensi upeasti aivan läheltä ohitse äännellen. Päivän retkisettiä täydensi vielä luhtakana.


          Turun Hirvensalon Pikisaaren tulipäähippiäinen. Valoa vähän,
       aina oksan takana ja vilkkaasti liikkuva lintu. Kuva sen mukainen. 

 




tiistai 6. joulukuuta 2022

Valkoista maisemassa, lumisadetta ja tunturipöllö

Marraskuun tarjonta lintubongareille oli varsin vaisua. Kiljukotka pyöri Espoon Soukan maisemissa ja lunni plokattiin Porkkalan kärjestä harvoille valituille. Eteläinen Suomikin on saanut ohuen lumipeitteen. Talviralleja on käyty joulukuun alussa ja sen tuloksena Salon Halikonlahdelta löytyi yllätyslaji, ensimmäinen talvihavainto ruskosuohaukasta, joka viihtyi alueella pari päivää kierrellen. Sama lintu nähtiin kolmantena päivänä Hankoniemellä etelään päin muuttavana. Uudessakaupungissa lenteli pikkuruokki ja Helsingissä tänään etelänkiisla. Pääkaupunkiseudulla havaittiin joulukuun alussa vielä molemmat leppälintulajit. Varsinaisen kansainvaelluksen on saanut aikaan kuitenkin Muuramen tunturipöllö, jota ei ole kunnolla ollut bongattavissa vuosikausiin. Komea mustavalkoisen kirjava naaraspukuinen yksilö juhlisti 105.itsenäisyyspäivää. Arktisen alueen tunturipöllö lepäili lumisen hevostallin katonharjalla kymmenien lintubongarien iloksi. Lintu on oleskellut alueella jo viikonlopusta lähtien. Lintu oli luonnollisesti monen Keski-Suomeen autoilleen retkeilijän kuvauskohde ja siitä saatiin elämänpinnaakin. Mieleenpainuva elämys. 


Naaraspukuinen tunturipöllö Muuramessa.


Harakka ihmettelee kaukaa tullutta outoa tulijaa.



   

maanantai 14. marraskuuta 2022

Hiljaisempaa ja pimeämpää marraskuun aikaa

Marraskuussa valoisa aika on jo aika vähissä, vain noin aamukahdeksasta iltaneljään. Lintubongauksia ei ole ihmeemmin ollut tarjolla. Aavikkotasku viihtyi Hangossa kolmisen päivää. Kiljukotka on taas pyörinyt Espoon Soukan maisemissa, onkohan sama lintu kuin mitä viime talvena Porkkalassa ollut? Idänturturikyyhkyjä asettuu sinne tänne Itä- ja Pohjois-Suomeen loppuvuodesta. Salon Kiskossa piipahti harjalintu ja kuun alussa amerikanjääkuikka Imatralla. Vuodenpinnakeräilijöille 300 lajia on tänä vuonna tiukassa, mutta mahdollisuuksien rajoissa. Lauantaina 12.11. koettiin todella lämmin marraskuinen päivä, kun lämpömittari näytti monessa paikassa +14 astetta. Auringon paistaessa myös talvehtivia päiväperhosia havaittiin, kuten neito- ja nokkosperhosia sekä suruvaippoja. Varvikossa sammalpeitteen päällä horrostelevat sitruunaperhoset lähtevät niin ikään herkästi liikkeelle sopivissa olosuhteissa. Suppilovahveroita löytyy edelleen metsistä. Sisulla ja innolla haettiin pohjantikkaa Raisiosta, sen sijaan isänpäivän kunniaksi kuusikon latvoihin laskeutui muutamaksi minuutiksi kauniisti laulamaan taviokuurna. Mukava elämys tosiaan. 


Aavikkotaskunaaras Hangon Vedagrundetilla.


Aavikkotasku viihtyi Hangossa kolme päivää.


tiistai 25. lokakuuta 2022

Mustanmerenlokkia bongaamassa

Viikonloppuna tarkkasilmäinen lintuharrastaja löysi Helsingin Töölönlahden lokkiparvesta nuoren mustanmerenlokin. Siitä on tullut pullalokki kalalokkien tapaan ja pyörii aivan kesynä jaloissa. Tänään sadesäällä lintu pysytteli melko hyvin paikalla. Helsingissä viihtyy edelleen Pasilan palmukyyhky ja Vartiokylän turturikyyhky. Tulipäähippiäisiä löytyy aina vaan saarista joka syksy enemmän, Jurmo ja Utö ovat muodostuneet vakiopaikoiksi. Merkille pantavaa on voimakas taviokuurnien vaellus, joka on ulottunut Pohjanmaalle ja Keski-Suomeen asti. Hiiripöllöjä on alkanut valua pohjoisesta Lounais-Suomeen asti. Pikkujyrsijöitä ei kuitenkaan näytä silmämääräisesti olevan maastossa, aika näyttää, kuinka kauan pöllöt viihtyvät maisemissa. Pohjoisessa on jo lunta maassa, lehdet ovat varisseet puista ja pimeää on jo varsin pitkään. 


Mustanmerenlokki Helsingin Töölönlahdella.


  

sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Pikkumerimetso ja pieniä vihreitä

Pikkumerimetso säväytti lokakuussa lintubongareita. Niiltä, joilta se puuttui vielä heinäkuisen Siilinjärven jälkeen, ei puutu enää elämänpinnoista. Kuun alkupuolella lintu löytyi sateessa Espoon Hanasaaresta ja viihtyi myös Laajalahdellakin muutaman päivän häviten sittemmin muualle. Kuinka ollakaan, ilmeisesti sama lintu löytyi tällä viikolla uudestaan Kotkan Kyminsuusta ja on paikalla tänäänkin tätä kirjoittaessa. Laji istuskelee mielellään jossakin risun päässä matalassa vedessä. Kokoero tavalliseen merimetsoon on huomattava. Kaikkea muutakin mukavaa on ollut liikkellä. Lohjan Saukkolassa valkoposkihanhiparvessa oleilee punakaulahanhi, jonka löytäminen sänkipellosta oli varsin vaivalloista, vaikka luulisi, että erinäköisenä se on helppo huomata parvesta. Lennossa se hukkuu hyvin valkoposkihanhien sekaan. Pääasia että nähtiin ja pinnoja kuitattiin.


Pikkumerimetso tähystelee risun nokassa.

Pikkumerimetso isokoskelo vertailukohteena.


Pieniä harvinaisia vihreitä eli itäisiä uunilintulajeja on ilmoitettu sieltä täältä rannikoilta, hippiäis-, taiga- ja kashmirinuunilintuja sekä ruskeampaa sorttia ruskouunilintua. Tulipäähippiäinen on havaittu Jurmossa ja Utössä. Havainnot ovat runsastuneet merkittävästi viime vuosina. Kovia havaintoja ovat isokihu Eckerössä, siperiankurmitsa Siikajoella, lunnit Kalajoella, amerikanhaapana Kuusamossa ja taigakirvinen Kristiinankaupungissa. Lokakuun aikana nähdään sinipyrstöjä monin paikoin. Salolaisia hemmoteltiin Salon pinnalla, kun Halikonlahdelle ilmestyi etelänkiisla. Lintu näyttäisi puvun perusteella olevan eri yksilö kuin mitä Paraisilla ollut niin ikään tässä kuussa. Mainita pitää vielä Helsingin Pasilan Triplassa viihtynyt palmukyyhky, jonka voi bongata ostosreissullaan Musiikkimuseon edestä. 


Nuori liejukana tepastelee Turun Ruissalossa.


Nuori liejukana on ruskeansävyinen syksylläkin.


Lokakuun alussa lämpiminä aurinkoisina päivinä lenteli amiraaleja, itsellänikin havainto mm. 10.lokakuuta Halikosta. Maitiaiskehrääjä aloittaa myöhään lentonsa syys-lokakuussa ja parhaimmat paikat havaita laji on Hankoniemi. Leutoina syysöinä erilaisia mittareita ja yökkösiä lentää iloksemme ennen talvea. Isopäiväkiitäjiäkin bongattiin lokakuun päivinä. Ruskan sävyttämät puiden lehdet putoilevat ja maisema muuttuu paljaammaksi. Sienisato on huono, suppilovahveroita ja kanttarelleja löytyy metsistä huomattavasti vähemmän. Omenoita tuli senkin edestä ja ylimääräiset ovat päätyneet tunkiolle, mistä ainakin mustarastaat ja supikoirat ovat olleet mielissään. 




 

maanantai 26. syyskuuta 2022

Etelänkiisla yllätti bongarit

Ulkomeren ruokkilintu etelänkiisla yllätti ja hämmästytti Paraisilla. Talvipukuinen lintu oli eksynyt Paraisten Simonbyvikenin pohjukkaan aivan rantaveteen. Ajankohtakin on varsin erikoinen syyskuun lopulla. Paikka on myös epätavanomainen, kun linnun pitäisi olla jossakin kaukana avomerellä tähän aikaan. Vielä enemmän ihmetystä aiheutti linnun jatkuva huutelu aamusta iltaan. Tätä kirjoittaessani lintu on ollut paikalla jo kolmatta päivää. Paikalla on käynyt runsaasti lintubongareita. Etelänkiisla on lintuvuorien asukas tosin meillä se pesii ruokkiyhdyskunnissa harvinaisena ja vähän vaatimattomimmissa ympäristöissä. Lintuja nähdään normaalisti ulkomerellä etenkin Loviisan Aspskärin, Kemiönsaaren Morgonlandetin ja Paraisten Utön vesillä. Meitä lähinnä Ruotsissa Stora Karlsön lintuvuorella Gotlannin länsipuolella on elinvoimainen kiislayhdyskunta. 


Etelänkiisla eksyi Paraisten Simonbyvikenin pohjukkaan.



Talvipukuinen etelänkiisla on harvinainen näky.


torstai 15. syyskuuta 2022

Syysmuuttoa

Säät ovat viilentyneet ja Saanan rinteisiin laskeutui eilen ensilumi. Etelässä lintujen muutto ja perhosten liikehdintä on jatkunut vilkkaana. Punajalka- ja arosuohaukkoja on ilmoitettu runsaasti koko syyskuun ajan. Pikkuharvinaisuuksista mainittakoot mustaotsalepinkäinen ja kiljukotka. Varsin pohjoiseen Tornioon asti lennähti yksinäinen kattohaikara. Klenkkaava pikkukanadanhanhi on löytynyt Limingasta. Etelään päin sekin on sieltä tulossa jonkin ajan päästä. Valkoposkihanhiparvet seilaavat merenlahdelta pelloille edestakaisin päivittäin. Heinäkurppia löytyy ruohopeltoja komppaamalla. Salon Moisionkoskessa on viihtynyt kuningaskalastajia ja Häntälänkoskessa puolestaan pitkään oleillut virtavästäräkki. Lapissa ruska on parhaimmillaan. Etelässäkin alkaa etenkin koivuissa ja vaahteroissa näkyä jo väriloistoa. Vaikka sää on jo syksyistä, hyönteiskausi jatkuu yhä mielenkiintoisena. Tänä vuonnahan on tullut useita uusia makroperhoslajeja. Rannikoilla amiraalien poismuutto etelään on ollut näkyvää. Niitä voi kerääntyä saariin aurinkoisina päivinä satoja yksilöitä. Samoissa määrissä on laskettavissa myös paikallisia siniritariyökkösiä, laji on yleistynyt aivan valtavasti 2000-luvulla. Paraikaa lentelee värikkään vihreitä yökkösiä kuten jaspis- ja jäkälätammiyökkösiä. Itsekin pääsin nauttimaan yöperhosvaelluksen sadosta kun sain ensimmäisen hukkavaellusyökkösen, Helicoverpa armigeran. 


Punajalkahaukkoja on riittänyt syyskuulle asti.


Hyönteissyöjälinnut kaikkoavat etelään kuten leppälintu.



Amiraali tankkaa mätää luumua ennen muuttoaan.


Suruvaippoja näkee vielä pihapiireissä ja kanervikoissa.



keskiviikko 31. elokuuta 2022

Petolintupäivä Loviisassa

Suomen kuudetta pikkutuulihaukkaa ei löytynyt Loviisasta enää löytöpäivän jälkeen, sen sijaan muita petolintuja näkyi mukavasti ja ihan kuvattavinakin. Aamu alkoi koleasti mutta komeasti sänkipellon yllä lentävästä vanhasta niittysuohaukkakoiraasta. Hetkeä myöhemmin lensi neljä jalohaikaraa metsänreunaa pitkin. Aivan lähellä pyöri kaksi punajalkahaukkaa lukuisten tuulihaukkojen kavereina. Vähän etäämmällä peltotien varrella istui vierekkäin peräti kuusi punajalkahaukkanuorukaista. Gerbyn kartanosta etelään lahden ruovikon päällä kisaili puolestaan kaksi nuorta niittysuohaukkaa. Sokerina pohjalla alueen ylitti esiaikuinen maakotka, joka on etelässä fenologisesti varsin harvinainen elokuun lopussa. Tavallisimmista petolinnuista mainittakoot vielä rusko- ja sinisuohaukka, nuolihaukka sekä sääksi. 


Nuoria niittysuohaukkoja kisailemassa Loviisassa.



Yksi kuudesta punajalkahaukoista langalla. 



Maakotka yllätti aikaisella syysmuutollaan.



keskiviikko 24. elokuuta 2022

Punajalkahaukkainvaasio meneillään

Punajalkahaukat ovat olleet pääosassa viikon ajan kaakkoisvirtausten tuomina. Niitä on ilmoitettu sadoittain ympäri Suomea, myös Lounais-Suomi on saanut osansa ulkosaaristoa myöten. Parhaimmissa paikoissa on ollut yli kaksikymmentä yksilöä yhtäaikaa näkyvissä. Ne voivat viipyä useita päiviä lämpimillä paikoilla ja istuvat yleensä langoilla hyönteisjahdissa. Alkuviikosta Jurmossa ja Utössä koettiin voimakasta käpytikkavaellusta. Perhosista elokuun aikana on saatu maalle uusia lajeja lähinnä rannikkoseudulta, mm. Anarta dianthi Kemiönsaaresta ja Isturgia arenacearia Kotkasta. Hyvää perhossettiä täydentävät Cyclophora porata Hangosta ja Hyssia cavernosa Virolahdelta. Nyctobrya muralis on myös saatu pyydyksistä. Isopäiväkiitäjiä pöristelee tuttuun tapaan Paraisten Utössä. Amiraaleja, ohdakeperhosia ja suruvaippoja näkee monin paikoin. Sokerina pohjalla Ahvenanmaalla on havaittu ruostepapurikkoja. Itsekin olen nähnyt niitä Bulgariassa ja Kroatiassa.


Nuori punajalkahaukka istuu langalla.

Punajalkahaukoilla on voimakas invaasio meneillään.


Isopäiväkiitäjiä huristelee pihapiireissä.


Ohdakeperhonen sulautuu hyvin alustaansa.


perjantai 5. elokuuta 2022

Palmukyyhkybongausta

Kuun vaihde on ollut vilkasta lintubongausaikaa. Sulkasatoinen ruskosotka viihtyy edelleen Salon Omenojärvellä. Ahvenanmaan Brändössä on oleillut sininärhi, liekö sama lintu kuin vähän aiemmin Uudessakaupungissa nähty yksilö. Isohaarahaukka viiletti Turun liepeillä. Suurta huomiota bongarien keskuudessa saanut ja mediassakin uutisoitu palmukyyhky löytyi ensin Helsingin Haltialasta ja heti perään Vantaan Hiekkaharjun golfklubilta. Yhtä aikaa kaksi eri lintua varsin lähelle toisiaan pääkaupunkiseudulle aiheutti uutispommin. Helsingin palmukyyhky asusteli Haltialan possutarhassa, kävi kaukalossa murkinoimassa ja asettui taloksi kattopalkeille näkymättömiin päivälevolle valkoisen pulun kimppakaveriksi. Varpushaukka nappasi yllätysiskulla isosta varpusparvesta yhden tavallisen varpusen, saman kohtalon taisi kokea palmukyyhkykin, kun siitä ei tehty enää havaintoja muutamaan päivään. Mutta eipä hätää, toinen saman lajin lintu tepasteli Vantaan golfkentän terassilla jaloissa murusia noukkien. Lintu yöpyi pihlajarivistön kolmannessa puussa hyvin piilossa ja nousi aikaisin aamulla liikkeelle. Tässäkin paikassa oli nähty varpushaukka lähistöllä. Mikä on sitten näiden lintujen lähtöalue? Lintu pitäisi saada kiinni ja taltioida vaihtumattomia höyheniä, joista voidaan tehdä tutkimuksia, onko afrikkalaista vai aasialaista alkuperää. Tällä hetkellä palmukyyhky kuuluu meillä E-kategoriaan häkkikarkulaisjengiin. Aiemmatkin vuosikymmenien takaa olevat havainnot ovat heinäkuulta. Harhautuuko palmukyyhky jostakin meille luontaista reittiä jää ajatushautomoon. Laji esiintyy mm. Kaakkois-Euroopassa ja Turkissa. Sitä pidetään myös yleisesti häkeissä ympäri Eurooppaa vaan kukapa todistaa mistä. Niin tai näin koko kärkibongarikaarti kävi hoitamassa lajin varmuuden vuoksi pinnapankkiin.


Helsingin Haltialan possuhäkin palmukyyhky.



Lintu taisi joutua varpushaukan kynsiin. 


Palmukyyhky Vantaan Hiekkaharjun golfklubilla.


Palmukyyhky torkkuu pihlajassa aamupalan jälkeen.

torstai 28. heinäkuuta 2022

Aroharmaalokkiopissa Turussa

Turun Topinojalla on viime päivät tarkkailtu aroharmaalokkeja, etenkin tämän kesän yksilöitä. Nuoret 1kv-linnut ovat vaikeasti tunnistettavissa, joskin yksityiskohtaiset höyhentuntomerkit ovat erittäin ratkaisevia. Niska ja posken seutu ovat lämpimän ruskeita, kyynärsulissa näkyy tumma reunapaneeli ja pyrstö on hyvin kontrastikas. Nokka on tumma ja pitkähkö. A-linnuksi ristitty aroharmaalokki viihtyy isojen muovikanisterien vieressä ja rottabunkkerin päällä. Tämä ruskea A-lintu on ollut aika varmasti paikalla päivittäin, kun puskutraktori möyhentää kasaa, jolloin lokit tulevat nopeasti katsomaan herkkuja. Kiitän paikalle tullutta ystävääni Jukka Kivelää määritysavusta ja bongausterapiasta. 


Aroharmaalokki 1kv Turun Topinojalla.


Aroharmaalokki A siivet alta ja päältä. 


Nuori aroharmaalokki lennossa. 


Heinäkuu on ollut yllätyksiä täynnä. Siilinjärvellä muutaman päivän viihtynyt pikkumerimetso oli mukava lisä elisluetteloon. Ruskosotka jatkaa oleskeluaan Salon Omenojärvellä. Harjalintu pesi onnistuneesti länsirannikolla sitten 82 vuoteen, mistä uutisoitiin mediassakin. Sininärhi piipahti Uudessakaupungissa hetken aikaa. Yhtä hätäinen oli myös Lappeenrannan suohyyppä. Kuun puolivälissä löydetty Rovaniemen aavikkotasku oleili hiekkakentällä pari päivää, ensimmäinen kesähavainto lajista. Nopeimmat bongarit ehtivät näkemään tämän lajin. 






perjantai 8. heinäkuuta 2022

Häiveperhoslajeja runsaasti maastossa

Pitkät lämpimät poutajaksot ovat olleet jumalten sanansaattajille otollista aikaa. Sekä häive- että pikkuhäiveperhosten esiintymisen runsaus on ollut ennätysluokkaa. Miltei vähänkään osin lehtipuiden varjostama syrjäinen ja kumpuileva hiekkatie taikka kuuma karikkeinen metsänaukio ja parkkipaikka ovat houkutelleet näitä häiveperhosia sankoin joukoin liikkeelle. Ainakin omien havaintojen perusteella pikkuhäiveperhosta näyttäisi olevan lajitoveriaan selvästi enemmän. Koiraiden etusiivet hohtavat kauniin koboltin sinisenä tietyissä kulmissa auringon valon osuessa niihin. Matalalla lentävät perhoset hakevat hiekkatien pinnasta suoloja imukärsä ojossa aktiivisesti. Lepoasennossa perhonen suojautuu erinomaisesti alustaansa. Valitettavasti kuolleitakin löytyy autojen yliajamina. Häiveperhosten lisäksi porukasta löytää myös haapa- ja kuusamaperhosia, vm. on tulokaslaji, joka on levittäytynyt uusille alueille. Jalansijaa on saanut myös valkohangokas, kaunis kehrääjäperhonen, jota tavataan jo Salossakin. Viime päivinä lähinnä Baltian suunnasta on tullut lisää niin päivä- kuin yöperhosia. Eritoten kiiltosiilikkäitä ja isonokkosperhosia rantautuu maahamme. Kuumat hellejaksot ovat saaneet keisarinviitat kuoriutumaan etuajassa. Ritariperhonen pitää myös lämpimistä kesistä. Siellä täällä lentelee myös amiraaleja, joiden kunto viitannee etelästä tulleisiin yksilöihin. Sosiaalisessa mediassa on huomattu isojen ja värikkäiden päiväperhosten näkyvä runsaus. Hienoja kuvia ja tilanteita on tarjolla, kunhan muistaa pitää kameran mukanaan. 


Pikkuhäiveperhonen koivuklapilla levähtämässä.


Pikkuhäiveperhosen jokaisessa siivessä näkyy rengastäplä.


Eipä uskoisi samaksi lajiksi, kun katsoo etusiipiä.


Pikkuhäiveperhonen siivet lepoasennossa.



Keisarinviitat käyvät ohdakkeilla ja putkikasveilla.


lauantai 2. heinäkuuta 2022

Helteen päiväperhosia

Kolmikymppiset hellepäivät alkavat olla toistaiseksi päätöksessään. Aurinko porottaa tosi kuumasti. Nesteet ovat vähissä itse kultakin. Päiväperhoset yrittävät hyödyntää hiekkateiden pinnasta ravinteita ja suoloja. Haihtuvat kuralätäköt vetävät päiväperhosia puoleensa. Juhannuksesta lähtien haapaperhoset ovat lennelleet aktiivisesti etenkin Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Myös pihlaja- ja ritariperhosia on ollut liikkeellä mukavasti. Samaa ei voi sanoa rutikuivasta Lounais-Suomesta. Paraisilla on sentään bongattavissa ja kuvattavissa isoapolloja, jotka ovat normaalia lentoaikaa vähän etuajassa. Ohdakkeita on vielä hyvin vähän kukassa, siksi apollot ovat aika levottomia eivätkä pysähdy kuin hetkeksi. Niiden lentoa on kuitenkin upeata seurata. Apollojen seurassa tapaa jo uunituoreita keisarinviittoja ja nokkosperhosia. Helmihopeatäpliä voi niin ikään nähdä hiekkateiden varsilla. Metsän laiteilla tapaa puolestaan ruskeita papurikkoja. Sinistä väriä hohtavat häiveperhoset ovat vasta tulollaan. Hyönteistietokannassa on vasta pari havaintoa. Ilmaa raikastavia sateita odotellaan. Se tekisi luonnolle, kasveille ja hyönteisille erityisen hyvää.


Helmihopeatäplä kuumalla kärrytiellä.

Isoapollo kaikessa komeudessaan.






perjantai 24. kesäkuuta 2022

Lapin retki 17.-23.6.

Pe 17.6. Pohjoisen matka alkoi edellispäivänä yötä vasten autojunalla Helsingistä Ouluun. Pysähdyspaikkoja olivat Kemi ja Keminmaa, joissa ei tehty kummempia havaintoja. Iltapäivällä suuntana oli Rovaniemen Louevaaran maisemat usean huonokuntoisen hiekkatien takana. Sinipyrstöjä ei kuulunut eikä näkynyt pikaisella käynnillä. Pari kuukkelia lehahti nopeasti polun yli kuusikon kätköihin. Matkan varrella näkyi auroraperhonen ja mustatäplähiipijä metsäkurjenpolvien värittämillä tien reunustoilla. Valkoviklo piti kovaa metakkaa maastopoikasten ollessa jossakin lähettyvillä. Päivästä väsyneenä varasin majoituksen Rovaniemen Ounasvaaran mökkikylästä aamiaisen kera.


Sompionjärventien suomaastoa.


Riekkokoiras Pyhä-Nattasen polulla.



Palovartijan tupa Pyhä-Nattasen huipulla. 


 
Avarat maisemat avautuvat Pyhä-Nattaselta.

La 18.6. Aurinko paistoi aamusta alkaen. Niinpä autolla liikkeelle kohti Sodankylää. Pönttötarkistuksissa Tankavaarassa oli pienet leppälinnun poikaset, jotka jätin paluumatkalle rengastuksia varten. Vuotsossa naukuva kuukkeli jatkoi nopeasti matkaansa luppomännikössä. Hetken päähänpistosta kohteeksi valikoitui Pyhä-Nattaset, jossa en ollut vieraillut yli 30 vuoteen sitten GTK:n ekskursion. Sompiojärventien p-paikalta lähti parin kilometrin mittainen polku kohti palovartijan tuvan huippua. Heti alussa riekkopariskunta kähmyili varvikossa ja paljon ei olisi puuttunut, että olisi kokonaan kävellyt ohi metrin päästä lintuja huomaamatta. Ihan mukava elämys. Myös tällä reitillä kuului etäinen kuukkeli. Itse Pyhä-Nattasen huipulta avartui mahtavat näköalat kauas. Mitään lintuja ei kuitenkaan näkynyt. Takaisin tullessa samat riekot käkättivät tutulla paikallaan. Sompiojärven hiekkatiellä näkyi kolmaskin riekko, kaunis koiras, ylittämässä tietä suolle. Ohjelma oli kiireinen ja siksi piti ehtiä vielä Inarin puolelle Kutturantien kultakioskille Kafea Gufihtariin lepäilemään hetkeksi ja syömään maittava ateria. Pihamaalla pesi pöntössä leppälintupari. Lapintiaista ei ollut pesivänä takavuosien tapaan. Kahvila on auki klo 18 asti ja on tiistaisin suljettu. Päätieltä on matkaa 16 km hyväkuntoista hiekkatietä pitkin. Tutustumisen arvoinen paikka kohdata kullankaivajia ja kuunnella jorinoita. Illalla oli vielä lyhyt käynti Kaunispäällä, jossa pikkukuovi varoitteli ja ensimmäiset lapinnokiperhoset olivat jo lennossa. Kurjenkanervat kukkivat värikkäästi. Majoittuminen oli perinteisesti Laanilan savottakahvilassa edullisilla hinnoilla. Yöttömän keskiyön vaellus Kiilopään huipulle ei tuottanut kiirunaa yrityksistä huolimatta. Kohde on nykyään yksinkertaisesti liian suosittu ympäri vuorokauden. 


Kiilopään polkua laelle asti.


Lapintiainen Neljän Tuulen Tuvan ruokinnalla.


Lapintinttiemo pöntön suulla.



Taviokuurnia, koiras ja naaras lintulaudalla.


Su 19.6. Laanilasta köröttelin Ivaloon, jossa oli ensimmäinen bongauskohde, lapinuunilintu. Se oli hyvin äänessä aamupäivällä Tolosentiellä. Aiemmin Urupään kohdalla otin talteen vastikään autoon törmänneen riekkokoiraan, jolle löytyi myöhemmin oikea osoite. Etelästä tultaessa Inarin Ukonjärventiellä pöntössä pesi ensimmäinen lapintiaispariskunta. Niitä löytyi myöhemmin lisää muualta Inarista päivän aikana. Poikueet olivat suuria. Ainakin Inarissa näyttäisi lapintiaisen pesinnät onnistuneen hyvin viimevuotisen huonon kesän jälkeen. Itselleni kertyi 52 rengastusta 10 emosta ja 42 poikasesta. Lapintiaisten pesinnät olivat hieman toisia pönttöpesijöitä edellä, mikä tarkoittaa sitä, että juhannusviikonlopulla on havaittavissa jo lentopoikasia maastossa. Toivoniemen polulla kuului kuukkelin ääntä ja maanrajassa ruokaili kaksi naaraspukuista taviokuurnaa. Pesiviä lapintiaispareja löytyi pari kappaletta. Seuraavat kaksi yötä vietettiin Inarin Kaamasessa Neljän Tuulen Tuvalla. Ruokinnoilla kävi melkoinen vilske, illalla ikkunan takaa havaitsin kaksi taviokuurnaa, lapintiaisen ja tundraurpiaisen mainitakseni.


Tundraurpiainen on ollut ruokinnalla koko kesäkuun.


Kapustarinta, tunturien haikea viheltelijä.


Keräkurmitsa Nuvvus-Ailigas.



Keräkurmitsa sama paikka eri värit.


Ma 20.6. Aamiaisen aikana klo 8 jälkeen lintulaudoilla käväisi neljä taviokuurnaa ja kaksi lapintiaista. Päivän suunnitelmana oli Utsjoen kierros jokivartta pitkin. Karigasniemen Piesjängällä oli kuulopuheiden mukaan varsin vaisua, vain yksi tunturikihupari ja ei edes lapinsirkusta havaintoa. Sinirintojakaan ei liiemmälti reissussa näkynyt. Inarijoentien varrella järripeipot varoittelivat kiivaasti, kun kaksi kuukkelia seurasi vierestä. Seuraavaksi oli vuorossa Nuvvus-Ailigas, jossa aikaa vierähti kolmisen tuntia. Tiettyjen tunturilajien löytämiseen sai tehdä tosissaan töitä. Ylösnousussa sepelrastas kävi ruokailemassa avoimesti ylängöllä. Yksinäinen tunturikihu lensi lakialueen ohitse. Ennen mastoa kaksi keräkurmitsaa juoksenteli edessä, näistä toinen oli varsin erikoisen värinen, liekö talvipuvussa vielä. Kiiruna löytyi lopulta kiviröykkiöltä. Arka koiras otti siivet alleen ja hävisi laaksoon. Tunturissa oli varsin vilpoisaa, lintuja ja hyönteisiä kaiken kaikkiaan hyvin vähän. Tenon varrella retken ainoa piekana kaarteli rinteessä, jossa myös lauloi sepelrastas. Illaksi paluu Neljän Tuulen Tuvalle lepäämään ja syömään. 


Pesimättömiä tunturikihuja hengailee parvissa.

Tenon vartta Nuvvuksella.


Norjan tunturien lumihuippuja.


Utsjoen kirkkotuvat.


Ti 21.6. Aamun aikana tuvan nurkilla näkyi yksi kuukkeli, kahdeksan taviokuurnaa, varpunen, kaksi lapintiaista ja yksi hömötiainen, jota ei ole paljon Tiiraan ilmoitettu. Vihervarpusia kävi ruokinnoilla varsin runsaasti urpiaisten, viherpeippojen ja järripeippojen kera. Myös pari punatulkkua vieraili laudoilla. Pohjoinen Lappi oli jätettävä taakse ja auton nokka kohti Kuusamoa. Vastusgoahtissa näkyi jälleen kuukkeli ja pesiviä lapintiaisia. Pitkän ja uuvuttavan ajomatkan päätteeksi Kuusamo häämötti klo 16 jälkeen. Sää lämpeni kesäisiin lukemiin. Aika oli hyödynnettävä tarkoin. Nopeasti perusvarustus mukaan ja kävely raskasta nousua Valtavaaran laavulle. Sen yläpuolella lauloi heleästi nuori sinipyrstö. Harmi ettei ollut sinistä vanhaa koirasta. Ylöspäin tähystellessä huomasin ritariperhosen leijailevan pienten kuusten latvojen tasalla. Takaisin tullessa lauloi toinen sinipyrstö Konttaisennoron yllä. Pohjansirkkupaikat eivät tuottaneet tulosta Tiiran vihjeistä huolimatta. Jalat olivat aika puuduksissa rehkinnän jälkeen. Majapaikaksi valikoitui Rukan Arctic Zone viidennen kerroksen hulppeilla näköaloilla. Tässä hurahti myös seuraavakin yö. 


Järripeippo on kaunis Lapin lintu.


Sinipyrstö Kuusamon Valtavaaralla.


Valtavaaran kynttiläkuusimaisemia.


Ke 22.6. Aamun heikossa sateessa tilhi taiteili rakennuksen räystäällä. Puolen päivän jälkeen sää lämpeni ja poutaantui +20 asteen lukemiin. Pohjansirkkuun alkoi jo usko mennä, kunnes Jaurasesta löysin laulavan koiraan vähän eri paikasta kuin mihin se oli ilmoitettu. Hyvällä maastosilmällä laji hoitui lopultakin. Kuinka ollakaan, pohjantikka kilkutteli aivan lähellä bonuksena. Pari huonokuntoista suonokiperhosta oli lennossa. Rukalta ei löytynyt virtavästäräkkiä. Muu päivä kuluikin sitten ostospaikoissa, toimistotöissä ja lepäillessä. 


Kuukkelit eivät pysähtyneet juuri kuvattaviksi.


Pohjansirkkukoiras laulavana Kuusamossa.


Näkymä Valtavaaralta Konttaiselle.


To 23.6. Retken viimeisenä päivänä satoi reippaasti vettä aina iltapäivään asti. Vasta Rovaniemellä sää poutaantui ja aurinko paistoi, mutta tuuli oli varsin navakkaa. Ennen keskustaan tuloa lehtokurpan maastopoikanen kyhjötti tien laidassa. Linnun toinen siipi oli katkennut. Pohjoisessa liikkujille kannattaa tarkkailla muitakin kuin poroja. Etenkin Kuusamossa pienet porolaumat ja porotokat olivat alinomaa tienkäyttäjien riesana. Nopeus siis sen mukaan. Sääsket ajoivat jatkuvasti porot tielle, jossa kävi tuulen henkäys ja liikenteen virta. Iltapäivä kului napapiirillä puukko-ostoksilla ym. ja ilta autojunan odottelua ja lastausta Rovaniemeltä Tampereelle. Lapin retki oli tässä päätöksessään. Kuviakin tuli ihan mukavasti.