Muuttolinnuilla putki päällä Suomeen

Etelänpuoleiset tuulet puskevat rivakasti muuttolintuja maahamme. Niinpä tilanne muuttuu päivittäin melkoisesti. Kurki-, joutsen- ja hanhihavainnot lisääntyvät. Halikonlahdella tavattiin pikkujoutsen ja altaiden tunnuslintu juhlapukuinen naurulokki. Sepelkyyhkyjä huhuilee Salon kaupungin kortteleissa jo yllättävän paljon. Erityisen huomion ansaitsee kulorastas, jota on kirjattu ajankohtaan nähden runsaasti. Pitkään odotetut vihervarpuset saapuivat tänään ruokintapaikoille. Hangossa ja Jurmossa kuitattiin ekat mustaleppälinnut. Pienellä lähiluontoretkellä Halikossa silmään osui kevään ensimmäiset leskenlehdet ja sinivuokko. 

Joutsenet jonossa Halikonjoen suulla. 

Laulujoutsen ponnahti lentoon.

Harmaahaikara liihottelee ruovikon yllä.

Näkymä esteettömältä lavalta Halikonjokeen. 

Leskenlehdet kukassa Halikossa. 

Kevään ensimmäinen sinivuokko kukkii Halikossa. 

Kevät etenee vauhdilla

Maaliskuussa lumet ja jäät ovat saaneet kyytiä, etenkin viime päivien sadekuurot, tuulet ja korkeat +10 asteen päivälämpötilat ovat vauhdittaneet kevään kulkua. Pellot ovat jo lumettomia, mutta vesistöt pääosin jäässä. Lintujen kevätmuutto on vilkastunut koko ajan, hanhia, jalo- ja harmaahaikaroita, laulujoutsenia, kurkia ja sorsalintuja on alkanut ilmaantua pelloille ja sulapaikkojen ääreen. Saaristo on hyvin pitkälti jääpeitteessä, mikä hidastaa vesilintujen tuloa. Kahlaajapuolelta on saapunut yksittäisiä lehtokurppia ja tyllejä, eilen Hangossa piipahti varhainen avosetti. Aroharmaalokkeja on havaittu useita, mustakaularastas ja isohaarahaukka nähtiin Porissa sekä töyhtökiuru edelleen Vermossa mainitakseni. Suurempia peippo- ja rastasparvia odotellaan mantereelle. Västäräkistä vähäsen kesään pätee ainakin Jurmossa. Halikonlahden ruovikoihin on jo ilmestynyt pajusirkkuja. 

Laulujoutsenia ja variksia on saapunut sulapaikoille.

Käpytikkoja on ilmestynyt ruokintapaikoille lisää.

Huomaamattomimpia tulijoita ovat ruokintapaikoille ilmestyneet uudet sini- ja talitiaiset ja käpytikat. Tikkojen rummutukset kaikuvat monin paikoin. Pöllöillä on pesintä jo meneillään, ainakin lehtopöllöt ovat aloittaneet muninnan Salossa tällä viikolla. Pitkästä aikaa Varsinais-Suomessakin voi kuulla helmipöllön puputusta. Toisessa maakunnassa Uudellamaalla havaittiin jo ensimmäiset sitruunaperhoset, ruostesiiven toukkia on bongattu jo aiemmin. Ullakkokärpäset ovat heränneet ikkunalautojen väleissä auringon lämmössä. Kevään ensimmäisistä kukkivista kasveista voi mainita lumikellon ja talventähden.  

Talventähti avaamassa kukkaansa.

Lumikellot nousevat kukkapenkeistä.

Talvista menoa - lunta ja pakkasta

Talvi kiristi otettaan kunnolla tammi-helmikuussa. Saaristomerellä ja Suomenlahdellakin on pitkästä aikaa paksu jääpeite. Salossa on enemmän lunta kuin Turun seudulla. Kireä pakkasjakso on koetellut siivekkäitä. Tiaisissa ja mustarastaissa on tapahtunut selvää vähennystä, joskin näyttäisi siltä, että osa mustarastaista oivalsi lähteä kovia pakkasia pakoon muualle. Pilvisillä ja tuulisilla päivillä linnut eivät juuri liiku, sen sijaan auringon lämmittäessä tiaisten kevätlaulut kaikuvat ja takaa-ajot kertovat kevään lähestymisestä. Lintumäärät ovat olleet selvästi pienempiä edellistalveen verrattuna vastaavaan ajankohtaan nähden. 

Yksittäisiä pyrstötiaisia käy ruokinnoilla. 

Hömötiainen on harvinainen näky pihapiirissä. 

Ruokinnoilla on käynyt tuttujen talvilintujen tapaan joitakin pyrstötiaisia, joille ovat mieleen hyönteisiä sisältävät talipötköt. Näitä murenia myös puukiipijä hyödyntää silloin tällöin. Pari hömötiaista ilmestyi aivan yllättäen pihapiiriin metsän kätköistä. Valkoselkätikat kiertelevät laajalti Halikonlahden rantamilla, mitään pysyvää paikkaa niillä ei tällä hetkellä ole. Pöllöt valmistautuvat pesintään, yksi hiiripöllökin tavattiin Perniön Matildedalissa. Harvinaisuudet ovat olleet vähissä. Töyhtökiuru selvisi kovista pakkasista Espoon Vermossa, pikku-uikkuja on sulapaikoissa, idänturturikyyhky viihtyy yhä Hollolassa ja tunturikiuruja talvehtii muutamassa paikassa. Salon mustakaularastaasta ei ole enää havaintoa reiluun viikkoon. 

Mustarastaat ovat kaikonneet ruokinnoilta. 

Talvinen näkymä Halikonlahden rantametsästä. 

Valkoselkätikka ja mustakaularastas Salossa

Eteläänkin saatiin lunta ja pakkasta viikolla. Tosin nyt on lauha suojasää ja liukasta. Kovat pakkaset verottivat selvästi tiaisten määriä. Ruokinnoille on saapunut vanhoja lintuja, jotka kestävät paremmin talven ankaria olosuhteita. Mustarastaita on jäänyt talvehtimaan varsin runsaasti, pihabongauksessa tämä tulee näkymään varmasti. Salosta löytyi yllättäen hyvin harvinainen mustakaularastas, TLY:n neljäs ja Salon ensimmäinen havainto. Salon Halikonlahdella talvehtii valkoselkätikkoja, koiras paremmin nähtävissä vanhoja tuulen kaatamia raitoja naputtelemassa. Ruokinnat vetävät puoleensa myös petoja. Varpushaukat kyttäävät mustarastaita ja peippoja, lehtopöllöt myyriä ja hiiriä. Lehtopöllö aloitti jo soidinhuutelun ensimmäisillä lauhoilla säillä. Pikkuotukset houkuttelevat myös lumikoita saalistusretkille. 

Valkoselkätikkakoiras. Kuva: Janne Riihimäki.

Kireää pakkasta

Tammikuu on alkanut talven merkeissä. Pakkasta on ollut viikolla kireimmillään -22 astetta, tosin tänään tuulen kera -15 astetta tuntui hyytävän kylmältä. Lapissa -40 asteen pakkaslukemat ovat kuitenkin toista. Lunta on alle 5 cm. Ohuella hangella näkyy runsaasti eläinten jälkiä, jäniksiä, oravia, lumikoita, vaivaishiiriä, fasaaneja ja harakoita. Kylmien pakkasöiden jälkeen tiaisia on näkynyt selvästi vähemmän, vielä vuodenvaihteessa ruokinnoilla kierteli suuria parvia. Mustarastaat ovat pitäneet pintansa. Ne saapuvat jo hämärissä ruokintapaikoille etsimään siemieniä, pähkinämursketta ja rusinoita. Parhaimmillaan eräässä pihassa on käynyt 20 mustarastasta. Salon Halikonlahdella talvehtii yhä peukaloinen ja punarinta, ojassa liejukana ja laulujoutsenia, joita ei pidä pakkasilla häiritä ja kuvata.  Vuodenalku ei ole tarjonnut erikoisia rareja, kuningaskalastajia on näkynyt siellä täällä sikäli kuin hengissä ovat pysyneet. Töyhtökiuru on edelleen bongattavissa Espoossa, sen sijaan keltahemppoa ei ole enää löytynyt viime päivinä. Etenkin Ahvenanmaan talvilintulaskentareiteillä on yhä viivyttelijöitä mm. hyönteissyöjälintuja, jotka uhmaavat talvea. Toistaiseksi ennuste lupaa kireää pakkasta jatkossakin. 

Osa sepelkyyhkyparvesta Salon Enolassa.

Laulujoutsenperhe viettää talvea Halikonlahdella. 

Halikonlahden kolmosallas talviaamuna. 

Sinisorsat uimassa hyytävässä pakkasessa. 

Mustaa joulua etelässä

Eletään vuoden pimeintä aikaa, talvipäivänseisaus on takana ja kevättä kohti ollaan menossa. Kun ei ole lunta, on maisema synkän puoleista, mutta jouluvalot tuovat tunnelmaa. Vesisateet ovat vähäksi aikaa ohi. Jos kaikki sade olisi tullut lumena, niin täällä olisi melkoiset kinokset. Joulukuu on ollut harvinaisen leuto tilastojenkin valossa. Kontiaiset lyllertävät aktiivisesti maanpinnan alla ja työntävät ylöspäin multakasojaan keoiksi. Palokärki on aloittanut jo soidinhuutonsa ja on laulunpoikasta tiaisiltakin jo kuultu. Linnut ovat aika hyvin hajaantuneet. Pakkasaamuina on ruokintapaikoilla enemmän vilskettä. Hyvillä paikoilla käy keltasirkkuja ja pikkuvarpusia hetkittäin, muutoin lähinnä sini- ja talitiaisia sekä muutama mustarastas. Salon kaupungin keskustan puistoissa liikkuu pieniä sepelkyyhkyparvia, silloin tällöin näkee myös turkinkyyhkyparin. 

Sinisorsia Salonjoessa.

Maisema on tummaa Salonjoen varrella.

Vuodenpinnabongareista vain yksi ylitti 300 lajia, toisilla aika ei riitä enää. Hollolassa viihtyy edelleen idänturturikyyhky. Jyväskylään asettui pikkusirkku, tulipäähippiäiset havaittiin Jurmossa ja Porissa sekä joulun alla hippiäisuunilintu Hangossa ja keltahemppo Järvenpäässä. Porkkalankärjen edustalla on lennellyt pikkukajava. Samat lajit päivästä toiseen. Salon Halikonlahdella talvehtimista yrittävät useat peukaloiset, punarinta, rautiainen ja tiltaltti sekä liejukana. Kovemmilla pakkasilla ojien komppausta ei pidä tehdä. Retkeilyt pitää suunnata muualle. Vesistöt ovat sulana laajoilla alueilla. Talvilintulaskennoissa voi löytyä jotain mielenkiintoista. 

Viivyttelijöitä ennen talven tuloa

Viime päivät ovat olleet harmaita, sateisia ja pimeitä. Leutoon loppusyksyyn on jäänyt kesäisiä lintuja. Marraskuussa on muuttanut vielä useammassa paikassa sääksi. Myöhäisiä ovat hernekertut, kivitaskut, pensastasku ja ennen kaikkea Riihimäeltä löytynyt sulkiva viitakerttunen. Halikonlahdella piipahti suokukko ja Helsinkiin asettui taviokuurna. Tänä syksynä on havaittu ennätysmäärä kashmirinuunilintuja ja tulipäähippiäisiä, vm. paljon mm. Utössä, jossa nähtiin Säpin lisäksi myös taigakirvinen. Syksyn vakiokalustoon kuuluvat harjalinnut, joita saapuu meille etelästä. Toivottavasti ymmärtävät lähteä pois ennen talvea. Eilen Hangossa lenteli haara- ja räystäspääsky, mistähän nekin ovat tulleet. Vaaleakiitäjiä emme saaneet hyvilläkään virtauksilla, sen sijaan ruotsalaiset nappasivat taas perinteisesti potin. Sanan mukaisesti idästä tulleita idänturturikyyhkyjä lentelee vuosittain marraskuussa Suomeen ja paikkakunnat ovat usein melko pohjoisessa yhtä Hangon lintua lukuun ottamatta. Lintujen ruokintapaikoilla käy jo vilske, tosin valtaosa on sini- ja talitiaisia. Hyönteisiäkin on yhä maastossa, joitakin mittareita, pikkuperhosia ja yökkösiä. Hallamittarit istuskelivat yön yli valaistuilla seinillä aina viime viikkoon asti. Tammetkin ovat pudottaneet jo viimeisiä lehtiään, pohjoisessa on jo talvi, kylmempää on eteläänkin luvassa viikonlopulla.

Vertailuksi Halikonlahden rytikerttunen.

Viitakerttunen paransi myöhäisyysennätystä reippaasti.

Pyrstötiaisinvaasio ja vaahteroiden väriloisto

Etelässä jatkuu vielä syksyinen sää, vaihteeksi vähän poutaisempi jakso joskin yöt ovat kylmenneet. Tammi on saanut rusehtavankeltaisen asun, mutta kalpenee vaahteran värikkäässä ruskaloistossa. Haapa on pudottanut lehtiään keltaiseksi matoksi. Sieniäkin riittää kerättäväksi mm. kantarelleja ja suppilovahveroita.  Ihan viime päiviin asti lämmittävillä auringonpaisteilla surffaili sudenkorentoja. Linnuista pyrstötiaisilla on voimakas invaasio meneillään ja niinpä niitä kuuluu ja näkyy miltei kaikkialla ja ovat löytäneet myös Halikonlahden altaat. Vm. paikassa viikolla näyttäytyi myöhäinen rytikerttunen. Altaat ovat jokseenkin tyhjentyneet kokonaan, vain jokunen pajusirkku, punarinta ja tiltaltti on enää jäljellä. Tähän aikaan vuodesta pohjoisen isolepinkäiset tulevat saalistelemaan tänne pikkulintuja ja myyriä. Vuodenpinnakärki lähenee 300 lukemia, mutta töitä on tehtävä loppuun asti. Täydennystä ovat tuoneet viime päivinä Porin pronssi-iibis, Eurajoen valkoposkitiira, Isonkyrön ja Kotkan nunnataskut sekä lukuisat hippiäisuunilinnut ympäri Suomea.

 

Pyrstötiaiset ovat lähteneet vaellukselle.

Myöhäinen rytikerttunen lokakuussa. 

Hippiäinen on harvinainen Halikonlahden altailla.

Salonjoen ruskaa kuvattuna viime viikolla.

Ruskan värejä, syyssateita ja vaeltajia

Syksy etenee, koivujen lehdet kellastuvat, sadekuuroja miltei päivittäin, sieniä joka paikassa ja puolukat kypsyvät. Lintujen muutto jatkuu aktiivisesti. Lapissa kylmenneet yöt laittavat järripeippoihin vauhtia etelämmäs. Kymmenien yksilöiden äänekkäitä räkättirastasparvia kiertelee pihlajanmarjapensaissa. Tunturi-Lapin värikkäät sinirinnat ovat ehtineet etelärannikolle asti, valtaosa poistuu kuitenkin kaakon kautta pois Suomesta pohjansirkkujen tavoin. Joitakin sinirintoja on näkynyt Salon Halikonlahdellakin, jossa niitä ei keväällä havaittu lainkaan. Isompia kurkiparvia on alkanut näkyä taivaalla yhä enemmän. Vuodenpinnakärki huitelee 292 lukemissa, eiköhän se 300 mene vielä rikki tänä vuonna. Tietyt rariteetit ovat olleet pitkään paikalla kuten Porin tundravikla parisen viikkoa ja Nurmeksen mustapäätasku kuun vaihteesta saakka. Syyskuun lämpimät kaakkoisvirtaukset toivat ryppään taigauunilintuja. Pääkaupunkiseudulla on saatu ihastella useiden kiljukotkien liitelyä. Kotkassa viivähti usean päivän käärmekotka ja Torniossa asti nuori mustahaikara, joka lopulta päätyi hoitoon heikkokuntoisena. Utössä on havaittu nuoria punajalkahaukkoja. Salon Halikonlahdella syyskuu tarjosi vaihteeksi muutaman pikkurarin, altaalla käväisi kirjokerttu, ruokosirkkalintu ja taigauunilintu. Sitä ennen voisi mainita mielenkiintoisen pajusirkkukontrollin, jolla oli ranskalainen rengas jalassa (Paris). Syyskuusta on tullut perinteisesti perhosharrastajien unelmakuukausi. Vaeltajia lentelee tänne asti lähinnä etelärannikolle akselilla Virolahti-Hanko-Utö. Näistä poimittakoot keltavaellusyökkönen (Heliothis peltigera) mm. Utö, muukalaisyökkönen (Prodotis stolida), kirjovaellusyökkönen (Protoschinia scutosa) ja kaariritariyökkönen (Catocala elocata). Paljon muita erikoisuuksia on myös havaittu näiden lisäksi. Pihoissa ja puutarhoissa käyskentelee paljon amiraaleja, jotka tankkaavat käyneitä ja mädäntyneitä hedelmiä lähteäkseen muuttomatkalle etelän suuntaan Suomenlahden yli.

Sinirintakoiras on upean värinen ilmestys. 

Kirjokerttua nähdään hyvin harvoin Salossa. 

Ruokosirkkalintu yllätti ruovikossa syyskuussa. 

Kehrääjät pysähtyvät muutolla Halikonlahden ruovikoihin. 

 

Lintujen syysmuutto käynnissä

Syksyä kohti mennään. Pitkä hellejakso on takana. Elokuussa päivä- ja yölämpötilat putosivat ja sadekuurot yleistyivät. Mustikkasato on paikoin runsas. Rastaat ovat huomanneet tämän. Pihlajanmarjojakin on tulossa jonkin verran, ne tosin syödään melko pian. Hyönteissyöjälinnuista paljon on jo muuttanut pois. Elokuun puoliväliin mennessä huomattava osa ruoko- ja rytikerttusista lähti helteillä muuttomatkalle. Viimeisiä punavarpusia ja satakieliä näyttäytyy pensaikoissa. Tiaispoikueita kohtaa varsin vähän. Myös kertuissa selvää pudotusta on jo havaittavissa, vaikka niitä pitäisi pajulintujen ohella olla runsaammin tähän aikaan. Nuoret pikkulepinkäiset alkavat ilmaantua ruovikoiden laiteille. Viikolla ensimmäiset kehrääjät siirtyivät metsistä ruovikoiden päälle saalistelemaan yöperhosia. Marssijärjestys on ollut vanhat ensin ja nuoret muuttavat sen jälkeen muuton venyessä pitkälle syyskuun jälkipuoliskolle. Katukuvassa luonnon hiljenemisen huomaa tervapääskyjen puuttumisena, poikkeuksellisen paljon nuoria lentokyvyttömiä poikasia on kiikutettu lintuhoitolaan. Lintubongarit ovat saaneet olla aika rauhassa, vain vuodenpinnatehtailijoita ovat hiukan häirinneet Espoon töyhtökiuru aina heinäkuun lopulta tähän päivään asti, Kokkolassa viihtyneet pari ruostesorsaa, jotka ilmeisesti tänään lähtivät paikalta ja Helsinkiin putkahtanut nuori mustanmerenlokki. Perhosrintamalla päiväperhosten tuoreet polvet lentelevät pihoissa ja pientareilla, etenkin amiraalit ja sitruunaperhoset näkyvät helposti väriensäkin puolesta. Yöperhosmassaa tulee valoille, lajit vaihtuvat, mutta mitään harvinaisuuksia ei joukossa ole tutun kaavan mukaan. 

Nuori pikkulepinkäinen rengastajan kädessä. 

Kehrääjäkoiras yön pimeydessä.