Kireää pakkasta

Tammikuu on alkanut talven merkeissä. Pakkasta on ollut viikolla kireimmillään -22 astetta, tosin tänään tuulen kera -15 astetta tuntui hyytävän kylmältä. Lapissa -40 asteen pakkaslukemat ovat kuitenkin toista. Lunta on alle 5 cm. Ohuella hangella näkyy runsaasti eläinten jälkiä, jäniksiä, oravia, lumikoita, vaivaishiiriä, fasaaneja ja harakoita. Kylmien pakkasöiden jälkeen tiaisia on näkynyt selvästi vähemmän, vielä vuodenvaihteessa ruokinnoilla kierteli suuria parvia. Mustarastaat ovat pitäneet pintansa. Ne saapuvat jo hämärissä ruokintapaikoille etsimään siemieniä, pähkinämursketta ja rusinoita. Parhaimmillaan eräässä pihassa on käynyt 20 mustarastasta. Salon Halikonlahdella talvehtii yhä peukaloinen ja punarinta, ojassa liejukana ja laulujoutsenia, joita ei pidä pakkasilla häiritä ja kuvata.  Vuodenalku ei ole tarjonnut erikoisia rareja, kuningaskalastajia on näkynyt siellä täällä sikäli kuin hengissä ovat pysyneet. Töyhtökiuru on edelleen bongattavissa Espoossa, sen sijaan keltahemppoa ei ole enää löytynyt viime päivinä. Etenkin Ahvenanmaan talvilintulaskentareiteillä on yhä viivyttelijöitä mm. hyönteissyöjälintuja, jotka uhmaavat talvea. Toistaiseksi ennuste lupaa kireää pakkasta jatkossakin. 

Osa sepelkyyhkyparvesta Salon Enolassa.

Laulujoutsenperhe viettää talvea Halikonlahdella. 

Halikonlahden kolmosallas talviaamuna. 

Sinisorsat uimassa hyytävässä pakkasessa. 

Mustaa joulua etelässä

Eletään vuoden pimeintä aikaa, talvipäivänseisaus on takana ja kevättä kohti ollaan menossa. Kun ei ole lunta, on maisema synkän puoleista, mutta jouluvalot tuovat tunnelmaa. Vesisateet ovat vähäksi aikaa ohi. Jos kaikki sade olisi tullut lumena, niin täällä olisi melkoiset kinokset. Joulukuu on ollut harvinaisen leuto tilastojenkin valossa. Kontiaiset lyllertävät aktiivisesti maanpinnan alla ja työntävät ylöspäin multakasojaan keoiksi. Palokärki on aloittanut jo soidinhuutonsa ja on laulunpoikasta tiaisiltakin jo kuultu. Linnut ovat aika hyvin hajaantuneet. Pakkasaamuina on ruokintapaikoilla enemmän vilskettä. Hyvillä paikoilla käy keltasirkkuja ja pikkuvarpusia hetkittäin, muutoin lähinnä sini- ja talitiaisia sekä muutama mustarastas. Salon kaupungin keskustan puistoissa liikkuu pieniä sepelkyyhkyparvia, silloin tällöin näkee myös turkinkyyhkyparin. 

Sinisorsia Salonjoessa.

Maisema on tummaa Salonjoen varrella.

Vuodenpinnabongareista vain yksi ylitti 300 lajia, toisilla aika ei riitä enää. Hollolassa viihtyy edelleen idänturturikyyhky. Jyväskylään asettui pikkusirkku, tulipäähippiäiset havaittiin Jurmossa ja Porissa sekä joulun alla hippiäisuunilintu Hangossa ja keltahemppo Järvenpäässä. Porkkalankärjen edustalla on lennellyt pikkukajava. Samat lajit päivästä toiseen. Salon Halikonlahdella talvehtimista yrittävät useat peukaloiset, punarinta, rautiainen ja tiltaltti sekä liejukana. Kovemmilla pakkasilla ojien komppausta ei pidä tehdä. Retkeilyt pitää suunnata muualle. Vesistöt ovat sulana laajoilla alueilla. Talvilintulaskennoissa voi löytyä jotain mielenkiintoista. 

Viivyttelijöitä ennen talven tuloa

Viime päivät ovat olleet harmaita, sateisia ja pimeitä. Leutoon loppusyksyyn on jäänyt kesäisiä lintuja. Marraskuussa on muuttanut vielä useammassa paikassa sääksi. Myöhäisiä ovat hernekertut, kivitaskut, pensastasku ja ennen kaikkea Riihimäeltä löytynyt sulkiva viitakerttunen. Halikonlahdella piipahti suokukko ja Helsinkiin asettui taviokuurna. Tänä syksynä on havaittu ennätysmäärä kashmirinuunilintuja ja tulipäähippiäisiä, vm. paljon mm. Utössä, jossa nähtiin Säpin lisäksi myös taigakirvinen. Syksyn vakiokalustoon kuuluvat harjalinnut, joita saapuu meille etelästä. Toivottavasti ymmärtävät lähteä pois ennen talvea. Eilen Hangossa lenteli haara- ja räystäspääsky, mistähän nekin ovat tulleet. Vaaleakiitäjiä emme saaneet hyvilläkään virtauksilla, sen sijaan ruotsalaiset nappasivat taas perinteisesti potin. Sanan mukaisesti idästä tulleita idänturturikyyhkyjä lentelee vuosittain marraskuussa Suomeen ja paikkakunnat ovat usein melko pohjoisessa yhtä Hangon lintua lukuun ottamatta. Lintujen ruokintapaikoilla käy jo vilske, tosin valtaosa on sini- ja talitiaisia. Hyönteisiäkin on yhä maastossa, joitakin mittareita, pikkuperhosia ja yökkösiä. Hallamittarit istuskelivat yön yli valaistuilla seinillä aina viime viikkoon asti. Tammetkin ovat pudottaneet jo viimeisiä lehtiään, pohjoisessa on jo talvi, kylmempää on eteläänkin luvassa viikonlopulla.

Vertailuksi Halikonlahden rytikerttunen.

Viitakerttunen paransi myöhäisyysennätystä reippaasti.

Pyrstötiaisinvaasio ja vaahteroiden väriloisto

Etelässä jatkuu vielä syksyinen sää, vaihteeksi vähän poutaisempi jakso joskin yöt ovat kylmenneet. Tammi on saanut rusehtavankeltaisen asun, mutta kalpenee vaahteran värikkäässä ruskaloistossa. Haapa on pudottanut lehtiään keltaiseksi matoksi. Sieniäkin riittää kerättäväksi mm. kantarelleja ja suppilovahveroita.  Ihan viime päiviin asti lämmittävillä auringonpaisteilla surffaili sudenkorentoja. Linnuista pyrstötiaisilla on voimakas invaasio meneillään ja niinpä niitä kuuluu ja näkyy miltei kaikkialla ja ovat löytäneet myös Halikonlahden altaat. Vm. paikassa viikolla näyttäytyi myöhäinen rytikerttunen. Altaat ovat jokseenkin tyhjentyneet kokonaan, vain jokunen pajusirkku, punarinta ja tiltaltti on enää jäljellä. Tähän aikaan vuodesta pohjoisen isolepinkäiset tulevat saalistelemaan tänne pikkulintuja ja myyriä. Vuodenpinnakärki lähenee 300 lukemia, mutta töitä on tehtävä loppuun asti. Täydennystä ovat tuoneet viime päivinä Porin pronssi-iibis, Eurajoen valkoposkitiira, Isonkyrön ja Kotkan nunnataskut sekä lukuisat hippiäisuunilinnut ympäri Suomea.

 

Pyrstötiaiset ovat lähteneet vaellukselle.

Myöhäinen rytikerttunen lokakuussa. 

Hippiäinen on harvinainen Halikonlahden altailla.

Salonjoen ruskaa kuvattuna viime viikolla.

Ruskan värejä, syyssateita ja vaeltajia

Syksy etenee, koivujen lehdet kellastuvat, sadekuuroja miltei päivittäin, sieniä joka paikassa ja puolukat kypsyvät. Lintujen muutto jatkuu aktiivisesti. Lapissa kylmenneet yöt laittavat järripeippoihin vauhtia etelämmäs. Kymmenien yksilöiden äänekkäitä räkättirastasparvia kiertelee pihlajanmarjapensaissa. Tunturi-Lapin värikkäät sinirinnat ovat ehtineet etelärannikolle asti, valtaosa poistuu kuitenkin kaakon kautta pois Suomesta pohjansirkkujen tavoin. Joitakin sinirintoja on näkynyt Salon Halikonlahdellakin, jossa niitä ei keväällä havaittu lainkaan. Isompia kurkiparvia on alkanut näkyä taivaalla yhä enemmän. Vuodenpinnakärki huitelee 292 lukemissa, eiköhän se 300 mene vielä rikki tänä vuonna. Tietyt rariteetit ovat olleet pitkään paikalla kuten Porin tundravikla parisen viikkoa ja Nurmeksen mustapäätasku kuun vaihteesta saakka. Syyskuun lämpimät kaakkoisvirtaukset toivat ryppään taigauunilintuja. Pääkaupunkiseudulla on saatu ihastella useiden kiljukotkien liitelyä. Kotkassa viivähti usean päivän käärmekotka ja Torniossa asti nuori mustahaikara, joka lopulta päätyi hoitoon heikkokuntoisena. Utössä on havaittu nuoria punajalkahaukkoja. Salon Halikonlahdella syyskuu tarjosi vaihteeksi muutaman pikkurarin, altaalla käväisi kirjokerttu, ruokosirkkalintu ja taigauunilintu. Sitä ennen voisi mainita mielenkiintoisen pajusirkkukontrollin, jolla oli ranskalainen rengas jalassa (Paris). Syyskuusta on tullut perinteisesti perhosharrastajien unelmakuukausi. Vaeltajia lentelee tänne asti lähinnä etelärannikolle akselilla Virolahti-Hanko-Utö. Näistä poimittakoot keltavaellusyökkönen (Heliothis peltigera) mm. Utö, muukalaisyökkönen (Prodotis stolida), kirjovaellusyökkönen (Protoschinia scutosa) ja kaariritariyökkönen (Catocala elocata). Paljon muita erikoisuuksia on myös havaittu näiden lisäksi. Pihoissa ja puutarhoissa käyskentelee paljon amiraaleja, jotka tankkaavat käyneitä ja mädäntyneitä hedelmiä lähteäkseen muuttomatkalle etelän suuntaan Suomenlahden yli.

Sinirintakoiras on upean värinen ilmestys. 

Kirjokerttua nähdään hyvin harvoin Salossa. 

Ruokosirkkalintu yllätti ruovikossa syyskuussa. 

Kehrääjät pysähtyvät muutolla Halikonlahden ruovikoihin. 

 

Lintujen syysmuutto käynnissä

Syksyä kohti mennään. Pitkä hellejakso on takana. Elokuussa päivä- ja yölämpötilat putosivat ja sadekuurot yleistyivät. Mustikkasato on paikoin runsas. Rastaat ovat huomanneet tämän. Pihlajanmarjojakin on tulossa jonkin verran, ne tosin syödään melko pian. Hyönteissyöjälinnuista paljon on jo muuttanut pois. Elokuun puoliväliin mennessä huomattava osa ruoko- ja rytikerttusista lähti helteillä muuttomatkalle. Viimeisiä punavarpusia ja satakieliä näyttäytyy pensaikoissa. Tiaispoikueita kohtaa varsin vähän. Myös kertuissa selvää pudotusta on jo havaittavissa, vaikka niitä pitäisi pajulintujen ohella olla runsaammin tähän aikaan. Nuoret pikkulepinkäiset alkavat ilmaantua ruovikoiden laiteille. Viikolla ensimmäiset kehrääjät siirtyivät metsistä ruovikoiden päälle saalistelemaan yöperhosia. Marssijärjestys on ollut vanhat ensin ja nuoret muuttavat sen jälkeen muuton venyessä pitkälle syyskuun jälkipuoliskolle. Katukuvassa luonnon hiljenemisen huomaa tervapääskyjen puuttumisena, poikkeuksellisen paljon nuoria lentokyvyttömiä poikasia on kiikutettu lintuhoitolaan. Lintubongarit ovat saaneet olla aika rauhassa, vain vuodenpinnatehtailijoita ovat hiukan häirinneet Espoon töyhtökiuru aina heinäkuun lopulta tähän päivään asti, Kokkolassa viihtyneet pari ruostesorsaa, jotka ilmeisesti tänään lähtivät paikalta ja Helsinkiin putkahtanut nuori mustanmerenlokki. Perhosrintamalla päiväperhosten tuoreet polvet lentelevät pihoissa ja pientareilla, etenkin amiraalit ja sitruunaperhoset näkyvät helposti väriensäkin puolesta. Yöperhosmassaa tulee valoille, lajit vaihtuvat, mutta mitään harvinaisuuksia ei joukossa ole tutun kaavan mukaan. 

Nuori pikkulepinkäinen rengastajan kädessä. 

Kehrääjäkoiras yön pimeydessä. 

Helteistä heinäkuuta

Kun kesäkuun ja heinäkuun alun viileys päättyi, alkoi helle porottaa tukalasti. Ukkoskuuroista on tullut paikoin vettä rankasti joillekin alueille. Aika monet matalapainerintamat kulkivat eteläisempää reittiä Salon ohittaen. Kun lämmintä on ollut, metsissä mustikat ovat jo kypsiä. Valorysissä oli alkukesästä niukasti saalista, nyt määrät ovat parantuneet, joskin harvinaisuudet ovat loistaneet poissaolollaan. Ehkäpä loppukesää ja alkusyksyä kohden saamme taas etelästä ja kaakosta tukun kaukaa tulleita vaeltajia. Etelänpäiväkiitäjiä pörräilee monen pihassa, haapaperhosia on havaittu varsin paljon ympäri Suomea. Tienvarsien matalat ja värikkäät kukat kuten nätkelmät, virnat, maksaruohot ja kellokukat pitää jättää niittämättä. Viikate on myös vaarallinen piileskeleville eläimille. 

Juuri pesästä lähtenyt rytikerttusen poikanen.

Tämän kesän piskuinen ruokokerttunen. 

Lintupuolella harvinaisuudet keskittyivät jälleen Pohjanmaan rannikon suunnalle ja ylemmäs keskiseen Suomeen kuten viirusirkkalintu Äänekoskella, arotasku Sonkajärvellä ja amerikanjääkuikka Raahessa. Poikkeuksen tästä teki mustanmerenlokki, joka pistäytyi Kemiönsaaressa vähän aikaa. Kiharapelikaanikin siirtyi Ruotsista Norjaan. Ruovikoissa näkyy jo runsaammin ruoko- ja rytikerttusten sekä pajusirkkujen tämän kesän poikasia lennossa. Heinäkuun puolivälissä käynnistyy jo vaivihkaa nuorten pajulintujen kerääntyminen ruovikkoaltaille kirvoja tankkaamaan syysmuuttoa varten. Lintuja vielä laulaa aktiivisesti, kuten pajulintu, ruokokerttunen, pensaskerttu ja punavarpunen mainitakseni. Käki taitaa olla hiljentynyt viime päivien aikana, heinäkuun puolella niitä kukkui vielä pitkin päivää. Turun Topinojalla kattohaikara sai yhden poikasen. Mediassa on ollut vähän väärää tietoa Kosken v. 2015 pesinnästä. Alunperin poikasia syntyi kolme, mutta yksi niistä kuoli jo heti alussa. Rengastin lukurenkailla kaksi poikasta FI1 ja FI2, jotka kehittyivät lentopoikasiksi asti. Toinen niistä, Kintuksi nimetty törmäsi lankoihin Koskella. Kontti nähtiin toisen emonsa seurassa Kosken peltojen yllä korkealla matkalla etelään kaarrellen, ilmeisesti samat tekivät välilaskun Pertteliin parin päivän päästä. Sen koommin näistä haikaroista ei ole kuulunut mitään missään vaiheessa.  

Pikkutikat vierailevat säännöllisesti ruovikkoaltaassa.

Siili lyllertää iltapuuhissaan Salossa. 

Suven lintuharvinaisuuksia

Ahvenanmaan Kökarin saaristomaisemista löytyi Suomen ensimmäinen kiharapelikaani viime viikonlopulla. Samainen lintu nähtiin aiemmin Ruotsissa. Havainto tietysti odottaa RK:n hyväksyntää ja tulkintaa luonnonvaraiseksi harhailijaksi. Kiharapelikaania tavataan Kaakkois-Euroopassa Välimeren seudulla. Pitkän matkan lintu on joka tapauksessa tullut. Jyväskylässä piipahti samaan aikaan paksujalka, joka vierailee meillä lähinnä kesäisin. Raisionlahden hyville lietteille tupsahti tundrakurppelo, joka oli laatuaan toinen TLY:n alueella. Pikkukanadanhanhi viettää yöttömän yön päiviä yhä Utsjoella. Viimeisinä muuttajina saapuneita lapinuunilintuja löytyy Pohjois-Lapista. Ennen juhannusta Merijärvellä tavattiin maamme toinen aasianpääskykahlaaja. 

Salon Halikonlahden maisemaa. 

Tänä vuonna syntynyt pajusirkku.

Kirjosiepot ja sinitiaiset ovat onnistuneet pesinnöissään hyvin. Salon Halikonlahdella pesästä lähteneitä nuoria pajusirkkuja tiksuttelee ruovikoissa, kun vanhat koiraat laulavat aktiivisesti jo toista kierrosta. Ruoko- ja rytikerttusilla samoin kuin kertuilla on kiire syöttää poikasiaan. Muutama luhtakerttunen piileskelee myös ruovikkopensaikoissa, laulu kuitenkin paljastaa lajin olemassaolon kuuluvasti. Peltolinnut ovat vähentyneet dramaattisesti nykyään. Tuulihaukkoja näkyy lekuttelevan peltomaisemissa kiitos pöntötysten. Pääskyjä tulee entistä vähemmän Suomeen. Pesivät pääsky-yhdyskunnat ovatkin harvinainen näky. Perhosmaailma on ollut varsin köyhä viileiden öiden vuoksi. Yöperhoslajisto on ollut niukkaa vailla harvinaisuuksia. Vaeltaneita amiraaleja tapaa monissa paikoissa, nokkosperhosella on jo tuore kesäpolvi lennossa. 

Luhtakerttunen on taitava laulaja.

Lehtokurpan poikaset maastoutuvat ympäristöönsä hyvin.

Kesän vehreyttä, kukkia ja lintujen poikasia

Kesäyöt jäävät mieleen yölaulajista ja valoisuudesta. Kehrääjät surisevat metsissä, käet kukkuvat ja lehtokurpat lentävät soidinrataansa. Kosteikolla raksuttavat ruisrääkät, satakielten laulukonserttia säestävät luhta- ja viitakerttuset sekä sirkkalinnut. Vielä on tulijoita kevätmuutolta kun ensimmäiset kahlaajat poistuvat jo maastamme. Maastossa näkyy yhä enemmän linnunpoikasia, kottaraisia, rastaita, tiaisia ja pikkuvarpusia. Pelloilla töyhtöhyypän poikaset yrittävät suojautua parhaansa mukaan pedoilta. Lehtopöllön poikaset kerjäävät emoilta ruokaa hämärän tultua. Varpuspöllökatraat menestyvät paremmin korpikuusikoiden kätköissä. 

Vielä lentokyvytön lehtopöllön poikanen.

Pöntössä tusina sinitiaisen poikasta. 

Linturariteettien suhteen painopiste on jatkuvasti ollut pohjoisen suunnassa. Touko-kesäkuun vaihteessa Kuhmossa puputteli idänkäki, lieneekö sama töyhtökiuru, joka löytyi Vaasasta ja vähän myöhemmin Oulusta ja nyt Kilpisjärven mökkialueelta. Suunta ja päivämäärät sopisivat hyvin, mutta etäisyydet ovat siltikin mittavia. Inarista löytyi sepeltaskukoiras kesän vietossa. Utsjoella Tenovuon varressa on lymyillyt varsin erikoinen rariteettikeskittymä, lyhytnokka-, kilju- ja pikkukanadanhanhi sekä ruostesorsa. Amerikankurmitsa löytyi puolestaan Torniosta. Etelässä on havaittu pitkä liuta pikkurariteetteja. 

Pikkulepinkäiskoiras tähystää metsäreviirillään. 

Punavarpuset viihtyvät Halikonlahden pensaikoissa. 

Kevätyöt ovat olleet viileitä ja se on näkynyt valorysän saalistilastoissa. Yöperhosia on ollut sangen vähän. Kiitäjiä tulee valolle yksin tai kaksin. Päiväsaikaan lentävä nastakehrääjäkoiras on tuttu näky metsäpoluilla. Kesäkuun alussa on alkaantunut ilmaantunut vaeltajia kuten gammayökkösiä, amiraaleja ja ohdakeperhosia. Kasvisto rehottaa ja luonto on kauneimmillaan. Mäkitervakot loistavat punaisina tienvarsien rinteillä ja kalliokedoilla, suopursut tuoksuvat soilla, kielot, syreenit ja pihlajat kukkivat parhaimmillaan. Mänty pölisee erityisen voimakkaasti, keltaista siitepölyä kulkeutuu kaikkialle tuulen mukana. 

Nastakehrääjäkoiras päivälevolla. 

Suomen kansalliskukka kielo kukkii. 

Kevät edistyy pohjoistuulista huolimatta

Toukokuun yöt ovat olleet kylmiä. Vain muutamina öinä on ollut sen verran plussan puolella, että hyönteissyöjälintuja on saapunut vaivihkaa pieniä määriä. Viikonlopuksi onkin luvassa lämmintä ja lisää tulijoita. Halikonlahden altailla ruoko- ja rytikerttuset sekä neljä peruskerttulajia ja satakielet laulavat aktiivisesti. Rastaskerttunen viipyi vain hetken aikaa tuttuun tapaan. Eilen Halikonlahden koleassa aamussa lenteli pieni tervapääskyparvi. Tänään enteili jo vähän kesän tuntua, kun punavarpunen vihelteli tornin juurella +20 asteen lämmössä tuomien kukkiessa. Kirjosieppoja lurittelee pönttöjen suulla yleisesti. Huomaamaton kaupunkilintu on leppälintu, joka surumielisesti lauleskelee aamuyöllä puiden latvoista tai rakennusten katoilta. Pesiviä lehtopöllöjä on Salon seudulla varsin niukasti kevään aktiivisista soidinhuuteluista huolimatta. Pesinnöissä on paljon hajontaa. Myyriä ei pöntöissä näy, sen sijaan rastaansulkia on verraten runsaasti, joukossa myös oravanhäntää ja rusakonpoikanen. Sorsilla ja telkillä on jo ensipoikueet vesillä, tosin varikset ryöstävät poikueesta valtaosan. Korpilla on niin ikään lentopoikueet ja koskikaroilla myös poikasvaihe pitkällä. Karoja pesii myös Salon seudulla.

Tämä lehtopöllöemo on jo 13-vuotias. 

Koskikaralla on nokka täynnä ruokaa poikasilleen.

Toukokuu on yleensä parasta linturariteettien aikaa, mutta jatkuvat pohjoisenpuoleiset virtaukset ovat pitäneet huolta siitä, että megaharvinaisuuksia ei ole Suomeen eksynyt tänä keväänä. Porissa käväisi pelloilla lehmähaikara, jota eivät nähneet kuin jotkut paikalliset. Raisionlahden ohitti komeasti arokotka, joka on useasti nähty TLY:n alueella. Pari amerikanmustalintua säväytti Porvoossa ja Lågskärillä. Uudessakaarlepyyssä piipahti mustajalkatylli. Tyypillisiä pikkurariteetteja ovat olleet lampiviklo, punajalkahaukka, Utön ja Jurmon sepelsiepot, Vaasan töyhtökiuru, useat keltahempot, tulipäähippiäiset, mandariinisorsat ja punakaulahanhet. Turun Topinojan kattohaikarat jatkavat pesintäänsä, toivottavasti onnistuvat. Ruokosirkkalintuja pirisee Etelä-Suomen ruovikoissa vuosittain. Itse sain lajin elikseksi v. 1986 Inkoosta legendaarisilla TLY:n bussiretkillä. Lämpimillä säillä saapuu mm. harjalintuja ja mehiläissyöjiä. Paljon tulee nyt havaintoja lintuasemilta, jotka ovat hyvin miehitettyjä tähän aikaan vuodesta. Mainittakoon löydöistä vielä Säpin lännenrusokerttu vappuna. Ja monissa paikoissa kukkuu käki joko ilta- tai aamuyöstä suon laidalla.

Tuomenkukat tuoksuvat voimakkaasti.

Kevätlinnunsilmä kukkii korean keltaisena. 

Yöperhoslajisto on ollut niukkaa kylmistä öistä johtuen. Äitienpäivänä ja sitä seuraavana arkimaanantaina päiväperhosia alkoi taas lennellä enemmälti, mm. suruvaippoja, lanttu- ja sitruunaperhosia. Salon kaupungin puistossakin lenteli värikäs auroraperhoskoiras ja Halikon Viurilassa paatsamasinisiipi. Lämpimällä hakkuuaukealla auringossa paistatteli risainen talvehtinut neitoperhonen, joka on käynyt hyvin vähälukuiseksi viime vuosina. Lämmintä säätyyppiä jatkuu ennusteen mukaan tiistaille saakka. Sen jälkeen sää viilenee huomattavasti Jäämereltä käsin juuri kun ensimmäiset tiaispoikueet varttuvat lentokykyisiksi. 

Halikonlahden esteetön polku.

Näkymä Viurilanlahden pohjukan lietteille.