Lämmintä ja lintuja pukkaa

Maaliskuun viimeisinä päivinä on saatu nauttia kevään lämmöstä ja linnuista. Lämpötilat ovat kivunneet sisämaassa lähes +15 asteeseen. Talvehtineet päiväperhoset ovat lennelleet lämpimillä aurinkoisilla paikoilla, mm. nokkos- ja sitruunaperhoset, vähemmistönä myös herukkaperhoset ja suruvaipat. Pienet koivutyttöperhoset poukkoilevat metsänreunoissa. Sinivuokkoja puskee kukkaan aluskasvillisuuden ja kuivuneiden lehtien seasta. Merenlahdet ja altaat ovat avoinna, sen sijaan useat järvet ovat edelleen jäässä Etelä-Suomea myöten. 

Naurulokit Salonjoen riippusillan kaiteella. 

Viime päivinä maahamme on saapunut ennätysmäärä lajeja, joita on totuttu näkemään meillä enemmän vasta huhtikuun puolella. Lämmin etelätuuli on siivittänyt kymmenittäin punajalkavikloja. Porin Enäjärvelle saapui jo tuttu sorsaparivaljakko viime vuodelta, koirasnokisorsa ja sen kumppani silmäkulmajuovainen naarassinisorsa. Porissa havaittiin lisäksi aikaiset mustakurkku-uikku ja punakuiri. Turun Topinojan maisemissa viihtyy yhä kattohaikara, sille on kyhätty tekopesäkin tolpan nokkaan. Edellisestä pesinnästä onkin jo vierähtänyt aikaa Koski Tl:ssä v. 2015. Peräti 11 avosettia piipahti Hangossa, Salon Viurilanlahdella saatiin tyytyä vain yhteen, mutta se olikin sitten koko päivän bongattavissa. 

Telkkäkoiras Salonjoessa. 

Kesän pitäisi olla jo käsillä, kun 29.3. Lohjalla pihapiirissä havaittiin haarapääsky. Hangon kalatiira kävi vain kääntymässä Haliaksella.  Tiibetinhanhi saapui myös hyvin aikaisin Hämeenkyröön, lienee sama kuin aiemmin Jokioisista pikaisesti häipynyt lintu. Orimattilan punakaulahanhi sai bongareita liikkeelle pääkaupunkiseudulta. Isohaarahaukka säväyttää aina, lajia seurattiin Lågskäriltä aina mantereelle saakka. Maaliskuun aikaista antia ovat täydentäneet sääkset, merikihut, suokukot, tiltaltit ja kivitaskut. Pihapiireihin on alkanut ilmestyä peippoja, punarintoja ja räkättejä. Salonjoen Moisionkoskelle on kevät tullut, kun satapäiset naurulokit kirkuvat kivillä, joukossa myös norsseja kärkkyviä harmaa- ja selkälokkeja. Järvien ruovikoista kuuluu kaulushaikaran puhaltelua. Kevättä on ilmassa. 

Harmaa- ja naurulokit norsseja kärkkymässä. 

Muuttolintuja tulee

Parin päivän ajan on saatu nauttia todella keväisistä päivistä. Lämpötila on kohonnut +10 asteen paikkeille. Syreeneissä on isot silmut ja pajunkissoja on näkynyt jo jonkin aikaa. Yöperhoset ovat heräilleet talvikoloistaan, lennossa ovat olleet useat aikuisina talvehtineet yökköslajit. Ruostesiiven toukkia näkyy ryömimässä peltojen reunamilla. Kevätkukat kukoistavat seinustoilla, mm. lumikellot ja talventähdet. Muuttolintuja on alkanut saapua tällä viikolla enemmälti lähinnä eteläiseen Suomeen. Maat ovat lumettomia, altaat ja järvet ovat sen sijaan jäässä. Salon Halikonlahdelta löytää joutsenparvesta monia eri hanhilajeja, hyvin aikainen yksinäinen kurki lepäili parven joukossa. Pelloilla hyöri kymmeniä uuttukyyhkyjä ja satapäinen parvi kottaraisia sekä ainakin 15 töyhtöhyyppää. Aamupäivällä Salon Merikulmalla kevään eka peippo lauloi lyhyitä säkeitään. Puoli kuuta peipposesta kesään. Harmaapäätikka on kuikutellut aktiivisesti päivittäin Halikonlahden rantametsissä. Merikotkia kaartelee kaupungin eteläpuolella säännöllisesti. Niiden lentoa on aina uljasta seurata. 

Talventähti on aikainen kevätkukkija.

Lumikellot kukkivat niin ikään varhain alkuvuodesta. 

Vihervarpusia on alkanut ilmaantua pihapiireihin. 

Sinitiaiset etsiytyvät reviireilleen. Kuvassa vanha koiras. 

Lumeton helmikuu

Helmikuu on alkanut lumettomasti lounaisimmassa Suomessa. Lämpötilat sahaavat nollan molemmin puolin. Talven erikoisuuksia ovat olleet suuret kottarais- ja räkättiparvet. Talitiaiset ovat hyvin vähissä, pesimätulos oli huono ja loka-marraskuussa osa kannasta muutti pois. Sen sijaan sinitiaisia on huomattavasti edeltäjäänsä enemmän. Ruokintapaikoille ilmestyy jostain lähes päivittäin uusia sinitinttejä. Kevätliikehdintä on meneillään. Joitakin pyrstötinttiparvia liikkuu Halikonlahden altailla ja rantametsissä. Tänä talvena viherpeipot tuntuvat olevan täysin kateissa. Punatulkkuja vaeltaa paikasta toiseen parvittain, joissa voi olla useita kymmeniä yksilöitä. Keltasirkut tulevat ruokinnoille yleensä vasta sitten, kun on vähän pakkasta, lumi maassa ja kauraa tarjolla. Käpytikkoja koputtelee varsin monessa paikassa, kun taas muut kirjotikat loistavat poissaolollaan.  

Käpytikkakoiras rengastajan hyppysissä. 

Lintubongarit ovat saaneet olla aika rauhassa. Rantasipi nähtiin Espoon-Helsingin seudulla tammi-helmikuun vaihteessa hyvin arkana ja vain joillekin bongattuna. Kevätmuutto on jatkunut vaivihkaa. Hangossa on viikonloppuna havaittu pitkästä aikaa isolokki ja toinen rari aroharmaalokki. Jalohaikaroita liikuskelee nykyään säännöllisesti ympäri vuoden Suomessa. Virtavästäräkkiä on uskollisesti ilmoitettu päivittäin Helsingin Viikissä. Kirjosiipikäpylintu on melkeinpä vakiovieras Helsingin arboretumeissa. 

Pyrstötinttiparvia liikkuu rantametsissä.

Viikonloppuna on meneillään vuosittainen rengastajakokous. Tänä vuonna mennee 14 miljoonan rengastetun linnun raja rikki Suomessa. Viime vuonna rengastettiin kaksi idänpikkusieppoa sekä erikoisuudet kultakulma- ja pikkupajusirkku molemmat samalla kertaa. Siinäpä sulattelemista. Helmi- ja varpuspöllöt ovat hiipuneet pohjalukemiin. Syksyn 2023 mahtavasta kuusitiaisvaelluksesta ei ole kuin rippeet jäljellä. Merikotkia rengastettiin lähes 450 yksilöä, kehrääjiä rengastettiin hieman alle 1000, lapintiaisia ennätykselliset 1750 ja tiltaltteja lähes 5000 yksilöä. Viime vuoden keväällä oli runsaasti urpiaisia liikkeellä, mikä näkyi rengastustilastoissakin yli 25 000 yksilöä. Tuulihaukka jatkaa edelleen voimakasta runsastumista. On todettava, että linturengastajien keski-ikä on 57 vuotta, haitarin ollessa 19-93 vuotta. Tällä alalla jaksetaan puurtaa, nautitaan tekemisen ilosta, tieteen edistämisestä ja uusista rengastusmenetelmistä. Rengastajat keräävät vapaaehtoisesti melkoisen tietopankin. 

  

Talvilinnustoa ilman rariteetteja

Maisemaan on saatu vähän luntakin ja aamuisin on pirteää pakkasta. Jatkossa säätyyppi muuttuu etelässä taas lauhemmaksi. Muualla Suomessa oli vuoden alussa varsin hienoja revontulia, niistä on Salon seudun kattilanpohjassa turha uneksiakaan. Tähdenlennotkin jäivät vaisuiksi. Pihlajanmarjoja on tietyissä paikoissa vielä kohtuullisesti jäljellä. Musta- ja räkättirastaat popsivat niitä urakalla. Hyvällä tuurilla joukossa voi olla muitakin kotoisia tai harvinaisia rastaslajeja. Kottaraisia ja punatulkkuja on näkynyt yllättävän paljon tammikuun alussa. Muutamat lintubongarit ovat nähneet jo yli 80 lajia tänä vuonna. Helsingissä ja Hangossa sinnittelee yhä virtavästäräkkejä ja Pukkilassa harvinainen tunturikiuru. 

Mustarastaita on jäänyt talvehtimaan runsaasti.

Räkättirastas popsimassa marjaa. 

  

Kohti vuodenvaihdetta ja talvea

Joulukuun lopulla päivät ovat alkaneet pidentyä. Muutoksen huomaa jo iltapäivällä. Loppuvuosi on ollut harvinaisen leutoa ja Lounais-Suomessa lumetonta. Muutos tulee jo heti tammikuun alussa kovempien pakkasten ja lumentulon kera. Joulupäivinä mustarastas lauloi Salonjoen rantamilla miltei ympäri vuorokauden. Myös turkinkyyhkyt huhuilivat aktiivisesti. Linnut ovat pärjänneet toistaiseksi hyvin etelärannikolla. Helsingissä talvehtii virtavästäräkkejä ja jalohaikara, Hangossa härkälintu, Utössä yllättäen rantasipi ja joulun aikaan Uudessakaupungissa piipahti karikukko. Mitään harvinaisuuksia ei ole tällä hetkellä tarjolla. Vuodenpinnakärki näytti asettuvan 313 lukemiin. Ruokintapaikoilla on ollut hyvin yksipuolisesti sini- ja talitiaisia, joukossa jokunen kuusitiainen ja jopa pyrstötiaisiakin sekä vähäisiä määriä mustarastaita, punatulkkuja ja käpytikkoja. Ihan viime päivinä ruokinnoille on alkanut ilmestyä eloisia vihervarpusparvia. Pikkulinnut houkuttelevat myös varpushaukkoja, jotka ottavat osansa luonnonlain mukaan. Hiiriä ja myyriä riittää vielä pedoille mm. ketuille, haukoille ja pöllöille. Vitivalkoiset lumikot ja kärpät erottuvat varsin hyvin lumettomasta maanpinnasta tällä hetkellä. Hyvää uutta vuotta!

Vanha vihervarpuskoiras.

 

Punatulkkukoiras tuo talveen väriä. 

Pyrstötiaiset ovat oppineet tulemaan talipötköille. 

Kettu myyräjahdissa. 

Vuoden pimeimpiä päiviä

Joulukuu on ollut etelässä leuto. Päivät ovat olleet harmaita, pimeitä ja tuhruisia. Ohut lumipeite pysyy maassa pienillä yöpakkasilla. Huomenna saadaan kokea lyhytaikaisesti föhntuulahdus. Lintumaailmassa on ollut aika rauhallista. Linturallit on rallattu. Helsingissä nähtiin kuun vaihteessa kashmirinuunilintu, Salon Perniössä eka päivä pikkujoutsen ja edelleen tundrakurmitsa Jurmossa ja harjalintu Lappeenrannassa. Useita jalohaikaroita on havaittu pitkin Etelä-Suomea. Harvinainen talvihavainto oli Pudasjärvellä itsenäisyyspäivänä ruokinnalta kuvattu mandariinisorsa. Monin paikoin talviruokinnoilta kuuluu ja näkyy lintulajien vähyys. Suurin osa on sini- ja talitiaisia, joukossa jokunen mustarastas ja pikkuvarpunen. Marjalinnut puuttuvat valtaosin. Marjojen syönti on ollut valikoivaa, tietyt pensaat on syöty kokonaan tyhjiksi kun taas toiset notkuvat vieläkin tummanpunaisista marjoista odottaen rastaita, tilhiä ja kuurnia. Leudot säät ja jouluvalot saivat mustarastaat laulamaan jo marraskuun lopulla. 

Halikonlahti talviasussaan.

Varis joulukuun pimeimpinä päivinä. 

Pihlajanmarjat hupenevat

Rastasparvet tyhjentävät tehokkaasti pihlajat marjoista. Kun satapäinen räkättirastasparvi osuu kohdalle, ei jää mustarastaillekaan ja viherpeipoille enää paljon naposteltavaa. Pohjoisen taviokuurnia saa Salon seudulle vielä odotella, niiden reitti kulkee usein länsirannikkoa pitkin. Oulun valkosiipitiira ja Riihimäen sepeltasku sinnittelivät marraskuun alkupäiville asti. Kaarinan aavikkotasku viihtyi kolme päivää paikalla. Vaikka talvi saapuikin Keski- ja Pohjois-Suomeen, etelärannikko jäi täysin lumettomaksi. Tällä viikolla on ollut puolestaan niin syksyisen leutoa, että hyönteisiä alkoi näkyä maastossa. Hallamittareita lentelee yhä metsänreunoissa, myös muita myöhäissyksyn mittareita ja yökkösiä on lennossa, niitä tapaa pihapiirien valoilla. Iso kukkakärpänen keltaperäluhtanen nimeltään, paistatteli alkuviikosta talon seinustalla. Se lienee Suomen myöhäisin havainto lajista. Vuosi on ollut hyvin erikoinen. Hyönteisillä on ollut useita eri sukupolvia ja kasvukausi jatkui pitkään, rentukka kukki rantaniityllä vielä lokakuussa. 

Nuori mustarastaskoiras. 

Keltaperäluhtanen seinustalla marraskuun lämmössä. 

Aamukuutamo Salon Halikonlahdella. 

Syksyn meininkiä

Ruska hallitsee yhä maisemaa, vaikka sade ja tuuli ovat riepotelleet puita. Lehtiä tippuu alas vetiseen maahan. Viime päivät ovat olleet varsin leutoja. Nyt näyttää käänne tapahtuvan aamuöiden kylmetessä. Päivällä auringon pilkahtaessa hyönteisiäkin on yhä lennossa, mm. sudenkorentoja ja sääskiä. Marjoista notkuvat pihlajat houkuttelevat kottaraisia, räkättirastaita ja järripeippoja. Toivottavasti tulee syksyn mittaan jotain harvinaisempiakin lajeja. Lintuasemilla ja etelärannikolla rarifyllareita eli itäisiä uunilintuja piileskelee pensaikoissa ja maanrajassa, hippiäis-, kashmirin-, rusko- ja taigauunilintuja mainitakseni. Saloon saatiin uusi laji, kun Halikonlahden pikkualtaille ilmestyi sepeltasku nuori koiras. Syksyn huomaa olevan jo ovella, kun punarintoja tiksuttelee pihoissa ja puutarhoissa tavanomaista enemmän ja tiaiset ovat vaelluksella. Suuret hanhimassat ovat lähteneet liikkeelle Venäjän arktisilta alueilta. Koreita säihkylintuja harjalintuja on nähty lounaisimmassa Suomessa Kemiönsaaren Taalintehtaalla ja Utössä.

Sepeltasku Salon Halikonlahdella hämärtyvässä illassa.

Nuoria punarintoja on liikkeellä lokakuussa.

Etelän perhosvaelluksia ja pohjoisen talven alkua

Etelän lämmöt taisivat loppua viime viikolla ja Käsivarren Lappiinkin tupsahti talvenalku lumisateineen. Pohjoisen järripeippoparvet ryntäsivät etelään kylmyyttä pakoon. Aurinkoisina poutapäivinä kurkia lähti liikkeelle joukoittain isoina parvina. Pihlajissa oksat notkuvat punaisista marjoista, syöjiä sen sijaan ei ole vielä ilmaantunut kuin nimeksi. Lämmin jakso todellakin päättyi, se sai kuitenkin mustaotsalepinkäisen jäämään Saloon viikon ajaksi samoin kuin Utön nuori punajalkahaukka päivysti kyläalueella hyönteisiä ja niiden toukkia syöden kymmenisen päivää aiempia tilastoja rikkoen. Taigauunilintuja on ilmoitettu ympäri maata varsin runsaasti joskin Salon alueella havainnot ovat olleet tiukassa. Sen sijaan tiltaltteja on hyörinyt Halikonlahden ruovikoissa ennätysmäärä, puhutaan useista sadoista yksilöistä. Kolme pikku-uikkua uiskenteli yhtenä päivänä kakkosaltaan perukassa. Lintubongarit ovat jääneet lähtökuoppiinsa, kun harvinaisuudet ovat puuttuneet. Lokakuu voi muuttaa tilannetta.

Isolepinkäinen on jo ilmestynyt Halikonlahdelle. 

Perhosmaailmassa syyskuu on ollut kaikkien aikojen kovin vaelluskuukausi. Maalle on saatu useita uusia yökköslajeja ja tukku kovan luokan harvinaisuuksia. Lämpöaalto iski tänne Kaspian- ja Mustanmeren seudulta asti. Hukkavaellusyökkösiä lenteli hurjat määrät ympäri Suomea painopisteen osuessa Kaakkois-Suomeen. Tämän lajin lähtöalue on kaiketi Itä-Ukraina, arvailuja voi vain esittää, miten paljon sodan aiheuttamat maastopalot ja kuumuudet ovat vaikuttaneet asiaan. Yökkösiä jäi pörräilemään sisämaan kukkapelloille erityisesti sinimailasviljelyksille, jotka houkuttelivat myös vaaleakeltaperhosia useampana polvena. Myöhäisiä havaintoja on tehty mm. ruostenopsasiivestä ja helmihopeatäplistä. 

Hukkavaellusyökkösiä vaelsi Suomeen ennätysmäärä.

 

Hellepäivissä rikottiin uusi ennätys

Syyskesä jatkuu, tätä kirjoittaessani on kertynyt 68 hellepäivää, viimeisin kuittaus Salosta. Perhosmaailmassa amiraaleja muuttaa etelään jatkuvana virtana, toisin päin tulee myös vaellusyökkösiä sekä lanttu- ja naurisperhosia tuulten mukana. Meren yllä päivällä päiväperhoset joutuvat jalohaukkojen ja pääskyjen saaliiksi, öisin taas yöperhoset päätyvät kehrääjien ja lepakoiden kitaan. Monilla perhoslajeilla on useampia polvia lennossa. Kiertokiitäjiä pörisee valoilla ja kukkapenkeissä.

Vanha sinirintakoiras on upean näköinen.

Sinirinta siivet ylhäällä ja pyrstö levitettynä. 

Syyskuun linnusto jatkui siitä, mihin elokuu päättyi, samat kuukausitason pikkurariteetit, nokisorsa, amerikanhaapana, isohaarahaukka, töyhtökiuru, ruokosirkkalintu ja harmaasirkku. Pudasjärven punapäälepinkäinen säväytti vuodenpinnakerääjiä. Viime päivinä yöt ovat kylmenneet hellepäivistä huolimatta niin paljon, että pohjoisesta on saapunut etelään ensimmäiset keräkurmitsat ja sinirinnat. Ensi viikolla säätyyppinä on kaakkoistuulta ja vähän vesisadettakin. Lisää harvinaisuuksia on siis tiedossa. 

Pikkulepinkäinen suosii lämpimiä paikkoja. 

Järripeipot saapuivat myös aikaisin etelään.