Lokakuun rareja

Lokakuu on perinteisesti lintuharvinaisuuksien aikaa. Vuosikymmenien tauon jälkeen saatiin kaksi bongattavaa pikkutuulihaukkaa, ensin Ouluun ja sittemmin heti perään Inkooseen. Oulun lintu on yhä paikalla ja saalistelee hyvissä voimin. Kuun alussa toinen yksilö asettui kt 51 varteen ja sai satoja bongareita liikkeelle ja oli varsin helposti bongattavissa ja kuvattavissa. Jopa bongarien pinnakärjestä moni sai kauan kaivatun lisäpinnan. Vuodenaikaan nähden on erikoista, että kyläpöllönen viettää aikaa Muhoksella erään talon pihapensaissa. Tämä vain todistaa sitä, että mitä vaan voi löytyä, kunhan on silmät tarkkana. Utössä rariovea on paukuteltu tiuhaan, mm. saarelle uusi laji arotasku ja muuta mukavaa kuten isokirvinen, mustaotsalepinkäinen, tulipäähippiäinen ja sinipyrstö.

Arotasku illalla Salon Meriniityllä. Kuva: Janne Riihimäki.

Salokaan ei jäänyt paitsioon rareista, nimittäin viime torstai-iltana Joensuun kartanon sänkipellolla viivähti vähän aikaa arotasku, Salon toinen havainto. Samana päivänä havaittiin arotasku myös Kemiönsaaressa. Raritaskuja on liikkeellä, siitä osoituksena mm. Nokian sepeltasku, Hangon nunnatasku ja Tankarissa käväissyt aavikkotasku. Syyskuussa Salon Halikonlahdella verkkoihin eksynyt pikkusirkku oli sekin vasta Salon toinen havainto arotaskun ohella. Pääkaupunkiseudulla Helsingin Tähtitorninmäki vetää itäisiä uunilintuja puoleensa. Hippiäis- ja ruskouunilintu ovat olleet tärkeitä vuodenpinnoja siinä missä muutkin. Vuodarikärki lähenee 300 lukemaa. Leudoilla matalapaineilla maahan saapuu harjalintuja. Tällä hetkellä vaelluslintujen invaasio on voimakasta ja se näkyy etelärannikkoa ja ulointa ulkosaaristoa myöten. Etenkin talitiaisia tavataan runsaasti, Haliaksella laskettiin ennätysmäärä tinttejä. Parvissa on myös pähkinänakkeleita joukossa. Kesällä Suomessa tiaisilla oli huono pesimätulos aineistona pesäpoikas- ja verkkorengastukset. Vanhojen lintujen osuus on ollut varsin suuri, kun sen pitäisi olla päinvastoin. Valtaosa onkin todennäköisesti peräisin idästä Venäjän puolelta. Perämeren alueen ja Pohjanmaan pöllövaellus on jo hiipunut, sen sijaan rastaat ja tilhet ovat saapuneet pohjoisesta etelään ja syövät parvittain pihlajanmarjat nopeasti poskeensa. 

Pikkusirkku Halikonlahdella. 

Syksyn merkkejä - ruskaa ja vesisadetta

Syksy on saapunut. Ruskan värit näkyvät jo etelässäkin etenkin vaahteroiden latvoissa. Koivun keltaiset lehdet irtoavat tuulessa ja peittävät maaperän. Vettä tulee ajoittain rankastikin ja  pimeä aika vuorokaudesta lisääntyy. Sienille leuto syksy on otollista aikaa, kantarelleja voi löytyä korikaupalla tietyistä paikoista ja varvikot hehkuvat punaisina puolukoista. Amiraaleilla on ollut poismuuttoa etelään pitkin syksyä, viimeiset käyvät tankkaamassa maahan pudonneita puutarhan herkkuja. Erilaisia korentoja, sittiäisiä, heinäsirkkoja ja vaaksiaisia on liikkeellä. Lämpiminä päivinä hyttyset ovat inisseet korvissa kesäiseen tapaan. Hyönteisiä on tarjolla jonkin verran Afrikkaan matkaaville hyönteissyöjälinnuille. 

Haarapääskyt matkustavat kauas Etelä-Afrikkaan.

Salon Halikonlahden ruovikoissa kerttujen ja pajulintujen päämuutto tapahtui elo-syyskuun aikana. Metsäkirvisiä ja pajusirkkuja näkyi kymmenittäin, mutta nekin ovat jo vähentyneet viime päivinä. Sen sijaan tiltaltti on nyt valtalaji. Pienistä vihreistä uunilinnuista taigauunilintu on ollut hyvin vähälukuinen Salon alueella. Harvinainen on aina harvinainen. Samoin on ollut sinirintojen kanssa, altaalla on näkynyt toistaiseksi vain yksi naaras koko syksyn aikana. Pohjoisempana rannikoilla on havaittu helmi- ja varpuspöllöjä, joita alkaa näkyä etelässäkin vaelluksen tiimoilta. 

Metsäkirviset muuttavat aurinkoisina päivinä. 

Pientä bongauksen meininkiä oli Salossakin, kun Yöntiläntien varrella piipahti isokirvinen. Laji nähtiin samana ajankohtana Utössäkin. Niin paljon kuin rannikolla ja Utössä on nähty pähkinähakkeja eivät ne Salon seudulle ole eksyneet. Viikko sitten Halikonlahden altaalle tuli yllättäen valkoselkätikkanaaras, 3-kv iältään, mitä ei ole havaittu koko syksyn aikana. Rarimaailmaa ovat täydentäneet useassa paikassa lennellyt arokotka, Vaasaan laskeutunut pronssi-iibis ja sitkeästi Virolahden kirkolle asettunut valko-otsalepinkäinen. 

Tiltalteilla on ollut syyslaulua viime päiviin asti. 

Elokuun megarari

Elokuu on yleensä hiljaista aikaa bongausrintamalla. Yleisurheilun EM-kisoja seuranneet penkkiurheilijat joutuivat nyt toden teolla formulakaistoille, kun Virolahdelta löytyi Suomen toinen valko-otsalepinkäinen. Edellisestä havainnosta olikin ehtinyt kulua jo 44 vuotta, ensitapaaminen oli lokakuussa 1982 Lågskärin lintuasemalla. Vanha naaras paistatteli upeasti kirkon liepeillä hautausmaan puissa ja pensaissa, saalisti nopeasti pyrähtäen sudenkorennon ja morsiusyökkösen. Linnulla näkyi olevan sulkasato meneillään, mm. kuluneita höyhenten kärkiä ja käsisulkia kasvussa, mikä puoltaa vanhan linnun määritystä. Virolahti kutsui satoja bongareita paikalle. Valko-otsalepinkäinen oli koko viikonlopun paikalla, paikalle ehti niin ryhdistäytyneet Hämeen hitaat kuin Indonesiasta tullut bongarikin. Pääkaupunkiseudulta ehdittiin nopeasti pelipaikalle, joukossa tietysti ykkösmies Pekka Komi. Muista havainnoista mainittakoot viikon aikana riuttatiirojen ryntäys rannikolle erityisesti Hanko-Helsinki välillä. 

        Vasemmalta oikealle Ilpo Mutikainen, eliskärki Pekka Komi,
Sampsa Cairenius ja Kalevi Hiironniemi. Kovaa settiä. 

Kirkkokansaa paikalla valko-otsalepinkäinen putkessa.

Hiostavan lämmintä on edelleen. Salo on paistatellut viime päivinä Suomen lämpimimpänä paikkakuntana, vaikka yhtenä aamupäivänä Salon Halikonlahden ruovikkoaltaalla käväistiin +1 asteen lukemissa. Paljon on muuttolintuja hävinnyt etelän maille. Kerttusista enää ani harva on vanha lintu. Valtaosa pajulinnuista ja kertuista onkin nuoria lintuja. Ajankohtaan nähden yllättävän vähän on pajusirkkuja viime vuosiin verrattuna. Lämpimät yöt saavat yöperhosia liikkeelle, tosin lajisto on ollut vain sitä tavanomaista paikallisfaunaa. Hangossa tummakultasiipi on vakiintunut alueelle, kuten Ahvenanmaalle ruostepapurikko. Uusia kasvilajeja villiintyy puutarhoista ja pihoista radan ja teiden varsille. Tällainen on korea keltakukkainen kultahelokki, jota löytää mm. Hangosta.

 

Luhtakerttusia tapaa vielä elokuussa ruovikoista. 

Kultahelokki on rannikoiden kaunis perenna.

Hellekausi päättymässä

Heinäkuussa on hikoiltu helteessä, paikoin ollut yli +30 astetta, mikä on kuitenkin ollut siedettävä lukema, sillä Lounais-Euroopassa lämpötila on kohonnut 40 asteeseen. Kun on kuivaa, maasto syttyy herkästi palamaan laajoille alueille ihmisen toimesta. Marjat ovat kypsyneet, satoa on saatu jo pitkään mansikoista ja vadelmista. Mustikat ovat kypsyneet etenkin tuoreissa kangasmetsissä ja hillat rämesoilla ympäri maata. Kantarellit puskevat maasta, vaikka sadekaudet ovat jääneet vähiin tai jakautuneet hyvin epätasaisesti. 

Kirsikkasato on kypsynyt mustarastaiden iloksi. 

Härkäpääkehrääjä päivälevolla.

Syysleimu on syrikän ohella hyvä perhoskasvi.

Päiväperhosista liikkeellä ovat olleet haapa- ja kuusamaperhoset sekä näyttävät häive- ja pikkuhäiveperhoset, joita on havaittu ja kuvattu runsaasti ja ilmoitettu somekanavissa. Häiveperhosia tapaa etenkin mäkisillä hiekkateillä, joiden varsilla kasvaa kookkaita lehtipuita. Keisarinviittoja ja apolloja löytyy mm. Paraisilta. Karttaperhosten tummaa kakkospolvea löytää monista paikoista. Virossa lentelee paljon isonokkosperhosia, saapa nähdä, tulevatko Suomenlahden yli joukolla. Salosta rysääni eksyi kiertoyökkönen, Acontia trabealis. Lajin toukka elää peltokierrolla ja karhunköynnöksellä. 

Talitiaisen kakkospoikue on jo maailmalla.

Nuori västäräkki Salon Halikonlahdella.

Yölaulajat alkavat hiljentyä. Kuvassa viitakerttunen.

Lintumaailmassa lintujen pesinnät ovat pitkälti loppusuoralla, kakkosia ja uusintoja on vielä tiaisilla, rastailla, ruovikkolajeilla ja kyyhkyillä. Legendaariseksi muodostunut SSP-paikka Siikajoen Kullinkari raotti taas rariovea, kun paikalta löytyi vaaleakultarinta. Jurmossa on seikkaillut arokotka sekä Topinojalla haarahaukka ja pari kattohaikaraa. Kurppelolaji, luultavimmin useammin tavattava tundrakurppelo, viipyi vähän aikaa Mynämäen Mietoistenlahdella. Pääkaupunkiseudun sitkeät petostaijarit havaitsivat itään suuntaavan kilju- ja käärmekotkan.

Hyvää juhannusta

Ainakin etelään saadaan juhannukseksi lämmintä ja poutaista säätä. Maisema on rehevöitynyt huimasti ja luonnonkukkaa pukkaa tien pientareista puutarhoihin asti. Syreenien kukinnan jälkeen pihojen koristuksina ovat kukoistaneet erivärisen punaiset pionit. Juhannusruusut aloittivat kukkia jo pari viikkoa sitten. Yöperhosista kesälajit alkoivat lennellä kuun alkupuoliskolla ja lajisto monipuolistuu keskikesää kohti, jolloin kiitäjiä pöristelee enemmänkin. Amiraaleja pöllähti etelästä jonkin verran Suomeen kuun alussa. Kesäpolven nokkosperhoset ovat jo kuoriutuneet.

Juhannusruusu kukkii jo kesäkuun alussa. 

Horsmakiitäjä päivälevolla. 

Lintujen pesinnät ovat menneet aika lailla kaksijakoisesti. Salon Halikonlahdella ruovikkomaastossa ja niiden laiteilla kylmän koleat yöt ja sadejaksot tekivät pahaa jälkeä niin avopesijöissä kuin pönttölinnustossakin ravinnon vähyyden vuoksi. Sen sijaan metsäisemmissä paikoissa tiaiset onnistuivat paremmin ja kirjosieppoja pesii miltei ennätysmäärä pöntöissä tänä vuonna. Poikasmäärä on ollut suhteellisen hyvä 5-7 poikasta/pesä. Viime aikoina lintubongarit ovat kolunneet samoja maastoja, pilkkaniska Enontekiöllä, arokotka Kuusamossa, töyhtökiuru Muhoksella sekä mandariinisorsa Salossa. Kaksi viimeksi mainittua olivat uusia pesimälajeja Suomelle. Lämmin lounainen virtaus näkyi tänään pääkaupunkiseudulla, kun siellä kuitattiin käärme- ja pikkukotka.

Tummanpunainen pioni on näyttävä kukka. 

  

Kirjosieppoja pesii runsaasti pöntöissä tänä kesänä. 

Kevätluonto parhaimmillaan

Toukokuun luonto on vehreää ja värikästä. Siitepölyä leijuu ilmassa, mänty pölisee, kielot ja tuomet huumaavat tuoksullaan. Nurmikot ja joutomaat ovat keltaisenaan voikukkia. Syreenit ja hedelmäpuut kukkivat pihoissa ja puutarhoissa. Lämpimillä tuulensuojaisissa paikoissa nastakehrääjäkoiraita on näkynyt varsin runsaasti. Ensimmäiset kiitäjät ovat myös kuoriutuneet, mm. horsma- ja pikkukiitäjät vierailevat syreenin ja mäkitervakon kukilla. 

Huuhkaja ilta-auringossa Halikossa.

Pöllön- ja rastaanpoikasia on maastossa. Pääosa tiaisista hautoo vielä, kuusitiainen on muita aikaisempi ja sillä onkin jo isot poikaset pöntössä. Kirjosieppojen muninta on paraikaa menossa. Halikonlahden altailla sinisorsalla ja telkällä on niin ikään poikueita liplattelemassa vesikasven suojassa. Kolmosaltaalla pesivällä laulujoutsenpariskunnalla on kuusi poikasta, koko joutsenperhe tepastelee esteettömällä polulla näkyvästi emojen tarkassa vartioinnissa. Aamuyöllä on lintukonsertti valloillaan, kun luhta- ja viitakerttuset, pensas- ja viitasirkkalinnut, satakielet, ruisrääkät ja pikkuhuitit ovat äänessä. Metsissä käen kukunta ja kehrääjän surina lämmittävät mieltä viilenevässä  yössä.

Harmaapäätikka on löytänyt muurahaisia viheriöltä.

Bongarimaailmassa Utö on sykähdyttänyt usean päivän ajan mehiläissyöjillä, jotka ovat pysähtyneet saareen puuskaisten pohjoistuulien vuoksi, toki ruokaa on löytynyt riittävästi. Keltahemppo ja sepelsieppo ovat vakiorareja toukokuussa. Viime päivinä on havaittu Lapin tuntureille matkaavia keräkurmitsoja ja vesipääskyjä aivan etelärannikkoa myöten. Tulipäähippiäinen jatkaa yleistymistään, mm. Paimiostakin tehtiin havainto. Ruskosotka on yhä Salon Omenojärvellä. Pari punakottaraista on kuitattu pohjoisempaa. Rauman Kylmäpihlajassa siperianpilkkasiipi sai joitakin bongareita liikkeelle ja aivan viimeisimpänä vuodarikeräilijöitä juoksuttaa Joensuun pohjoispuolella kuultu kyläpöllönen. Viimeksi mainitusta lajista edelliset havainnot ovat Hauholta 2011 ja Kristiinankaupungista 2018. 

Laulujoutsenpariskunta poikueineen Halikonlahdella.

Koivut lehdittyvät, pöllönpoikia ja Tornien taisto

Luonto tulee vehreämmäksi päivä päivältä. Puut ja pensaat lehdittyvät, eritoten koivun lehdet alkavat peittää maisemaa. Rusokirsikan näyttävät kukinnot alkavat olla kuitenkin ohi. Valkovuokkomeri kattaa maanpinnan värikkäästi. Aamuisin on ollut yhä pakkasta etelää myöten. Linnut laulavat kylmästä säästä huolimatta. Konserttia pitävät yllä rastaat, punarinnat, pajulinnut ja kirjosiepot. Ruovikoista kuuluu ruokokerttusten taukoamatonta laulua, jota satakieli säestää kosteikkojen reunoilla. Lapin satakieli eli sinirinta on saapunut jo Salon Halikonlahdellekin ja hyönteissyöjälintuja, kuten kerttuja ja leppälintuja saapuu koko ajan lisää tuulien käännyttyä etelän- ja kaakonpuoleisiin virtauksiin. Käki kukkuu aika monessa paikassa, sen sijaan pääskyt ovat olleet erityisen vähissä tänäkin vuonna. 

Sinirinta on saapunut Salon Halikonlahdellekin.

Mestarilaulaja satakieli on vaatimaton väreiltään.

Lehtopöllöillä on isoja poikasia ja osa valmistautuu pesästä lähtöön piakkoin. Pöntöissä on etupäässä ollut rastaiden sulkia. Poikasmäärä on vaihdellut kolmesta neljään. Sorsilla ja telkillä on niin ikään jo poikueita vesillä. Kettu saalistaa tehokkaasti kosteikkojen rannoilla. Ja kaiken näkevä varis on aina ajan hermoilla mitä luonnossa tapahtuu. Viime lauantaina kisattiin Tornien taistoa yli 330 tornin voimin. Perämeren pohjukkaan meni jälleen voitto 113 lajilla. Salon Halikonlahti oli 66.sijalla 83 lajilla lähinnä peruslajistoa muuton ollessa lähes seis. Mainita voisi näyttävän 20 yksilön kuikkaparven ja noin 400 punakuiria kahdessa parvessa. Lapinsirri piipahti lietteille. Luhtakana ja liejukana mölyävät puhdistamonaltaalla.

Aamurusko Salon Halikonlahdella.

 

Halikonlahden esteetön luontopolku.

Toukokuun lämpimät sääjaksot tuovat kauan odotettuja linturariteetteja. Uudessakaupungissa on viikon päivät viihtynyt laulava iberiantiltaltti, Suomen toinen varmistettu havainto. Vasta viime päivinä alkoivat kattohaikarat parveilla maahamme, mm. Turun Topinojallekin. Tänään havaittiin Kemiönsaaren Björkbodassa astetta harvinaisempi mustahaikara. Lintutiedotukseen havaintoja on kertynyt enimmäkseen kiljukotkista, haarahaukoista ja sitruunavästäräkeistä. Itärajalla nähtiin viikonloppuna keisarikotka ja käärmekotka. Raahen mustajalkatylli ei myöskään ole jokavuotinen vieras. Lauantaina Helsingissä havaittiin mehiläissyöjäparvi. Värikkäät säihkylinnut pitävät kirkasta ääntä lentäessään taivaalla. 

Rusokirsikka aloitti aikaisin kukintansa. 

Punaruskea lehtopöllöemo Perniössä.

Kevätkukkia, perhosia ja linnun laulua

Kevät on edistynyt isoin harppauksin huhtikuussa. Pienet yöpakkaset ovat yhä häirinneet aamuisin hyönteissyöjälintujen tuloa. Joinakin päivinä päivälämpötilat ovat kohonneet eteläisimmässä Suomessa jopa lähelle +20 astetta. Pensaat ovat alkaneet lehdittyä ja ruohot viheriöityä. Kukkivat pajut houkuttelevat yöperhosia. Tutut aikuisina talvehtivat päiväperhoset ovat kaikki lennossa. Kangasperhoset paistattelevat kuusen oksilla aurinkoisissa paikoissa. Yöperhoslajisto lisääntyy päivittäin, iso joukko raitayökkösiä, huhti- ja mänty-yökkösiä, kevätvillaselkiä ja tammimittareita mainitakseni. Kimalaisia pöristelee jo yleisesti. Maanpinnalla kukkivat runsaina sini- ja valkovuokot sekä sinililjat. Ensimmäiset mukulaleinikit ja keltavuokot ovat aloittaneet myös kukintansa. Kaupungissa omakotitalojen pihoissa kiurunkannukset ovat puhjenneet äkkiä väriloistoon. 

Valkovuokot ovat aloittaneet kukintansa. 

Sinililjat kukoistavat puistoissa ja puutarhoissa. 

Linnuista tiaiset ovat alkaneet rakentaa pesiään pönttöihin etuajassa muihin vuosiin verrattuna. Pöllöillä poikaset ovat joko kuoriutumassa tai joissakin paikoissa jopa lähteneet pesistään. Pesinnän ajoituksessa on melkoisia eroja. Peippoja ja punarintoja saapuu maahamme lisää, västäräkkejä on harvakseltaan siellä täällä. Ruovikoissa valtalajina on pajusirkku. Isommista linnuista kuovi- ja kurkiparvet kiinnittävät huomion taivaalla. Salon Teijossa on viihtynyt viimevuotiseen tapaan eksoottinen mandariinisorsapariskunta. Jurmon suunnalla perussettiä ovat nykyään avosetit ja tulipäähippiäiset. Huhtikuu ei ole tarjonnut kovia lajeja muuta kuin Kiteen tammitikan, joka sekään ei kauaa paikalla viihtynyt monen bongarin harmiksi. Maaliskuun lopulta huhtikuun alkupuolelle piharuokinnoilla kävi kova vihervarpusten vilske. Nekin ovat jo jatkaneet muuttoaan pohjoisemmaksi. Aamulla kun lähtee ulos, kuuluu monipuolinen lintujen laulukuoro. Halikonlahdella naurulokkien mekastus ja lintujärvillä kaulushaikaran puhallus luovat tunnelmaa. Tänään koettiin jo tuulahdus kesästä, kun Helsingin suunnalla havaittiin haarapääsky.

Punarinnan soliseva laulu kuuluu monista pihoista.

Vihervarpuset kansoittivat ruokintapaikat kuun vaihteessa.

Muuttolinnuilla putki päällä Suomeen

Etelänpuoleiset tuulet puskevat rivakasti muuttolintuja maahamme. Niinpä tilanne muuttuu päivittäin melkoisesti. Kurki-, joutsen- ja hanhihavainnot lisääntyvät. Halikonlahdella tavattiin pikkujoutsen ja altaiden tunnuslintu juhlapukuinen naurulokki. Sepelkyyhkyjä huhuilee Salon kaupungin kortteleissa jo yllättävän paljon. Erityisen huomion ansaitsee kulorastas, jota on kirjattu ajankohtaan nähden runsaasti. Pitkään odotetut vihervarpuset saapuivat tänään ruokintapaikoille. Hangossa ja Jurmossa kuitattiin ekat mustaleppälinnut. Pienellä lähiluontoretkellä Halikossa silmään osui kevään ensimmäiset leskenlehdet ja sinivuokko. 

Joutsenet jonossa Halikonjoen suulla. 

Laulujoutsen ponnahti lentoon.

Harmaahaikara liihottelee ruovikon yllä.

Näkymä esteettömältä lavalta Halikonjokeen. 

Leskenlehdet kukassa Halikossa. 

Kevään ensimmäinen sinivuokko kukkii Halikossa. 

Kevät etenee vauhdilla

Maaliskuussa lumet ja jäät ovat saaneet kyytiä, etenkin viime päivien sadekuurot, tuulet ja korkeat +10 asteen päivälämpötilat ovat vauhdittaneet kevään kulkua. Pellot ovat jo lumettomia, mutta vesistöt pääosin jäässä. Lintujen kevätmuutto on vilkastunut koko ajan, hanhia, jalo- ja harmaahaikaroita, laulujoutsenia, kurkia ja sorsalintuja on alkanut ilmaantua pelloille ja sulapaikkojen ääreen. Saaristo on hyvin pitkälti jääpeitteessä, mikä hidastaa vesilintujen tuloa. Kahlaajapuolelta on saapunut yksittäisiä lehtokurppia ja tyllejä, eilen Hangossa piipahti varhainen avosetti. Aroharmaalokkeja on havaittu useita, mustakaularastas ja isohaarahaukka nähtiin Porissa sekä töyhtökiuru edelleen Vermossa mainitakseni. Suurempia peippo- ja rastasparvia odotellaan mantereelle. Västäräkistä vähäsen kesään pätee ainakin Jurmossa. Halikonlahden ruovikoihin on jo ilmestynyt pajusirkkuja. 

Laulujoutsenia ja variksia on saapunut sulapaikoille.

Käpytikkoja on ilmestynyt ruokintapaikoille lisää.

Huomaamattomimpia tulijoita ovat ruokintapaikoille ilmestyneet uudet sini- ja talitiaiset ja käpytikat. Tikkojen rummutukset kaikuvat monin paikoin. Pöllöillä on pesintä jo meneillään, ainakin lehtopöllöt ovat aloittaneet muninnan Salossa tällä viikolla. Pitkästä aikaa Varsinais-Suomessakin voi kuulla helmipöllön puputusta. Toisessa maakunnassa Uudellamaalla havaittiin jo ensimmäiset sitruunaperhoset, ruostesiiven toukkia on bongattu jo aiemmin. Ullakkokärpäset ovat heränneet ikkunalautojen väleissä auringon lämmössä. Kevään ensimmäisistä kukkivista kasveista voi mainita lumikellon ja talventähden.  

Talventähti avaamassa kukkaansa.

Lumikellot nousevat kukkapenkeistä.