tiistai 30. kesäkuuta 2015

Somerikon niityn kukkaloistoa

Keskikesällä kedot ja niityt kukoistavat. Varsinais-Suomen ja Salon paras niitty löytyy ehdottomasti Perniön Somerikosta, joka kunnostettiin muutaman vuoden tauon jälkeen. Mäkitervakot alkavat pikku hiljaa hiipua, vuorossa ovat nyt kellokasvit, pukinparta, sikoangervo, neidonkieli, pölkkyruoho ja rohtorasti. Tummatulikukka kohoaa aikanaan korkeuksiinsa männyntaimien välistä. Muinaistulokkaat eli arkeofyytit ovat pitäneet hyvin puolensa maitohorsmaa vastaan. Paahteisessa rinnemaastossa myös päiväperhoset viihtyvät kukkien keskellä. Ensimmäiset niitty- ja tesmaperhoset lentävät matalalla heinikon yllä. Käki suvaitsi kukkua vielä keskellä päivää. Loppuviikoksi luvataan Etelä-Suomeen tilapäisesti erittäin lämmintä säätä, mitä ei ole koko kesässä Suomessa koettukaan.

Kedolla kukkii mm. päivänkakkaraa ja sikoangervoa.

Perniön Somerikon niityn opastaulu.

Neidonkieli viihtyy hiekkamaalla teiden varsilla.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Lintujen pesinnöissä suuria eroja

Juhannus ja kesäpäivänseisaus ovat jo takana päin. Satakieli laulaa ja käki kukkuu vielä, tosin harvakseltaan. Kesä on ollut sateinen, mutta ei kuitenkaan erityisen kylmä. Vähäisistä poutajaksoista johtuen linnuille ei ole ollut tarjolla tarpeeksi hyönteisravintoa, mikä on näkynyt etenkin pienten pönttölintujen pesinnöissä. Tiaisten pesinnät ovat sujuneet joko keskinkertaisesti tai heikosti poikueiden jäätyä pieniksi. Pesinnän ajoituksissa on ollut suurta vaihtelua ja yleisesti ottaen ne ovat olleet viime vuosiin verrattuna 1-2 viikkoa myöhässä. Talitiainen on valloittanut pääosin metsäpöntöt, kun taas sinitiainen on joutunut tyytymään kaupungin ja taajamien pönttöihin. Kirjosieppoja tuli pesimään tavanomaista vähemmän. Niiden päämuuttoaikaan toukokuussa oli koleaa, minkä vuoksi osa kannasta jäi kesäksi Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Kahlaajilla pesinnät eivät onnistuneet myöskään hyvin. Monet pesät jäivät tulvavesien alle ja pedot korjasivat loput. Sorsalinnuilla poikueet ovat pienentyneet kesän edetessä vain muutamaan yksilöön.


Puoli tusinaa nuoria tuulihaukkoja Halikossa.

Joukkoon mahtuu kuitenkin menestyjiä. Tuulihaukalla pesinnät ovat onnistuneet Salon seudulla hyvin. Etenkin Halikossa poikasia on ollut 5-6 pesää kohti, 10 pöntön otoksessa syntyi keskimäärin 5,3 poikasta, mitä ei voi pitää huonona lukuna tällaisena vuotena. Vaikka Koskella laji näytti jopa taantuvan, Halikossa sain neljä uutta latopesintää. Marttilassa ja Perniössä tuulihaukat ovat vakiintuneet tietyille pesäpaikoille. Hajontaa on ollut melkoisesti, sillä samanaikaisesti on ollut juuri kuoriutuneita untuvikkoja ja joissakin lähes lentopoikasia. Uusista valtauksista ja hyvästä poikasmäärästä voisi päätellä, että peltomyyräkanta osoittaa aallonpohjasta selvää nousun merkkiä. Myyräkannat runsastuvat yleensä kesän jälkeen syksyksi. Sateinen kesä on edesauttanut vihreän ruohon ja muun kasvillisuuden rehevää kasvua. Määrätietoinen pöntöttäminen on auttanut tuulihaukkoja palaamaan entisille asuinsijoilleen. Kattohaikara on ollut ehdoton kesän hitti Suomen suvessa. Riittävän korkealle pihapiiriin ulkorakennuksen katon harjalle tai tolpan nokkaan (ei sivulle) kyhätty pesälava risuilla voi houkutella lisää kattohaikaroita. Ei muuta kuin rakentamaan!  

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Kiertelyä Kaakkois-Suomessa

Pidennetyllä viikonlopulla kiertelimme Kaakkois-Suomea itärajan tuntumassa. Olimme noin 50 km päässä Kotkasta, kun Hovinsaaresta ilmoitettiin ruostepääsky. Harvoin käy näin hyvä tuuri. Kolmessa vartissa lintu oli kaukoputken näkökentässä jopa ennen muita paikallisia bongareita. Tähän aikaan ruostepääsky on varsin harvinainen kesävieras meillä, joten aihetta leveään hymyyn oli. Illaksi köröttelimme Imatralle, osin kärsimyksen ja onnekkaan sattuman kautta tarjottiin valtionhotellista samaan hintaan ylimmän kerroksen sviittiä, jossa kelpasi oleilla mahtavissa maisemissa ja hienoissa puitteissa kuin olisi aatelislinnassa asunut. Sauna ja altaassa pulikointi kuuluivat tietysti ohjelmaan. Pihamaalla ja puistossa kukki näyttäviä alppiruusuja. Vuoksen rannoilla sielu lepäsi.


Imatran linnatyylinen valtionhotelli koko komeudessaan. 

Seuraava aamu alkoi viileänä ja sateisena täyttävän aamiaisen jälkeen. Rautjärvellä sain uuden rengastuspinnan, kun pellon reunassa juoksenteli kuovin poikanen. Jatkoimme matkaa pohjoiseen päin aina Joensuuhun saakka, missä aurinko porotti taivaalta, lämpötila jäi kuitenkin +17 asteeseen. Koska aikaa ei ollut lähteä edemmäs, käännyimme takaisin ja kurvasimme Tohmajärven Värtsilään rajavyöhykkeelle. Sääperissä ei juuri lintuja näkynyt pientä pyrstötiaisparvea ja ääntelevää ruisrääkkää lukuun ottamatta. Onnetar puuttui jälleen peliin. Hiekkatiellä pysähdyin katsomaan ojanvarren kukkia ja perhosia. Muutamia kartta- ja neitoperhosia lenteli ohitse, kunnes yhtäkkiä ruohikosta nousi ylös pieni keltaisenkirjava mittariperhonen. Tunnistin perhosen heti harvinaiseksi pantterimittariksi, josta sain uuden elämyspinnan. Myöhemmin niitä löytyi vielä kolme yksilöä lisää.


Kuovin poikanen kädessä ennen rengastusta.

Jäimme seuraavaksi yöksi Parikkalaan. Siikalahden lintujärvellä oli vähän vaisua. Kuhankeittäjää ei näkynyt eikä kuulunut. Kaulushaikara puhalteli etäämmällä, luhtahuitti äänteli puolestaan taas aivan korvan juuressa. Pari luhtakanaa, satakieliä, viitakerttunen ja kukkuva käki listan jatkona. Aikaisin aamulla kävin risteilevän metsätieverkoston päässä kuuntelemassa ja katsomassa nuorta sinipyrstöä, joka lauloi aktiivisesti kuusen latvassa jylhissä vaaramaisemissa. Idänuunilintu oli myös ollut paikalla. Päivä oli hyvin lämmin ja aurinkoinen ennusteen mukaisesti, +22 astetta tuntui jo kesältä. Paluumatka Joutsenon ja Virolahden kautta Saloon sujui väsyneenä useamman pysähdyksen kautta.

   
Alppiruusut kukkivat näyttävästi kesäkuun alussa.
  

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Vesipääskyn tekee mieli Lappiin

Touko-kesäkuun vaihde on tyypillistä aikaa nähdä vesipääskyjä etelässä. Laji on säännöllinen tuttavuus Salon Halikonlahden altailla vuosittain toukokuun lopulta alkaen. Tällä kertaa ensimmäinen havaittiin vasta kesäkuun puolella ja sekin puhdistamon hiekkakentän lätäkössä pikkutyllin seurasta. Samassa matalassa vesilätäkössä havaittiin muutamia päiviä sitten lampiviklo. Navakassa tuulessa lintu keinui aallokon mukana savirinnettä vasten. Vesipääskyä on saatu tosin bongailla jo aiemmin Salossa Vilikkalan Rintalan tekolammessa. Laji viipyy täällä lyhyen aikaa, usein vain päivän pari jatkaakseen matkaa Lapin perukoille asti mm. Enontekiön pienille tunturijärville tai Utsjoen ruohikkoisille lampareille. Kahlaajien tapaan koiraat jäävät huolehtimaan jälkikasvusta kun taas naaraat parveutuvat sulkimaan ja aloittavat pian syysmuuttonsa. Ensimmäistä kertaa näin vesipääskyn Halikonlahdella 10.kesäkuuta 1979 eli 36 vuotta sitten.


Vesipääsky ui Halikonlahden puhdistamon isossa lätäkössä.

Vesipääskynaaras keinuu tuulen vireessä.