perjantai 15. kesäkuuta 2018

Etelästä tulleita perhosia liikkeellä

Kun lintujen muutto alkoi hiljetä, on aikaa perehtyä enemmän perhosiin. Kesäkuun alkupuoliskon lämpimät etelätuulet tuovat maahamme eteläisiä päivä- ja yöperhosia. Ulkosaaristossa kanervikot kuhisevat gammayökkösiä, jotka pyrähtävät lentoon pienestä häiriöstä. Sisämaahan asti on ehtinyt jo etelänpäiväkiitäjiä, joiden toukat viihtyvät mataroilla. Perhosharrastajat ovat havainneet nopeasti lentäviä vaaleakeltaperhosia, joista kehittyy meille loppukesäksi kotimainen sukupolvi. Tutuimpia päiväperhoslajeja ovat amiraalit, joita vierailee syreenin kukilla. Myös selvästi vähälukuisempaa ja vaaleamman väristä ohdakeperhosta tapaa amiraalin kaverina maastossa. Baltian suunnasta voi lentää muitakin harvinaisia päiväperhoslajeja, kunhan pitää silmänsä auki joutomailla ja kukkaniityillä. 

Amiraali on tuttu näky paraikaa saaristossa.

Kanervikot ovat täynnä gammayökkösiä.

Ohdakeperhonen vierailee juolukan kukilla.

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Perhosten matkassa

Lämmin loppukevät laittoi vauhtia hyönteisten kehitysvaiheisiin. Tänään näkyi maastossa jo tuoreita tämän kesän nokkosperhosia lentelemässä. Ulkosaaristossa paatsamasinisiivet ja kangasperhoset ovat yhä lennossa paahteisilla kärryteillä. Keltaniittysilmä on niin ikään liikkeellä. Tänä vuonna ensimmäiset suonkeltaperhoset kirmailivat rämeillä jo toukokuun puolella. Parillisina vuosina rämekylmänperhosia voi bongata samoilla biotoopeilla. Syreenien kukinta-aikaan useat kiitäjät ja neilikkayökköslajit ovat tuttuja vakiovieraita. Syöteille tulee vielä verraten vähän hyönteisiä. Vänön hiekkakenttien koivun oksalta löytyi seittivyyhti, jossa oli kymmeniä koivukehrääjän toukkia. Harvoin tulee ilmiötä saati lajia sitten nähtyä. Aikaisessa ovat olleet tänä keväänä erilaiset korennot, jokivarsien ja kosteikkojen neidonkorennot taituroivat matalalla lyhyitä matkoja ja laskeutuvat heinänkorrelle tai pienen pensaan lehdelle. Vihreänkiiltäviä kultakuoriaisia pöristelee useimmiten juhannusruusun kukilla. Heinäsirkat hyppelevät ja sirittelevät kuivilla niityillä. Luonto etenee vauhdilla. 


Ketokultasiipi on niittyjen kaunistus.

Koivukehrääjän toukkapesue ulkosaaristossa.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Luonto kauneimmillaan alkukesästä

Poikkeuksellisen pitkään jatkuneet helteet loppuivat kesäkuun alkuun. Maisema on todella rehevää, maasto rutikuivaa ja vedenpinta ennätysalhaalla. Sateita kaivattaisiin Etelä-Suomeen, vaan eipä niitä ole edelleenkään näköpiirissä. Kasvit kukkivat lyhesti ja nopeasti jo toukokuun aikana, kesäkuulle ei jäänyt oikeastaan kuin omenapuiden ja syreenien kukkien tuoksu. Pienemmät pönttölinnut kasvattivat poikueitaan etuajassa. Tali- ja sinitiaisella on suuria poikueita, pesissä on yleisesti 8-12 poikasta, jotka ovat juuri lähtemässä maastoon. Räkätin poikasia olikin jo toukokuun puolella räksättämässä puistoissa ja taajamissa. Kummallista on myös se, että linnut käyvät yhä aktiivisesti ruokintapaikalla tali- ja rasvapötköjen kimpussa, jos vain niitä on tarjolla. Tiaisten lisäksi ruokinnalla ovat käyneet käpytikat, mustarastaat, varislinnut, pikkuvarpuset ja jopa västäräkki. 


Syreenit kukkivat Utössä.

Omenapuiden kukinta on pian ohi.
Haukoille ja pöllöille kuuluu sen sijaan huonoa. Myyräkannat ovat aivan pohjalukemissa. Tämä kevät oli oli seurannan kaikkien aikojen huonoin, lehtopöllön onnistuneita pesintöjä oli vain kahdessa pöntössä Salon seudulla, jopa monet tuulihaukat jättivät kokonaan tulematta ja pesimättä. Mielenkiintoinen kontrolli lajista tipahti sähköpostiini, Halikossa pari vuotta sitten pesäpoikasena rengastamani tuulihaukan poikanen tavattiin äskettäin pesivänä naaraana Loviisassa 180 km päässä. Paikkauskollisia sen sijaan ovat Utön kottaraiset, joiden jaloissa renkaat kiiltävät koulun luona. Niiden seuraan lyöttäytyi harvinainen vieras punakottarainen kuun vaihteessa. Utössä nähtiin muutenkin mukavia lajeja kuten mehiläissyöjä, jääkuikka ja sitruunavästäräkki. Kevätmuutto on kuitenkin loppusuoralla. Ensimmäiset syysmuuttavat mustaviklot on jo kuitattu. Vesipääskyjä pyörii Salon Halikonlahdella. Hätäisimmät ovat jo Utsjoen Piesjängällä, vm. paikassa on suuri tunturikihukerääntymä. Joutilaat ja pesimättömät kihut ovat vailla myyriä ja sopuleita.


Venevajat heijastuvat veden pintaan.

Suomen kaunein kylä on Utössä.

Pääskyjä tuli Suomeen ennätysvähän, käki on puolestaan kukkunut tänä vuonna lähes kaikkialla. Eniten huolestuttaa peltolintujen vähyys. Siihen kannattaisi jokaisen kiinnittää jo huomiota. Hyönteisten vähyys tehomaataloudessa ja ravintoköyhässä ympäristössä vailla kukkivia kasveja aiheuttaa katastrofitilanteen luonnossamme. Jos alkutuotanto on häviämässä, olemme todella pulassa ja viime kädessä häviäjä on ihminen. Viljelytapojen on muututtava, aikaa on enää hyvin vähän. Yöperhoset olivat lennossa ennätysajassa, useat kesäkuun lajit lentelivät jo toukokuun puolella, mitä tuo mahtaa merkitä loppukesän ja syksyn tapahtumiin jää nähtäväksi. Paahteisen lämpimät säät olivat päiväperhosten mieleen, kansallisperhostamme paatsamasinisiipeä näkyi ilahduttavan paljon.


Lehtopöllöpoikueet ovat harvinaisia tänä keväänä.
 
Lehtopöllön poikanen Perniössä.