torstai 28. heinäkuuta 2016

Helleviikon hyönteiset

Koko alkuviikko oli hyvin lämmin ja helteinen sekä suurimmaksi osaksi myös aurinkoinen. Niinpä hyönteisiä oli runsaasti lennossa. Ohdakepellot täyttyivät tuoreista neito- ja nokkosperhosista, listaa täydensivät liuska- ja karttaperhoset. Jokunen amiraali ja ohdakeperhonen osui myös silmiini. Suruvaippa lähti lentoon paahteiselta hiekkatieltä. Sinimailaspellot olivat täynnä juuri kuoriutuneita sitruunaperhosia. Komeita kakkospolven ritariperhosia ovat jotkut onnistuneet näkemään. Raaseporin rannikoilla lenteli nyt ilahduttavan paljon harvinaisia etelänhopeatäpliä keisarinviittojen lomassa. Perhoset ruokailivat lilanvärisillä ahdekaunokeilla. Jalopuukujilla suurikokoinen pikkuhäiveperhonen lehahti aivan eteeni avatessani syöttinestepurkkia. Syöttirysille tulee hyvin runsaasti yökkösiä, mm. molempia morsiusyökköslajeja, maayökkösiä ja suruyökkösiä. Tänään havaitsin ensimmäiset keltaritariyökköset ja isosiilikkään. Vaikka perhosia on paljon liikkeellä, erikoisia vaelluksia ei ole kuitenkaan ollut. Loikkareita ja vaeltajia odotellaan. Leppäkertut ja ampiaiset ovat myös olleet luontonäytelmän pääosassa. 

Nokkosperhonen on istahtanut ohdakkeen kukalle.

Tuoreet neitoperhoset ovat kirkkaissa väreissä.

Ohdakeperhosia löytää paitsi ohdakkeilta myös apilapelloilta.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Päiväperhoset käyvät ohdakkeiden kukilla

Kun pilvet väistyvät taivaalta ja aurinko paistaa lämpimästi, alkaa päiväperhosten aktiivinen lentoaika. Sinivioletit kukat houkuttelevat hyvin perhosia. Ahdekaunokit ja ohdakkeet vetävät puoleensa amiraaleja, neito- ja nokkosperhosia sekä useita hopeatäplälajeja. Viimeksi mainituista kookkain, keisarinviitta, on yleistynyt ja levinnyt viime vuosina monille uusille alueille. Ruskeat tesmaperhoset ja lauhahiipijät sekä oranssinpunaiset kultasiivet ovat ohdakkeiden vakiovierailijoita. Paraisilta löytää vielä isoapolloja, joiden bongaaminen ja kuvaaminen on hieno elämys. Tummista päiväperhosista karttaperhonen on tällä hetkellä varsin näkyvä laji, jota maallikot yhä ihmettelevät. Erinäköinen kakkospolvi sekoitetaan usein muihin lajeihin, samoin yleistyvät häiveperhoslajit mielletään usein haapaperhosiksi. Tosiasiassa haapaperhonen on todellinen rariteetti Lounais-Suomessa. Kukilla käyvää päiväperhosjoukkoa täydentävät liuska-, ohdake- ja sitruunaperhonen. Alkava viikko näyttää olevan varsin lämmin ja aurinkoinen, joten päiväperhosia on varmasti liikkeellä.


Keisarinviitta on komeimpia päiväperhosiamme. Kuvassa koiras.

Karttaperhosen tummaa kakkospolvea tapaa nyt runsaasti.


   

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Perhosretkellä nevalla ja rämeellä

Keskikesällä suot ovat paahteisia, märillä nevoilla on paikoin upottavia ja hyllyviä painanteita sekä kärpäset ja paarmat alituisina kavereina. Kun tehdään perhostutkimusta, ovat edellä mainitut haitat vain pikkuseikkoja. Kartoitin pari suoaluetta Salon Kiskossa. Pyysuo on etupäässä rämettä, vain pieniä nevamaisia aukkoja siellä täällä. Kitukasvuiset rämemännyt ja rahkasammalpatjat varpukasveineen hallitsevat suota. Auringonpaistetta riitti keskipäivään asti. Näkyvin ja yleisin laji oli kangassinisiipi. Satoja sinisiipiä pyrähteli edessäni, osa parittelevia yksilöitä. Angervohopeatäpliä lenteli muutamia yksilöitä. Varpukasveilla istuskeli päivälevolla harvinainen, mutta selvästi yleistyvä keltasiilikäs (Rhyparia purpurata), punaisen ja keltaisen kirjava värikäs kehrääjälaji. Suon säännöllinen erikoisuus on kuitenkin vihermittari (Thalera fimbrialis). Kaunis vihreä mittarilaji lentää heinäkuun alku- ja keskivaiheilla. Tänään näin niitä vain kolme yksilöä, kun takavuosina parhaimpaan lentoaikaan illasta perhosia voi havaita kymmenittäin. Muista mittarilajeista mainittakoot vuotamittari (Rhodostrophia vibicaria) ja hyvin yleinen rämeokamittari (Carsia sororiata). Toinen hyvä perhossuo, Kiskon Raadesuo, on perinteisesti ollut luumittarin (Aspitates gilvaria) valtakuntaa. Nyt lajia en edes nähnyt, lienee jo lentonsa lentänyt. Sen sijaan tältäkin suolta löytyi yksi vihermittari aivan uutena havaintona. Suon avonaisimmissa saranevoissa lenteli tuulen mukana pikkutupsukasta (Orgyia antiquoides). Ruskeat koiraat etsivät lentokyvytöntä feromonia erittävää naarasta. Hämmästyttävästi kuin tyhjästä alkaa koiraita ilmestyä naarasta kohti ja ne parveilevat pian sen ympärillä. Luonto on ihmeellinen.


Keltasiilikäs lepäilee muuraimen eli hillan lehdellä.

Parittelevat kangassinisiivet kanervikossa.



  

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Varpushaukan poikaset lähtevät maailmalle

Koskelainen pitkän linjan lintuharrastaja Jaakko Laakkio ilmoitti päiväsaikaan minulle aamulla löytyneestä varpushaukan poikaspesästä. Esa Mäkelällä oli jo näyttää kuvia linnuista lähtiessämme matkaan Koskelta viideltä iltapäivällä. Epäilin vähän, saisiko lintuja enää kiinni, kun näyttivät kovin isokokoisilta. Paikka löytyi helposti. Pesä sijaitsi kuusessa viiden metrin korkeudella sekametsässä alle 10 m metsäautotiestä. Poikkijuovaiset nuorukaiset istuivat pesässä hiljaa. Poikasia oli neljä, kumpaakin sukupuolta kaksin kappalein. Lähes lentokykyisten poikasten kokoero sukupuolten välillä oli jo selkeästi nähtävillä. Suuremmat naaraat painoivat 270-290 g ja pienemmät koiraat 150-160 g. Naaraiden siivet olivat myös 2-3 cm pidemmät ollen 170 mm. Poikaset kiikutettiin rengastusten jälkeen takaisin pesään, jossa ne odottelivat lähistöllä ääntelevien emoja pyydystämiä saaliita. Varpushaukan ruokalistalta löytyy lähinnä pikkulintuja ja rastaita, peippo lienee tavanomaisin saalis. Varttuessaan täysin lentokykyisiksi poikaset viettävät alkuviikot kotimetsässään, mutta lähtevät sitten muutolle alkusyksystä kohti lounasta Ruotsin kautta Keski-Eurooppaan ja Englantiin. Varpushaukoista tulee löytöjä ja kontrolleja aika hyvin. Lintuja voi tavata lintuasemilla tai löytyä kuolleina niiden törmätessään ikkunoihin ja lasiseiniin. Silloin tällöin ne eksyvät myös rakennuksiin. 


Varpushaukkasisarukset rengastajan kädessä. Kuva:Esa Mäkelä.

Vasemmalla pienempi koiras, oikealla suurempi naaras. Kuva:Esa Mäkelä.


maanantai 4. heinäkuuta 2016

Ruostepyrstö Rauman Kylmäpihlajassa

Eipä olisi aamulla arvannut, että sitä lähdetään elisbongaukseen ja millaiseen lajiin! Välimeren seudulta kotoisin oleva eksoottinen ruostepyrstö teki toisen Suomen vierailunsa Rauman Kylmäpihlajan majakkasaarelle. Edellisestä havainnosta oli ehtinyt kulua jo 21 vuotta, joten varsin monelle laji oli uusi tuttavuus, bongarikärjellä laji oli kuitenkin ennestään. Saaressa ehti käydä tänään arviolta noin 200 bongaria. Lintu näyttäytyi erinomaisesti majakan juurella puoliavoimessa kalliokatajikossa oltuaan tosin välillä parikin tuntia kateissa. Linnusta jäivät mieleen terävä nokka, voimakas silmäkulmanjuova, lämpimän rusehtava puku ja ennen kaikkea punaruskea pyrstö, jonka kärjessä oli mustavalkoinen kuvio. Lintu nosti pyrstöään 90 astetta ylöspäin, jolloin värit näkyivät taianomaisesti. Kiitokset linnun löytäjälle Kalle Haapalalle. Raumalaisille sataa nyt kehuja. 

Rauman Poroholman leirintäalue. Tästä kaikki alkoi.

Receptionissa Marlei hoiti lipunmyynnit täysillä pisteillä. 

Augustin paviljongissa sai maittavan kotiruokalounaan.

Kylmäpihlajan majakkasaari kätkee vielä ruostepyrstön.

Alueella on vierasvenesatama, majakkahotelli, ravintola ja rantakahvila. 

Rauman Saaristokuljetus Oy hoiti järjestelyt hienosti. Paikalle pääsi kätevästi useita kertoja päivässä liikennöivällä tilavalla vesibussilla Poroholman leirintäalueelta 25 € päivälipulla. Sitä ennen tuli aterioitua maittava ja ruhtinaallinen kotiruokalounas koristeellisessa Augustin paviljongissa hintaan 12 €. Myös majakan ravintolassa tarjoillaan ruokaa ja juomaa. Palvelut pelasivat erinomaisesti. Aikaisemmin en ole itsekään saaressa vieraillut. Kerrottakoon, että Kylmäpihlajan majakkasaari sijaitsee 10 km mantereelta ja on uloin Rauman edustan saarista. Vuonna 1952 rakennettu majakka on 36 m mpy, siinä on 12 kerrosta ja 104 porrasaskelmaa. Majakan ylätasanteelta ruostepyrstö näkyi erinomaisen hyvin sekä kiikarilla että kaukoputkella, paljon paremmin kuin maasta. Paikka on auki kesäisin elokuun loppuun asti. Sieltä voi ostaa matkamuistoja ja lähettää postikortin saaren omalla leimalla ja merkillä. Keräilyharvinaisuus siis ruostepyrstön ohella.


Majakan ylätasanteelta ruostepyrstö näkyi vallan mainiosti. 

Bongariporukka etsii kuumeisesti ruostepyrstöä pensaiden takaa.

Kaukaa otettu huono lintuotos mutta hyvä tilannekuva paikasta.

Saaressa pesii valkoposkihanhiakin.

Pinnoja monenlaisia. Tässä Heikki Seppälä majakan ravintolassa
juhlistamassa 400 lajin rajapyykkiä ruostepyrstöllä. Ei huono laji.