keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Tulipäähippiäinen Utössä

Suurin odotuksin Utöstä lähdettiin hakemaan taigarautiaista, sitä ei tosin tullut ainakaan vielä, vaikka manner-Suomesta on havaintoja jo useita kymmeniä. Sen sijaan tiistai-iltapäivällä Tarppi täräytti koulun eteläpuolen ruusupensaista komean tulipäähippiäiskoiraan, saaren toisen havainnon lajista. Lintu viipyi paikalla miltei tunnin ja kaikki ehtivät lajin näkemään hienosti. Vaikka se jäikin omalta osaltani pelkäksi Utön pinnaksi, tuntui linnun näkeminen mykistävältä. Rarivainu ei nyt pettänyt. Porukat saivat hyviä kuvia. Päivällä kaupan edustan kokouksen yhteydessä havaittiin aina piristävä nokkavarpunen. Kohtalainen eteläkaakkoistuuli puhalteli pitkin päivää. Vähän aikaa pilvipeite rakoili sen verran, että aurinkokin vilahti. Mörttilän katajikon yllä lenteli myöhäinen neitoperhonen. Tulipäähippiäinen löytyi uudestaan seuraavana päivänä eli keskiviikkona 19.10. täsmälleen samalta löytöpaikalta. Lintu viipyi koulun ruusupensaissa jonkin aikaa, kunnes oli lentänyt koulun kivimuurin nurkkaukseen ja siitä myöhemmin hotellialueelle. Saaressa tapaa ruohikossa pomppivia väsähtäneitä hippiäisiä, joita saa toisinaan helposti käsin kiinni elleivät ole sitä ennen joutuneet isolepinkäisen tai varpushaukan saaliiksi.  


Tulipäähippiäinen Utössä koulun ruusupensaissa.

Hippiäinen kädessä, naaraalla on keltainen päälakijuova.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Vauhdikas ja sitkeä rariteettien bongauspäivä

Sunnuntaina monilla oli ohjelmassa lähtö Luvian Säppiin bongaamaan Suomen kuudetta vaaleakultarintaa, joka löytyi eilen porilaisten asemamiehittäjien toimesta. Jag tackar. Ehkä jokunen kymmensenttinen ropo putoilee tästä hyvästä Säpin lintuasemakirstuun. Paikalla kävi nonstoppina venekuntia aamuhämärästä iltaan asti. Kaikki saivat haluamansa. Vaaleakultarinta löytyi niemen kärjestä tyrnipensaikon luota varsin helposti ja oli näytillä mukavalla etäisyydellä välillä äännellen. Hymy oli herkässä ja erityisesti elämänpinnojen kuninkaalla Pekka Komilla, joka sai lajin hoidettua lopultakin vuosien odotusten jälkeen. Hän kun ei erityisemmin eliksiä kerää, retkeilee niin paljon ulkomailla, mutta on silti ykkönen vaatimattomalla toteamuksellaan. Muille kelpasivat kk-pinnat, prosut yms. Laji oli bongattavissa viimeksi Lågskärillä kesäkuussa 1996. Toisaalla Kokkolan Tankarissa oli edelleen punapyrstölepinkäinen, sarjassaan Suomen kymmenes havainto lajista. Säpistä tuli kiire lähteä Turun seudulle, kun Naantalin Sokerimäestä oli löytynyt taigarautiainen. Tämä maamme 13.lintu olikin todella sitkeän työn takana. Kymmenet bongarit olivat aina ratkaisevan askeleen jäljessä linnun vaihtaessa paikkaa ja ollen vain vähän aikaa näkyvillä laajalla allasalueella. Tunnit vierähtivät, kunnes klo 16 lintu löydettiin uudestaan mäen metsäisestä reunasta lentäen usein puoliavoimeen seljapensasrykelmään niiden kaikkien iloksi, jotka jaksoivat hakea itäistä harvinaisuutta aivan loppuun asti. Puvultaan mielenkiintoisesta linnusta saatiin myös tarvittavia määrityskuvia.

Eliskärki oikealta lukien Pekka Komi, Jukka Sillanpää ja Jari Nummelin
Luvian Säpissä 9.10.2016. Tähän kuvaan ei mitään rupusakkia kelpuutettu. 

Vaaleakultarinnan löytöpaikka tyrnipensaikossa Säpin Prakalassa.

  

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Pyrstötiaiset vaelluksella ulkosaaristossa

Lokakuun alku on tuonut hieman liikehdintää bongareihin. Itäisiä lintuharvinaisuuksia on nyt liikkeellä, mm. taigarautiainen Savitaipaleella, arotasku Kajaanissa ja ruskouunilintu Asikkalassa. Lounaisessa ulkosaaristossa Utössä sinipyrstövisiitin lomassa ja sen jälkeenkin on koettu massiivista pyrstötiaisvaellusta. Nämä pitkäpyrstöiset valkopallerot lentävät kuin höyhenet kovassa tuulessa vasten majakkasaaren rantoja. Pihlaja peittyy äkisti lumenvalkoiseen väriin, kun levoton parvi säntää äännellen paikasta toiseen. Päivittäin on nähty kymmenien yksilöiden parvia, parhaimpana noteerauksena alkuviikosta päiväsummana yli 1000 pyrstötinttiä matkalla jonnekin tuntemattomaan määränpäähän. Sirahtavat kutsuäänet paljastavat lintujen läsnäolon ruohikkoisessa maankamarassa tai vihreässä lepikossa. Linnut ovat hyvin pelottomia ja saattavat tupsahtaa aivan jalkojen juureen. Niinpä poimin yhden yksilön maanrajasta käteeni kuvattavaksi hetkeksi. Uskomattoman pitkä pyrstö, söpö ilme ja sosiaalinen parvikäyttäytyminen ovat pyrstötiaisen ominaispiirteitä. Muista vaeltajista Utössä on piipahtanut runsaasti muita tiaisia, sini- ja talitiaisia sekä kymmeniä kuusitiaisia. Viime viikolla näkyi isokäpylintuja. Eilen saaressa käväisivät syksyn ekat tilhet ja tänään tiheässä männyssä osin vastavaloon istui korvatupsut pystyssä oleva sarvipöllö, joka täytyi erään turistin toimesta ajaa päivälevolta tiehensä saadakseen olemattoman pokkarikuvan.


Pyrstötiaisen pyrstö on varsin pitkä linnun kokoon nähden.

Pyrstötiainen on edestä söpön näköinen.