perjantai 31. toukokuuta 2013

Utön sumua ja haahkan poikasia

Utön retkijaksoon 28.-30.5. sisältyi miellyttäviä luontohetkiä, vaikka linturariteetteja ei enää löytynytkään. Koko viikon itätuuli puhalsi viileästi ja sumua oli haitaksi asti, toki välillä näki hyvinkin eteensä. Koulun ja lepikon loput kottaraisrengastukset hoidettiin tulopäivänä, saldoksi tuli kaikkiaan 62 yksilöä 12 pöntöstä. Ilmassa lenteli runsaasti karvasääskiä, niitä kottaraisemot nokkivat vuoroaskelin heinikosta ja veivät äänekkäille poikasilleen suupielet täynnä jatkuvaa syöttöä. Todettakoon, että rantaviivassa pesii paraikaa mm. tylli ja lapintiira. Siksi ohjeistusta ja lintujen pesimärauhaa on ehdottomasti noudatettava tulevia turisteja silmällä pitäen. Itäniityn heinikko polkuineen oli suurien karvaisten kehrääjäperhosten, heinänorsujen toukkien valloittama. Poluilla oli suorastaan vaikea kulkea tallaamatta useita satoja karvamatoja varsin pienellä ydinalueella. Toukat olivat hakemassa selvästi koteloitumispaikkaa. Aikaisemmin en muista nähneeni tällä perhoslajilla näin massiivista toukkaesiintymää Utössä kuin mitä tänä keväänä on ollut.

Utön kyläraittia reunustavat kukkivat voikukat.

Haahkapoikue satamalahteen kerääntyneenä. 

Lapintiiran munapesä rantakalliolla.

Keskiviikkoaamuna viitasirkkalintu, saaren kahdeksas, lauloi koulun niityllä ja lepikon laidalla lyhyitä pätkiä. Kesäpukuinen 2-kv mustaleppälintukoiras ilman valkoisia laikkuja viihtyi kaupan kulmilla ja kyläaukiolla. Idänuunilintuja lauloi siellä täällä. Merellä oli vauhdikasta arktikaa, pääosassa muutama tuhat sepelhanhea, näiden säestäjinä valkoposkihanhet, tundrakurmitsat ja kuikkalinnut. Pari suopöllöä ja nuolihaukka löytyi paikallisina. Noin parikymmentä eri-ikäistä merikotkaa patsasteli luodoilla. Yhteistuumin haahkan poikaset pudotettiin pelistä pois. Luotsiaseman edustalle kokoontuneesta haahkalautasta ei jäänyt jäljelle ainuttakaan poikasta merikotkien teurastuksen jälkeen. Sen sijaan koulun lahden kivikossa ja satamalahdessa lymyilleet poikueet selvisivät paremmin joukkotuholta. Harmaa- ja merilokit osallistuivat myös poikasjahtiin vuorotellen kotkien ohella. Koirashaahkat olivat kerääntyneet usean tuhannen yksilön parveksi Utön eteläpuolelle horisonttiin. Luotsiaseman hietikolla viivähti etelästä tullut vaeltaja, kirjavanvärinen ohdakeperhonen.


Auringon nousu on vaikuttava näky ulkosaaristossa.

Keltajalkainen "omissus"-tyyppinen harmaalokki.

Ohdakeperhonen, etelän vaeltaja, lepoasennossa luotsimäellä.

Torstai oli selvästi heikkotuulisempi päivä. Sumu pysyi sitkeästi Utön päällä. Mantereen helteistä poiketen lämpötila oli vain niukasti +10 asteen yläpuolella. Hysyjä oli tullut lisää, lähinnä lehtokerttuja, kerttusia ja kultarintoja suhahteli lehvästöjen kätköissä. Pari komeaa kirjokerttua lauloi itäniityn reunoilla tykkikallion alla. Aamuyöstä koulun niityn yllä puolestaan pyrähti lepakkolaji hyönteispyynnissään. Tänään oli aikaa ihmetellä kasvimaailmaa, kukkivia keto-orvokkeja, ruohokanukoita ja rannoille nousseita morsinkoja.

Ristilukin pyyntiverkko itäniityn sumussa ja kosteudessa.

Majakka päivänvalossa kappelilta kuvattuna.

Keto-orvokit kukoistavat kallion raoista.


maanantai 27. toukokuuta 2013

Halikonlahden altailla karttaperhosia ja pikkuvarpusia

Tänään Salossa oli hiostavan lämmintä, lämpötila lähes hellelukemissa. Halikonlahden altailla ruisrääkät narisevat voikukkaniittyjen seassa, ruokokerttuset laulavat kilpaa lajitovereidensa kanssa ruovikoissa. Noin reilun sadan yksilön valkoposkihanhipotti suuntasi altaiden yli pohjoiseen. Pöntöissä on suorastaan ruuhkaa, sillä pikkuvarpuset ovat vallanneet lähes kaikki yksiöt tiaiskoosta aina kottaraispönttöihin asti. Tupa on koristeltu kuivilla heinillä ja fasaanin höyhenillä katon rajaan asti. Altaiden reunamilla pyrähtelee nokkos- ja vadelmakasvustoissa ruskeita pienehköjä päiväperhosia. Ne ovat ensimmäisen polven karttaperhosia, jotka ovat kotiutuneet viime vuosina pysyvästi ja runsaslukuisesti puhdistamon alueelle. Ensimmäiset ovat koiraita ja naaraat astuvat areenalle näiden jälkeen aurinkoisina päivinä. Heinäkuun kakkospolvi on aivan erinäköinen tummine muotoineen.

Karttaperhoskoiras pienellä reviirillään Halikonlahden altailla.

Karttaperhosen siipien alapinnat muistuttavat karttakuviota.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Utön rareja ja rengastuksia

Tiistaina 21.5. kiireisen viikon jatkuessa piti jälleen saapua Utöhön, kun sieltä oli löydetty saaren neljäs ja Suomen 28.punapäälepinkäinen, tällä kertaa erään naishenkilön toimesta. Onnittelut hyvästä löydöstä. Tenovuon Jorman blogia lainatakseni lintu viihtyi paikalla perjantaihin 24.5. saaakka. Lintua kävi katsomassa torstaina puoli tusinaa venebongareita, lähinnä TLY:n pinnakärkeä ja vuodarimiehiä. Tämä ns. senaattori (Lanius senator) viihtyi erityisesti helikopterikentän laidan pensaissa ja museon lammashaassa lehdettömässä tähystystikussa iltapäivän lämpimillä hetkillä. Saalista löytyi maasta jatkuvasti, mm. kultakuoriaisia ja turilaita. Tulomatkalla Eivorin kannelta Nötön pohjoispuolella porukkamme havaitsi kaksi mustatiiraa, joita ei kovin usein Saaristomerellä tapaa.

Utön neljäs punapäälepinkäinen bongattavana.

Keskiviikkona 22.5. Utössä oli sadetta, sumua ja itätuulta. Sepelsiepponaaras löytyi vakiopaikastaan Kovasen ja Öhmanin talon rinteestä, punapäälepinkäinen tuli esille vasta iltapäivällä sateen jälkeen, keltahemppoa en ehtinyt havaitsemaan, mutta hektiseen pikkutiiratilanteeseen ehdin vallan mainiosti. Ensin havaitsin linnun luotsiasemalta sen lentäessä Kesnäsistä itärannalle, jonka kautta tiira pistäytyi vielä satamalahdelle. Vikkelimmillä kintuillani ehdin nähdä pikkutiiran varsin läheltä kiikareilla ennen professorin tuloa pitkällä kameraputkella. Kumpikin oli nähnyt pikkutiiran vain kerran aiemmin Utössä. Saaresta löytyi peräti neljä laulavaa idänuunilintua kerralla. Itäniityllä saalisteli pari suopöllöä, koulun rannassa ihmetteli edelleen kesy tundrametsähanhi ja kuusi haahkan poikasta ui rantakivikon suojassa emojen vartioidessa jälkikasvuaan. Yksi pikkusieppo oli myös paikallisena eiliseen tapaan. Itäniityn heinikossa oli satoja nyt jo varsin isokokoisia heinänorsun toukkia, joita käetkään eivät olleet huomanneet. 

Haahkanaaras hautomassa pesällään.

Torstaina 23.5. itätuulivirtaus jatkui, ajoittain oli sumua ja lämpötila jäi alle +10 asteeseen. Luhtakana röhki itäruovikossa, idänuunilintu, punapäälepinkäinen, sepelsieppo ja keltahemppo hoituivat varsin helposti saaripinnakisaan, josta liukenin alkuvaiheessa, sillä keskityin aamupäivällä jokavuotiseen perinteiseen koulun kottaraisten poikasrengastuksiin. Puolikasvuisia poikasia rengastin parissa tunnissa 40 yksilöä, enempää renkaita ei ollut matkassa. Yksi munapesäkin löytyi joukosta. Keskiarvoksi tuli noin 6 poikasta pönttöä kohti, joten hyvin kottaraisemot löytävät poikasilleen ruokaa, vaikka sitä ei heti aluksi uskoisikaan. Minulle kevään eka rupikonna näyttäytyi kylän laidalla. Lajihan on käynyt todella harvinaiseksi Utössä.

Sumu haittasi useaan otteeseen ja heikensi näkyvyyttä. 

Perjantaina 24.5. Kemiönsaaren Västanfjärdin Brännbodasta oli löydetty lumihanhi, ns. sinihanhi, jota ei kuitenkaan ehditty näkemään parvesta noin 40 merihanhen ja parin valkoposkihanhen joukosta. Myöhemmin lumihanhi löytyi Näsuddenin luodolta räyskän ja muutaman merihanhen seurasta. Siellä se ei kauaa viihtynyt ja monen bongarin harmiksi lintua ei enää löytynyt. Käytimme aikaa paikalliseen retkeilyyn ja vierailimme kaivosalueella hienoissa maisemissa, missä sinivuokot ja kalliokielot kukkivat käen kukkuessa samalla. Jo aiemmin aamulla Söderlångvikin rehevissä metsissä sudenmarjat ja kotkansiivet kukoistivat näkyvästi. Mari huomasi nastakehrääjäkoiraan ohilennossa, itsekin myöhemmin iltapäivällä Mainiemessä. Lehtopöllö ei pesinyt tällä kertaa, sen sijaan Kemiön Lillvikissä oli kolme rengastusikäistä poikasta. Näin ollen koko Kemiönsaaren ja Salon pönttöalueeltani löytyi vain neljä pesivää lehtopöllöparia, kun viime vuonna pesimätulos oli sentään kuusi paria. Auroraperhoskoiraita havaittiin voikukkapientareilla. Tuomet kukkivat ja tuoksuvat.

Lehtopöllön uneliaita poikasia Kemiönsaaressa.

Lauantaina 25.5. maakuntakomppanian Cooperin testin (2750m tällä iällä ok) jälkeen oli vuorossa Salon Halikonlahden kottaraisrengastukset. Kahdet kuutoset ja kolmet viitoset päivän saldona. Pikkuvarpusia pesii nyt ennätysmäärä puhdistamon liepeillä. Pesinnät olivat myöhässä joko pieniä poikasia tai vasta munia. Salon Kärkkään oli ilmestynyt harvinainen mustaotsalepinkäinen, jota tultiin Turusta asti katsomaan.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Kattohaikara yöpyi lampun päällä

Helluntaipäivän kovan linturaripaljouden satona kuitattiin myöhään illalla Salon Korvenmäestä yöpuulle asettunut kattohaikara, joka torkkui jäteaseman kohdalla vanhan ykköstien varrella valaisevan lampun päällä. Autolla tullessa haikaran profiili erottui hyvin taivasta ja tietä vasten ainakin idän suunnasta tultaessa. Lintu jökötti salolaisporukan näkemänä kuvatussa paikassaan ainakin klo 22.45-23.15 jäätyään siihen yöksi. Kattohaikaroita oli muutoinkin ollut liikkeellä runsaasti ympäri Etelä-Suomea. Muita kovia rareja edustivat mm. pikkukotka, pikkutuulihaukka, hietatiira, kapustahaikara ja pääskykahlaajalaji.

Kattohaikara yöpyi katulampun päällä Salon Korvenmäessä.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Lämpimät kevätpäivät ovat vauhdittaneet luontoa

Viikolla on saatu nauttia harvinaisen lämpimistä kevätpäivistä ainakin Lounais-Suomessa. Silloin kun aurinko on paistanut, tuuli puhaltanut etelästä ja lämpötila käväissyt sadekuurojen jälkeen liki +20 asteessa, luonto on kirinyt vauhdilla myöhäistä saapumistaan pitkän lumitalven jälkeen. Tiaisten muninta on alkanut, osalla korpeista on jo lentopoikaset, sen sijaan pöllöillä on vasta hyvin pienet poikaset. Teeret ja metsot käyvät soitimella, hyönteissyöjälintuja, mm. kerttuja, kerttusia, sieppoja ja uunilintuja saapuu maahamme päivittäin, kevätkasvien kukkaloisto on parhaimmillaan ja päiväperhoslajisto monipuolistuu.


Koivunlehdet hiirenkorvalla Salon Halikonlahden altailla.

Halikon Vaisakon suojeltua lehtoa peittää värikäs vuokkomatto.

Käen kukunnan lomassa satakieliä lauleskelee erityisen runsaasti aivan Salon ydinkeskustassakin, lähimmät hotelli Cumuluksen ja Rikalan terasseiltakin kuultavina. Leppälinnut lurittelevat aamuyöstä talojen antenneilla ja pihapuissa turkinkyyhkyjen naukuessa lähikortteleissa. Keltaiset isot jalokiurunkannukset kukkivat talojen kivijalan tuntumassa. Halikon Vaisakon luonnonsuojelualueella kevätkukkien lajikirjo on moninainen. Lehto on värikkään kaunis. Sieltä löytyy kukkivina kelta-, sini- ja valkovuokot, imikät, käenrieskat, mukulaleinikit,  kiurunkannukset, rentukat ym. Tänään silmiini osui erikoinen näky: kelta- ja valkovuokon risteymiä, eräässä keltavuokkorykelmässä kasvoi väriltään vaaleankeltaisia valkovuokon korkuisia kasveja, joilla oli kuitenkin keltavuokon lehdet, kukkien terälehtiä oli kuusi keltavuokon viiden sijaan. Tällaiset risteymät ovat harvinaisia luonnonoikkuja. Tuomet, koivut, kuusamat ja paatsamat alkavat lehdittyä hyvää vauhtia. Kielon ja sudenmarjan alut nousevat maaperästä muiden ruohovartisten tavoin. Voikukat kukkivat jo monin paikoin vehreällä nurmikolla. Raidan kukat vetävät puoleensa kimalaisia.


Harvinaisia luonnonoikkuja kelta- ja valkovuokon risteymiä.

Keltavuokkoja tapaa Halikon Vaisakossa ja Turun Ruissalossa.

Päiväperhosista kangasperhoset ovat kansoittaneet kalliomäet ja kankaat. Ne pyrähtelevät tuon tuostakin oksalta toiselle tai kisailevat usein toistensa kanssa palatakseen samaan paikkaan takaisin. Vaaleansiniset paatsamasinisiivet viihtyvät kaikkein lämpimimmillä paikoilla poluilla tai rämeen reunoilla. Neitoperhoset käyvät leskenlehtien ja raidan kukilla, joissa myös vierailee risaisia nokkosperhosia. Kedoille ja niityille on ilmaantunut valkoisia lanttuperhosia. Sitruunaperhoset kirmailevat metsän reunoissa. Kevään ensimmäinen karttaperhonen on jo bongattu Salossa. Toinen päivän yllätys oli amiraalin löytyminen valoisalta polulta Halikon Vaisakossa. Kyseessä on etelästä tullut varsin varhainen vaeltaja Baltian lämpöputken mukana. Amiraali ei kykene talvehtimaan Suomessa jatkuvan ravinnonhaun vuoksi. Talvihavaintoja on tehty meitä lähinnä Etelä-Ruotsista.

Pystykiurunkannus kukkii kedoilla ja lehdoissa.


Kevään ensimmäinen amiraali, etelästä tullut vaeltajaperhonen.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Tornien taistoa Utössä

Lauantaina 4.5. klo 5-13 kisattiin Tornien taistoa maamme kaikissa leikkimieliseen kilpaan hyväksytyissä torneissa tarkoituksenaan nähdä tai kuulla mahdollisimman monta eri lintulajia. Joukkueemme Tulenjohtajat (päällikkönä Jouni Tittonen ja hyvät kisatoverit Mikko Holvitie, Jarmo T. Koistinen ja Marita Kari) havaitsi tuona aikana 90 lajia ja listalla päädyttiin mukavasti 31.sijaan. Maastoapulaisia käytettiin myös hyväksi ja siitä kiitokset Kuusiston Kimille ja Palojärven Hannulle. Muutamia lajeja jäi yhden havainnoitsijan harteille, niitä ei voinut hyväksyä sääntöjen puitteissa listalle. Kaiken kaikkiaan koko päivän aikana saaressa havaittiin huikeat 112 lajia! Uusia tulijoita riitti aivan iltamyöhään saakka lämpimän ja sopivan etelätuulen ansiosta. Paremmista lajeista mainittakoon jo pitkään lepikon reunalla viihtynyt komea vanha sepelsieppokoiras, joka taisikin olla ässälaji. Muita mm. huuhkaja, suopöllö, harmaasorsa, punakuiri, pikkukuovi ja lapinsirkku. Tornien taiston ulkopuolella nähtiin heinätavi, ampu- ja nuolihaukka, luhtakana, pikkulepinkäinen, satakieli, punatulkku, tilhi, käki, kurki, valkoposkihanhi, kangaskiuru ja käenpiika. Yleisöä, sekä saarelaisia että turisteja, kävi paikan päällä tutustumassa viitisenkymmentä. Kun on liikaa etäisyyttä ja katvetta sekä rajallinen aika, niin kaikkea ei voi saada, mutta tulos hyvä näinkin. Edellinen ja seuraava päivä olisivat olleet huomattavasti huonompia sään kannalta.


Utön merivalvontatorni osallistui jälleen Tornien taistoon.

Jannen aamuisia kalastuspuuhia laiturillaan.

Sunnuntaina 5.5. käveltiin leppoisasti ympäri saarta aamupäivän aikana. Lepikossa ja rannassa hääri edelleen sepelsieppo, nyt jo kymmenettä päivää yhtä putkeen. Luhtakana röhki itäruovikossa, yllättäen Patterinmäen tien mutkaan oli levähtänyt laiduntamaan tundrametsähanhi eli rossicus alalajin edustaja. Merellä pyyhälsi jonkin verran haahkoja, Melanittoja, kuikkia, merikihuja ja lapintiiroja. Ennen lähtöä hotellialueella oli nähty pensaskerttu ja Eivorilta ylilentävä valkoposkihanhiparvi (17 yks.). Kuvasin koulun niityltä keltakurkkuisen hernekertun, joka oli ilmeisesti häärinyt ahkerasti kukkivissa pajuissa. Tyytyväinen mies oli Jannekin, joka oli saanut aamulla komean yli kiloisen hauen ja suurehkon meriahvenen. Tämä oli 230.vierailuni Utössä. Mantereella, tarkemmin sanoen Hyvinkäällä, bongattiin koko päivän harvinaista kiljuhanhea tulva-alueella.

Keltakurkkuinen hernekerttu koulun niityllä. 

Tundrametsähanhi alalaji rossicus Patterinmäessä.


torstai 2. toukokuuta 2013

Metson rengastusta

Koskelaisten luontoharrastajien kanssa sovittiin äksyn ukkometson rengastamisesta. Erään metsämökin pihakummulla on pröystäillyt koirasmetso jo viiden vuoden ajan. Hieman tuulisena päivänä lintua ei aluksi näkynyt, mutta parin minuutin päästä kaveri tuli hiljalleen hakkuuaukean metsäreunasta polkua pitkin meitä kohti siivet maassa laahaten, pyrstö ylöspäin viuhkaksi levitettynä ja nokkaansa paukuttaen. Metso epäröi neljän hengen ryhmää, mutta tuli aivan lähelle, josta se oli helppo napata haavilla kangassäkkiin. Renkaaton lintu sai nyt metallirenkaan koipeensa. Strategiset mitat siipi 40 cm ja paino 4,6 kg. Alistunut metso kömpi tiehensä tiheämpään ryteikköön ja tuntui jättäneen hyökkäyshalunsa vähemmälle mitä toivottiinkin. Näin vältettiin turhat siirtämisoperaatiot, joista ei ole kuitenkaan mitään hyötyä linnun palatessa yleensä takaisin. Kesyjä koppeloita, joita ei tänään enää ollut vakiopaikalla, on myös liikuskellut Koski Tl:n maisemissa.

Vanhan ukkometson päistä kuluneita pyrstösulkia.


Koirasmetsolla on hyvin voimakas ja paksu nokka.