Päiväperhosista nokkosperhonen vierailee värikkäillä kukkapenkeillä. |
sunnuntai 28. elokuuta 2011
Lämmintä lounaasta
Viikonlopun alku sujui armeijan vihreissä maakuntakomppanian tehtäväsuunnistuskilpailun varajäsenenä Keuruulla. Varsinais-Suomi toi jälleen voiton kotiin. Lämmintä oli Keski-Suomessakin, jossa ehdin havaita urheilukentän laidalla lentävän amiraalin ja suruvaipan sekä punaisia syyskorentoja. Syöttirysät houkuttelevat edelleen yökkösiä. Syksyn ja kakkospolven edustajat ovat nyt estradilla. Lintutiedotus ilmoitti perjantai-iltapäivällä Porin Yyterin lietteiltä löytyneen tundrakurppelon. Kyseinen nuori lintu oli Suomen 9.havainto tästä lajista, joka suostui pysymään paikalla aina sunnuntai-iltapäivään asti kaikille halukkaille. Vuodenpinnamiehiä on hemmoteltu, kun vastikään löytyi arotasku Taivalkoskelta. Muutto on kovasti käynnissä. Västäräkkiparvia näkee usein teiden varsilla ja ilmatilassa petolintuja, varsinkin varpushaukat liikkuvat aktiivisesti. Arosuohaukkoja on nähty lisää monin paikoin. Venäjältä tulleita pieniä vihreitä, taigauunilintuja, on jo havaittu yllättävänkin aikaisin.
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Mökkiretkeilyn antia Kemiönsaaressa
Viikonloppu oli pääosin poutainen ja suhteellisen lämmin. Rannoilla ja merenlahdilla hyttyset olivat paikoin varsin ärhäkkäällä päällä. Yöperhosista etenkin suuria siniritariyökkösiä tulee syötille ja valolle runsaasti jopa useita kymmeniä yössä. Päivällä samoille punaviinisyöteille lennähtää useita amiraaleja ja suruvaippoja. Syysmaitiaisen keltaiset kukat houkuttelevat puolestaan valkoisia kaaliperhossuvun edustajia. Sudenkorennot eli pirunpuntarit leijailevat edestakaisin niiittyjen ja aukioiden yllä pyynnissä. Metsissä mustikat ovat vetistyneet ja ylikypsentyneet. Rastaat ja sinisorsat ovat popsineet marjoja ja jättäneet jälkeensä sinisiä jätöksiä joka paikkaan. Sorsastuksen ja hanhestuksen alettua lauantaina puolilta päivin ovat vesilintuparvet suunnistaneet etelää kohti pyssynpauketta pakoon. Sunnuntain vastaisena yönä Halikonlahden suunnasta tulleet hanhiparvet pökkäsivät selälle Perniön Matildedalin edustalle valuen pikkuhiljaa äänekkäästi Strömmalle päin. Parvessa oli ainakin 250 kanadanhanhea. Tiirat ovat jo kadonneet merialueilta. Kurjet käyvät viljapelloilla puintijätteitä syömässä. Sepel- ja turkinkyyhkyt soidintelevat aktiivisesti tälläkin hetkellä. Niillä on kolmas pesintäkierros jo menossa. Elokuu on lintubongarien kannalta hiljaisinta aikaa. Pikkuharvinaisuuksista liikkeellä on nyt arosuo- ja haarahaukkoja. Kesänviettäjistä mainittakoon mustapäätasku Lappeenrannan Heimosillassa ja töyhtökiuru Länsi-Turunmaan Utössä. Sadekuurot ovat runsastuttaneet sienisatoa. Kanttarelleja ja tatteja sekä haperoita on putkahtanut maanpinnalle. Samat vakiopaikat kannattaa käydä läpi vuodesta toiseen. Puolukat ja karpalot ovat saaneet punaista väriä lisää. Syksy alkaa vääjäämättä olla käsillä. Omenat ovat kypsyneet. Syöjiä on paljon. Pienempiä ja isompia nelijalkaisia myyristä peuroihin käy yöllisillä aterioillaan herkuttelemassa maassa olevia hedelmiä ja vihanneksia. Koivun oksissa lehtien keltaisuus on lisääntynyt.
Aamuruskoa Salon Teijon suunnassa. |
Siniritariyökkösen runsauden huippu on käsillä tällä hetkellä. |
Suruvaippoja liihottelee amiraalien tavoin pihoissa ja puutarhoissa. |
Kuunpuolikas loisti aluksi punaisena noustessaan ylös. |
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Kuunsilta vedessä
Elokuun toinen viikonloppu huipentui täydenkuun yöhön. Pilvettömänä alkuiltana kuutamonvalo loisti tummien puiden ja lehvästöjen takaa. Valo heijastui vedenpintaan yhtenäisenä nauhana muodostaen upean kuunsillan. Aaltojen liike pinnassa rikkoi idyllisen sillan katkonaisiksi valovyöhykkeiksi. Keltainen kimmeltävä valo hohti jälleen saumattomasti veden tyynnyttyä pimenevässä yössä. Hyönteisille kuutamo on petollista aikaa, sillä saalistajat näkevät etenkin yöperhosten lennot pilvistä säätä paremmin. Aukeilla ja rannoilla kehrääjät pyydystävät hämärissä hyvällä näöllään suureen kitaansa runsaasti yöperhosia. Samaa tekevät myös lepakot, jotka käyttävät näön rinnalla kaikuluotausta saaliin paikantamiseksi. Suhteellisen lämpimänä yönä hyönteisrysät ammottivat melkein tyhjyyttään. Yöperhoset karttoivat selvästi lentämistä täyskuutamossa välttääkseen joutumasta saalistajien armoille. Vaikka kuunvalon loiste elokuun tummassa yössä luo upeat puitteet luonnossa ja liikkuminen on helpompaa, vaaratonta se ei siis ole kaikille siivekkäille. Kuutamokuvaajalle tällainen yö on kuitenkin hyvin antoisa. Liikkeellä on oltava erilaisissa kohteissa eri aikoihin.
Aallot rikkovat kuunsiltaa Kemiönsaarella. |
Täysikuutamo loistaa upeasti vedenpintaan ennen puoltayötä. |
perjantai 12. elokuuta 2011
Kottaraiset kerääntyvät suuriksi parviksi
Elokuu on aikaa, jolloin muuttolintuja poistuu paljon maastamme vaivihkaa. Pääosa suomalaisista linnuista muuttaa lounaaseen ja viettää talven eri puolilla Eurooppaa. Hyönteissyöjälinnut, kahlaajat ja petolinnut jatkavat vielä Afrikkaan asti. Kottaraisemme kerääntyvät tällä hetkellä suuriksi parviksi. Sähkölangat voivat notkua jopa tuhatpäisistä parvista, joista kuuluu railakas kitinä ja viserrys. Viime vuosina kottaraisparvet ovat suurentuneet, mikä näkyy myös rengastustilastoista. Vuosittainen pesäpoikasmäärä lähentelee jo 5000 yksilön rajaa. Utössä on maamme tihein kottaraiskanta pinta-alaan nähden, sillä saaressa pesii 25-30 paria, jotka tuottavat noin 120-150 poikasta vuositasolla. Kottaraisia on löytynyt mm. Englannista. Eräs lentopoikanen päätyi miltei heti sarvipöllön poikasten ruokalistalle. Tällä hetkellä isoja kottaraislaumoja on bongattavissa Salon Halikonlahden altaiden läheltä ja Meriniityltä. Perinteinen kokoontumispaikka on edelleenkin Halikon Rikalanmäen peltoaukea. Pelloilta löytyy hyvin ravintoa muuttomatkavalmisteluihin. Vanhaa ykköstietä ohiajaessaan ei voi olla huomaamatta langoilla roikkuvia kottaraisparvia. Joskus parviin on eksynyt harvinaisia punakottaraisiakin, niin nuoria kuin vanhojakin lintuja. Tämä seikka antaa olettaa, että kottaraiset voivat olla lähtöisin muualta kuin kotoseudulta.
Kottaraiset kerääntyvät langoille isoiksi parviksi. |
Kottaraisparvi viljapellossa, osa tarkkailee päät ylhäällä. |
maanantai 8. elokuuta 2011
Uudet perhostulokkaat valloittavat rannikkoseutuja
Kuuma loppukesä on suosinut niin perhosia kuin alan harrastajiakin. Tämän vuosituhannen uusien tulokkaiden levittäytyminen ja runsastuminen on ollut silmiinpistävää Etelä-Suomessa. Yöperhosista Catocala-suvun eli ritariyökkösten esiintyminen on ollut voimakasta. Lounais-Suomessa voi tavata nykyään säännöllisesti kaikkia Suomessa tavattavia ritariyökköslajeja. Punaisten ritariyökkösten (C.nupta ja C.sponsa) osuus on lisääntynyt merkittävästi. Myös tammiritariyökkönen on selvästi levittäytynyt laajojen tammimetsäalueiden ulkopuolelle. Keltaritariyökkösten lennon huippu alkaa olla hiipumaan päin. Kemiönsaaressa ja Salossa niitä havaittiin kymmenittäin. Yöperhosista isokeltasiipi (L.quadra) on yleistynyt hämmästyttävän nopeasti. Kultaperä on laajentanut elinalueitaan. Tyräkkikiitäjiä on saatu tänä kesänä varmaan enemmän kuin muina vuosina yhteensä. Ensimmäiset kiertokiitäjät on jo havaittu. Kellä on valkotupakkaa pihalla kasvamassa ja kukkimassa, on kiertokiitäjä suhteellisen varma vierailija hämärissä. Päiväperhosista komeat häiveperhoslajit etenivät nopeasti monille uusille reviireille. Karttaperhosta löytyy miltei jokaisesta pitäjästä koko Etelä-Suomessa. Vuosikymmeniä taaksepäin tätäkin lajia haettiin Pohjois-Karjalasta itärajan tuntumasta. Tummahäränsilmä tekee myös paluuta. Sinappiperhosen toinen hyvä vaellusvuosi peräkkäin antaa toiveita siitä, että kotimaista polvea saatetaan nähdä vielä syyskuussa. Vaaleakeltaperhosia on myös havaittu apila- ja kesantopelloilta. Kesän yksi runsaista yllättäjistä on ollut etelänhopeatäplä (A.laodice), jolla tuntuu olevan vakituisia paikallisia kantoja etelärannikon niityillä. Parhaimmilla paikoilla niitä on lennellyt kymmenittäin mm. Porvoossa ja Raaseporissa. Vaikka tällä viikolla onkin luvassa viileämpää ja sateista, on ensi viikko ilmeisesti taas kesäisen lämmintä, mikä voi tuoda uusia perhosvaeltajia ja -loikkareita maahamme. Perhosharrastajan syöttirysiin eksyy joskus kummajaisia. Sen sain kokea tänään, kun lepakkolajeista korvayökkö oli lentänyt hyönteisten perässä pyydykseen. Kaveri toimitetaan Turun yliopiston eläinmuseolle tutkittavaksi.
Etelänhopeatäplä vierailee mielellään ohdakkeiden kukilla. |
torstai 4. elokuuta 2011
Örön linnakesaarella
Vesibussi m/s Linnea tulossa Kasnäsin laituriin. |
Merimetsoja matalalla luodolla Örön edustalla. |
Örön linnakesaaren maihinnousupaikka. |
Örön saarella on rehevää tervaleppälehtoa. |
Puussa roikkuva perhosharrastajan syöttirysä on tuttu näky saaressa. |
Sinappiperhonen laskeutui ajuruohon kukille opastuksen aikana. |
Mukulakivitieverkostoa on rakennettu noin 10 km sata vuotta sitten. |
Keltainen rakennus on toiminut aikoinaan sotilaskotina. |
Saaren eteläosan rantoja peittää sankka ruohokasvillisuus. |
Örön kasarmialue edustaa tsaarinvallan aikaista rakennuskulttuuria. |
Ruokalassa on hymy herkässä, kun ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. |
Kasarmin varusmiestupa sisältä. |
Retkikunta kiipeämässä kasematille 155-millisen tykin luokse. |
Taustalla Bengtskärin majakka Öröstä nähtynä 13 km päässä. |
Kuvassa 12 tuuman Obuhov-tykin putki, oikealla opas Daniel Wilson. |
maanantai 1. elokuuta 2011
Luontoretkeilyä Länsi-Turunmaassa
Lämpö on hellinyt yhä lomailijoita ja viikonloppumatkailijoita. Saaristomerellä seilasi runsaasti purjeveneitä. Päämäärämme oli jälleen kerran Utön majakkasaari ja Havshotel. Ennen kuin olimme siellä asti, päätimme retkeillä Paraisten päiväperhospaikoissa. Lemlaxön kedoilla lenteli yhä kaksi komeaa isoapolloa, joista toinen oli jo aika kuluneen oloinen. Isoapollot laskeutuivat välillä heinäpellolle maahan, kunnes pyrähtivät taas ylös lentäen matalalla pienellä alueella edestakaisin. Lajin lentohan alkoi jo kuukausi sitten varsin varhain. Muutamia keisarinviittoja, sekä koiraita että naaraita, vieraili kukilla vakiopaikoissaan.
Retken mukavin yllätys oli ritariperhosen näkeminen yllättävässä paikassa, nimittäin Paraisten-Nauvon autolautalla. Perhonen jatkoi kuitenkin nopeasti matkaansa Nauvon pääsaarta kohti. Mekin suuntasimme Nauvoon ja otimme savuahvenia evääksi m/s Eivorille. Pärnäisissä autojen määrästä päätellen saaristossa oli nyt meneillään vilkkain turistisesonki. Klo 18 jälkeen saavuimme Utöseen ja ensi töiksemme bongasimme harvinaisen töyhtökiurun, josta tuli tieto vasta matkan varrelta Saaristotieltä. Töyhtökiuru oli saaren neljäs ja historiassaan 52. havainto Suomesta. Lintu oleskeli usein taiteilijapaja Pikku Tyllin takana kallioilla ja sorakasoilla.
Parinkymmenen asteen lämmössä ja auringonpaisteessa ulkosaariston kesä tuntui olevan parhaimmillaan. Talojen pihapiireissä suopayrteillä pörräili kymmeniä gammayökkösiä ja matarakiitäjiä. Näiden joukosta Varesvuon Markus oli löytänyt hyvin harvinaisen tyräkkikiitäjän, pari aiempaa valorysästä. Myös etelänpäiväkiitäjä tuli havaittua. Utö onkin Suomen varmimpia paikkoja nähdä tämä vaeltajalaji lähes vuosittain. Tähän aikaan nähtävät yksilöt ovat kotimaista polvea. Kuivilla kedoilla heinänkorsissa istuskeli valkotäpläpaksupäitä, pieniä päiväperhosia.
Heinäkuun viimeinenkin päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Etelätuuli puhalsi vienosti. Töyhtökiuru oli edelleen paikalla ja jo aamuvarhain ensimmäinen kirjosiipikäpylintu äänteli lepikossa. Itäniityn pihlajissa hengaili 7 yksilön parvi, jossa oli ainakin kolme kauniin punaista koirasta. Tuulihaukat lekuttelivat kylän yllä myyräjahdissa. Käet saalistivat ilmatilassa hyönteisiä ja kultarinnat lymyilivät lehvästöjen kätköissä. Kahlaajamuutto jatkui edelleen, mm. mustavikloja ja liroja oli liikekannalla. Kaunis päivä veti puoleensa päiväperhosia. Rantakukilla koulun niityllä hyöri etupäässä kymmeniä isokokoisia valkoisia kaaliperhosia.
Päivän edetessä ja lämmön noustessa rantakukkaniityllä oli bongattavana muitakin päiväperhosia. Amiraali, ohdakeperhonen, liuska- ja neitoperhonen, kaksi sitruunaperhosta, useita hopeatäpliä ja loistokultasiipi. Saareen vaeltaneita sinappiperhosia en jostain syystä onnistunut näkemään. Myötätuulessa perhoset ovat hyvinkin voineet jatkaa matkaansa.
Vajan punaisella seinustalla köllötteli vihreä noin 5 cm:n pituinen lehtohepokatti. Sirkkojen konsertti heinäniityillä oli taukoamatonta. Iltapäivällä koitti taas hetki, jolloin piti palata mantereelle takaisin. Seuraava Utön vierailu on juhlakäynti, ajankohta on tosin vielä avoin. Samaan saumaan toivoisi osuvan uusi saaren lintupinna tasakymmenien merkeissä.
Rauhoitettu isoapollo on Paraisten kukkaketojen komistus. |
Töyhtökiuru tupsahti Utöseen neljännen kerran. |
Valkotäpläpaksupää lepäilee heinänkorressa. |
Kaaliperhosia lepatteli kymmenittäin punavärisillä rantakukilla. |
Päivän edetessä ja lämmön noustessa rantakukkaniityllä oli bongattavana muitakin päiväperhosia. Amiraali, ohdakeperhonen, liuska- ja neitoperhonen, kaksi sitruunaperhosta, useita hopeatäpliä ja loistokultasiipi. Saareen vaeltaneita sinappiperhosia en jostain syystä onnistunut näkemään. Myötätuulessa perhoset ovat hyvinkin voineet jatkaa matkaansa.
Lehtohepokatti on kookas vihreänvärinen konsertoija. |
Neljä seuranhaluista lammasta laiduntaa lepikossa. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)