lauantai 30. joulukuuta 2017

Kohti kevättä ja uutta vuotta

Säiden puolesta Suomi on jakautunut kahtia joulukuun aikana. Itä- ja Pohjois-Suomessa lunta on kinostunut runsaasti ja pakkanen on paukkunut. Sen sijaan Lounais-Suomessa maa on yhä paljas ja sysimusta, vaikka jokunen räntä- ja lumikuuro on tullutkin. Kun heti perään on satanut vettä ja lämpötila on pysytellyt pitkään plussan puolella, ei talvesta ole lounaassa ollut tietoakaan. Siten viime päiviin asti on voinut harrastaa mm. metallinetsintää pelloilla tosin varjopuolena se, että maaperä on todella vetinen ja kuraa on kaikkialla. Saaristo on sula ja jäätön. Valoisa aika lisääntyy verkkaisesti. Aamulla on pimeää klo 9 asti, mutta iltapäivällä näkee hyvin klo 16 saakka. 


Vesi hakee uusia uomia Salonjoessa. Lauha sää jatkuu lounaassa.

Tänään oli lauha osaksi aurinkoinen päivä Salon seudulla. Niinpä kaupunkilinnuilla oli havaittavissa selvästi keväistä soidinmenoa. Aamupäivällä talitiainen kajautti ensimmäisen kevätlaulunsa torin laitamilla. Turkinkyyhkyt huhuilivat ja esittivät soidinlentoansa asuinkortteleissaan. Salossa talvehtiikin useita kymmeniä turkinkyyhkyjä eri paikoissa, lähinnä siellä missä on ruokintaa tarjolla. Varis raakkuu myös jo kovin keväisesti, samoin korpit ronkkuvat pesimämetsiensä lähettyvillä. Katujen vesilätäköissä varpusparvi kylpi terhakkaasti vesi pärskyen. Peippolintuja ja räkättejä kiertelee kaupungissa pienissä porukoissa. Menneellä viikolla näin vaaleanharmaan jäniksen Halikonjoen varrella, kyseessä on harvinainen metsäjäniksen ja rusakon risteymä. Peuroja, kauriita ja kettuja jolkuttelee hämärissä ja öisin runsaasti. Niinpä tiellä liikkuessa pitää olla varsin varuillaan.


Turkinkyyhkyjä kerääntyy ruokinnoille. Linnut huhuilevat ahkerasti.

Linturariteettipuoli on ollut joulukuun osalta varsin köyhää aikaa. Joulupyhinä löytynyttä varsin erikoista ja todennäköistä mustaleppälinnun phoenicuroides -alalajia on käyty bongaamassa Helsingin Pornaistennimessä. Vielä erikoisempaa on ollut tämän linnun käyttäytyminen. Se on aktiivinen ainoastaan aamuhämärissä ja illalla pimeään aikaan katulamppujen valossa. Muun osan ajasta se on pysytellyt piilossa rantametsikössä ja ruovikossa. Myyrätyhjiöistä lähteneitä lapinpöllöjä istuskelee siellä täällä ympäri Etelä-Suomea. Saarijärvellä ruokinnalla viihtyy yhä keltahemppo, joka saa ylihuomenna lintuporukoita liikkeelle sankoin joukoin uuden havaintovuoden aloituspäivänä. 


Pikkuvarpunen ja varpunen kylpevät vesilätäkössä. 

  

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi 100 vuotta

Suomi viettää 100-vuotisjuhlaansa valkoisessa lumipeitteessä. Luontoa ja rakennuksia on valaistu sinisillä valoilla varsin näyttävästi. Ensin Saana, sitten Turun linna, Salon Uskelan kirkko ja Helsinki vain mainitakseni. Suomen lipun värit korostuvat kaikkialla. Suomen luonnossa on hienoa retkeillä ilman näitä valojakin. Eri vuodenaikojen erisävyiset maisemat revontulista puhumattakaan ovat ainutlaatuisia. Pimeys tulee varhain kaamoksen keskellä. Lintujakin on kuitenkin nähty ihan mukavasti Salon alueella. Kansallislintuamme laulujoutsenta on kerääntynyt suuri parvi, yli 300 yksilöä, Salon Villilään tulvapelloille. Hanhista lyhytnokkahanhet näyttävät poistuneen, sen sijaan metsä- ja tundrahanhet ovat yhä paikalla. Nakolinnan kuriilienlehtikuusissa ruokailee päivittäin pitkään maisemissa olleet kolme kirjosiipikäpylintua, myös isolokki on viihtynyt kaupunkialueella viipyen tosin vain lyhyen aikaa kussakin paikassa. Tiltalttikin käväisi Halikonlahden altailla. Mielenkiintoisia talvilajeja voi siis olla luvassa jatkossakin säiden puolesta ensi vuoden puolelle asti.

Salon Uskelan kirkonmäen metsä on värjäytynyt siniseksi.

Valaistu risti sinistä kirkkoa vasten.

Ikkunasta aistii sinisen kaamoksen tunnelmaa.

Suomen sinivalkoiset lipun värit heijastuvat seinään.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Synkkää ja pimeää maisemaa

Marraskuu on ollut äärimmäisen sateista ja pimeää aikaa. Pari päivää sitten torstaiaamuna Lounais-Suomessakin pyrytti vaakasuoraan lunta ja maa sai valkoisen lumipeitteen. Lumikot, kärpät ja metsäjänikset olivat vaihtaneet sitä ennen valkoiseen talvipukuun. Ilo jäi varsin lyhytaikaiseksi, sillä jo seuraavana päivänä saatiin hyvin lauha virtaus vesisateiden kera, mikä sulatti lumet samantien. Alkutalvea kesti vain yksi päivä. Maa on jälleen sysimusta ja paljas. Vettä on vesistöissä ennätysmäärä ja pelloilla monin paikoin tulva-alueita. Joihinkin paikkoihin juurikkaat ja pellot jäivät vetisille ja pehmeille pelloille. Nisäkkäillä ja linnuilla koittavat ruokajuhlat pitkän aikaa. Salon Villilässä hanhet tosin lähtivät lumipyryn alta pois väliaikaisesti. Lapissa on aivan täysi talvi, pakkasta ja lunta.  


Etelä-Suomen maisemat näyttävät mustilta ja pimeiltä. 

Tänään Salon Nakolinnanmäen lehtikuusissa ruokaili kolme nuorta kirjosiipikäpylintua. Ne ovat epätavallisia Salon alueella. Linnut saattavat viipyä alueella pitempäänkin. Kiitos löytäjälle. Viime aikoina Suomessa on havaittu harvinaisia kuikkalajeja Jäämeren seuduilta. Pihlajanmarjoja on edelleen runsaasti, mutta syöjiä ei juuri lainkaan. Rastas- ja tilhiparvet kaikkosivat muualle ja pohjoisen taviokuurnat eivät ole edelleenkään siirtyneet etelämmäksi tänne suuntaan. Leudot yöt saavat vielä yöperhosia liikkeelle uudestaan. Etenkin hallamittarit tulevat ikkunoille ja seinustoille valon houkuttelemina, yhden sellaisen näin viikko sitten torstaina jopa omassa rappukäytävässä.  

Kuutamoa ei ole näkynyt viime aikoina. Lönnhammarinjärvi.

torstai 2. marraskuuta 2017

Lokakuun myrskystä marraskuun tyyneen

Maanantai 30.10. oli varsin myrskyinen päivä ulkosaaristossa. Matkalla Utöhön pohjoistuuli piiskasi 17-21 m/s voimalla, aallokot olivat korkeita ja alus keinui niiden lomassa, saarissa puut taipuivat ja oksia sinkoili maahan runsaasti. Merellä ei muutamaa lokkia lukuun ottamatta mitään juuri liikkunut. Saaressa puolen päivän jälkeen näkyi sentään piekana, kaksi kanahaukkaa, kottaraisparvi ja ainakin kaksi tundraurpiaista. Musta- ja räkättirastaita sekä jokunen tilhi lenteli saaren yllä. Peukaloiset ritisivät katajikoissa. Talviaikaan siirryttiin edellispäivänä, joten pimeä saapui jo klo 17 jälkeen. 

Auringonlaskua Utön lounaistaivaalla.

Peukaloinen liikkuu vilkkaasti risukossa lähellä maanrajaa.

Tiistaina 31.10. tuuli oli laantunut eilisestä, aamulla pohjan puhurin lukemat olivat enää 6 m/s. Majakalta oli muuttanut valostumisen jälkeen yksi tunturikiuru, mutta enpä silloin ollut tietenkään siinä kohtaa. Itärannassa ruokaili edelleen harmaahaikara ja kolme tavia. Luotsiaseman edustan telkkäparvessa ui lapasotkanaaras. Kaakkoispuolen luodoilla lenteli edestakaisin 32 yksilön merisirriparvi, jota hyljekin kävi välillä ihmettelemässä. Maalinnusto oli perin niukkaa ja tavallista. Linnut vähenivät iltaa kohti. Päiväsaikaan saaressa vieraili Rajavartiolaitos ja sen mukana virka-asuinen poliisimestari Sisu. Enpä ole ennen kyseistä viranomaista Utössä bongannutkaan.

Mustarastaskoiras popsimassa ruusunmarjoja.

Tilhiparvet ovat saavuttaneet lounaissaariston.

Keskiviikkona 1.11. aamuyöllä heräsin kuuluvaan haukuntaan ja ulinaan. Kettu oli varmaan nälissään ja kerjäsi ilmeisesti ruokaa oven takana katuvalojen ollessa pimeinä. Olipa elämys tämäkin. Mantereella kuukausipinnamiehet reissasivat Porin ja Mynämäen väliä, myöhäinen keltavästäräkki ja suokukko kiinnostivat bongareita. Utössä tuuli oli tyyntynyt lähes kokonaan, lämpötila +7 astetta, heikkoa sadetta tiputteli harvakseltaan silloin tällöin, kunnes iltapäivällä sade tihentyi ja näkyvyys heikkeni huomattavasti. Linnut olivat täysin kateissa. Merellä nähtiin aamun tunteina yksi kaakkuri ja ruokki, pari riskilää, kahdeksan mustalintua, neljä haapanaa ja kolme tavia sekä alleja. Eteläisille luodoille oli lennähtänyt peräti 80 yksilön merisirriparvi, varsin komea näky. M/s Eivor tuli tänään liikenteeseen, pientä pintaremonttia tosin vailla. Utön sataman rakennusurakka sen kuin jatkuu.

Silloin tällöin saareen piipahtaa käpylintuja.

Tundraurpiainen ja urpiainen vierekkäin kylätiellä.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Huuhkajan kanssa tuttavuutta

Eilen illalla valoisaan aikaan tuli Halikon Vaskiolta puhelu. Mänkärien tilalla oli havaittu lentokyvytön huuhkaja kuivurin maastossa. Lintu löytyi helposti paikallisten ohjeiden mukaan. Se eteni vaivoin juoksemalla ja siipiään nostellen maata pitkin lyhyitä matkoja. Linnun toisessa siivessä oli vertavuotava lihaspaljastuma. Otin huuhkajan kiinni turvallisesti ja laitoin komean pöllön väliaikaisesti kuljetuslaatikkoon odottamaan jatkotoimenpiteitä. Lähes pari tuntia siinä menikin, ennen kuin mitään tapahtui. Turun eläinhoitolaan ei saatu yhteyttä eivätkä poliisitkaan vaivautuneet paikalle, vaan delegoivat asian lopulta perniöläiselle petorengastajalle, joka tuli hakemaan terhakkaan ja tuimakatseisen huuhkajan hoiviinsa. Lintu vaatii joka tapauksessa hoitoa. Tälläkin yksilöllä oli metallirengas oikeassa jalassa EH-13036, Halikosta peräisin oleva nuori lintu.


Huuhkaja on komea ilmestys Suomen luonnossa.

Nuori rengastettu huuhkaja kirjoittajan sylissä.


torstai 19. lokakuuta 2017

Utön erikoisia ilmiöitä

Maanantaista keskiviikkoon 16.-18.10. pitkästä aikaa Utön retki. Mitään ihmeellistä ei ollut odotettavissa linturintamalla, vaikka ajankohta olikin varsin hyvä. Tietyt vaelluslinnut ovat olleet täysin kateissa edellisvuosiin verrattuna. M/s Kökar oli täynnä saariin tulijoita. Matkalla Utöhön Aspön saaressa nähtiin hiiripöllö. Neljän tunnin matka taittui tälläkin normaalisti. Utössä havaittiin kaakkoispuolen luodoilla syksyn ekat neljä merisirriä, rannassa harmaahaikara ja kylällä kangaskiuru, nokkavarpunen ja isolepinkäinen. Maanantaissa oli syyskesän tuntua, sillä kappelin luona lenteli punainen syyskorento, hepokatti pompahti heinikosta, matarakiitäjän toukka etsi kylätien varrelta koteloitumispaikkaa ja rupikonna köllötteli päiväkävelyllä luotsiaseman nurmikolla.


Syksyn ruska näkyy Utössäkin.

Matarakiitäjän toukka etsii koteloitumispaikkaa.

Juolukan lehdet ovat värjäytyneet vaaleanpunaisiksi.

Tiistai olikin sitten synkkä ja sysimusta sateinen päivä. Aamulla salamoi ja ukkonen jyrisi jonkin aikaa. Portugalin metsäpalojen noet ja Saharan pölyt tuntuivat ja näkyivät saaressa. Itämerta pitkin lounaasta tullut pilvilaskeuma oli saavuttanut Utön tuhansien kilometrien päästä. Pieni on maailma. Aamupäivällä oli niin pimeää, että Utön katuvalot ja majakka syttyivät uudestaan, silmissä tuntui hämäryys ja erotuskyky vaikeutui tuntuvasti. Muutoin oli kyllä syksyistä lämpötila + 13 asteen tietämissä ja tuulikin samoilla numerolukemilla. Kylällä nähtiin pari nokkavarpusta, satojen urpiaisten joukosta löytyi tundraurpiainen ja ruskourpiaisen tyyppinen yksilö, jolla oli muuten kirkas metallirengas oikeassa jalassa. Lajisto oli pitkälti eilisen kaltainen, merisirrejä, tiltaltteja ym. Hangossa havaittiin kääpiökerttu, tänne sitä lajia ei saatu.

Synkkä pilvi laskeutui Utön ylle tiistaina.

Utön sääaseman tietoja.

Hiiripöllö tupsahti jälleen saareen keskiviikkona.

Keskiviikko olikin sitten jo aurinkoinen päivä. Navakka pohjoisluoteinen tuuli ajoi saasteet takaisin Etelä-Eurooppaan, näkyvyys parani ja ilma puhdistui. Linnusto pääosin samanlaista, mutta saareen tupsahti keskipäivällä syksyn viides hiiripöllö. Kuinka paljon pöllöt vaeltavat saaristossa ristiin rastiin, on vaikea sanoa. Myyriä ei kuitenkaan ole, joten pöllöt viipyvät vain vähän aikaa ja jatkavat matkaa edelleen paremmille ruokamaille. Parinkymmenen sepelkyyhkyparvi lensi pohjoiseen päin. Isokäpylintupari piipahti männikköön. Tänäänkin näkyi rupikonna ja luotsiaseman lämpimällä seinustalla pörräili kukkakärpänen. Ensi yöksi luvataan kylmää yötä ainakin mantereelle.

   

perjantai 6. lokakuuta 2017

Gdanskissa pari päivää

Kovan onnen reissu Puolan Gdanskissa on takana. Keskiviikkona 4.10. piti puolelta päivin lähteä matkaan Turun lentoasemalta Wizzairin koneella kohti Gdanskia, mutta toisin kävi. Lintu oli lentänyt koneen turbiiniin ja niinpä lähtö siirtyi koko ajan entistä myöhemmäksi. Kun lentomekaanikko oli tullut Helsingistä Turkuun ja todennut koneen lentokelpoiseksi, oli miehistön työaika ylittynyt,  mikä tarkoitti sitä, että uudeksi lentoajaksi annettiin klo 23.45. Lentoyhtiö tarjosi sentään 8 euron arvoiset kupongit ja päivällisen, lähes 11 tunnin odottelu lentoasemalla alkoi kuitenkin tuntua ytimissä. Ulkona oli kaatosade, joten iltaelämä Turun keskustassa olisi ollut lähinnä mollivoittoinen. Matkaan päästiin lopulta. Puolalainen byrokratia ja ylpeys yhdistettynä hitauteen tuntui turhauttavalta. Tunnin päästä saavuimme tuuliseen ja sateiseen Gdanskiin, laskeutumisvaiheessa oli pientä turbulenssia. Puolen yön jälkeen olimme hotelli Beethovenin pihassa. Meitä osattiin jo odottaa ja vastaanotto tiesi koneen myöhästymisestä. Henkilökunta oli erittäin ystävällinen, mikä lohdutti pimeyden ja väsymyksen keskellä. Aamuyöllä alkoi voimakas pahoinvointi, aamupala jäi vaisuksi, siitä huolimatta mies nousi tolpilleen ja menoksi Gdanskin keskustaan edullisella taksilla. 


Majapaikkamme Hotel Beethoven Gdanskissa.

Kauppahallin ovet avautuivat klo 9 paikallista aikaa. 

Aloitimme tutustumisen kauppahallista, jossa lihatiskimyyjät yrittivät hymyillä ja nyökkäillä rahojen toivossa. Karkkikojulla ostin paksuja suklaairtokarkkeja pari pussillista. Kuin entisajan neukkutyyliin tympeäilmeinen vanhahko polakkimuija mutisi itsekseen, kaatoi karkit uudestaan pienestä muovipussista pöydälle ja viskasi ostokset tiskin reunalle tervehtimättä ja puhumatta mitään ylimääräisiä. Ehkä parempi vaatetus ja zlotytukku kädessä eivät tuoneet ainakaan lisäpisteitä. Samankaltainen eukko istui vessarahastajana askeettisessa kopin nurkkauksessa puolaa pölpöttäen. Kauppahallin eli Market hallin lomassa on arkeologinen skansen ja romaaninen kellari Gdansk 700 vuotta sitten nähtynä. Gdansk oli v. 1945 asti saksankielinen Danzig, keskiaikainen hansakaupunki, joka mainitaan historiankirjoissa juuri ennen 1000-lukua. Gdanskissa asuu nykyään noin puoli miljoonaa asukasta. Se on Pohjois-Puolan merkittävin ja suurin satamakaupunki Itämeren rannalla. 


Puolan kuningas Janowi III:n patsas.

Sateinen syyssää hiljensi turistisesonkia.

Bongasimme Pyhän Nikolauksen kirkon ja kunkku Janowi kolmosen patsaan. Huciskon sillalta otimme uuden kompanssisuunnan itään päin kohti Dlugan ostoskatua. Pitkä katu oli varsin hiljainen, heikot sadekuurot siivittivät kulkua. Muutama kuppila ja ravintola, postitoimisto ja sitäkin enemmän hopeameripihkabutiikkeja aina Stara Motlawan joelle saakka. Kirkonkellojen kumea ääni kaikui vanhoissa kortteleissa kauas. Kerjäläisiä ja pummaajia tuli jokunen vastaan. Laivaristeilylle emme lähteneet vaan päätimme kuljeskella edestakaisin souvenirs- ja amberliikkeissä. Erittäin taidokkaat käsin tehdyt meripihkatuotteet maksoivat noin 100-300 euroa. Koriste-esineille ei ollut tarvetta. Pyhän Maryn basilikaa restauroitiin. Daniel Gabriel Fahrenheitin syntymäpaikka ohitettiin vierestä. Eräässä kahvilassa nautittiin lämmin kermavaahtokaakao suurella kakunpalalla. Kyllä teki hyvää.


Meripihkatuotteita on tarjolla runsaasti Dlugassa.

Herkuttelua kahviossa kävelyshoppailun jälkeen.

Lähdimme katsomaan vielä päärautatieasemaa, Gdansk Glownya. Siellä ei tosin ollut mitään ihmeellistä emmekä lähteneet muualle kuin lähimmällä taksilla kohti hotelliamme. Gdanskin keskusta oli mielestämme katsottu viiden-kuuden tunnin kävelyllä. Lepo oli paikallaan, kun kuntokaan ei ollut paras mahdollinen. Kämppä aamiaisen kanssa kuului todella halpaan TravelBirdin lentopakettiin. Hyvätasoinen tilava hotellihuone oli siivottu viimeisen päälle erinomaisesti. Hotellissa on 24 h päivystys ja lähistöllä alle puolen kilometrin säteellä peräti neljä sekatavarakauppaa perätysten. Niitä ei keskustasta löytynyt. Sen sijaan museoita, teattereita ja kirkkoja oli joka lähtöön. Pimeys ja sade laskeutuivat kaupungin ylle. Puolalaiset TV-viihdekanavat rentouttivat olotilaa ja oli aika mennä unten maille uuvuttavan päivän jälkeen. Hotelli sijaitsi aika kaukana kaikesta ja oli varsin hiljainen. Vastapäätä hotellia sijaitsi pieni lintulammikko ja puisto pienenä piristysruiskeena.


Stara Motlawan rantakatua.

Näkymä rannasta vanhaankaupunkiin. 

Perjantaiaamuna aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Kello seitsemältä aamiainen oli katettuna, tunnin päästä istuimme jo taksissa matkalla Lech Walesan lentokentälle ruuhkaisessa liikenteessä. Taksikyyti maksoi 60 zlotya eli noin 15 euroa. Lentoasema oli suuri ja turvatarkastukseen oli tungosta. Niinpä nopeus oli valttia joka tilanteessa, muutoin tavarat saivat kyytiä. Monella muullakin oli lähtö käsillä. Lentoasemalla on huomattava, että siellä käy vain paikallinen valuutta, euroja ei kelpuuteta. Tällä kertaa koneemme lähti aivan ajallaan. Lintutiedotus ilmoitti Säpin ohilentäneestä ruskohaikarasta juuri ennen koneen nousua klo 10 Suomen aikaa. Tilanne laukesi jo alkuunsa, joten tunnin lentomatka Turkuun ei aiheuttanut mitään toimenpiteitä. Suomessa olikin lämpimämpää ja syksyn kauniit ruskan värit elävöittivät maisemaa. Nopeilla siirtymisillä Saloon saavuttiin klo 14.00.  




perjantai 15. syyskuuta 2017

Vänön kuvia syyskuulta

Sään seljettyä puolenpäivän jälkeen Kemiönsaarella lipui kurkiparvia, jotka lähtivät pohjoisen kylmiä öitä pakoon. Vänössä niitä ei kuitenkaan vielä näkynyt. Katajikossa hyöri vähäisiä määriä pajulintuja, leppälintuja, metsäkirvisiä ja mustarastaita. Tiaisia ja hippiäisiä oli ilmaantunut myös saareen. Holman saareen lennähti palokärki. Vänössä teeret ovat ottaneet tavaksi istahtaa langoille ympäristöä tarkkailemaan. Vaikka Vänössä on paljon punkkeja, erityistä päänvaivaa aiheuttivat kuitenkin hirvikärpäset, joita on tullut saareen sinne uivien hirvien mukana. Perhosmaailma on jo olennaisesti hiljentynyt. Etupäässä syksyn yökkösiä vierailee syöteillä ja valolla. Muuttoamiraaleja näkyi rysissä viime kertaa huomattavasti enemmän. Kankeita kimalaisia pörräili kannusruohon keltaisilla kukilla.


Vänön katajikot ja kedot ovat hiljentyneet.

Kimalainen kannusruohon kukalla.

Metsäkirviset ovat muuttomatkalla.



maanantai 4. syyskuuta 2017

Ulkosaariston alkusyksyä

Syyskuun alku on vielä leppoisaa aikaa ulkosaaristossa. Kemiönsaaren Vänössä aurinkoisina päivinä hyönteisiä on yhä paljon liikkeellä. Syyskorennot leijailevat matalalla maankamaran yllä. Heinäsirkkoja hypähtelee kedoilla ja kyläteillä jalkojen juuressa vähän väliä, lehto- ja pensashepokatit lentävät useita metrejä ja maastoutuvat käsittämättömän hyvin samanväriseen ympäristöön. Päiväperhosista isot kaaliperhoset pysähtyvät mielellään ruokailemaan keltaisten syysmaitiaisten kukille. Pikkukultasiivet nauttivat auringon lämmöstä hietikolla, kangassinisiivet ja keltaniittyperhoset nousivat katajien oksille. Rannikon ja saariston tyyppilaji hietaheinäperhonen on juuri lopettanut lentonsa. Kalliokanervikossa on sen sijaan vilkasta elämää, sillä muuttomatkalla olevat amiraalit suuntaavat lentonsa etelään kauniina ja lämpiminä päivinä. Yöperhosista erilaiset morsiusyökköslajit sekä punaiset ja siniset ritariyökköset etsiytyvät syöttinesteiden tankkauspisteille. 

Muuttavia amiraaleja näkee nyt saaristossa.

Vihreä lehtohepokatti on varsin kookas hyönteinen.

Pikkukultasiipi on hietikoiden ja kyläteiden kaunistus.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Huuhkaja kuolleena moottoritiellä

Salon WhatsApp -ryhmään tuli tieto, että Muurlan Hepomäessä moottoritietunnelin länsipuolella on huuhkajan raato. Määritys oli oikea. Ilmeisesti huuhkaja oli jäänyt auton alle yöllä matalalennossa saalistaessaan viheriöllä ruokailevia rusakoita. Kävin hakemassa raadon pois vilkkaan liikenteen keskeltä keltainen huomioasu päällä. Linnusta oli pää syöty pois. Pieni epäilykseni vahvistui todeksi, sillä linnulla oli rengas jalassa, EH-13032. Otin muutamia kuvia siivistä. Eläinmuseolta tulee aikanaan tietoa linnun alkuperästä, poikasenahan se on varmasti rengastettu lähiseudulla. Huuhkajia jää auton alle ja varsinkin moottoritiellä turhan usein, mikä on erittäin valitettavaa. Huuhkaja on rotevasta koosta johtuen hidas väistämään kovaa porhaltavia rekkoja, joiden kirkas valaistus lisäksi sokaisee linnun silmiä. Kanta on taantunut tuntuvasti takavuosista kaatopaikkojen sulkeuduttua. 


Kuollut huuhkaja löytyi moottoritien pientareelta Muurlasta.

Huuhkajalla oli metallirengas jalassa, EH-13032.
  

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Lämmin tuulahdus syksyn edetessä

Lounaasta valui lämmintä ilmaa viime yönä. Sadekuurot väistivät Salon seudun aika hyvin. Sieniä on kuitenkin noussut esiin, mm. kantarelleja pilkottaa karikkeesta pieninä ryhminä siellä täällä. Hirvikärpäset ovat metsässä retkeilijän riesana, toisaalta rannoilla pyörii myös tiheitä itikkaparvia, jotka ahdistavat erityisesti keltaiseen värisävyyn pukeutuneita kulkijoita. Elokuun lopun kylminä edeltävinä öinä yöperhosmäärät jäivät sangen olemattomiksi. Hyönteissyöjälinnuista valtaosa on jo kaikonnut etelän maille. Aurinkoisina päivinä petolintujen muutto taivaalla on ollut näkyvää ja runsasta. Etenkin tuuli- ja varpushaukkoja muuttaa paljon keskipäivän virtauksissa. Saariston kedoilla ja hietikoilla tapaa huomattavan paljon enemmän heinäsirkkoja ja hepokatteja kuin mantereella. Syksyn kosteus hiipii vääjäämättä, kesä on jo ohi, niin lyhyt ja kylmä kuin se tänä vuonna olikin. 


Kännykällä otettu tilannekuva huuhkajasta. 

Yhdelle päivälle voi sattua jotain mielenkiintoistakin. Halikon Puotilassa huuhkaja istuskeli erään navetan parimetrisen betonipilarin päällä. Lintu seurasi tarkkaan pellolla olevaa kävelijää, itse huomasin linnun vasta parinkymmenen metrin päästä, niin hyvin se sulautui ympäristöön ja taustaan. Edes varikset ja harakat eivät olleet huomanneet sitä. Niillä oli parempaakin tekemistä, sillä haaskalinnut repivät kuollutta pientä rusakkoa pellon laidalla. Halikonlahdella merihanhiparven sekaan on lyöttäytynyt tiibetinhanhi. Muuttohaukka vierailee säännöllisesti Viurilanlahden pohjukassa. Tervapääskyjä ei enää lentele keskikaupungilla. Kesän linnut ovat poissa. Käytyäni poimimassa pensasmustikoita Kemiönsaarella eräästä pensaasta lehahti verkkaisesti lentoon pikkuhäiveperhonen, jonka koiraan etusiivet välkehtivät sinisenä valon tulokulmasta riippuen. Torstaiksi on luvattu taasen vesisadetta koko päiväksi. Ihmekös tuo kun on iltatoripäivä. 


Pikkuhäiveperhonen Kemiönsaarella.


lauantai 19. elokuuta 2017

Perhosmaailmasta koottua

Elokuu on ollut yöperhosten kannalta otollinen. Ajoittain kostean lämpimät etelänpuoleiset virtaukset ovat pitäneet saaristossa ja rannikolla yölämpötilat tasaisen korkeina. Viikolla maalle ilmoitettiin uudeksi suurperhoslajiksi Pyhtäältä taarnavillakas, Laelia coenosa, joka on meidän lähialueilla jo säännöllisesti tavattava tulokaslaji. Keskieurooppalainen lehtimetsien tuhoaja, lehtinunna, on rantautumassa Suomeen. Perhosia on saatu valolta vaellusten yhteydessä. Suomen ensimmäinen todettiin jo n. 60 vuotta sitten. Ainakaan toistaiseksi omiin tutkimuspyydyksiin Kemiönsaarella en ole lajia onnistunut saamaan, tummamorsiusyökköstä kylläkin. Päiväperhosia on edelleen ollut hyvin nihkeästi. Tuoreita kaali-, neito- ja sitruunaperhosia on tosin lennossa. Pellon laitamilla ohdakkeiden kukilla käyvä ruostenopsasiipi voi löytyä tummien karttaperhosten kaverina. Suolla ja kanervikossa kangassinisiipiä tapaa verraten runsaasti. Äärimmäisen risakuntoinen amiraali Vänössä muutama päivä sitten oli mielenkiintoinen ajankohtaan nähden. Komean jättiläispuupistiäisen näky ilahdutti pitkästä aikaa ohilennollaan Kemiönsaaressa. 

Kangassinisiivet parittelevat juolukan lehdillä.

Ruostenopsasiipinaaras nokkosella.


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Tulipäähippiäisbongausta Helsingissä

Tulipäähippiäinen on maassamme yleistyvä lajiharvinaisuus, jota havaitaan etenkin Helsingissä ja Kirkkonummella nykyään vuosittain. Tänä vuonna tulipäähippiäinen asettui pesimään Helsingin Pihlajasaareen tavallisen hippiäisen kanssa. Siitä syntyi risteymäpoikasia, joita tulipäähippiäiskoiras on näkyvästi ja kuuluvasti ruokkinut kalliomännikössä ravintolan puuvessoista n. 100 m kaakkoon. Lintu löytyi varsin nopeasti ja vaivattomasti vakiopaikaltaan. Pari poikasta kyyhötti paikallaan aamuauringon säteessä männyn latvan oksistossa. Koirasemo hyöri aktiivisesti lähipuissa ravintoa etsien. Heinä-elokuun kuukausibongareita 57.tulipäähippiäinen on porukkaa kiinnostanut. Pihlajasaareen kulkee Merisatamasta päivittäin klo 9.30 alkaen vesibussi, matka kestää 12 min ja edestakainen aikuisen lippu on hinnaltaan 7,50 €. Saaressa on tarjolla palveluita ravintolasta leiriytymiseen ja kalastukseen. Meille riitti tulipäähippiäinen ja valkoposkihanhien kansoittamat hiekkarannat ja nurmet. Ensimmäiset kanttarellitkin nähtiin. Saaria yhdistävällä sillalla nähtiin käki. Poistuimme saaresta varttia yli lähtevällä vesibussilla, ennen kuin ensimmäiset tummat sadepilvet alkoivat lähestyä.

Pihlajasaaren laivaterminaali.

Pihlajasaaren koristeellinen ravintola.

Tulipäähippiäinen puikkelehti usein näkyvillä mutta oksien peitossa.

Läntistä ja itäistä saarta yhdistävä silta.

Itäosassa voi kalastella ja leiriytyä.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Helteistä heinäkuuta

Helteinen kesä taisi lopultakin siunaantua Suomeen, ainakin vähäksi aikaa. Lintumaailmassa on varsin hiljaista, syysmuutto on kuitenkin koko ajan käynnissä. Lajeja poistuu vaivihkaa etelään. Rannikolla ja saaristossa on mielenkiintoista nähtävää. Päiväperhosia on näkynyt tavattoman vähän. Viime viikolla näin ensimmäisen Apatura-lajin eli häiveperhosen Paraisilla. Hiekkaisilla kedoilla ja ajuruohokentillä tapaa valkotäpläpaksupään. Hietikolla ja kalliotasanteilla hietaheinäperhoset kisailevat reviireillään. Niityillä on rutikuivaa, mutta silti tietyt kasvilajit menestyvät niillä. Kosteammilla rannoilla kukkii harvinainen merinätkelmä, sen voi bongata Ölmosin rantahietikoilta. Öiden lämmettyä yöperhosia on ilmaantunut suunnaton määrä. Pimeällä autojen valoissa pörrää runsaasti yökkösiä ja mittareita. Samoin erilaiset punaviiniseokset houkuttelevat myös päiväperhoslajistoa.


Hietaheinäperhonen käy myös kukilla.

Merinätkelmä on harvinainen merenrantakasvi.