Pihabongausviikonloppu lauhassa säässä

Tammikuun lähestyessä loppuaan pakkaset hellittivät Lounais-Suomessa ja saatiin annos lauhaa säätä. Lumen pinta putosi huomattavasti. Osa ruokintapaikan linnuista kaikkosi metsiin. Linnut ovat aloittaneet aktiivisemmin kevätlaulunsa, mm. korpit, pöllöt, tiaiset ja turkinkyyhkyt soidintavat päivittäin. Salon Halikonlahdella lapinsirkku ja valkoselkätikka ovat edelleen olleet paikalla. Ruokinnoilla käy vilske, sillä tiaisten lisäksi automaatilla ja sen alla käy keltasirkkuja, pikkuvarpusia, tiklejä, urpiaisia ja viherpeippoja. Varpushaukka ja isolepinkäinen vaanivat pienempiään. Myyriä ja metsähiiriä vilistää tuon tuostakin. Lauhaa edeltävällä pakkasjaksolla Suomessa nähtiin ainakin neljä lunnia, joista yhdelle kävi köpelösti poliisin ammuttua sen, vaikka ei olisi ollut mitään aihetta. Samat rariteetit ovat vakiintuneet maamme eri ruokintapaikoille eli idänturturikyyhky Kemijärvellä, viitatiainen ja pikkusirkku Helsingissä sekä mustakaularastas Lieksassa. 

Turkinkyyhkypari Salon keskustassa.

Keltasirkku ad koiras kädessä. 

Mustarastas ad naaras lähikuvassa.

Talvilinnut ruokinnoilla

Alkuvuosi jää mieleen paitsi ennätyspakkasista myös monista talvehtivista lapinsirkuista, joita on jäänyt Lounais-Suomeen keltasirkkuparviin ja ruokintapaikoille. Kireät pakkaset laittavat lintujen elintoiminnot koville, ylimääräiset pyrähdykset edestakaisin ja stressit lisäävät kuolemia. Monet lintuharrastajat, niin erilaiset pinnabongarit kuin kuvaajatkin eivät tunnu ymmärtävän, että ruokintapaikat on jätettävä rauhaan -20...-30 asteen pakkasilla. Jatkuva tuntien seisoskelu ja ravaaminen näiden läheisyydessä ei ole suotavaa. Tämä koskee ihan jokaista. Selityksiä löytyy mitä monenlaisia. Myös viestittelyä on syytä rajoittaa, jotta linnut selviävät.  

Lapinsirkku on jäänyt talvehtimaan Halikonlahdelle.

Lapinsirkun valkea vatsapuoli erottuu sirkkuparvesta.

Talitiainen ihmettelee lapinsirkkukoirasta. 

Pienimmät ruokailijat isojen välissä. 

Salon Halikonlahdella valkoselkätikkakoiras on vakiintunut alueelle vuosittain. Naaraan kanssa hengailu voisi ounastella jopa pesintää jonnekin lähiseudulle. Piekanoita päivystää entiseen malliin. Myyriä ja hiiriä vilisee maastossa yhä aktiivisesti. Ennuste tosin povaa myyräkantojen romahdusta kevättalvella. Saalistuspaineet ovat kovat monesta suunnasta. Pakkaset eivät ole pikkulintujen ainoa murhe. Etenkin lapinharakat ovat taitavia saalistajia ja nappaavat sini- ja talitinttejä ruokintapaikoilta. Ampu-, tuuli- ja varpushaukat vaanivat pikkulintuja parvista nopealla yllätystaktiikalla vaihtelevalla menestyksellä.

Valkoselkätikkakoiras rungon yläpuolella.

Pysyy valkoselkätikka oksan alapuolellakin. 

Ruokintapisteen eri lajistoa. 

Koskikara Salon Häntälänkoskella. 

 

Koskikarat ovat karaistuneita avantouimareita. Niitä pulahtelee ainakin Perniön Teijolla ja Halikon Häntälänkoskella. Perniön Asemalla pelmahtelee suuri peippolintuparvi, jossa on satoja tiklejä, joukossa myös hemppojakin. Pikkuvarpuset tulevat mielellään ruokinnoille parhaimmillaan useiden kymmenien yksilöiden parvissa. Keskitalvella urpiaiset ovat myös tulleet maaruokinnoille sirkkujen seurassa. 

Uusi vuosi vaihtui kireissä pakkasissa

Vuosi vaihtui hyytävän kylmissä merkeissä, etelässäkin liki -20 asteen lukemissa aamulla. Maisematkin ovat talvisen lumisia mantereella. Tammikuun ensimmäisenä päivänä lintuharrastajat ovat perinteisesti liikkeellä sankoin joukoin säästä riippumatta. Salon Halikonlahdella ja Joensuun kartanon puistossa oli mukava setti talvilintuja. Heti aamusta Halikonlahden puhdistamontien päässä raidoissa naputteli vierekkäin kaksi valkoselkätikkaa sekä koiras että naaras. Yleensä vain koiras on näyttäytynyt ruokinnalla naaraan ollessa jossain muualla. Tali- ja sinitiaiset sekä pikkuvarpuset ovat ruokinnan vakiovieraita. Punarinnat ovat kadonneet ruokinnoilta. Joensuun kartanon suuressa keltasirkkuparvessa kähmyilee lapinsirkku, joka näyttäytyi tänään vain harvoille valituille. Samoin kävi eka ekaa bongareille toisissakin lapinsirkkupaikoissa. Myyriä ja hiiriä on yhä paljon ja se näkyy petolintujenkin määrissä. Halikonlahdelta löytää hiirihaukkoja ja piekanoja talvehtimasta, Rikalan pelloilta tuulihaukan ja Muurlasta edelleen hiiripöllön. Viime syksyn ennätysmäisen vaelluksen jäljiltä kuusitiaisia löytyy yhä metsäruokinnoilta. Myös pähkinänakkeleita käy pähkinöitä popsimassa sekä Salossa että Turussa. 

Kuusitiaisia jäi vaelluksen jäljiltä metsäruokinnoille. 

Muualla Suomessa bongauskohteina ovat olleet pidempään viihtyneet Lieksan mustakaularastas, Kemijärven idänturturikyyhky, Helsingin pikkusirkku ja viitatiainen sekä pääkaupunkiseudun muutamat tunturikiurut. Isohaarahaukka oleili joulunpyhiin asti Ahvenanmaan Brändössä. Kymmenien bongareiden matka Iin tornipöllökaksikkoon päättyi tylysti hylsyilyyn. Linnut, lopulta vain toinen, kävivät öisin hevostallin sisällä lämmittelemässä ja saalistamassa kolmisen viikkoa, kunnes häipyivät paikalta taikka menehtyivät koviin pakkasiin. Tämä on usein koitunut talvehtivien tornipöllöjen kohtaloksi meillä. Tornipöllöllä on pieni kanta lähimmillään meitä Etelä-Ruotsissa. Monet havainnot ovatkin painottuneet syksyisin länsirannikolle. Loppuvuodesta kannattaisi tarkastaa laajemmin latoja ja eläintalleja. 

Kovat pakkaset olivat monille punarinnoille liikaa.