torstai 30. joulukuuta 2021

Marjalintuja maastosssa

Pihlajanmarjoja on ollut erityisen runsaasti koko maassa. Viime viikkoina valtaisat tuhansien yksilöiden räkättirastasparvet täyttävät taivaan ja puhdistavat hetkessä jäljelle jääneitä oksissa notkuvia pihlajanmarjoja. Etenkin hämärissä mustarastaat mutustelevat porukassa aromikkaita marjoja. Maassa oleva lumen pinta on värjäytynyt punaiseksi laikkumatoksi. Joukosta löytyy myös vähälukuisia laulu- ja punakylkirastaita. Pieniä tilhiparvia pyrähtää ja sirisee levottomasti ohitse. Syytä onkin olla varuillaan, sillä varpushaukka vaanii alituisesti lähistöllä yllätyshyökkäys periaatteenaan. Tilhille käy kernaasti myös katajanmarjat, joita löytyy ulkosaaristostakin. Kesyt taviokuurnat ovat hyvin luottavaisia ainakin ihmiseen ja antavat ottaa itsestään kuvia aivan lähietäisyydeltä. Niitä harvemmin nähdään Salon seudulla. Kesäaikaan havumetsien hiljainen viheltelijä punatulkku tulee talvisin pihapiireihin ja puistoihin. Punatulkku syö mielellään syreenin silmuja yhtä hyvin kuin pihlajanmarjojakin ja on suosittu jouluinen postikorttiaihe. Viherpeippoja näkee puolestaan useimmiten ruusunmarjapensaikossa. 


Punatulkkukoiras on värikäs talvilintu.


Mustarastas pakkasella pihlajan oksalla.



Räkättirastaat parveilevat pihlajanmarjojen kimpussa.


Taviokuurna ruokailee huomaamattomasti pihlajassa.


Tilhelle kelpaavat saaristossa katajanmarjat.



Viherpeippo on mieltynyt ruusunmarjoihin.


perjantai 24. joulukuuta 2021

torstai 23. joulukuuta 2021

Utössä arktiset olosuhteet

Utössä sai tuntea talven kovuuden. Pohjoiskoillisesta puhaltanut kylmä tuuli ja jäätön meri tekivät olosuhteet arktisiksi. Lunta ei ollut kuin sen verran, että lintujen ja ketun jäljet erottuivat pinnalta. Tällä reissulla tuli nähtyä, miltä näyttää lumessa luotokirvisen ja tilhen jäljet. Saaressa majaileva hyvässä turkissa oleva kesy repolainen näyttäytyi illalla Gamla Postenin edustalla lyhyesti. Rannoille oli muodostunut kauniita jäälinssejä vesikasveihin ja pieniä pyöreitä kelluvia jäälauttoja. Täysikuu hemmotteli saarta iltayöstä. Kolmen päivän retki linnustollisesti oli varsin vähälukuinen. Talvipäivänseisauksena saaressa näkyi sentään yksinäinen närhi, itärannassa luotokirvinen ja peukaloinen sekä sataman venevajojen alle pyrähtänyt punarinta. Räkättejä lensi siellä täällä ja kuuden yksilön tilhiparvi oli kuvattavissa hotellin pihassa. Tilhet mutustelivat katajanmarjoja. Vesilinnuista satamanlahdella uiskenteli telkkiä, tukkasotkia ja sinisorsia, talven peruslajistoa. Merimetsot patsastelivat Enskärin pohjoispuolen vakioluodolla. Mantereelle takaisin ihmettelemään Paimion taviokuurnia ja joulukuun alun länsirannikon pimitettyä tornipöllöä.


Auringonlaskua Utössä.


Mustat viikingit luodolla.


Pyöreitä jäälauttoja rantavedessä. 


Jääkampoja betonipilarien juurella.


Jääkukkasia vesikasveissa.


Tilhi hotellin edustalla.

sunnuntai 19. joulukuuta 2021

Hiljaista joulunalusaikaa

Päivän valoisa aika on lyhimmillään. Salon seudulla valoisaa aikaa on noin kuusi tuntia. Pientä ohimenevää lumikuuroa lukuun ottamatta maa on mustana. Lauhan plussakelin jälkeen pakkanen alkaa uudestaan kiristyä - 10 asteen lukemiin ennusteen mukaan. Salon Halikonlahdella, Meriniityllä ja vanhan ykköstien varrella päivystää yhä pari piekanaa, hiiripöllö ja sinisuohaukka. Puhdistamolla pyrähtää pirteänä pari peukaloista ja Joensuun kartanon pellolla neljä vuorihemppoa. Turkinkyyhky on aloittanut soidinhuhuilunsa. Leutoina iltoina myös lehtopöllö on ollut jo äänessä. Paimion taviokuurnat palasivat jälleen vakiopihlajiinsa. Räkättejä menee suurina parvina paikasta toiseen. Espoosta löytynyttä komeaa mustakaularastaskoirasta ovat käyneet bongaamassa pääkaupungin ornit ja vuodarien keräilijät. Vielä on aikaa jollakin kolmensadan ylitykseen. Yleensä joulunpyhät ovat tuoneet ruokinnoilta jonkin rariteetin lisää. Ulkosaaristossa on hiljaista, merisirrimäärät ovat vaihdelleet päivittäin.


Piekana saalistuslennossa. 


Piilokuvassa kaksi vuorihemppoa.


tiistai 7. joulukuuta 2021

Pakkanen paukkuu etelässäkin

Salon seudullakin on viime päivinä koettu 20 asteen pakkaslukemia. Loppuviikosta mennään kuitenkin jo plussan puolelle ennusteen mukaan. Sulat vedet ovat vähentyneet entisestään. Pureva tuuli on tuntunut nahoissa. Luonnon eläimet ovat joutuneet koville, kun pitäisi nopeasti löytää ruokailupaikkoja ja estää lämmön haihtuminen. Lintuja kannattaa ruokkia, niistä saa hyvän mielen ja ruokintapaikalle voi ilmestyä jokin harvinaisuuskin hyvällä tuurilla. Monipuolisen lajiston saa pihaansa kun tarjolla on pähkinöitä, auringonkukansiemeniä, kauraa ja verkoilla puun runkoon kiinnitettyjä talipalasia tai metallikehikossa roikkuvia talipalloja. Oulussa on sorsien ruokinnalle jäänyt talvea viettämään sepelhanhi. Kuun alussa Lohjalla lämpimässä sulassa viihtyi kaulushaikara ja liejukana kahden saukon kera. Harvinaisuuksista kiinnostusta sai aikaan Helsingin ruostesiipirastas, joka katosi hyvin pian löytymisensä jälkeen. Salon Halikonlahdella jätevedenpuhdistamolta johdetuista sulissa ojissa puikkelehtii peukaloinen, tänään myös vesipappi eli koskikara. 


Koskikara Halikonlahden puhdistamon ojassa.

  

keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Talvi kiristää otettaan

Pakkasta on on ollut etelärannikkoa myöten. Öisin lämpötila on laskenut -10 asteen alapuolellekin. Järvet ja maat ovat jäätyneet. Lunta on vain nimeksi Salon seudulla. Lintumaailma on köyhtynyt huomattavasti. Marraskuun puolelta ei jäänyt hyviä kuukausilajeja joulukuulle kuten punavarpunen ja punakuiri mainitakseni. Salossa Halikon Joensuun kartanon ruokinta-automaateilla käy syömässä suuri turkinkyyhkyparvi, päiväsummat ovat vaihdelleet yleensä 25-50 yksilön välillä, ennätys marraskuulta oli peräti 77 yksilön parvi. Lisäksi Joensuun pelloilla on havaittu vuorihemppoja, piekana ja sinisuohaukka. Vaeltavia hiiripöllöjä tähystelee teiden varsilla useita Salonkin alueella. Lähtöalueilta myyrät ovat romahtaneet, saapa nähdä, miten kauan pöllöt Etelä-Suomessa viihtyvät. Pihlajanmarjoja notkuu yhä pensaissa, syöjiä ei sen sijaan ole kuin joitakin mustarastaita. Taviokuurnat eivät ole edenneet Pirkanmaata ja Keski-Suomea etelämmäs. Talviralleja ja parempia havaintoja odotellessa.


Turkinkyyhkyparvea Halikon Joensuun kartanossa. 







perjantai 19. marraskuuta 2021

Marraskuun lintuhelmiä

Säät alkavat kylmetä pikkuhiljaa. Lapissa on jo talvi ollut jonkin aikaa. Täällä etelässä on saatu nauttia hyvistä linturetkistä ja etenkin pääkaupunkiseudulla. Kuukausipinnoista pussitiainen Kirkkonummella, myöhästelijöistä pohjansirkku ja harmaasieppo Helsingissä sekä lapinkirvinen Vantaalla. Täytyy nostaa hattua Jussi Lindströmille, joka ystävällisesti ja vapaaehtoisesti suostui lainaamaan ensin saappaitaan, jotta saisin pussitiaisen. Ja sehän onnistui miltei heti. Ja onneksi myös mies itse sai linnun kuultua lähietäisyydeltä. Pohjansirkkua haettiin pitkään, kunnes aukion reunasta Leo Wallinmaa plokkasi linnun edestään. Sulka hattuun tällekin miehelle. Lapinkirvisen etsinnässä Jösse hoiti tyylikkäästi tonttinsa auttamalla ketjussa ja paikantamassa lintua tulijoille. Liikkeelle piti lähteä Perniön karpalosuolta. Aika kuitenkin riitti vallan hyvin. Todellinen jymypaukku ja megarari oli mustakurkkumurrin ilmestyminen Porkkalan vesille. Taisin olla harvoja lounaisen Suomen bongareita, jotka ehtivät ajoissa paikalle, kiitos Helsingin työpaikan. Eikä siinäkään tapauksessa jäänyt kuin kolme minuuttia katseluaikaa uivasta linnusta toisen kaukoputkella. Kiitos Petteri Sirvalle yhteistyöstä. Tämä laji tuskin tulee uudestaan, on se niin järkyttävän kaukaa tullut. Olipa hieno tunnelma ja kokemus. Halikossa on paraikaa hiiripöllö, jota varislinnut härnäävät alinomaa. Yksinäinen punakuiri on jäänyt Yyterin rannoille, tuskin jäänee joulukuulle. Myöhäisiä turturikyyhkyjä seikkailee marraskuun maisemissa. Vuodarimiesten harmiksi Haapajärven lehmähaikara ei kauaa maisemia katsellut, vaan lähti määrätietoisesti itään. 


Harakka härnää hiiripöllöä.


tiistai 2. marraskuuta 2021

Marraskuun viivyttelijöitä

Marraskuun eka päivä sai kuukausipinnamiehet vauhdilla liikkeelle. Hämärissä Sipooseen asettuneet lintubongarit vetivät vesiperän, kun edellispäivien pussitiaisia ei näkynyt eikä kuulunut. Helsingin Viikkiin siperianlepinkäispaikalle oli kokoontunut myös jonkin verran porukkaa toivorikkaana. Odotus palkittiin puoli kymmenen jälkeen. Tätä kirjoittaessani lajia ei ollut nähty enää seuraavana päivänä. Jengiä reippaili rantapolkua pitkin Hakalan metsään, jossa ruskouunilintu taksutteli harvakseltaan ruohokasvillisuudessa. Vähän matkan päässä kuusen oksistossa lymyili helmipöllö päiväunillaan. Nämä olivat ihan mukavia havaintoja. Päivää oli vielä jäljellä ja punakuirit odottivat Porissa. Niinpä oli jatkettava matkaa sinne. Matkan varrella kakkostiellä havaittiin kaksi piekanaa. Perillä Porin Yyterissä hyvässä syyskelissä kolme punakuiria ruokaili aivan lähellä rantaviivassa. Matalan ilta-auringon tunnelma aaltojen ja tuulen henkäyksen lomassa oli upea. Päivän saldona oli siis kaksi kk-pinnaa ja hyviä muita haviksia. Muualla nähtiin Hollolassa tiiralokki ja Haliaksella myöhäinen haarapääsky. Tässä oli tälle päivälle riittävästi lintuelämyksiä. 


Punakuiri Yyterin tunnelmallisessa ilta-auringossa. 

 

Yksi kolmesta punakuirista rantaviivassa.



Helmipöllö päivätorkuilla oksistojen takana.



Koskikarat ovat saapuneet etelän koskien ja purojen varsille.


perjantai 29. lokakuuta 2021

Lintubongauksia ja ruokintavieraita

Lokakuu lähenee loppuaan. Tämä kuukausi jäi erityisesti mieleen, sillä monelle lintubongarille hyviä elispaikkauksia olivat hietakurki ja siperianlepinkäinen, vm. oli vielä tänäänkin paikalla odottamassa marraskuun kk-listaajia. Vuodenpinnamies katkaisi 300 pinnaa ruskouunilinnulla. Utön vakiomiehittäjät ovat siirtyneet mantereelle. Saarissa riittää katsottavaa ympäri vuoden, viime viikkoina Utössä on havaittu merisirrejä, isokirvisiä, viiksitimaleita, virtavästäräkkejä, sinipyrstöjä ja tulipäähippiäisiä nämä vain mainitakseni. Lokakuun 19.päivänä mustakurkkurautiaisesta tuli Utön 306.laji listalle. Tänään sinnekin oli vaeltanut jo taviokuurna. Kolme närheä on jäänyt myös saareen rääkymään. Tänään retkeilin Turussa katsomassa kesyä turturikyyhkyä Forum Marinumin maisemissa. Linnulla on paljon yleisöä päivästä toiseen. Mikäs on leudossa kelissä paikalla viihtyä. Turun vanhalla hautausmaalla pähkinänakkeli käy aktiivisesti ruokinnalla pähkinöitä pummaamassa. Oravat ja tiaiset pitävät silti puoliaan. Talviaikaan siirtyminen lyhentää valoisaa päiväretkeilyaikaa klo 17 saakka. 

Pähkinänakkeli Turun vanhalla hautausmaalla.


Turturikyyhky viihtyy Turun Forum Marinumilla.


Viiksitimalikoiras on kaunis ruovikoiden lintu.



Merisirrejä tapaa loppuvuodesta Utössä ja Jurmossa.






sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Värikäs ruska hallitsee maisemaa

Kaunis syysruska värittää maisemaa. Pihlajat, haavat ja vaahterat ovat leimahtaneet vihreästä asustaan keltaisen, punaisen ja oranssin kirjaviin sävyihin. Kaupungin kaduilla lehmukset ja saarnet ovat kauniin keltaisia auringon valaistessa lehtiä vielä enemmän kullankeltaisiksi. Köynnökset ja marjapensaat ovat muuttuneet tummanpunaisiksi. Värikästä iloa ei kestä kauan, sillä tuulet ja sateet repivät lehdet puista ja maisema muuttuu alastomaksi, myös päivä päivältä pimeämmäksi. Soilla karpalosato on nyt parhaimmillaan, tosin jotkut keräävät niitä vasta pakkasen puraistua.


Pensaissa on tummanpunaista värisävyä.


Keltaisten lehtien värittämä kävelytie.


Väriloistoa Salonjoen rannassa.


Ruskaloistoa riippusillalta keskustaan päin.


Lintujen muutto jatkuu ja rariteetteja on ilmassa. Utössä oli viikolla liikkeellä arosuo- ja muuttohaukkoja ja nyt viikonlopulla isokirvinen, sinipyrstö ja tulipäähippiäinen. Muualla Suomessa on havaittu useita palsasirrejä, tundravikla, uhanalaisia kiljuhanhia, punakaulahanhi, ruskouunilintu ja aavikkokultarinta Lågskärillä mainitakseni. Vuodenpinnakärki huitelee 296 lukemissa, eiköhän se 300 mene perinteisesti rikki lokakuun kuluessa. Räkättirastasparvia on alkanut ilmestyä eteläisimpään Suomeen runsaan pihlajanmarjasadon houkuttelemina. Nekin ovat jatkaneet matkaansa. 


Hirvilehmä illansuussa Hajalan tienhaarassa.



Naurulokki on jo talvipuvussa.


Peipot muuttavat nyt parvissa etelään.


Puukiipijä kiipeilee muuallakin kuin puissa. 


torstai 23. syyskuuta 2021

Utössä mukavia retkilajeja

Alkuviikon Utön retki oli lajistoltaan mukava, vaikka ensin näytti siltä, että saari oli verraten lintuköyhä. Järjestyksessään 310.käyntikerta tuotti sentään joitakin kuvia, joskin paremmista lajeista ei tullut kunnon kuvia vastavalon ja arkuuden vuoksi. Tulopäivänä maanantaina (20.9.) itärannassa lepäili puoli tusinaa kapustarintoja ja yksi tundrakurmitsa, joukko harveni joka päivä yhdellä kapulalla. Harmaasorsapari uiskenteli Saunalahdella. Muutoin oli aika tavanomaista lajistoa. Tiistaipäivänä saaressa oli kaksi kehrääjää päivälevolla, eteläkärjen kivikossa hyvin kuvattavissa ollut yksilö ja toinen illemmalla itäniityn katajikossa selvästi arempi ja piilottelevampi lintu. Pajulintu ruokaili aivan itäniityn rantaviivassa. Peippoja, punarintoja, peukaloisia, hippiäisiä ja vihervarpusia näkyi pitkin päivää, samoin pikkulintuja jahtaavia varpushaukkoja. Tuulihaukat tähystelivät enimmäkseen korentoja, hepokatteja ja myyriä. Joitakin amiraaleja ja suruvaippoja lenteli siellä täällä. Huuhkaja ei näyttäytynyt iltapimeällä naapurisaaressa, mutta ilmeisesti päivän toinen muuttohaukka oli jäänyt patsastelemaan Ormskärin kallion laellle. 


Tundrakurmitsa johtaa kapustarintajoukkoa. 


Punarintoja oli saaressa kymmenittäin. 


Hippiäisparvia kuhisi katajikossa.



Tuulihaukkoja lekutteli kylällä useita.


Viimeisenä retkipäivänä keskiviikkona kylmän pohjoistuulisen yön jälkeen alkoi aurinko porottaa lämpimästi. Uskollisesti tundrakurmitsa ja pari kapustarintaa lepäili itäniityn rannassa. Heti aamusta porukat löysivät itäniityn männiköstä pohjansirkun, joka ei ole ihan tavallinen näky Utössä. Lisäksi saareen oli tullut pari isolepinkäistä, kivitasku ja sokerina pohjalla naaraspukuinen sinipyrstö, joka löytyi Kesnäsin kivikosta, jonne se jäi piilottelemaan pihlajien kätköihin. Laskujeni mukaan tämä oli jo saaren 17.havainto sinipyrstöstä ja sitä on alkanut esiintyä jo vuosittain Utössä. Kannan runsastuminen näkyy hyvin ulkosaaristossa. Havaintoja tehtiin muualtakin samaan aikaan useista eri saarista ja etelärannikolta, mm. Jurmosta. Tringan retkiporukka saapui kuulema saareen. 

 

Kehrääjä luottaa suojaväriinsä kivikossa. 

 

Näkymä syyskuisesta saaresta.



Lehtohepokatti on istahtanut käsivarrelle. 


Kuunsilta paluuiltana Nauvon lauttarannassa. 


maanantai 6. syyskuuta 2021

Kylmien öiden jälkeen sää lämpenee

Viime viikonloppuna koettiin varsin kylmiä öitä etelärannikkoa myöten. Aina on kuitenkin nähtävää. Finnkampenin maaotteluhengessä bongattiin Ulvilan pieneltä tulvalätäköltä hyvin myöhäinen avosetti, joka neljän tunnin oleskelun jälkeen katosi taivaalle. Lajista näyttää olevan pari myöhäisempää havaintoa syys-lokakuulta vuosikymmenien takaa. Porin alueella käväisi tiibetinhanhiparvi. Samalla matkalla Ulvilasta kuvattiin mustavariksia, jotka ovat Salon seudulla harvinaisia. Petolinnut ovat näytelleet merkittävää osaa viime aikoina. Haara- ja punajalkahaukat ovat menopäällä, myös kiljukotkia kaartelee Suomen ilmatilassa useitakin yksilöitä. Hyönteisiä lentelee enemmälti heti kun aurinko alkaa paistaa lämpimästi pilvien lomasta niin päiväperhosia kuin punaisia syyskorentojakin. Ruohokasvillisuudessa näkee värikkäitä pyjamaluteita.


Mustavarikset omenapuussa Ulvilassa.



Merikotka kaartelee syysmuutolla.



Suosirri kahlailee Raisionlahdella.



Töyhtöhyyppä lietteellä.

 

maanantai 30. elokuuta 2021

Lintujen syysmuuttoa ja pihlajanmarjoja

Useiden sadepäivien jälkeen elokuun lopuksi saatiin kaunista ja lämmintä syyskesää. Pihlajanmarjat punastuvat kaiken aikaa, oksat suorastaan notkuvat marjoista. Tämän huomaa etenkin Halikonlahden esteettömällä luontopolulla. Sateet nostivat sieniä pintaan. Maastosta löytääkin jo monennäköistä sientä tatista kärpässieneen. Kanttarelleja kannattaa etsiä koivuvaltaisista sekametsistä, kallioiden reunamilta sekä kerrossammalten peittämistä kuusikoista. Ylikypsät pudonneet omenat houkuttelevat paikalle runsaasti amiraaleja ja suruvaippoja. Kukkaisilla joutomailla lentelee valkoisia lanttu- ja naurisperhosia sekä sitruunaperhosia. Monilla yöperhoslajeilla on nyt kakkospolvia lennossa. Viime aikoina Suomesta on saatu useita viirukiitäjiä. Sudenkorennot partioivat edestakaisin saaliin toivossa. Heinäsirkkojen siritys käy luonnonkonsertista. Niitä hyppelee runsaasti teiden pientareilla ja metsän aukioilla. Päivällä lämpötila on noussut yli +20 asteen. Käärmeet pitävät lämmöstä, kyitä ja rantakäärmeitä tapaa nyt yleisesti ennen kuin kylmemmät säät alkavat. Samoin pienet tummat sisiliskot käyttävät hyödykseen lämpimät auringon paisteet. 


Punainen kärpässieni on kaunis mutta myrkyllinen.


Heinäsirkat ovat aktiivisia lämpimillä paikoilla.


Naurisperhonen pelto-ohdakkeen kukalla.


Lintujen syysmuutto jatkuu vilkkaana. Keskipäivällä petomuutto on jo varsin vilkasta. Mehiläishaukat muuttavat nyt joukolla kaakon suuntaan. Haara- ja arosuohaukkoja ilmoitetaan rivakasti lintutiedotukseen. Kottaraiset ja västäräkit liikehtivät teiden varsilla. Närhet ovat myös kerääntymässä vaellusparviksi. Närhien himoruokaa ovat tammenterhot, joita tammissa riittää. Pöllöt huhuilevat paraikaa. Niillä on syyssoidin menossa. Pikkuvarpuset tirskuttavat Halikonlahden kannaksella. Marjapensaissa on kuhinaa, herne- ja mustapääkertut ahmivat marjoja, harmaasiepot saalistavat latvoissa ohilentäviä hyönteisiä. Harvinaisuuksista mainittakoot Pukkilan arotasku, Hämeenlinnan harjalintu, Ruskon punakottarainen sekä yllättävä havainto mustapääsirkkukoiras Enontekiön Hetasta. Voimakkaat matalapaineet voivat tuoda maahamme erikoisia lintulajeja.


Kalasääksi kuljettaa kalaa kynsissään.


Pikkuvarpusparvi Halikonlahden altaiden kannaksella.


Harmaasieppo pihlajanmarjat taustalla.