Linnut ovat tulleet paremmin esille ruokinnoille, sänkipelloille ja sulapaikoille kovemmilla pakkasilla lumen peittäessä maanpintaa. Idänturturikyyhkystä on tullut jo lähes jokatalvinen vieras meillä. Yhä enemmän on jäänyt talvehtimaan myös sepel- ja uuttukyyhkyjä. Keski-Suomen keltahemppokin löytyi uudelleen uudenvuodenvaihteen rakettipölyn laskeuduttua. Hyönteissyöjälinnuille talvi on armoton, uunilinnut ja kertut eivät kestä kovaa talveamme, siemensyöjät pärjäävät paremmin. Joet ja järvet ovat monin paikoin jäätyneet, merialueilla riittää kuitenkin sulaa. Kuningaskalastajat ja koskikarat talvehtivat vuolaissa koskissa ja puroissa. Tammikuun puolivälissä kolmen eri haikaralajin näkeminen voi olla mahdollista meilläkin. Kirkkonummella Porkkalantien varressa viikonvaihteessa oleillutta hyvännäköistä mäntysirkkukoirasta käytiin bongaamassa suurella joukolla. Kylkiäisenä nähtiin lapinsirkku, kaksi uuttukyyhkyä, sepelkyyhky ja varpuspöllö. Keskustelu mäntysirkun lajistatuksesta on aloitettu. Otetut kuvat voivat vääristää totuutta, katsojat näkevät värisävyt eri lailla, ympäristö ja auringonvalo sekä etäisyys vaikuttavat myös todellisuuteen. Keltaisen vivahteen näkyminen joissakin höyhenissä ei sekään vielä todista lajia risteymäksi. Alueelliset muunteluerot, sulkasato, eri ikäluokkien puvut ja pieni dokumenttiaineisto täytyy ottaa myös huomioon. Nykyään on vaikeita tapauksia, jolloin pitäisi saada lintu käteen ja ottaa DNA-näyte. Entisaikoina tämä tapahtui helpommin, kun erikoiset lintuyksilöt ammuttiin siltä seisomalta. Rariteettikomitean nuijan kopautuksen jälkeen olemme taas yhtä viisaampia.
 |
| Koskikara viihtyy vuolaissa sulapaikoissa, kuvan lintu Fiskarsista. |
