Hiiripöllö tähystää Salon Varesvuoressa

Marraskuun puolivälistä lähtien Salon Varesvuoressa Meriniityn metsänreunassa on tähystellyt hiiripöllö, joka jää ohikulkijoilta helposti huomaamatta. Pöllö istuu vakiopaikallaan korkealla kelottuneessa lehtikuusessa hyvällä näköalapaikalla, mutta kuitenkin hyvässä suojassa. Esteettömän näkyvyyden ansiosta suuren peltoaukeaman halki lintu näkyy jopa Halikonlahden lintutorneille asti. Jostakin pohjoisesta tänne saakka vaeltanut lintu on asettunut pysyvästi Nakolinnan maastoon. Myyriä ei kuitenkaan ole maastossa runsaasti. Paikka tuntuu silti miellyttävältä. Yleensä hiiripöllön tapaa tien varren sähkölangalla tai -tolpalla istuskelemasta. Viime talvena hiiripöllö viihtyi pitkään Salon kaupunkialueen tuntumassa Salaistentiellä. Pöllö voi talvehtia alueella aina maaliskuun alkuun saakka, jolloin se lähtee takaisin kohti pohjoista. Hyvinä myyrävuosina hiiripöllö voi jäädä pesimään jopa etelärannikolle tai Salon seudullekin. Viime kesänä Lapissa oli huono myyrä- ja sopulivuosi. Myös kaukana Venäjän puolella lähtöalueilla saalistettavat ovat olleet vähissä. Siitä ovat todisteina useat tunturipöllöt, jotka ovat tulleet viime viikkoina keskiseen Suomeen ja Pohjanmaan lakeuksille.

Hiiripöllö tarkkailee ympäristöään kelottuneen kuusen latvassa.

Niukasti lintuja Utössä

Marraskuun puolivälin jälkeen lintujen syysmuuttosesonki on auttamattomasti jo ohi. Ilma ja merivesi on kylmennyt huomattavasti lokakuun lämpimiin sääjaksoihin verrattuna. Niinpä Utössä ei alkuviikosta enää uusia rariteetteja löytynyt. Tiistaina 18.11. kaupan rannassa savustusuunin päällä tinttiparvessa piipahti hetken aikaa nuori keltahemppo, joka oli ollut kateissa muutaman päivän kovien itätuulten vuoksi. Keskiviikon 19.11. parhaimmaksi havainnoksi jäi komea muuttohaukka, sekin nuori, joka majesteettisesti kaarteli lepikon päällä ollen eri yksilö kuin edellispäivänä nähty vanha lintu. 

Näkymä puulaiturilta majakalle.

Janne mielipuuhassaan lohikaloja perkaamassa.

Emmaksi ristitty harmaalokki odottelee lohifileitä.

Vesilinnuista kiikaroitiin muutamia kaakkureita, ruokkeja ja pilkkasiipiä mainitakseni. Saaressa lymyilee yhä peukaloisia, punarintoja, tiltaltti, mustapääkerttu ja pulmunen. Peippolinnut käyvät ahkerasti ruokinnoilla talitiaisten ja mustarastaiden kera. Räkättiparvet kiertelevät levottomasti ympäri saarta. Korpit saalistavat matalalla kylän päällä päivittäin. Pari varpushaukkaa onnistuu pyydystämään pikkulintuja, mm. peippoja ja punatulkkuja. Emmaksi ristitty harmaalokki tekee tuttavuutta Jannen kanssa. Taimenien ja siikojen perkuujätteet kelpaavat tälle lokille. Utössä lintuja hemmotellaan kunnon kalaherkuilla.

Auringon nousua kylmänä aamupäivänä.

Punatulkkukoiras on jäänyt varpushaukan saaliiksi.

Itärannan rakkolevää ja kivikkoa ilman lintuja.

Marraskuun alun koleutta Utössä

Marraskuun alku on näyttänyt ensimmäisiä talven merkkejä. Rännänsekainen ohut lumikerros satoi maahan Turun-Salon välillä torstaina 6.11. sulaen kuitenkin nopeasti pois sateen muututtua vedeksi. Utössä sade tuli pelkästään vetenä ja sitä jatkui koko vuorokauden ajan. Havaintoja kertyi tuolloin perin niukalti ja nekin tavanomaisista lajeista. Edellispäivänä Utössä oli nähty tunturikiuru ja pikkutikka. Viime viikonlopun pikku-uikkukin oli häipynyt omille teilleen. Naapurisaaressa Jurmossa varsinkin kahlaajia kelpasi luetella - punajalkavikloa, punakuiria, tundrakurmitsoja ja merisirrejä. Pähkinänakkeli pysyttelee visusti Jurmon männikössä ja yöpyy kylän tuulimyllyssä. Lajia odotellaan kovasti Utöhön, mutta lienee turhaa toiveajattelua nakkelin vaellusvietin jo loputtua. 

Kyhmyjoutsenia, niin vanhoja kuin nuoria, tapaa Utön rannoilla.

Mustarastaat käyvät piharuokinnoilla tai pihlajanmarjoilla.

Perjantaina 7.11. lämpötila näytti +3 astetta, taivas oli pilvinen ja tuuli kävi 6-7 m/s pohjoisluoteesta. Sää tuntui hyvin kolealta. Siitä huolimatta jonkinlaista lintumuuttoa oli havaittavissa aamupäivällä Utössä. Laulujoutsenia, kuusi kanadanhanhea, mustalintuja ja pilkkasiipiä, ampu- ja muuttohaukka, pari kanahaukkaa sekä piekana, taivaanvuohi, västäräkki, kottarainen, kymmenkunta peukaloista, muutamia punarintoja ja rautiaisia, mustapääkerttu, laulu- ja punakylkirastas ja tiklejä mainitakseni. Pihlajanmarjat ovat huvenneet olemattomiin. Aallokko on kasannut korkeita rakkolevävalleja itärantaan, missä ei kovinkaan paljon lintuja enää näy. Maastosta löytää vieläkin kukkivia kasveja kuten kissankelloa, ketoneilikkaa, siankärsämöä ja huopakeltanoa.

Utön kyläaukion etelärantaa, taustalla lipuu m/s Pasila.

Aallokko on kasannut itärantaan näyttävän rakkolevävallin.