torstai 25. heinäkuuta 2013

Lämmintä ja sinilevää

Tänään pukkasi lopultakin hellettä Saloon ja mikä kummallisinta, sadetta ei saatu iltatorin aikaan. Toissayönä oli täyskuutamo, joka loi tunnelmallisen kuunsillan veden pintaan. Seuraava yö eli eilinen olikin taas pilvinen. Yöperhosten lentelyyn kummallakaan säätyypillä ei kuitenkaan näyttänyt olevan suurtakaan eroa. Kun tuuli tyyntyi ja lämpötila kohosi, oli tänä aamuna Kemiönsaaren rannoille ilmestynyt nopeasti laaja sinilevälautta. Koko rantavesi oli kauttaaltaan vihreän levämassan peitossa. Aina kun lämpimällä ilmalla heikko virtaus käy pohjoisen suunnasta Halikonlahdelta päin, alkaa sinilevää muodostua. Etelänpuoleiset tuulet sekoittavat pintaveden ja hajoittavat sinilevää. Nykyään sinilevän esiintymisestä on tullut jokavuotinen ilmiö niin Kemiönsaaressa kuin Salossakin heinä-elokuun helteillä.


Kuutamoyö Kemiönsaarella taustana Perniön Matildedal.

Vihreää sinilevää velloo pintavesissä.
 
Harmaahaikarat ja räyskät kiertelevät äänekkäästi merenlahdissa ja salmissa. Nuoret kalatiirat ovat kokoontuneet parveksi Kokkilan lossin kala-apajille ennen huomaamatonta poismuuttoaan. Kesäisen helteinen sää sai tervapääskyt kirskumaan ja vinhasti lentämään parvessa kaupungin yllä. Isot pääskynpojat tippuvat kerrostalojen räystäiltä ennen aikojaan. Tänään sain nostaa katolle jo toisen poikasen. Sekä punarinnalla että talitiaisella oli myös poikasia pesässään. Heinäkuun aikana kesän 1000.rengastuksen raja ylittyi kirjosiepolla. Luku on tällä hetkellä ennätyslukemissa 1043, kun uusia pesyeitä ei ole enää tiedossa.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Luonto hiljenee koleassa heinäkuussa

Viime päivinä sadekuurot ovat hallinneet säätilannetta tuulenpuuskien ja koleiden öiden kera. Keskikesän luonto on hiljentynyt huomattavasti alkukesän sesongista. Monet lintulajit ovat lopettaneet laulunsa, tosin vielä kuulee palokärkien rummutusta, pöllönpoikasten pistäviä kerjuuääniä, sepel- ja uuttukyyhkyjen huhuilua ja mustarastaan laulua. Joillakin kertuilla, rastailla, punarinnoilla sekä tali- ja sinitiaisilla on meneillään kakkospesinnät, jotka eivät oikein ota onnistuakseen enää. Emoilla on jo paras puhti poissa, poikueet ovat pieniä ja epäonnistumisen riski on olennaisesti kasvanut. Tällä viikolla Kemiönsaaressa käpytikat tuhosivat laulurastaan poikaspesän, joka oli rakennettu taidokkaasti suuren koivupahkan yläosaan. Kirjosiepon myöhäinen pesintä epäonnistui jostakin syystä. Sen sijaan punarinnan maapesässä mustikanvarpujen seassa voidaan toistaiseksi hyvin. Mökkitieltä löytyi osa lumikon päätä. Lehtopöllöemo oli saalistanut tällä kertaa lumikon jälkikasvulleen. Puiden oksilla keikkuu kaksi lentopoikasta, jotka ovat yhä täysin emojensa varassa. Vedenrajassa ranta-alpikasvusto heilahtaa, pöllön kynsiltä säästynyt vesimyyrä pulahtaa nopeasti ruovikkoon. Myös peltomyyrä pistäytyi uintiretkellä. Havainnot kielivät myyräkarjan selvästä noususta. Sinisorsapoikue käy emonsa johdolla mustikoita syömässä. Paetessaan rantaveteen tuli todistettua, että puolisukeltajasorsana poikanen sukelsi varsin vaivatta näkymättömiin kymmeniä metrejä emonsa luokse.


Lähes metrin korkuinen pahka toimi laulurastaan pesäpaikkana.

Hyönteisiä on riittänyt, eletäänhän nyt vuoden parasta aikaa. Siepot ja tiaiset ovat oppineet hyödyntämään hyönteisharrastajien rysäpyydyksiä. Ne käyvät nokkimassa pensaiden oksille ja lehdille levähtämään jääneitä yöperhosia, lajista ja harvinaisuusasteesta riippumatta. Tällä hetkellä kuusivaltaisissa rantametsissä lentää yleistynyt havununna, kirjavakuvioinen kehrääjäperhonen. Kauniin punertava pieni ruususiipi on niin ikään runsastunut viime vuosina. Laji tulee sekä valolle että syötille. Päiväperhosista hietaheinäperhonen eksyy silloin tällöin punaviiniä maistelemaan. Tienvarsien kukkaniityillä kuulee reipasta heinäsirkan sirinää. Hyvä keino testata kuuloaan. Öisin kookkaat vihreät lehtohepokatit pitävät omaa konserttiaan. Päivisin niitä voi löytää ruohokasvillisuudesta. Pimeän jälleen saavuttua puolenyön jälkeen kiiltomadot tuikkivat neonvaloaan metsäpoluilla. Hiljaisuudesta huolimatta luonnossa on aina joku liikkeellä. Ensi viikolla Etelä-Suomeen luvataan lämpimiä ja jopa helteisiä sääjaksoja. Loputkin mustikat ja vadelmat kypsyvät nopeasti.


Havununna lepäilee yön jäljiltä tuomen oksalla.
        

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Päiväperhoset käyvät ahkerasti kukilla

Tätä kirjoittaessani sattui yksi pilvisempi ja sateisempi päivä väliin. Lounais-Suomen ja etenkin Kemiönsaaren sateet ovat väistäneet miltei kokonaan viime aikoina. Ilma on ollut kuiva ja pölyinen. Auringon porottaessa kuumasti heikkotuulisina päivinä hyönteisten nestetarve lisääntyy olennaisesti. Perhoset tulevat mielellään hyönteisharrastajien syöttipyydyksille ja käyvät tankkaamassa kukkien mettä tai puiden mahlaa. Useat päiväperhoslajit, jotka aloittavat normaalisti  lentonsa heinäkuun puolella, olivat jo aktiivisesti lennossa kesäkuun viimeisellä viikolla, näistä mainittakoot isoapollot, keisarinviitat, molemmat häiveperhoslajit ja tummahäränsilmät. Keisarinviitta vierailee suo-ohdakkeen kukilla, häiveperhoset viihtyvät tammimäkien hiekkateillä ja tummahäränsilmät runsaskukkaisilla laidunniityillä. Heinäkuun alun lentelijöistä on kuitattu karttaperhosen toisen polven tumma muoto ja laakeilta kallioalueilta hietaheinäperhonen.

Hietaheinäperhonen suurella kvartsilohkareella Utössä.

Pikkuhäiveperhonen hakemassa kivennäissuoloja hiekkatieltä.

Luontoharrastajat ovat huomanneet isonokkosperhosten esiintymisen. Ne vaelsivat hyväkuntoisina Suomeen lähialueilta, havaintoja on tehty runsaasti rannikoilta ja saarista, mm. Kemiönsaarelta, Bengtskäristä, Öröstä, Utöstä, Jurmosta ja Airiston selältä. Aivan viime päivinä vaelluksen vauhti tuntuu jo hieman hiipuneen toki paikallisia yksilöitä on nähtävissä edelleen. Isonokkosperhonen on erityisesti mieltynyt tammen mahlaan, mikä kerää luokseen muitakin hyönteisiä kuten kultakuoriaisia. Viikonlopulla olivat jo liikkeellä kesäpolven sitruunaperhoset. Parittomana vuotena lentävät jälleen metsänokiperhoset runsaslukuisena joukkona. Etelän ja kaakon suunnasta odotellaan uusia lajeja ja vaeltajia.

Isonokkosperhosta on nähty paikoin jopa runsaasti viime aikoina.

Harvinainen tummahäränsilmä elää rannikon laidunniityillä. 

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Tuulihaukoilla menee hyvin

Vuotta 2010 on pidetty virstanpylväänä tuulihaukkojen levittäytymiselle takaisin Salon seudulle. Sinä vuonna moni tuulihaukkapari asettui pysyvästi pesimään nykyiseen Saloon kuin myös sen pohjoispuolelle Koskelle ja Marttilaan. Vaikka pöllövuosi olikin tänä keväänä huono, tuulihaukan menestystarina jatkuu edelleen. Laji on oppinut pesimään laudasta tehtyihin avopönttöihin, jotka on kiinnitetty ladon seinään räystään alle. Nykyinen tuulihaukkasukupolvi saa hyviä pesimätuloksia aikaan, sillä olen käynyt läpi 12 asuttua pesää, joissa oli kaikkiaan 60 poikasta keskiarvon ollessa 5 poikasta pesää kohti. Marttilassa on ollut vuodesta toiseen aikaisia pesijöitä. Siellä rengastusikäisiä poikasia tavataan jo ennen juhannusta, kun taas viimeisiä tavataan yleensä heinäkuun alkupuoliskolla, tänään mm. Kuusjoen Raatalassa sai neljä nuorikkoa renkaan kinttuunsa. Erikoisinta tässä oli vielä se, että löytyy haukkapari, joka tekee pesänsä muualle kuin latopönttöön. Kyseinen pariskunta teki pesänsä korkealle kuusiaitaan vanhaan harakanpesään ensimmäistä kertaa. Tuulihaukan poikaset osaavat jo pienestä pitäen puolustautua tehokkaasti. Ne kirkuvat, kääntyvät selälleen ja potkivat terävillä kynsillään alinomaa nopeasti tarrautuen puolelta toiselle. Saalis pysyy kynsissä varmasti. Suuret tummat silmät ovat valppaina koko ajan ympäristöä tarkkaillen. Lentopoikasia on ollut liikkeellä juhannuksesta alkaen ja myöhäisimmät poikueet harjoittelevat lentotaitoaan näinä päivinä. Jalohaukkanuoriso saa ateriakseen myyriä, pikkulintuja, sisiliskoja, sudenkorentoja, heinäsirkkoja ym. Toistaiseksi en ole saanut yhtään kontrolli- tai rengaslöytötietoja näiden neljän vuoden aikana. Osa tuulihaukoistamme muuttaa Etelä-Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan saakka.

Lähes lentokykyinen tuulihaukan poikanen Marttilassa.