sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Vaihtolämpöiset liikkeellä ennen koleuden tuloa

Viimeistä varsin lämmintä alkusyksyn viikkoa vietettiin aurinkoisessa säässä Etelä-Suomessa. Monilla perhosilla kakkos- ja kolmospolvet ovat olleet lennossa. Päiväperhosista etenkin lanttuperhosia on näkynyt apilapelloilla varsin runsaasti ajankohtaan nähden. Yksittäisiä amiraaleja ja ohdakeperhosia lentelee siellä täällä, valtaosa näistä on muuttanut etelään ja lounaaseen. Utön lintumiehet ovat havainnoineet ja kirjanneet ylös mielenkiintoista perhosmuuttoa. Valorysien liepeille jääneitä yöperhosia talitiaiset ovat käyneet nokkimassa aktiivisesti, tietysti parhaimmat päältä. Kesällä samaa virkaa hoitivat myös kirjosiepot. Loimuyökkösiä, tunturimittareita ja siniritareita on päätynyt ruokalistalle. Ruskan väreissä koreileva vyökeltayökkönen (T.aurago) on laajentanut selvästi levinneisyyttään Salon alueella tänä syksynä. Heinäsirkkoja ja punaisia syyskorentoja on ollut tarjolla viime päiviin asti nuorille jalohaukoille. Kärpäset ja aggressiiviset hyttyset ärsyttävät retkeilijää kuin kesällä konsanaan. Päivisin noin +20 asteeseen kivunnut päivälämpötila on pitänyt vaskitsan vielä liikkeellä, tänään Kemiönsaaressa sellainen makoili polun varrella ja toissapäivänä vilkas rantakäärme luikerteli hiekkatien poikki Salon Halikonlahdella. Yöt ovat jo varsin pimeitä. Kiiltomato tuikki hetkittäin mutta kirkkaasti sunnuntain vastaisena yönä. Aiemmin riesana olleet ampiaiset ovat kuolleet vanhuuttaan. Kunkin lajin aika on rajallinen.

Aktiivinen vaskitsa Kemiönsaaressa sunnuntaina 21.9.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Syksyn sumua ja punaista väriä

Viime päivät ovat olleet hyvin lämpimiä, päivälämpötilat ovat nousseet +20 asteen molemmin puolin. Yöt ovat viilentyneet tuntuvasti ja aamuisin näkyvyyttä on haitannut kostea ja sankka maahan asti ulottuva sumu, joka on kuitenkin hälvennyt aamupäivän aikana. Hämähäkin pyyntiverkkoja erottuu kosteina aamuina metsämaastossa aivan uskomaton määrä. Varpukasvit ja jopa nuoret kuuset ovat seittiharson peitossa. Ennen puoltayötä mökkitien varvikossa Kemiönsaaressa tuikki toistakymmentä kiiltomadon toukkaa. Niiden valot eivät tosin kestäneet juuri paria sekuntia kauempaa kerrallaan. Syksy on tehnyt jo tuloaan. Pihlajanmarjat hehkuvat tummanpunaisina, marjalintuja ei kuitenkaan ole vielä saapunut niihin. Punakärpässienet ja pulkkosienet kukoistavat maan pinnalla. Syötäväksi kelpaavat tatitkin ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta matojen syömiä. Sienestäjällä riittää ystäviä, sillä hirvikärpäset mellastavat ja vaanivat yhä pensaikossa. Punainen ruska näkyy jo mustikanvarvuissakin. Suurten vaahteroiden latvat ovat värittyneet oranssinpunaisiksi. Syysauringon lämmössä punainen syyskorento on tuttu näky. Sen sijaan juuri täksi päiväksi auennut päivänliljan keltainen kukka oli jo harvinaisempi luonnonilmiö. Syksyn aistii lintujen liikkeissä. Metsätiaisparvet kiertävät rantametsissä, meri- ja kanadanhanhet kokoontuvat merenlahdille ja pelloille, lokit ja tiirat kuin myös kottaraiset ja pääskyt ovat poistuneet etelään. Salon kaupungissa turkinkyyhkyt huhuilevat aktiivisesti aamun valjettua. Nuoria turkinpuluja voi havaita syys-lokakuussakin vanhojen yksilöiden mukana suurentuneissa kortteliparvissa. Myös sepelkyyhkyillä on usein kolmas pesintä syksyllä.

Tänä syksynä on luvassa runsas pihlajanmarjasato.

Punakärpässieni on kaunis mutta kavala.

Mustikan lehdet ovat paikoin jo helakanpunaisia.

Hämähäkin verkko on luonnontaidetta.

Kosteina aamuina huomaa hämähäkin verkkojen todellisen määrän.

Keltainen päivänlilja puhkesi kukkaan syyskuussa.