perjantai 31. elokuuta 2012

Kesäisen lämmintä Utössä

Tiistai 28.8.
Vaihteeksi Utön matka n:o 218 käsillä kesätauon jälkeen. Eivorilla saavuttiin perille aikataulua edellä klo 12.20 Aspön jäätyä väliin. Linturetkeilijöistä mukana olivat Markku Salo, Jarmo T.Koistinen sekä Saarijärveltä Hannu Tammelin ja Hilkka Tuimala. Saaressa ei ollut harvinaista kyllä yhtään lintumiestä ennestään. Retken ensimmäinen päivä oli pilvisin ja vilpoisin, tuuli puhalsi pohjoisesta ja alkoi heiketä iltaa kohti, lämpötila oli +14 astetta. Linnuista matkalla ei nähty juuri mitään mainittavaa. Utössä lajisto oli myös niukkaa, mm. lapasorsa 10, isosirri 1jp, pikkukuovi a4m, joitakin hysyjä ja tinnuja. Niinpä olikin hyvä ladata akkuja kahteen seuraavaan lämpimämpään ja aurinkoisempaan päivään. Tuuli tyyntyi yöksi miltei kokonaan. Yöperhoset lentelivät vilkkaasti lamppujen houkuttelemina ja niitä kerääntyi runsaasti seinillekin päivänvaloon asti. Rupikonnia ei näkynyt ainuttakaan.

Utön kukkivaa kanervanummea.

Saaren tunnusomainen perhonen, Aplocera plagiata, mäkiokamittari.


Keskiviikko 29.8.
Lämpötila kohosi miltei +18 asteeseen iltapäivällä, aurinko paistoi pilvien lomasta ja tuuli oli varsin heikkoa 4 m/s etelän ja lounaan väliltä. Linnuista havaittiin yksi nuori ristisorsa, joka lepäili Luotsiaseman edustan luodolla, pulmussirri piipersi kaukana kahluriparvessa saaren kaakkoispuolella, illansuussa jonossa etelään matkasi tasan 20 yksilön meriharakkaparvi, västäräkkejä ynnättiin luodoilta ja satamasta noin 100 yksilöä, saaressa oli yksi punarinta, pikkusieppo, nokkavarpunen, kolme pensaskerttua, parisenkymmentä harmaasieppoa ja kylällä pyörineet haara- ja räystäspääskyt. Kappelin takana hiekkatiellä lenteli vielä myöhäinen hietaheinäperhonen. Heinäsirkkojen ja hepokattien konsertti oli tauotonta. Kaali- ja nokkosperhosia lenteli kylien kukkaniityillä.

Elokuista kyläraittia Utössä.

Auringonlaskua puoli yhdeksän aikaan illalla.

Torstai 30.8.
Viikon aurinkoisin ja kuumin päivä. Lämpötila sääasemalla näytti + 18,5 astetta. Tuuli kävi ensin etelästä ja myöhemmin eteläkaakosta 7 m/s. Käärmeitä ja päiväperhosia näkyi aktiivisesti. Kyitä havaittiin kolme ja lukuisa määrä rantakäärmeitä, mm. Hannan kahvilan seinustalla viisi yhtä aikaa. Amiraalit, neito- ja nokkosperhoset vierailivat koulun piparminttupenkissä. Risainen lauhahiipijä ja kymmeniä pikkukultasiipiä taituroi kärsämöiden kukilla. Kiitäjien toukat etsivät koteloitumispaikkaa. Lintupuolelta kaikkina päivinä merellä ei ollut mitään muuttoa. Tänään mainittavimpina kuikka 4, merimetso 200p eri porukoissa, harmaahaikara 2 kiertelevää, ruskosuohaukka 1 nuori tuli matalalta Jurmon suunnasta ja jäi saalistelemaan Ormskärin rannoille vähäksi aikaa, tuulihaukkoja oli viisi, jotka jäivät yöksi majakan katolle, kahlaajista Koistisen Jarmo plokkasi hautausmaan heinikosta heinäkurpan, jota ei löydetty enää myöhemmin uudelleen, aamulla muutti 18 yksilön punakuiriparvi ja yksi pikkukuovi. Saareen tippui pari käpytikkaa, joista yksi kikkaili maston haruksilla, pari yksinäistä törmäpääskyä viiletti etelään, hippiäisiä oli Gamla Postenin männikössä neljän yksilön parvi, muista kolme leppälintua, kirjosieppo, herne- ja mustapääkerttu, neljä pensastaskua, kivitasku, hemppo, 40 räkättiä pihlajanmarjoilla sekä illalla satamassa hääri 120 keltavästäräkkiä. Lintumiehiä ei tullut saareen lisää. Valmistautuminen huomisaamun aikaiseen lähtöön klo 5.30 mantereelle. Saareen jäi lauantaiaamuun asti Salon Markku. Utössä oli varsin rauhallista ennen kuumaa sesonkia rareineen ja lintumiehineen. Päivitän blogini perjantaiaamuna 31.8. Eivorilta.

Amiraaleja vaeltaa Utön kautta etelään.

Nokkosperhonen piparmintun kukilla.

Punaisia syyskorentoja näkyi kaikkialla kyläteillä.

Koululla uusi utöläinen Sulo väsähti palloleikin jälkeen.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Heinäsirkkojen ja hepokattien siritystä

Ruohokasvillisuudesta kuuluu kovaa siritystä. Iltapäivän auringon paisteessa lämpimästä pellonreunasta kuultava konsertti on lukuisten heinäsirkkojen aikaan saamaa luonnon musiikkia, mikäli vain sattuu kuulemaan enää sitä. Mitä lähemmäksi maanrajaa korvansa laittaa sitä paremmin äänet erottuvat kasvillisuudesta. Heinäsirkat ovat päiväaktiivisia kasvissyöjiä kun taas hepokatit ovat enimmäkseen hämärä- tai yöeläimiä käyttäen ravinnokseen kasvien lisäksi myös muita hyönteisiä. Hepokattien siritys syntyy siten, että ne nostavat etusiipiään ja hankaavat niitä toisiaan vastaan. Äänen taajuus on korkeampi ja kesto pidempi kuin heinäsirkoilla. Jos hepokatti sirittää vielä korkealla oksistossa tuulen vireessä, voi joutua pinnistämään tosissaan kuullakseen äänen. Heinäsirkka sirittää siten, että oikea siipi peittää vasemman siiven, kun se hepokatilla on päinvastoin.

Lehtohepokatti on maastoutunut hyvin ruohokasvillisuuden sekaan.
Heinäsirkat ovat liikkeellä lokakuuhun saakka. Etelä-Suomessa yleisiä lajeja ovat keto-, niitty-, nuija-, nurmi- ja rantaheinäsirkka, joista ketoheinäsirkka on selvästi yleisin ja muuntelevan värinen laji. Hepokatit ovat suurikokoisia, tuntosarvet ovat hennot ja hyvin pitkät, selkeästi ruumiista pidemmät. Hepokattinaarailla on pitkä munanasetin, millä ne erottuvat heinäsirkoista. Lounais-Suomessa tavattava vihreä lehtohepokatti on peräti 5 cm:n mittainen jättiläinen, joka pyrähtää toista metriä pitkän loikan tosin huterasti lentäen. Joskus lehtohepokatteja eksyy perhosharrastajien syöttirysiin. Muita etelässä sirittäviä hepokatteja ovat idän-, niitty- ja pensashepokatti sekä rusko- ja vihertöpökatti.

tiistai 21. elokuuta 2012

Värikkäitä tummia päiväperhosia

Elokuun jälkipuolisko on jo käsillä. Vaikka yöt ovat selvästi viilenneet, riittää päivisin vielä lämpöä ja välillä auringon paistettakin päiväperhosille. Tummat päiväperhoset ovat parhaimmissa väreissään. Tänä vuonna varsin vähälukuinen amiraali vierailee puutarhoissa ja kuivilla kankaillakin kanervan kukilla seuranaan toinen päiväperhoskaunotar neitoperhonen. Marjanronteilla käyvät säännöllisesti liuskaperhonen ja suruvaippa. Etenkin kukkivat ja tuoksuvat apilapellot houkuttelevat värikkäitä perhosia. Valkoisessa siankärsämössä taiteilee usein punamusta pikkukultasiipi, joka pyrähtää nopeasti siivilleen palatakseen takaisin lähtöpaikkaansa. Saariston lämpimällä hiekkatiellä lekottelee ruskeankirjava helmihopeatäplä. Ohdakeniityllä lentelee nopeasti tummanruskea pienikokoinen päiväperhonen, joa osoittautuu ruostenopsasiipikoiraaksi. Hyvällä niityllä voi tähän aikaan olla yhä harvinaisuuksia, Raaseporissa näyttäytyi viisi etelänhopeatäplää, joka oli samalla koko paikan yleisin päiväperhonen. Haalistuneet ja kuluneet naaraat olivat enää liikkeellä.

Neitoperhosia näkee teiden varsien keltaisilla kukilla.

Amiraali paistattelee päivää valoisalla metsäpolulla.

Helmihopeatäplä lekottelee maassa siivet levällään.

Pikkukultasiipi siankärsämön kukalla.



sunnuntai 19. elokuuta 2012

Merenrannan elämää

Tyynet ja lämpimät säät viikon aikana eivät ole jääneet huomaamatta meren rannoilla. Paikoin on ollut jopa hiostavan kuumaa ukkoskuurojen lomassa. Rantavesissä lähes tuulettomat päivät ovat kiihdyttäneet sinilevän muodostumista koko Halikonlahden alueella. Salon suunnasta käyneet virtaukset ovat lisänneet pintaveden epäpuhtautta ja samalla sinilevälauttojen laajenemista. Matalat rantavedet ovat paikoin olleet yhtenäisen vihreän levämössön peitossa. Kovemmat aallokot, eteläiset virtaukset ja sadekuurot ovat onneksi hajottaneet levälauttoja. Kirkkaammissa merivesissä Kemiönsaaren Kasnäsissa kymmenet korvameduusat uivat päivisin pintavesissä ja pyydystävät eläinplanktonia ja pikkukaloja, joita tuntui liikkuvan varsin runsaasti. Korvameduusat tulevat Etelä-Itämereltä syksyksi pohjoiseen päin sankoin joukoin. Ne reagoivat varsin herkästi meren happi- ja suolapitoisuuden muutoksiin ja toimivat siten hyvinä vesistön tilan indikaattorilajeina. Suurimmat meduusat voivat kasvaa jopa 20 cm:n mittaisiksi.

Sinilevälautta muodostuu lämpiminä ja tyyninä päivinä.

Korvameduusat ovat saapuneet Kemiönsaaren rantavesiin. 

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Elokuista menoa Halikonlahdella

Lintujen muutto on menossa jo hyvää vauhtia. Kurkien muuttoääntä kuului Salon kaupungin keskustasta Halikonlahden suuntaan aamuvarhaisella. Kaupungin yltä tervapääskyt ovat hävinneet merenlahtien ja peltojen kautta etelään. Pyöräteillä näkee kymmeniä västäräkkejä sekä sadoittain kottaraisia, jotka ovat kerääntyneet viime päivinä runsain joukoin Halikon Rikalan maisemiin. Salon Vuohensaarentien varrella ja Halikonlahden jätevedenpuhdistamon altaiden reunoilla pyrähtelee suuria pikkuvarpusparvia. Laji pesii yleisesti puistoissa ja altaiden ympärillä olevissa tiaispöntöissä. Tunnin tarkkailun tuloksena uudessa lintutornissa Riihimäen Jannen kanssa muuttoa oli havaittavissa. Pedoista hiiri-, nuoli-, ruskosuo- ja varpushaukka kuitattiin melko pian. Kahlaajista liikkeellä olivat kuovit, lirot ja suosirrit. Viurilanlahdella kaakatteli merihanhiparvi. Tornin ylitse Merikulmantielle päin lensi yksinäinen pähkinähakki. Puhdistamontien lähellä ykkösaltaan pohjoispuolella piilotteli liejukanaperhe, tällä kertaa emojen lisäksi näkyvissä oli kuusi pientä poikasta. Hiekkatiellä lenteli kakkospolven karttaperhonen kadoten jättipalsamien koristelemaan laskuojaan.

Liro ja suosirri peilaavat kakkosaltaan kojun edessä.

Jättipalsami on valloittanut puhdistamon laskuojan.

perjantai 10. elokuuta 2012

Sitruunaperhosia teiden varsilla

Viikon aikana kukkivilla tien varsilla on lepatellut runsaasti keltaisia päiväperhosia. Karjalohjalla laskin noin 100 m pituiselta matkalta yli 50 sitruunaperhosta, joista selvä enemmistö oli koiraita. Sitruunaperhoset ovat nauttineet keskipäivän aurinkoisista hetkistä. Ne ovat etsiytyneet sinne, missä on erityisesti tähän vuodenaikaan tarjolla keltaisia kukkakasveja. Peltovalvatit, sarjakeltanot ja syysmaitiaiset houkuttelevat varsin tehokkaasti päiväperhosia. Rannoilla ranta-alpit ja rantakukat pysäyttävät sitruunaperhosten ohella kaali- ja lanttuperhosia kuin myös metsänokiperhosia apajille. Pellon laidassa oleville lilanpunaisille ohdakkeille ja ahdekaunokeille kertyy muitakin päiväperhosia kuten karttaperhosia, hopeatäpliä sekä joitakin amiraaleja ja neitoperhosia. Ohdakkeet alkavat kuihtua ajan mittaan ja kukkaloisto siten hiipua. Taajamien kukkaniityiltä voi löytää erilaisia nopsasiipilajeja, mm. ruostenopsasiipi on tyypillinen elokuun alkupuoliskon lentelijä. Nopsasiipiä tapaa erityisesti ohdakeniityillä Turun Ruissalossa ja Yo-kylässä.

Sitruunaperhonen pelto-ohdakkeen kukalla.

lauantai 4. elokuuta 2012

Kuunsilta Kemiönsaaressa

Perjantai-illan sateen jälkeen sää poutaantui Kemiönsaaressa. Pilvisyys alkoi rakoilla ja pimeän hiipiessä maisemiin klo 23 maissa kuu pilkisti esiin. Veden pintaan muodostui keltainen vana, kuunsilta, joka rikkoontui väliaikaisesti aaltojen liikkeiden vuoksi. Kalat molskivat aktiivisesti rantavedessä. Lepakot hyörivät rantaviivassa saalistaen hyönteisiä. Ensimmäiset mittariperhoset olivat lennossa ja saapuivat himmeän ulkovalon valaisemaan seinään. Yksi kiiltomato tuikki himmeästi polun varrella vähän aikaa. Luonto oli salaperäisen hiljainen ja tuuli oli tyyntynyt kokonaan. Ainoastaan rantasipin huuto kaikui meren rannalla. Kuu jatkoi valaisuaan kaikessa yksinäisyydessään.

Kuunsiltaa Kemiönsaaressa elokuun yössä.


keskiviikko 1. elokuuta 2012

Pussitiaisista pinnat pussiin

Elokuun ensimmäisenä päivänä monella pääkaupunkiseudun lintubongarilla kuin myös kauempaakin lähteneillä oli suuntana Espoon Laajalahden Maarin lintutorni. Laajalahti on eittämättä Tringan alueen parhaimpia lintupaikkoja. Viime aikoina pussitiaiset ovat vetäneet väkeä torniin. Otaniemen rantametsissä ja ruovikoissa on pyörinyt ainakin kaksi pussitiaispoikuetta, niin myös tänäänkin. Poikaset ovat vaatimattoman harmaanruskean värisiä vailla emojen siniharmaata päänseutua ja mustaa naamarikuviota. Silloin tällöin kuulee niiden hennon ja korkean kutsuäänen, "tsiyyh" vihellyksen parven ruokaillessa ja lennähtäessä pensaasta toiseen. Pussitiaishavainnot ovat lisääntyneet viime vuosina. Laji levittäytyy ja runsastuu meillä lämpimien kesien myötä. Laajalahden muuta antia olivat tänään kolme kalasääskeä, kuovi- ja suosirrit, tundrakurmitsa, kovaääniset räyskät, saalistava nuoli- ja ruskosuohaukka, laulava rytikerttunen ja tornin juuressa ajottain vieläkin äänessä ollut luhtahuitti. Maarin lintutornista on tehty hyviä havaintoja viime vuosina, mm. elokuussa 2009 isovesipääsky ja elo-syyskuussa 2010 piipahtanut suippopyrstösirri.

Laajalahden lietteillä tapaa kahlaajia, hanhia, räyskiä ja sorsia.

Aamuvirkut pussitiaisbongarit liikkeellä Maarin tornissa.