sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kattohaikaran lentopoikanen Kinttu löytynyt kuolleena lankoihin päin lentäneenä

Koski TL:n pesänrakentajista Jaakko Laakkio soitti minulle tänään aamupäivällä ja kertoi, että toinen poikasista ei ollut palannut pesäänsä. Aiemmin aamulla kumpikin poikasista näkyi nettikamerassa. Jaakko oli mennyt tarkistamaan tilannetta ja todennut Kintun FI1 makaavan kuolleena maassa pesän lähellä. Se oli lentänyt lankoja päin ja kuollut siihen paikkaan. Kerran aikaisemmin oli ollut jo vastaavanlainen läheltä piti tilanne. Sähköyhtiön pitäisi merkitä langat väripalloilla. Tämä oli erittäin harmillinen takaisku meille kaikille. Poikaset olivat jo oppineet lentämään ja valmistautuneet muuttomatkalle, joka olisi ollut edessä aivan lähipäivien aikana. Onneksi Kontti FI2 on vielä voimissaan ja seisoskelee nyt pesässään yksin. Rengastushetkestä tähän päivään asti kului yksi kuukausi.

Kontti FI2 jatkaa sisaruksista nyt yksin pesässä.
  
Suomen ensimmäisen Koskella pesivän kattohaikarapariskunnan
perheonnea koetellaan aivan loppumetreille asti. 

perjantai 21. elokuuta 2015

Salon luontopaikat pääosin kunnossa

Koko kevään ja kesän on ollut työprojektina kunnostaa Salon alueen luontokohteita ja -polkuja muun ohessa. Nyt alkaa näyttää aika hyvältä. Paitsi Salon kaupunki mukana on ollut myös muita tahoja kuten Metsähallitus, Salon Seudun Luonnonsuojeluyhdistys ja niukka joukko vapaaehtoisia talkootyöläisiä, lähinnä salolaisia lintumiehiä, vm. tarvittiin Halikonlahden uuden lintutornin yläosan korjaamisessa. Halikonlahden altaiden loput lintutaulut on uusittu, rumentava koppi poiskuljetettu ja polkuja niitetty. Myöhemmin syksyllä on tarkoitus laittaa muutama linnunpönttö vielä lisää. Vuohensaarentien päällystämisestä on puhuttu, mutta asia ei näytä etenevän juurikaan poliitikoilla. Kirjolanmäen kallioketo kukoistaa, joskin aluetta vaivaa nuorison jatkuva roskaaminen. 

Halikonlahden uuden lintutornin talkootyöläisiä.

Viurilanlahden kunnostettu opastaulu kuvineen ja karttoineen.

Vuohensaaren luontopolun rastipaalut ovat ajan tasalla, samoin Nakolinnassa, jonne vihdoin uusittiin opastaulu, joka näkyy hyvin Meriniityntielle. Kivitalon yläpuolista niittyä samoin kuin polun varren vesakkoa pitää vielä hoitaa. Viurilanlahden rantatieltä kivilaiturin alkuun johtavan p-paikan opastaulun katto on uusittu ja paikalla on kuvataulu ja kartta kertomassa Viurilanlahden luonnosta. Halikon kirkonkylässä Raiviston suojeltu pähkinälehto on saanut kunnostetut taulut, Rikalanmäkeä on siistitty ja Halikon Häntälänkosken-Purhamäenkosken alueiden hoidoista on päästy sopuun. Märyssä on ainutlaatuinen rehevä purolehto kävelypolkuineen, jota harvat ulkopuoliset kävijät tietävät. Lehdon linnusto on monipuolinen, alueella voi tavata mm. idänuunilinnun ja pikkusiepon. 

Metsähallitus on uusinut Halikon Vaisakon ls-alueen pitkospuut.

Tummatulikukka kukkii mm. Perniön Somerikon niityllä.

Metsähallitus on häärinyt Halikon Vaisakossa, jossa on nyt paikallaan uusi pitkospuureitistö, vanhalta Vuorentaan peltotieltä aina tammimetsän laakson risteykseen asti. Opasteet ovat myös paikallaan. Maisemaa on kaunisteltu polun varrelta ja luonto on tuntunut palautuvan nopeasti alkuperäiseen asuunsa. Perniön Latokartanolla vanhan myllyn raput kaiteineen ovat jota kuinkin kunnossa, sen sijaan sillan uusiminen ensi vuodeksi onkin haastavampi asia. Muinaispoluista Perniön Lupajan Karpinmäen polku on raivattu auki. Pohjankartanon Hamarikosken silta on saanut purkutuomion. Alueen vetonaulaa, Perniön Somerikon niittyä, on kunnostettu viime hetkillä umpeenkasvun tieltä. Aneriojärven pitkospuut ja reitistö ovat toistaiseksi hyvässä kunnossa. Alue siivottiin keväällä. Hermolanvahalle johtavan pellonojan ylittävä kalteva lankkusilta oikaistiin kävelyä helpottaen. Koivumäen muinaispolku on hieno esimerkki paikallisen Muurlan kotiseutuyhdistyksen panoksesta. Salon seudun, Etelä-Hämeen ja Länsi-Uudenmaan luontokohteet löytyvät nykyään yhdestä ja samasta kirjasta, Raija Hentmanin teoksesta Etelä-Suomen retkeilyopas. Kannattaa hankkia itselleen.   


maanantai 3. elokuuta 2015

Vihdoinkin lämmintä elokuussa

Viikko alkaa ja jatkuu hyvin lämpimässä säässä miltei hellerajaa hipoen. Kukkaniityt kukoistavat värikkäinä, pääosassa keltamatara ja ahdekaunokki. Metsäisemmillä aukioilla ja teiden varsilla kukkii violetinkeltainen lehtomaitikka ja mäntymetsässä lehtivihreätön mäntykukka. Arvokkaimmilla niityillä voi kohdata tummatulikukan. Ohdakeniityltä tuli bongattua komea koiras keisarinviitta, kultasiipiä, ruususiipi ja virnapunatäpliä sekä metsäteiden varsilta metsänokiperhosia. Aurinkoisilla hiekkateillä ja lehtipuiden latvustoissa liihotteli pikkuhäiveperhosia, joista sain yhden kuvattuakin mm. Parikkalan Siikalahdella. Karttaperhosen tummaa kesäsukupolvea kirmailee yleisesti kukkakedoilla. 


Pikkuhäiveperhonen A.ilia pihlajan rungolla paistattelemassa.

Violetinkeltainen lehtomaitikka kukkii parhaillaan.

Loppukesän karttaperhonen on kovin erinäköinen kuin toukokuussa.

Metsät ovat täynnä kanttarelleja ja mustikoita kunhan vain joku viitsii niitä poimia. Sieni- ja marjareissuilla voi tulla vielä jotain yllättävääkin eteen. Varsin myöhäisiä avo- ja pönttöpesijöitä on edelleen löydettävissä. Kehrääjän poikaset tuli rengastettua tänään Inkoosta. Poikaset olivat varsin suuria, mutta kuitenkin lentokyvyttömiä. Pesä oli ollut kalliorinteen laella ison kuusen kuivuneiden alaoksien tyvellä karikkeessa. Poikaset painoivat 61-68 g ja siiven pituudet olivat 92-98 mm. Poikasilla on paitsi suuri musta silmä myös ammottavan kookas punavärinen kita. Öisin on liikkeellä paljon hyönteisiä, joita kehrääjä vaivatta saalistaa. Tervapääskyt ovat saattaneet poikasensa lentokykyisiksi. Kuhankeittäjä intoutuu aikaisin aamulla lauleskemaan lyhyitä vihellyssäkeitään. 


Myöhäiset kehrääjän poikaset maankamaralla elokuun alussa.
   
Mäntykukka on erikoinen kuivan kankaan metsäkasvi. 

Kanttarelleja tapaa nyt runsaasti monenlaisista metsätyypeistä.