Merisirrien maailmassa

Uloimpien pikkuluotojen matalille kalliotasanteille kerääntyy vilkkaasti ja levottomasti liikehtivä kahlaajaparvi. Nämä tummat hahmot ovat merisirrejä, jotka löytävät aaltojen ja tyrskyjen lomasta vesirajaan huuhtoutuvaa ravintoa. Osat vaihtuvat ja kilpailu parhaimmista paikoista on äänekästä. Merisirrit tonkivat rakkolevävallista uskomattoman tarkasti syötävää itselleen. Arktiset Norjan Huippuvuorilta peräisin olevat kahlaajat ovat karaistuneita lintuja. Ne viihtyvät talvisaikaan etenkin Jurmon ja Utön rannoilla. Viime päivinä merisirrejä on näkynyt säännöllisesti Utön pääsaaren itärannalla, jossa on myös viihtynyt pari luotokirvistä. Tänään siellä oli pikaisesti piipahtanut punajalkaviklo, lienee sama kuin aiemmin Jurmossa nähty yksilö. Alkuviikosta Utössä havaittiin myös taivaanvuohi, taveja, talvipukuisia riskilöitä, tukkakoskeloita, kevään eka koirashaahka ja hyvin saaressa piilotellut sarvipöllö. Maa oli viimeksi jokseenkin lumeton. 

Merisirriparvi lennossa.

Merisirri lähikuvassa Utön itärannassa. 

Merisirri istuu kivellä.

Arktiset merisirrit voivat olla Huippuvuorilta peräisin. 

Aallot lyövät heinätuppaisiin merisirrejä vasten.

Linnut aktivoituvat kevättä kohti

Valon määrä lisääntyy koko ajan kevättä kohden. Lintujen kevätlaulua kuuluu entistä useammin niin päivällä kuin yölläkin. Tiaiset virittelevät kevätlaulujaan aktiivisesti. Pari päivää sitten mustarastas tapaili surumielistä säettään Salon kaupungin keskustassa. Turkinkyyhkyt ovat jo pitkään huhuilleet lähikortteleissa. Lehtopöllöt huhuilevat etenkin lauhoina iltaöinä Salon kaupungin reunamilla ja Turun Ruissalossa. Viimeksi mainittuun paikkaan on ilmestynyt myös hiiripöllö, jota suotta kuvataan liian innokkaasti. Soidinvireessä ovat jo hullut ukkometsot, joita ilmaantuu joka vuosi aggressiivisina ihmisten ilmoille. Halikonlahdella talvehtii edelleen vuorihemppoja, piekana ja sinisuohaukka. Silloin tällöin näkyy myös pikku- ja valkoselkätikka sekä viiksitimaleita. Kanahaukka vaanii fasaaneja alinomaa ruokintapaikkojen läheisyydessä. Muualla Suomessa viikolla on havaittu punajalkaviklo Jurmossa, kiljukotka ja mäntysirkku yhä Porkkalassa sekä häkkikarkuri turturikyyhky Hartolassa. Kevätmuuttoa on ollut jo havaittavissa vesilinnuilla ja pulmusilla.

 

Isolepinkäinen tähystää Halikonlahdella.

Vuorihemppoja Joensuun pellon tukkipinoilla.

Punarinta pyrähtelee Turun ruovikossa.

Harmaalokki Turun Aurajoen rannassa.

Turun talvilintuja

Pakkasjakso päättyi väliaikaisesti lauhaan plussakeliin. Tiaiset laulavat kevätlaulujaan innokkaasti. Mustarastaita talvehtii ennätysmäärä. Turun puolessa on ollut paljon nähtävää. Pähkinänakkeli pyrähtää Urheilupuiston pienellä ruokinnalla. Katariinanlaakson polulla käy lintujen vilske, punarinta hyppelee lohkarepöydän päällä, myös puukiipijä ja peipot ottavat osansa ruokinnan antimista. Harmaapää- ja pikkutikka naputtelevat vieressä omaan tahtiinsa. Palokärki kuorii kuivuneita kuusenrunkoja. Nokkavarpusia löytyy Hirvensalosta ja Kasvitieteellisestä puutarhasta, vm. tänään kahdeksan yksilön parvi. Luhtakana piileskelee ruovikossa salatussa paikassa. Turun linnan puistossa ruokinnalla käy kaksi sepelkyyhkyä. Aurajoessa Förin sulaan on tupsahtanut vanha kyhmyjoutsen. Paikalla on myös satoja sinisorsia, kalalokki ja useita harmaalokkeja. Liedon Tuulissuon hiiripöllö on välillä mystisesti kadoksissa metsän suojassa. 

Turun Förin ympärillä talvehtii satoja sinisorsia.

Kyhmyjoutsen Aurajoen sulapaikalla.

 

Toinen Turun linnan puiston sepelkyyhkyistä.

Kalalokki Aurajoen jäällä.

Mustarastas Turun Katariinanlaaksossa.

Harmaapäätikka läskillä sinitiaisten kera.

Nokkavarpusia löytää Turusta ympäri vuoden.

Metsämyyrä ruokintapaikan kuokkavieraana.

Salon talvilintuja

Tänään oli pilvinen päivä ja paikoin heikkoa lumisadetta. Salon Hajalassa lapinsirkku viihtyy kuivurin luona keltasirkkuparvessa, jota varpushaukka yritti harventaa pari kertaa tuloksetta. Peltopyyt pysyivät visusti piilossa ainakin puoleen päivään saakka. Salon Vuohensaaren metsäruokinnalla hyöri lähinnä tali- ja sinitiaisia sekä keltasirkkuja. Käpytikka käväisi myös murkinalla. Halikonlahdella puhdistamon laskuojassa peukaloinen pyrähteli hetken näkyvissä tutuun tapaansa. Neljän yksilön vuorihemppoparvi puolestaan ruokaili maakasojen pujoilla päästäen varsin lähelle tarkkailijaa. 

Varpushaukka kyttäämässä sirkkuparvea Hajalassa.

Vuorihempot ovat viihtyneet pitkään Halikonlahdella.

Käpytikka ja sinitiainen Vuohensaaren ruokinnalla.

Samalla talitangolla talitiaisen vuoro.

Koskikaran avannolla

Pakkaspäivinä on ollut tilaisuus kuvailla kotiseudun talvilinnustoa. Perniössä talvehtii useissa paikoissa koskikaroja, joiden pulikointia hyisessä vuolaassa virrassa on mukava seurata. Jään reunalla niiaileva kara pulahtaa empimättä vauhdikkaasti veteen ja sukeltelee pinnan alle löytääkseen pohjasta vesihyönteisiä ja niiden koteloita. Sopivassa virtauksessa koskikara voi viihtyä pitkäänkin. Koskikaralla on omat talvireviirinsä, saalistavia lajikumppaneita ei suvaita samalla avannolla. Vesipapin kaverina jäällä tepastelee saukko, joka mieluusti laskettelee rinnelumessa mäkeä. Saukolle kelpaavat joissa ja puroissa uivat kalat. Kosken pauhussa ei muita ääniä juuri kuule, ainoastaan käpytikan kauas kantautuva kikkailu. Joen reunoille muodostuu paksuja kantavia jääpatjoja.

Perniön Latokartanon koskikara.

Koskikara lennossa joen pinnassa.

Harvinaisia tunturilintuja vuodenvaihteessa

Vuosi vaihtui ja lintubongarit ovat olleet aktiivisesti liikkeellä. Oulun suunnalta pistepussia kartutti vain Hailuodon keltahemppo, sillä Oulun sepelhanhi sai pullasorsien kera tarpeekseen uudenvuoden raketeista ja pommeista. Tämä oli hyvin odotettavissa. Vuodenvaihteessa Inkoosta löytyi nuori kiljukotka, joka suuntasi itään Kirkkonummelle merikotkien kaveriksi. Mustakaularastas on jatkanut talvehtimistaan Espoossa ja on näyttäytynyt päivittäin heti aamuhämäristä lähtien. Tunturilinnustosta tunturikiuruja on ollut ilahduttavasti Vantaalla, Forssassa ja Vaasassa. Vantaan lintu oleilee ruderaatilla korkean täyttömäen päällä, bongaaminen meni jo urheilusuorituksesta. Ilmajoella on saalistellut useamman päivän ajan tunturihaukka, joka on hyvin harvinainen talvenviettäjä eteläisimmässä Suomessa. Lintu istuskeli mielellään peltoaukealla latojen katoilla ja heinäpaalien päällä. Kaikki bongarit saivat haluamansa elämyksen tästä uljaasta jalohaukasta. Itselleni tämä oli kuudes havaintoni lajista. 

Tunturihaukka on saanut harakoista kavereita.

Tunturikiuru Vantaan ruderaatilla.