Keisarillista menoa

Elokuun 29.päivä jäi mieleen monella tapaa. Salon Halikonlahden SSP-jakson viimeinen pyynti oli käsillä. Tuttuun tapaan verkkoja laitettiin ylös hämärissä ennen aamuryntäystä. Ensimmäisellä kierroksella odotti mukava yllätys, kun nuori kehrääjä oli mennyt verkkoon. Siitä oli jo näköhavaintoja aiemmin. Ruokokerttusten määrä ei edelleenkään pudonnut mitenkään merkittävästi parin viikon takaisesta pyynnistä. Klo 10 mennessä alkoi hiljentyä ja lajisto jäi aika vaisuksi, sen sijaan päiväsummassa mentiin taas yli sadan yksilön. Käsittelyjä oli 112 yksilöä, joista 107 rengastusta ja 5 omaa kontrollia. Vanhoja lintuja oli enää 4 yksilöä. Kertut ja pajusirkut olivat jo kateissa, tilalle tuli joitakin punarintoja ja tiltaltteja. Koko kaudelta tuli noin 900 lintua, joista 450 ruokokerttusta (50 %), seuraavaksi runsaimmat lajit olivat pajulintu 132, pajusirkku 88, rytikerttunen 51, hernekerttu 38 ja pensaskerttu 31 yksilöä. Lämpimät kiitokset kaikille osallistujille. 

 

Kehrääjä oli kesän viimeisen SSP-jakson avauslaji.

Juuri kun oli saatu aamun rengastussuma purettua, alkoi Timalitornin suunnasta 100 m päästä kuulua todella kovaa huutoa. Todellakin, sieltä Vuohensaaren suunnasta oli tulossa eilinen keisarikotka merikotkat adjutantteina. Nopea singahtaminen tornin juureen ja näky oli aivan majesteettisen uskomaton, upea iältään 2-kv linnulta näyttävä keisarikotka kaarteli arvokkaasti matalalla pään yläpuolella. Onneksi oli sentään kiikarit matkassa, kameran puuttumista vain harmiteltiin. Monien hylsyjen jälkeen tämäkin laji on nyt elämänpinnoissa. Kiitos Jannelle oikeasta ja ripeästä tilanteen haltuun otosta ja kuvien ottamisesta. Kotka jäi pyörimään lahden pohjukkaan ja syöksyi Halikon Joensuun kartanon metsikköön, missä korpit hermostuivat oudosta tulijasta. Lopulta keisarikotka nousi uudelleen ilmaan ja poistui ison porukan silmissä katveeseen, otti korkeutta ja lähti etelän suuntaan. Näin Salossa. Samaan aikaan Raisionlahdelta ilmoitettiin mehiläissyöjä, joka viipyi muutaman tunnin paikalla. Vaikka itse en sinne ehtinytkään, kun oli muut velvoitteet, on syytä kritisoida kasvavan lintuharrastajajoukon määrityksiä. Kun lintu on kaukana, näkyy vain huonosti ja vähän aikaa, ei ole kokemusta riittävästi ja pinnapaineet kovat, kelpaa pinnaksi käyttäytymiseltään ja lentotavaltaan sinne päin oleva lintu. Malttia määrityksiin ja opiskelua. Kaikille kuitenkin löytämisen iloa, mukavaa retkeilyä ja kuvaamisia jatkossa.

Keisarikotka Salon Halikonlahdella. Kuva:Janne Riihimäki.

   

Avosetti Salossa

Elokuu on jo puolivälissä ja kesä hiljentynyt monin tavoin. Lintuinfluenssa on puhuttanut eri puolilla Suomea vesilintujen ja raadonsyöjien parissa. Samoilla alueilla muuhun linnustoon maa-alueilla sillä ei ole ollut vaikutusta. Yöt ja aamut ovat varsin kosteita jo elokuussa. Öisin on paljon yöperhosia lennossa, kehrääjät ovat hyönteispyynnissä Halikonlahden poluilla. Suomelle on saatu uusi perhoslaji Synopsia sociaria, Virojoelta. Rysäpyynnit eivät ole tuottaneet ainakaan minun kohdallani mitään erikoisuuksia heinä-elokuun aikana. Muut ovat saaneet lyijykatkoyökköstä, Agrotis bigramma, joka on loikkari. Eriväriset ja -kokoiset ritariyökköset lentelevät paraikaa aktiivisesti. 

Avosetti Salon Satamakadun lätäkössä.

Tänään avosetti laskeutui Salon Viurilanlahden pohjukkaan, mistä se siirtyi Satamakadun varteen puhdistamoalueen lätäköille pidemmäksi aikaa. Joillekin tuli Salon ja elokuun pinna. Viime aikoina elokuun rarilistaa ovat täydentäneet arotasku Helsingissä, kiertelevät riuttatiirat, haarahaukka Topinojalla, arokotka Torniossa, ruskosotka Omenojärvellä, arohyyppä Loviisassa ja pari päivää Siikajoella piipahtanut valkosiipitiira ja Salon Viurilanlahdella saalistellut mustatiira. Varsinainen megaylläri oli kuitenkin Suomelle uusi lintulaji ruskosuula, joka löytyi 7.elokuuta Suomenlahdelta vartioalus Turvan kannelta, mistä se siirtyi bongarien harmiksi iltaa ja yötä myöten Silja Serenaden vapaamatkustajaksi Tukholmaan. Sinne asti lintu selvisikin heikossa kunnossa. Ruotsissa lintu otettiin talteen, mutta kuoli lopulta. Ruotsalaiset lintubongarit ehtivät nähdä sen satamassa. Se on aina näin päin hannuhanhien kohdalla.

 

Nuori rastaskerttunen kädessä. 

Salon Halikonlahden SSP-verkkopyynnissä kiirettä on riittänyt. Koko kesän ajalta on kertynyt lähes 800 lintua, joista pelkästään ruokokerttusia on ollut vajaat 400 yksilöä. Hyvänä kakkosena pajulintu yli 120 kpl ja kolmanneksi eniten pajusirkkuja noin 90 kpl. Viime pyynnissä päivän stara oli nuori rastaskerttunen, samalla tuli kesän toinen viitakerttunen. Nuoria rytikerttusia on nyt ilmaantunut toistakymmentä per kerta. Kerttuja on alkanut liikehtiä entistä vilkkaammin, kymmeniä herne- ja pensaskerttuja, sen sijaan lehto- ja mustapääkerttuja on ollut vain muutamia. Ensimmäiset pikkulepinkäiset istuskelevat verkkotolpilla. Viimeiset satakielet varoittelevat pajupensaissa. Punavarpuset häipyivät heinäkuun puolivälin jälkeen, nehän lähtevät pitkälle muuttomatkalle Kaakkois-Aasiaan, mm. Intiaan.