keskiviikko 18. tammikuuta 2023

Sadetta eri muodoissa ja kevätlaulua

Suomi on pitkä maa. Samaan aikaan kun pohjoisessa on kovia pakkasia ollaan etelässä plussan puolella. Tammikuussa satoi reippaasti lunta etelärannikkoa myöten, kunnes viimeisen viikon aikana vesisateet antoivat lumille kunnon kyytiä. Aamut ovat olleet pimeitä sateisina päivinä. Linnut ovat aloittaneet kevätlaulunsa. Turkinkyyhkyt huhuilevat ahkerasti Salon kortteleissa, tali-, sini- ja kuusitiaiset laulavat niin ikään aktiivisesti. Pikkuvarpuset ja varpuset tutkivat pesäkolojaan. Lauhoilla säillä lehtopöllöt kuuluttavat reviireitään ainakin Turun Ruissalon tammimetsissä. Lintuharvinaisuuksilla ei ole liiemmin mässäilty, sen sijaan monia lajeja on jäänyt talvehtimaan eteläisimpään Suomeen. Salon Halikonlahdella tapaa sepel- ja uuttukyyhkyjä, sinisuo- ja tuulihaukan sekä piekanoja. Ahvenanmaan pelloille on jo saapunut laulujoutsenia. Jurmossa on edelleen viihtynyt punajalkaviklo, Helsingin Kuusisaaressa talvehtii pikku-uikku ja Malmin hautausmaalla aikaansa viettää taigan asukki kirjosiipikäpylintu. Helsingin Eläintarhanlahdelle on kerääntynyt iso potti sinisorsia, mukana myös kymmenkunta kanadanhanhea, kyhmyjoutsenia sekä harmaasorsa- ja tavikoiras. Rääpätystä ja pärskettä riittää. Puistoissa on verraten runsaasti mustarastaita, kun taas räkätit ja tilhet ovat lähes tyystin poissa marjojen puuttuessa. Punatulkku on ollut ennätysrunsas monissa laskennoissakin tänä talvena. Turun Katariinanlaakson poluilla monet kiikari-ihmiset ovat käyneet bongaamassa harvinaisempaa valkoselkätikkaa ja tuimailmeistä varpuspöllöä. Hangon ruokinnalla on yhä pikkusirkku. Vantaan punavarpunen on osoittautunut todella hankalaksi bongattavaksi. Sen talvehtimisalueet ovat normaalisti Kaakkois-Aasiassa. 

Naantalin Luonnonmaalla talvehtii hiiripöllö.

 
Peltopyyparvia esiintyy siellä täällä Salon ja Turun puolessa.
      Ovatko linnut luonnonvaraisia vai ei,voi kukin pohtia tahollaan.  


 Harmaasorsakoiras hengailee sinisorsanaaraan kanssa
Helsingin Eläintarhanlahdella Tokoinrannassa. 


Tavikoiras talvehtii myös Helsingissä. 


maanantai 2. tammikuuta 2023

Hangosta Jurmoon

Tammikuun kaksi ekaa retkipäivää on takana. Runsas lintuharrastajajoukko kävi katsomassa Hangon pikkusirkkua pitkin päivää. Kaverina sillä oli usein järripeippo. Gunnarstrandiin oli kerääntynyt jonkin verran vesilintuja kuten kymmeniä alleja, telkkiä, pari pilkkasiipeä ja tukkasotkaa, naurulokkeja, harmaahaikara ja kyhmyjoutsenia. Neljän tuulen tuvalla nähtiin neljä merisirriä ja tukkakoskeloita. Raaseporin Stadsfjärdenillä sillan alla pulikoi puolestaan nokikanoja. Perniön Matildedalin pienessä purossa sukelteli koskikara. Salon keskustassa koivussa istuskeli pyrstöään heilutteleva varpushaukka ja Halikon Iilikkeen kohdalla langalla istuskeli tuulihaukka. Tammikuun toisena päivänä yhteysalus m/s Baldurilla matkasi pieni ryhmä toiverikkaita punajalkaviklobongareita Jurmoon. Laivamatkalla oli nähty neljä riskilää, jokunen alli, ylilentävä tilhi ja harmaahaikara. 


Valkoiset metsäjänikset erottuvat hyvin Jurmon nummella.


Merisirri viihtyy levävallilla punajalkaviklon tapaan.

Pääkohteeseen Jurmoon saavuttiin jo klo 11.30 maittava lounas syötynä. Ennen saderintaman tuloa oli pidettävä kiirettä. Länsiriutalle käveltiin verraten ripeästi. Miehittäjät ja laivabongarit löysivät miltei yhtä aikaa punajalkaviklon Haahkasaaren rakkolevävallilta ruokailemasta parin tavin vierestä. Tammikuun pinna ja parille vielä kk-ässä olivat mannapuuroa. Parin minuutin päästä havainnosta alkoi vaakasuoraan vihmoa navakassa etelätuulessa räntäsade, joka muutti merenpinnan valkoiseksi pumpuliksi. Sade ei kestänyt kauaa, mutta kastoi kuitenkin varustusta perusteellisesti suojauksesta huolimatta. Myöhemmin tuli silkkaa vesisadetta. Jurmossa merisirrejä piipersi pelottomina aivan lähietäisyydellä, osalla värillisiä lukurenkaita. Retken mukavaa antia olivat valkoiset metsäjänikset, jotka lymyilivät puoliavoimessa kivikossa ja varvikossa katajien lomassa. Puput pinkaisivat pakoon, mutta pari jäi kuulostelemaan toistensa viereen kumpikin vastakkaiseen suuntaan katsoen. Siitä tilanteesta sain kuviakin otettua. Kolmen tunnin päiväreissu riitti hyvin bongaukseen. Osa jäi asemalle pääjoukon lähtiessä takaisin mantereelle m/s Baldurilla. Illaksi tuuli koveni ja sää muuttui todella huonoksi. Paraisten Saaristotiellä tulikin vettä ja räntää, joka muuttui sakeaksi lumipyryksi Saloon päin mentäessä. Säästä huolimatta päivästä jäi mukavat muistot.  


Merisirri tepastelee hiekkarannalla.


Rengastettu merisirri "LEN".







torstai 29. joulukuuta 2022

Joulun ajan ja välipäivien lintuja

Joulu tuli ja meni ja uudenvuodenpäivä lähestyy. Valoisa aika on alkanut lisääntyä. Muutoin on ollut jokseenkin pimeitä ja sateisia päiviä muutamaa lumista pakkaspäivää lukuun ottamatta etelässä. Joulukuu oli lintumaailmassa rauhallinen, kunnes joulun koittaessa Jurmosta löytyi karikukko. Se viipyi vain pari päivää, häipyi sittemmin ja näyttäytyi vain muutamalle onnekkaalle kulkijalle. Tapaninpäivänä Jurmosta löytyi punajalkaviklo, joka oli vielä tänäänkin paikalla. Merisirrit piipersivät rantaviivassa tyrskyjen tuodessa ravintoa niille. Jurmon kahlaajat piristivät lintubongareiden mielialaa. Espoon kiljukotka aiheutti harmaita hiuksia monelle yrittäjälle, se kun oli näytillä vain tapaninpäivänä. Naantalin pikkusirkku on ollut paikalla miltei päivittäin, joskin hylsyilijöitä on riittänyt silläkin rintamalla. Tänään Turun Hirvensalosta löytyi tulipäähippiäinen. Valoa oli turkasen vähän ja lintu liikkui jatkuvasti oksien takana vilkkaasti liikkuen. Eipä siitä kunnon kuvia tullut. Kuningaskalastaja lensi upeasti aivan läheltä ohitse äännellen. Päivän retkisettiä täydensi vielä luhtakana.


          Turun Hirvensalon Pikisaaren tulipäähippiäinen. Valoa vähän,
       aina oksan takana ja vilkkaasti liikkuva lintu. Kuva sen mukainen. 

 




tiistai 6. joulukuuta 2022

Valkoista maisemassa, lumisadetta ja tunturipöllö

Marraskuun tarjonta lintubongareille oli varsin vaisua. Kiljukotka pyöri Espoon Soukan maisemissa ja lunni plokattiin Porkkalan kärjestä harvoille valituille. Eteläinen Suomikin on saanut ohuen lumipeitteen. Talviralleja on käyty joulukuun alussa ja sen tuloksena Salon Halikonlahdelta löytyi yllätyslaji, ensimmäinen talvihavainto ruskosuohaukasta, joka viihtyi alueella pari päivää kierrellen. Sama lintu nähtiin kolmantena päivänä Hankoniemellä etelään päin muuttavana. Uudessakaupungissa lenteli pikkuruokki ja Helsingissä tänään etelänkiisla. Pääkaupunkiseudulla havaittiin joulukuun alussa vielä molemmat leppälintulajit. Varsinaisen kansainvaelluksen on saanut aikaan kuitenkin Muuramen tunturipöllö, jota ei ole kunnolla ollut bongattavissa vuosikausiin. Komea mustavalkoisen kirjava naaraspukuinen yksilö juhlisti 105.itsenäisyyspäivää. Arktisen alueen tunturipöllö lepäili lumisen hevostallin katonharjalla kymmenien lintubongarien iloksi. Lintu on oleskellut alueella jo viikonlopusta lähtien. Lintu oli luonnollisesti monen Keski-Suomeen autoilleen retkeilijän kuvauskohde ja siitä saatiin elämänpinnaakin. Mieleenpainuva elämys. 


Naaraspukuinen tunturipöllö Muuramessa.


Harakka ihmettelee kaukaa tullutta outoa tulijaa.



   

maanantai 14. marraskuuta 2022

Hiljaisempaa ja pimeämpää marraskuun aikaa

Marraskuussa valoisa aika on jo aika vähissä, vain noin aamukahdeksasta iltaneljään. Lintubongauksia ei ole ihmeemmin ollut tarjolla. Aavikkotasku viihtyi Hangossa kolmisen päivää. Kiljukotka on taas pyörinyt Espoon Soukan maisemissa, onkohan sama lintu kuin mitä viime talvena Porkkalassa ollut? Idänturturikyyhkyjä asettuu sinne tänne Itä- ja Pohjois-Suomeen loppuvuodesta. Salon Kiskossa piipahti harjalintu ja kuun alussa amerikanjääkuikka Imatralla. Vuodenpinnakeräilijöille 300 lajia on tänä vuonna tiukassa, mutta mahdollisuuksien rajoissa. Lauantaina 12.11. koettiin todella lämmin marraskuinen päivä, kun lämpömittari näytti monessa paikassa +14 astetta. Auringon paistaessa myös talvehtivia päiväperhosia havaittiin, kuten neito- ja nokkosperhosia sekä suruvaippoja. Varvikossa sammalpeitteen päällä horrostelevat sitruunaperhoset lähtevät niin ikään herkästi liikkeelle sopivissa olosuhteissa. Suppilovahveroita löytyy edelleen metsistä. Sisulla ja innolla haettiin pohjantikkaa Raisiosta, sen sijaan isänpäivän kunniaksi kuusikon latvoihin laskeutui muutamaksi minuutiksi kauniisti laulamaan taviokuurna. Mukava elämys tosiaan. 


Aavikkotaskunaaras Hangon Vedagrundetilla.


Aavikkotasku viihtyi Hangossa kolme päivää.


tiistai 25. lokakuuta 2022

Mustanmerenlokkia bongaamassa

Viikonloppuna tarkkasilmäinen lintuharrastaja löysi Helsingin Töölönlahden lokkiparvesta nuoren mustanmerenlokin. Siitä on tullut pullalokki kalalokkien tapaan ja pyörii aivan kesynä jaloissa. Tänään sadesäällä lintu pysytteli melko hyvin paikalla. Helsingissä viihtyy edelleen Pasilan palmukyyhky ja Vartiokylän turturikyyhky. Tulipäähippiäisiä löytyy aina vaan saarista joka syksy enemmän, Jurmo ja Utö ovat muodostuneet vakiopaikoiksi. Merkille pantavaa on voimakas taviokuurnien vaellus, joka on ulottunut Pohjanmaalle ja Keski-Suomeen asti. Hiiripöllöjä on alkanut valua pohjoisesta Lounais-Suomeen asti. Pikkujyrsijöitä ei kuitenkaan näytä silmämääräisesti olevan maastossa, aika näyttää, kuinka kauan pöllöt viihtyvät maisemissa. Pohjoisessa on jo lunta maassa, lehdet ovat varisseet puista ja pimeää on jo varsin pitkään. 


Mustanmerenlokki Helsingin Töölönlahdella.


  

sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Pikkumerimetso ja pieniä vihreitä

Pikkumerimetso säväytti lokakuussa lintubongareita. Niiltä, joilta se puuttui vielä heinäkuisen Siilinjärven jälkeen, ei puutu enää elämänpinnoista. Kuun alkupuolella lintu löytyi sateessa Espoon Hanasaaresta ja viihtyi myös Laajalahdellakin muutaman päivän häviten sittemmin muualle. Kuinka ollakaan, ilmeisesti sama lintu löytyi tällä viikolla uudestaan Kotkan Kyminsuusta ja on paikalla tänäänkin tätä kirjoittaessa. Laji istuskelee mielellään jossakin risun päässä matalassa vedessä. Kokoero tavalliseen merimetsoon on huomattava. Kaikkea muutakin mukavaa on ollut liikkellä. Lohjan Saukkolassa valkoposkihanhiparvessa oleilee punakaulahanhi, jonka löytäminen sänkipellosta oli varsin vaivalloista, vaikka luulisi, että erinäköisenä se on helppo huomata parvesta. Lennossa se hukkuu hyvin valkoposkihanhien sekaan. Pääasia että nähtiin ja pinnoja kuitattiin.


Pikkumerimetso tähystelee risun nokassa.

Pikkumerimetso isokoskelo vertailukohteena.


Pieniä harvinaisia vihreitä eli itäisiä uunilintulajeja on ilmoitettu sieltä täältä rannikoilta, hippiäis-, taiga- ja kashmirinuunilintuja sekä ruskeampaa sorttia ruskouunilintua. Tulipäähippiäinen on havaittu Jurmossa ja Utössä. Havainnot ovat runsastuneet merkittävästi viime vuosina. Kovia havaintoja ovat isokihu Eckerössä, siperiankurmitsa Siikajoella, lunnit Kalajoella, amerikanhaapana Kuusamossa ja taigakirvinen Kristiinankaupungissa. Lokakuun aikana nähdään sinipyrstöjä monin paikoin. Salolaisia hemmoteltiin Salon pinnalla, kun Halikonlahdelle ilmestyi etelänkiisla. Lintu näyttäisi puvun perusteella olevan eri yksilö kuin mitä Paraisilla ollut niin ikään tässä kuussa. Mainita pitää vielä Helsingin Pasilan Triplassa viihtynyt palmukyyhky, jonka voi bongata ostosreissullaan Musiikkimuseon edestä. 


Nuori liejukana tepastelee Turun Ruissalossa.


Nuori liejukana on ruskeansävyinen syksylläkin.


Lokakuun alussa lämpiminä aurinkoisina päivinä lenteli amiraaleja, itsellänikin havainto mm. 10.lokakuuta Halikosta. Maitiaiskehrääjä aloittaa myöhään lentonsa syys-lokakuussa ja parhaimmat paikat havaita laji on Hankoniemi. Leutoina syysöinä erilaisia mittareita ja yökkösiä lentää iloksemme ennen talvea. Isopäiväkiitäjiäkin bongattiin lokakuun päivinä. Ruskan sävyttämät puiden lehdet putoilevat ja maisema muuttuu paljaammaksi. Sienisato on huono, suppilovahveroita ja kanttarelleja löytyy metsistä huomattavasti vähemmän. Omenoita tuli senkin edestä ja ylimääräiset ovat päätyneet tunkiolle, mistä ainakin mustarastaat ja supikoirat ovat olleet mielissään. 




 

maanantai 26. syyskuuta 2022

Etelänkiisla yllätti bongarit

Ulkomeren ruokkilintu etelänkiisla yllätti ja hämmästytti Paraisilla. Talvipukuinen lintu oli eksynyt Paraisten Simonbyvikenin pohjukkaan aivan rantaveteen. Ajankohtakin on varsin erikoinen syyskuun lopulla. Paikka on myös epätavanomainen, kun linnun pitäisi olla jossakin kaukana avomerellä tähän aikaan. Vielä enemmän ihmetystä aiheutti linnun jatkuva huutelu aamusta iltaan. Tätä kirjoittaessani lintu on ollut paikalla jo kolmatta päivää. Paikalla on käynyt runsaasti lintubongareita. Etelänkiisla on lintuvuorien asukas tosin meillä se pesii ruokkiyhdyskunnissa harvinaisena ja vähän vaatimattomimmissa ympäristöissä. Lintuja nähdään normaalisti ulkomerellä etenkin Loviisan Aspskärin, Kemiönsaaren Morgonlandetin ja Paraisten Utön vesillä. Meitä lähinnä Ruotsissa Stora Karlsön lintuvuorella Gotlannin länsipuolella on elinvoimainen kiislayhdyskunta. 


Etelänkiisla eksyi Paraisten Simonbyvikenin pohjukkaan.



Talvipukuinen etelänkiisla on harvinainen näky.


torstai 15. syyskuuta 2022

Syysmuuttoa

Säät ovat viilentyneet ja Saanan rinteisiin laskeutui eilen ensilumi. Etelässä lintujen muutto ja perhosten liikehdintä on jatkunut vilkkaana. Punajalka- ja arosuohaukkoja on ilmoitettu runsaasti koko syyskuun ajan. Pikkuharvinaisuuksista mainittakoot mustaotsalepinkäinen ja kiljukotka. Varsin pohjoiseen Tornioon asti lennähti yksinäinen kattohaikara. Klenkkaava pikkukanadanhanhi on löytynyt Limingasta. Etelään päin sekin on sieltä tulossa jonkin ajan päästä. Valkoposkihanhiparvet seilaavat merenlahdelta pelloille edestakaisin päivittäin. Heinäkurppia löytyy ruohopeltoja komppaamalla. Salon Moisionkoskessa on viihtynyt kuningaskalastajia ja Häntälänkoskessa puolestaan pitkään oleillut virtavästäräkki. Lapissa ruska on parhaimmillaan. Etelässäkin alkaa etenkin koivuissa ja vaahteroissa näkyä jo väriloistoa. Vaikka sää on jo syksyistä, hyönteiskausi jatkuu yhä mielenkiintoisena. Tänä vuonnahan on tullut useita uusia makroperhoslajeja. Rannikoilla amiraalien poismuutto etelään on ollut näkyvää. Niitä voi kerääntyä saariin aurinkoisina päivinä satoja yksilöitä. Samoissa määrissä on laskettavissa myös paikallisia siniritariyökkösiä, laji on yleistynyt aivan valtavasti 2000-luvulla. Paraikaa lentelee värikkään vihreitä yökkösiä kuten jaspis- ja jäkälätammiyökkösiä. Itsekin pääsin nauttimaan yöperhosvaelluksen sadosta kun sain ensimmäisen hukkavaellusyökkösen, Helicoverpa armigeran. 


Punajalkahaukkoja on riittänyt syyskuulle asti.


Hyönteissyöjälinnut kaikkoavat etelään kuten leppälintu.



Amiraali tankkaa mätää luumua ennen muuttoaan.


Suruvaippoja näkee vielä pihapiireissä ja kanervikoissa.



keskiviikko 31. elokuuta 2022

Petolintupäivä Loviisassa

Suomen kuudetta pikkutuulihaukkaa ei löytynyt Loviisasta enää löytöpäivän jälkeen, sen sijaan muita petolintuja näkyi mukavasti ja ihan kuvattavinakin. Aamu alkoi koleasti mutta komeasti sänkipellon yllä lentävästä vanhasta niittysuohaukkakoiraasta. Hetkeä myöhemmin lensi neljä jalohaikaraa metsänreunaa pitkin. Aivan lähellä pyöri kaksi punajalkahaukkaa lukuisten tuulihaukkojen kavereina. Vähän etäämmällä peltotien varrella istui vierekkäin peräti kuusi punajalkahaukkanuorukaista. Gerbyn kartanosta etelään lahden ruovikon päällä kisaili puolestaan kaksi nuorta niittysuohaukkaa. Sokerina pohjalla alueen ylitti esiaikuinen maakotka, joka on etelässä fenologisesti varsin harvinainen elokuun lopussa. Tavallisimmista petolinnuista mainittakoot vielä rusko- ja sinisuohaukka, nuolihaukka sekä sääksi. 


Nuoria niittysuohaukkoja kisailemassa Loviisassa.



Yksi kuudesta punajalkahaukoista langalla. 



Maakotka yllätti aikaisella syysmuutollaan.