Talvilinnustoa ilman rariteetteja

Maisemaan on saatu vähän luntakin ja aamuisin on pirteää pakkasta. Jatkossa säätyyppi muuttuu etelässä taas lauhemmaksi. Muualla Suomessa oli vuoden alussa varsin hienoja revontulia, niistä on Salon seudun kattilanpohjassa turha uneksiakaan. Tähdenlennotkin jäivät vaisuiksi. Pihlajanmarjoja on tietyissä paikoissa vielä kohtuullisesti jäljellä. Musta- ja räkättirastaat popsivat niitä urakalla. Hyvällä tuurilla joukossa voi olla muitakin kotoisia tai harvinaisia rastaslajeja. Kottaraisia ja punatulkkuja on näkynyt yllättävän paljon tammikuun alussa. Muutamat lintubongarit ovat nähneet jo yli 80 lajia tänä vuonna. Helsingissä ja Hangossa sinnittelee yhä virtavästäräkkejä ja Pukkilassa harvinainen tunturikiuru. 

Mustarastaita on jäänyt talvehtimaan runsaasti.

Räkättirastas popsimassa marjaa. 

  

Kohti vuodenvaihdetta ja talvea

Joulukuun lopulla päivät ovat alkaneet pidentyä. Muutoksen huomaa jo iltapäivällä. Loppuvuosi on ollut harvinaisen leutoa ja Lounais-Suomessa lumetonta. Muutos tulee jo heti tammikuun alussa kovempien pakkasten ja lumentulon kera. Joulupäivinä mustarastas lauloi Salonjoen rantamilla miltei ympäri vuorokauden. Myös turkinkyyhkyt huhuilivat aktiivisesti. Linnut ovat pärjänneet toistaiseksi hyvin etelärannikolla. Helsingissä talvehtii virtavästäräkkejä ja jalohaikara, Hangossa härkälintu, Utössä yllättäen rantasipi ja joulun aikaan Uudessakaupungissa piipahti karikukko. Mitään harvinaisuuksia ei ole tällä hetkellä tarjolla. Vuodenpinnakärki näytti asettuvan 313 lukemiin. Ruokintapaikoilla on ollut hyvin yksipuolisesti sini- ja talitiaisia, joukossa jokunen kuusitiainen ja jopa pyrstötiaisiakin sekä vähäisiä määriä mustarastaita, punatulkkuja ja käpytikkoja. Ihan viime päivinä ruokinnoille on alkanut ilmestyä eloisia vihervarpusparvia. Pikkulinnut houkuttelevat myös varpushaukkoja, jotka ottavat osansa luonnonlain mukaan. Hiiriä ja myyriä riittää vielä pedoille mm. ketuille, haukoille ja pöllöille. Vitivalkoiset lumikot ja kärpät erottuvat varsin hyvin lumettomasta maanpinnasta tällä hetkellä. Hyvää uutta vuotta!

Vanha vihervarpuskoiras.

 

Punatulkkukoiras tuo talveen väriä. 

Pyrstötiaiset ovat oppineet tulemaan talipötköille. 

Kettu myyräjahdissa. 

Vuoden pimeimpiä päiviä

Joulukuu on ollut etelässä leuto. Päivät ovat olleet harmaita, pimeitä ja tuhruisia. Ohut lumipeite pysyy maassa pienillä yöpakkasilla. Huomenna saadaan kokea lyhytaikaisesti föhntuulahdus. Lintumaailmassa on ollut aika rauhallista. Linturallit on rallattu. Helsingissä nähtiin kuun vaihteessa kashmirinuunilintu, Salon Perniössä eka päivä pikkujoutsen ja edelleen tundrakurmitsa Jurmossa ja harjalintu Lappeenrannassa. Useita jalohaikaroita on havaittu pitkin Etelä-Suomea. Harvinainen talvihavainto oli Pudasjärvellä itsenäisyyspäivänä ruokinnalta kuvattu mandariinisorsa. Monin paikoin talviruokinnoilta kuuluu ja näkyy lintulajien vähyys. Suurin osa on sini- ja talitiaisia, joukossa jokunen mustarastas ja pikkuvarpunen. Marjalinnut puuttuvat valtaosin. Marjojen syönti on ollut valikoivaa, tietyt pensaat on syöty kokonaan tyhjiksi kun taas toiset notkuvat vieläkin tummanpunaisista marjoista odottaen rastaita, tilhiä ja kuurnia. Leudot säät ja jouluvalot saivat mustarastaat laulamaan jo marraskuun lopulla. 

Halikonlahti talviasussaan.

Varis joulukuun pimeimpinä päivinä. 

Pihlajanmarjat hupenevat

Rastasparvet tyhjentävät tehokkaasti pihlajat marjoista. Kun satapäinen räkättirastasparvi osuu kohdalle, ei jää mustarastaillekaan ja viherpeipoille enää paljon naposteltavaa. Pohjoisen taviokuurnia saa Salon seudulle vielä odotella, niiden reitti kulkee usein länsirannikkoa pitkin. Oulun valkosiipitiira ja Riihimäen sepeltasku sinnittelivät marraskuun alkupäiville asti. Kaarinan aavikkotasku viihtyi kolme päivää paikalla. Vaikka talvi saapuikin Keski- ja Pohjois-Suomeen, etelärannikko jäi täysin lumettomaksi. Tällä viikolla on ollut puolestaan niin syksyisen leutoa, että hyönteisiä alkoi näkyä maastossa. Hallamittareita lentelee yhä metsänreunoissa, myös muita myöhäissyksyn mittareita ja yökkösiä on lennossa, niitä tapaa pihapiirien valoilla. Iso kukkakärpänen keltaperäluhtanen nimeltään, paistatteli alkuviikosta talon seinustalla. Se lienee Suomen myöhäisin havainto lajista. Vuosi on ollut hyvin erikoinen. Hyönteisillä on ollut useita eri sukupolvia ja kasvukausi jatkui pitkään, rentukka kukki rantaniityllä vielä lokakuussa. 

Nuori mustarastaskoiras. 

Keltaperäluhtanen seinustalla marraskuun lämmössä. 

Aamukuutamo Salon Halikonlahdella. 

Syksyn meininkiä

Ruska hallitsee yhä maisemaa, vaikka sade ja tuuli ovat riepotelleet puita. Lehtiä tippuu alas vetiseen maahan. Viime päivät ovat olleet varsin leutoja. Nyt näyttää käänne tapahtuvan aamuöiden kylmetessä. Päivällä auringon pilkahtaessa hyönteisiäkin on yhä lennossa, mm. sudenkorentoja ja sääskiä. Marjoista notkuvat pihlajat houkuttelevat kottaraisia, räkättirastaita ja järripeippoja. Toivottavasti tulee syksyn mittaan jotain harvinaisempiakin lajeja. Lintuasemilla ja etelärannikolla rarifyllareita eli itäisiä uunilintuja piileskelee pensaikoissa ja maanrajassa, hippiäis-, kashmirin-, rusko- ja taigauunilintuja mainitakseni. Saloon saatiin uusi laji, kun Halikonlahden pikkualtaille ilmestyi sepeltasku nuori koiras. Syksyn huomaa olevan jo ovella, kun punarintoja tiksuttelee pihoissa ja puutarhoissa tavanomaista enemmän ja tiaiset ovat vaelluksella. Suuret hanhimassat ovat lähteneet liikkeelle Venäjän arktisilta alueilta. Koreita säihkylintuja harjalintuja on nähty lounaisimmassa Suomessa Kemiönsaaren Taalintehtaalla ja Utössä.

Sepeltasku Salon Halikonlahdella hämärtyvässä illassa.

Nuoria punarintoja on liikkeellä lokakuussa.

Etelän perhosvaelluksia ja pohjoisen talven alkua

Etelän lämmöt taisivat loppua viime viikolla ja Käsivarren Lappiinkin tupsahti talvenalku lumisateineen. Pohjoisen järripeippoparvet ryntäsivät etelään kylmyyttä pakoon. Aurinkoisina poutapäivinä kurkia lähti liikkeelle joukoittain isoina parvina. Pihlajissa oksat notkuvat punaisista marjoista, syöjiä sen sijaan ei ole vielä ilmaantunut kuin nimeksi. Lämmin jakso todellakin päättyi, se sai kuitenkin mustaotsalepinkäisen jäämään Saloon viikon ajaksi samoin kuin Utön nuori punajalkahaukka päivysti kyläalueella hyönteisiä ja niiden toukkia syöden kymmenisen päivää aiempia tilastoja rikkoen. Taigauunilintuja on ilmoitettu ympäri maata varsin runsaasti joskin Salon alueella havainnot ovat olleet tiukassa. Sen sijaan tiltaltteja on hyörinyt Halikonlahden ruovikoissa ennätysmäärä, puhutaan useista sadoista yksilöistä. Kolme pikku-uikkua uiskenteli yhtenä päivänä kakkosaltaan perukassa. Lintubongarit ovat jääneet lähtökuoppiinsa, kun harvinaisuudet ovat puuttuneet. Lokakuu voi muuttaa tilannetta.

Isolepinkäinen on jo ilmestynyt Halikonlahdelle. 

Perhosmaailmassa syyskuu on ollut kaikkien aikojen kovin vaelluskuukausi. Maalle on saatu useita uusia yökköslajeja ja tukku kovan luokan harvinaisuuksia. Lämpöaalto iski tänne Kaspian- ja Mustanmeren seudulta asti. Hukkavaellusyökkösiä lenteli hurjat määrät ympäri Suomea painopisteen osuessa Kaakkois-Suomeen. Tämän lajin lähtöalue on kaiketi Itä-Ukraina, arvailuja voi vain esittää, miten paljon sodan aiheuttamat maastopalot ja kuumuudet ovat vaikuttaneet asiaan. Yökkösiä jäi pörräilemään sisämaan kukkapelloille erityisesti sinimailasviljelyksille, jotka houkuttelivat myös vaaleakeltaperhosia useampana polvena. Myöhäisiä havaintoja on tehty mm. ruostenopsasiivestä ja helmihopeatäplistä. 

Hukkavaellusyökkösiä vaelsi Suomeen ennätysmäärä.

 

Hellepäivissä rikottiin uusi ennätys

Syyskesä jatkuu, tätä kirjoittaessani on kertynyt 68 hellepäivää, viimeisin kuittaus Salosta. Perhosmaailmassa amiraaleja muuttaa etelään jatkuvana virtana, toisin päin tulee myös vaellusyökkösiä sekä lanttu- ja naurisperhosia tuulten mukana. Meren yllä päivällä päiväperhoset joutuvat jalohaukkojen ja pääskyjen saaliiksi, öisin taas yöperhoset päätyvät kehrääjien ja lepakoiden kitaan. Monilla perhoslajeilla on useampia polvia lennossa. Kiertokiitäjiä pörisee valoilla ja kukkapenkeissä.

Vanha sinirintakoiras on upean näköinen.

Sinirinta siivet ylhäällä ja pyrstö levitettynä. 

Syyskuun linnusto jatkui siitä, mihin elokuu päättyi, samat kuukausitason pikkurariteetit, nokisorsa, amerikanhaapana, isohaarahaukka, töyhtökiuru, ruokosirkkalintu ja harmaasirkku. Pudasjärven punapäälepinkäinen säväytti vuodenpinnakerääjiä. Viime päivinä yöt ovat kylmenneet hellepäivistä huolimatta niin paljon, että pohjoisesta on saapunut etelään ensimmäiset keräkurmitsat ja sinirinnat. Ensi viikolla säätyyppinä on kaakkoistuulta ja vähän vesisadettakin. Lisää harvinaisuuksia on siis tiedossa. 

Pikkulepinkäinen suosii lämpimiä paikkoja. 

Järripeipot saapuivat myös aikaisin etelään. 

Amiraaleja runsaasti maastossa

Lämmintä syyskesää riittää. Aurinkoisina päivinä amiraaleja näkyy paljon niin pihoissa kuin puutarhoissakin. Amiraalit ovat persoja mädille omenoille ja erilaisille syöttihoukuttimille. Suruvaipat viihtyvät samoilla apajilla ja joukkoon voi eksyä isonokkosperhosiakin, joita on tavattu enemmälti pääkaupunkiseudulla. Vaeltajista vaaleakeltaperhoset kehittävät paikallisia kantoja, syyskuussa kannattaa tarkastella apilapeltoja. Yöaikaan isot ritariyökköset ovat hyvin edustettuina lajivalikoimassa. Puuntuhoojien ja kiitäjien toukkia näkee ryömimässä mitä erilaisimmissa paikoissa koteloitumispaikkaa etsien. Ja hirvikärpäset ovat valloillaan metsissä. 

Taivaanvuohi Halikonlahdella.

Lintumaailmassa syysmuutto on täydessä vauhdissa. Punavarpusista ja satakielistä valtaosa on muuttanut pois kaakkoa kohti. Pajulinnut, tiltaltit, kertut ja ruokokerttuset tankkaavat ruovikoiden pensaissa jatkaakseen matkaansa välietapille Keski-Eurooppaa kohti. Lintuja on ollut ruovikoissa huomattavasti vähemmän viime vuoteen verrattuna. Bongareita ovat kiinnostaneet Utön saarelle uusi ja maamme kuudes ruostekurkkusirkku, joka on jäänyt sulkimaan ja piilottelemaan kallioiden halkeamiin. Töyhtökiuru on vetänyt matkailijoita Kustavin Isokarin majakkasaarelle. Ennen sorsanmetsästyksen aloitusta Porissa viihtyy edelleen nokisorsa, Helsingissä amerikanhaapana ja ruskosotka Salossa. Kierteleviä jalohaikaroita ja riuttatiiroja lentelee rannikkovyöhykkeellä. 

Nuori pikkulepinkäinen rengastajan kädessä. 

  

Päivät lyhenevät ja yöt viilenevät

Syksyä kohti mennään. Pimeys tulee aikaisemmin ja aamuöisin on jo selvästi viileämpää. Auringon paistaessa päiväsaikaan on tosin edelleenkin varsin lämmintä. Päiväperhosia on mukavasti liikkeellä. Amiraaleja ja suruvaippoja lentelee pihapiireissä, ojan ja pellon varsien keltakukkaisilla pientareilla lepattelee erilaisia hopeatäpliä, lanttu- ja sitruunaperhosia. Keisarinviittojen lomassa voi nähdä harvinaisempia etelänhopeatäpliäkin Raaseporissa. Kannussinisiipi on ollut yllättävän runsaslukuinen tänä vuonna. Laji tekee vielä yhden polven syyskuulle. Kirkkonummella tavattiin ruskokultasiipi, tulokaslaji on ottamassa jalansijaa maassamme. Runsastuva laji on myös tammisirppisiipi, jota tulee valolle jalopuumetsiköissä. Keltaritariyökkönen jatkaa niin ikään levittäytymistään. Metsistä löytää kehrääjäperhosten toukkia mustikka- ja sieniretkillä.

Pikkutikka on mukava yllätys Halikonlahden ruovikoissa.

 

Lintupuolella bongareita sai liikkeelle Nivalan rääkkähaikara heinäkuun lopulla, edellisestä bongattavana olleesta linnusta oli ehtinyt kulua jo 34 vuotta. Ruskosotka viihtyy edelleen Salon Omenojärvellä, nokisorsa Porissa ja amerikanhaapana Helsingissä. Lintujen pesinnät alkavat olla kutakuinkin ohi. SSP-paikoilla on ihmetelty lintujen vähyyttä. Nyt määrät ovat alkaneet nousta, mutta jäädään kuitenkin selvästi jälkeen viime vuoden lukemista. Elokuulle tultaessa punavarpuset ovat jo hävinneet reviireiltä. Pajulinnut ja tiltaltit aloittavat muuttonsa kerttujen tapaan varhain heinäkuun lopulla. Ruovikoissa lymyilee nuoria pajusirkkuja ja kymmenittäin ruokokerttusia, vähälukuisimpina myös muita kerttusia. Tiaisten vähyyden huomaa joka paikassa. Silloin tällöin verkkoihin eksyy myös Halikonlahden rantametsissä pesivä pikkutikka. Viiksitimalit kiertelevät laajalti Viurilanlahden pohjukkaa pitkin. 

 

Nuori lehtokerttu on asultaan vaatimaton. 

  

Lintujen laulukausi vielä jatkuu

Heinäkuu on ollut sään puolesta epävakaista, mutta lämpenee nyt joksikin aikaa lähes hellelukemiin. Lintujen laulukausi jatkuu, vaikka monilla lajeilla pesinnät ovat jo ohi. Tiaisilla ja pikkuvarpusilla sekä rastailla on kakkospesyeet meneillään, joskin pesintöjä on selvästi vähemmän kuin aiemmin keväällä. Energiaa kuluu poikasten hoitamiseen. Mustarastaat laulavat ja sepelkyyhkyt huhuilevat metsänreunoissa, kukkuipa käkikin vielä heinäkuun alussa. Salon Halikonlahden altailla ruoko- ja rytikerttusten ja pajusirkkujen konsertti on yhä kuuluvaa ja joukkoa täydentää punavarpusen haikea vihellys. Kaupungin tervapääskyjen jälkikasvut ovat taivaalla vasta loppukesästä. Muutolle lähdetään jo melko pian elokuun puolivälissä.  

Nuori satakieli on asultaan kirjavan täplikäs. 

Sisämaan seurantapyyntiprojektit (SSP) ovat tuottaneet joillekin huikeita tuloksia, ei niinkään määrä vaan laatu. Siikajoen Tauvossa kuitattiin samana aamuna Suomen ensimmäinen kultakulmasirkku ja maamme toinen pikkupajusirkku, itäsiperialaisia harhailijoita. Kukaan muu niitä ei sitten varmuudella nähnytkään kuin rengastaja itse. SSP-paikkoja on ympäri Suomea noin viitisenkymmentä erilaisissa biotoopeissa. Halikonlahdella nuoria ruokokerttusia lymyilee ruovikoissa pajusirkkujen kera. Pajulintujen ja tiltaltin ilmestyminen jo nyt viittaa aikaisempaan syysmuuttovireeseen. Vanhat sulkivat pajulinnut ovat aika surkean näköisiä, mutta lentävät kuitenkin yllättävän hyvin. Viime vuonna altaalla rengastetusta pensaskertusta tuli uusi kontrolli. Viikolla isohaarahaukka on saanut porukkaa liikkeelle Turun puolessa, milloin Kaarinassa, Mynämäellä ja Topinojalla kiertelevänä. Havainnot lajista ovat runsastuneet viime vuosina ympäri vuoden. 

Tavallinen pajusirkkukoiras rengastajan kädessä.