torstai 15. helmikuuta 2024

Kevätlaulua ja urpiaisparvia

Talvi jatkuu, vuoroin kovaa pakkasta ja lauhaa nollakeliä. Linturintamalla on ollut siten varsin hiljaista rariteettien kohdalla. Samat Lappeenrannan mustakaularastas ja Kemijärven idänturturikyyhky sinnittelevät ruokinnoilla. Kun aurinko sattuu paistamaan, on sillä jo vaikutusta. Räystäiltä alkaa vesi tippua ja joihinkin paikkoihin plussakelillä alkaa muodostua vähäisiä pälvipaikkoja. Hiljaisuuden rikkoo lintujen kevätlaulu, joka on vilkastunut viime aikoina. Tiaiset, tikat, peippolinnut ja pöllöt soidintavat entistä enemmän. Tällä hetkellä näkyvin luonnonilmiö on kuitenkin urpiaisten runsaus ruokintapaikoilla. Niitä voi olla kerääntyneenä parhaimmille paikoille jopa satamäärin. Paljon niitä myös rengastetaan ympäri Suomea. Iloinen sirkutus on mukavaa luonnonmusiikkia. 


Vanhalla koirasurpiaisella on punertavaa sävyä. 


Tikli on värikäs ja korea peippolintu. 


sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Pihabongausviikonloppu lauhassa säässä

Tammikuun lähestyessä loppuaan pakkaset hellittivät Lounais-Suomessa ja saatiin annos lauhaa säätä. Lumen pinta putosi huomattavasti. Osa ruokintapaikan linnuista kaikkosi metsiin. Linnut ovat aloittaneet aktiivisemmin kevätlaulunsa, mm. korpit, pöllöt, tiaiset ja turkinkyyhkyt soidintavat päivittäin. Salon Halikonlahdella lapinsirkku ja valkoselkätikka ovat edelleen olleet paikalla. Ruokinnoilla käy vilske, sillä tiaisten lisäksi automaatilla ja sen alla käy keltasirkkuja, pikkuvarpusia, tiklejä, urpiaisia ja viherpeippoja. Varpushaukka ja isolepinkäinen vaanivat pienempiään. Myyriä ja metsähiiriä vilistää tuon tuostakin. Lauhaa edeltävällä pakkasjaksolla Suomessa nähtiin ainakin neljä lunnia, joista yhdelle kävi köpelösti poliisin ammuttua sen, vaikka ei olisi ollut mitään aihetta. Samat rariteetit ovat vakiintuneet maamme eri ruokintapaikoille eli idänturturikyyhky Kemijärvellä, viitatiainen ja pikkusirkku Helsingissä sekä mustakaularastas Lieksassa. 


Turkinkyyhkypari Salon keskustassa.


Keltasirkku ad koiras kädessä. 


Mustarastas ad naaras lähikuvassa.


lauantai 6. tammikuuta 2024

Talvilinnut ruokinnoilla

Alkuvuosi jää mieleen paitsi ennätyspakkasista myös monista talvehtivista lapinsirkuista, joita on jäänyt Lounais-Suomeen keltasirkkuparviin ja ruokintapaikoille. Kireät pakkaset laittavat lintujen elintoiminnot koville, ylimääräiset pyrähdykset edestakaisin ja stressit lisäävät kuolemia. Monet lintuharrastajat, niin erilaiset pinnabongarit kuin kuvaajatkin eivät tunnu ymmärtävän, että ruokintapaikat on jätettävä rauhaan -20...-30 asteen pakkasilla. Jatkuva tuntien seisoskelu ja ravaaminen näiden läheisyydessä ei ole suotavaa. Tämä koskee ihan jokaista. Selityksiä löytyy mitä monenlaisia. Myös viestittelyä on syytä rajoittaa, jotta linnut selviävät.  


Lapinsirkku on jäänyt talvehtimaan Halikonlahdelle.


Lapinsirkun valkea vatsapuoli erottuu sirkkuparvesta.


Talitiainen ihmettelee lapinsirkkukoirasta. 


Pienimmät ruokailijat isojen välissä. 


Salon Halikonlahdella valkoselkätikkakoiras on vakiintunut alueelle vuosittain. Naaraan kanssa hengailu voisi ounastella jopa pesintää jonnekin lähiseudulle. Piekanoita päivystää entiseen malliin. Myyriä ja hiiriä vilisee maastossa yhä aktiivisesti. Ennuste tosin povaa myyräkantojen romahdusta kevättalvella. Saalistuspaineet ovat kovat monesta suunnasta. Pakkaset eivät ole pikkulintujen ainoa murhe. Etenkin lapinharakat ovat taitavia saalistajia ja nappaavat sini- ja talitinttejä ruokintapaikoilta. Ampu-, tuuli- ja varpushaukat vaanivat pikkulintuja parvista nopealla yllätystaktiikalla vaihtelevalla menestyksellä.


Valkoselkätikkakoiras rungon yläpuolella.


Pysyy valkoselkätikka oksan alapuolellakin. 


Ruokintapisteen eri lajistoa. 


Koskikara Salon Häntälänkoskella. 

 

Koskikarat ovat karaistuneita avantouimareita. Niitä pulahtelee ainakin Perniön Teijolla ja Halikon Häntälänkoskella. Perniön Asemalla pelmahtelee suuri peippolintuparvi, jossa on satoja tiklejä, joukossa myös hemppojakin. Pikkuvarpuset tulevat mielellään ruokinnoille parhaimmillaan useiden kymmenien yksilöiden parvissa. Keskitalvella urpiaiset ovat myös tulleet maaruokinnoille sirkkujen seurassa. 


maanantai 1. tammikuuta 2024

Uusi vuosi vaihtui kireissä pakkasissa

Vuosi vaihtui hyytävän kylmissä merkeissä, etelässäkin liki -20 asteen lukemissa aamulla. Maisematkin ovat talvisen lumisia mantereella. Tammikuun ensimmäisenä päivänä lintuharrastajat ovat perinteisesti liikkeellä sankoin joukoin säästä riippumatta. Salon Halikonlahdella ja Joensuun kartanon puistossa oli mukava setti talvilintuja. Heti aamusta Halikonlahden puhdistamontien päässä raidoissa naputteli vierekkäin kaksi valkoselkätikkaa sekä koiras että naaras. Yleensä vain koiras on näyttäytynyt ruokinnalla naaraan ollessa jossain muualla. Tali- ja sinitiaiset sekä pikkuvarpuset ovat ruokinnan vakiovieraita. Punarinnat ovat kadonneet ruokinnoilta. Joensuun kartanon suuressa keltasirkkuparvessa kähmyilee lapinsirkku, joka näyttäytyi tänään vain harvoille valituille. Samoin kävi eka ekaa bongareille toisissakin lapinsirkkupaikoissa. Myyriä ja hiiriä on yhä paljon ja se näkyy petolintujenkin määrissä. Halikonlahdelta löytää hiirihaukkoja ja piekanoja talvehtimasta, Rikalan pelloilta tuulihaukan ja Muurlasta edelleen hiiripöllön. Viime syksyn ennätysmäisen vaelluksen jäljiltä kuusitiaisia löytyy yhä metsäruokinnoilta. Myös pähkinänakkeleita käy pähkinöitä popsimassa sekä Salossa että Turussa. 


Kuusitiaisia jäi vaelluksen jäljiltä metsäruokinnoille. 

Muualla Suomessa bongauskohteina ovat olleet pidempään viihtyneet Lieksan mustakaularastas, Kemijärven idänturturikyyhky, Helsingin pikkusirkku ja viitatiainen sekä pääkaupunkiseudun muutamat tunturikiurut. Isohaarahaukka oleili joulunpyhiin asti Ahvenanmaan Brändössä. Kymmenien bongareiden matka Iin tornipöllökaksikkoon päättyi tylysti hylsyilyyn. Linnut, lopulta vain toinen, kävivät öisin hevostallin sisällä lämmittelemässä ja saalistamassa kolmisen viikkoa, kunnes häipyivät paikalta taikka menehtyivät koviin pakkasiin. Tämä on usein koitunut talvehtivien tornipöllöjen kohtaloksi meillä. Tornipöllöllä on pieni kanta lähimmillään meitä Etelä-Ruotsissa. Monet havainnot ovatkin painottuneet syksyisin länsirannikolle. Loppuvuodesta kannattaisi tarkastaa laajemmin latoja ja eläintalleja. 


Kovat pakkaset olivat monille punarinnoille liikaa. 


keskiviikko 6. joulukuuta 2023

Linnut ovat kovilla pakkasissa

Marraskuun lopulta alkoi todella kylmä pakkasjakso. Lumipeitettä on tullut lisää. Kaamos on meneillään pohjoisessa. Linnut ovat kerääntyneet ruokintapaikoille. Monipuolinen ruokinta vetää puoleensa perustinttien lisäksi pikkuvarpusia, tiklejä, viherpeippoja, punatulkkuja, keltasirkkuja, joitakin punarintoja, enemmälti mustarastaita ja käpytikkoja sekä pikkuharvinaisuuksista valkoselkätikkoja. Myyriä vilistelee paikoin hyvin, ilmankos alueella on useita piekanoja. Ruokintapaikat houkuttelevat myös pikkulintujen saalistajia kuten isolepinkäisiä ja varpushaukkoja. Fasaanit ovat taas kanahaukkojen mieleen. Yölläkään ei saa olla rauhassa, sillä huuhkaja voi napata pahaa-aavistamattoman rusakon. Ihmetellä saattoi Salon Halikonlahdella tiltalttien, kuningaskalastajien ja liejukanan sinnittelyä hyytävässä säässä joulukuun alkupuolelle asti. Pääkaupunkiseudulla tapaa pikkusirkkua, viitatiaista ja mustakaularastasta. Kovin harvinaisuus lienee isohaarahaukka, joka tavattiin vastikään Ahvenanmaan Brändössä. Suomen Turun kauppatorilla jouluisissa tunnelmissa häärii pinnakelvoton töyhtökiuru. On hyvä muistaa, että purevissa pakkassäissä linnut joutuvat koville, ohjeistuksia liikkumiseen ja kuvaamiseen ei anneta turhan päiten. Hyvää itsenäisyyspäivää! 


Kuningaskalastaja on harvinainen talvehtija. 


Pikkuvarpuset ovat valloittaneet ruokinta-automaatin.


Valkoselkätikkakoiras viihtyy Halikonlahdella. 


Tali- ja sinitiaiset ovat olleet pakkasten armoilla. 


tiistai 21. marraskuuta 2023

Talvi kolkuttelee ovella

Sää kylmenee lähipäivinä. Lounaisin Suomi on tosin vieläkin lumeton, mutta joet ja altaat ovat paikoin jäätyneet. Marraskuun alusta puoliväliin saakka tali- ja sinitiaiset liikehtivät vilkkaasti, nyt ruokintapaikoilla meno on hiljentynyt ja vakiintunut. Pikkuvarpusesta tuli oma kontrolli Salon Halikonlahdelta v. 2014 pesäpoikasesta, se taitaa olla ikäennätys tästä lajista! Valkoselkätikkakoiras oli 125.rengastuslajini ja heti perään harmaapäätikkakoiras samaan verkkoon. Molemmat nuoria lintuja. Olipa hieno päivä. Peippolinnuista lähinnä viherpeipot ja tiklit alkavat etsiytyä ruokinnoille, jotka kannattaa aloittaa viimeistään nyt talven ajaksi.


Valkoselkätikkakoiras rengastajan kädessä. 


Harmaapäätikalla on voimakas ääni. 


Vuodenpinnabongareilla on kova vauhti päällä. Kärki on jo 310 lukemissa ja tunturipöllöä on taas toistamiseen tarjolla. Viimeiseltä viikolta on ilmoitettu mustakaularastas Helsingistä, mäntysirkku Kemistä, suula Savonlinnasta ja Suomen myöhäisin sitruunavästäräkki Helsingin Lauttasaaresta. Pöllöjä on ilmaantunut pääkaupunkiseudulle ja lounaisimpaan kolkkaan. Liikkeellä on ollut etenkin hiiri- ja lapinpöllöjä. Myyriä on täällä etelässä niille tarjolla. 


lauantai 4. marraskuuta 2023

Mustaa maata ja pimeää talviajan alkua

Lounaisin Suomi on edelleen lumeton, synkkää ja pimeää vesisadepäivinä. Lapissa taas kovaa pakkasta ja lumisateita. Suomi on pitkä maa. Osa omenapuista, vaahteroista ja hieskoivuista on vieläkin vihreässä lehdessä. Syksy on ollut eriskummallinen. Tätä kirjoittaessani Salon seudulla on jälleen leutoa ja vesisadetta. Yöperhosia on yhä liikkeellä, mm. tunturimittareita näkee istuskelemassa pylväillä ja puiden rungoilla. Lintupuolella marraskuussakin on ollut katsottavaa. Hangossa on viihtynyt tunturihaukka ja Utöhön saatiin uusi laji mandariinisorsa, joka viipyi saaressa vain yhden päivän. Utöstä löytyi heti perään seuraavana päivänä phoenicuroides alalajin mustaleppälintu, kaunis koiras. Kovin linturariteetti ruostesiipirastas löytyi Lapin perukoilta Inarin Ivalosta. Kolmisen viikkoa jäisiä marjoja pihapiirissä mutustellut rastas ei löytynyt enää tänään usean porukan etsinnöissä -20 asteen lämpötilassa. Yhtä salolaista hemmoteltiin elämänpinnalla, itse olin nähnyt lajin kahdesti Suomen maankamaralla. Itäisiä rastasharvinaisuuksia on ilmaantunut muuallekin Lappiin kuten mustakaularastas Sodankylään. Myöhäisiä viivyttelijöitä ovat Huittisten tiibetinhanhi, joka on ollut tänäänkin paikalla, samoin kirjokerttu ja eilen keltavästäräkki Helsingissä. Muista myöhästelijöistä mainittakoon Raision pensaskerttu ekana päivänä. Jurmossa on havaittu lokakuun viime päivinä tuttua rarisettiä kuten harjalintu, ruskouunilintu ja tulipäähippiäinen. Talvilintulaskennat ovat meneillään, reiteiltä voi löytyä jotakin mukavaa. Pihapiirien rasvapötköt houkuttelevat etupäässä sini- ja talitiaisia sekä pikkuvarpusia. Silloin tällöin tulee tikkojakin kuten harmaapäätikka, josta lähtee äärettömän kovat desibelit rengastuksessa, mustarastas tulee hyvänä kakkosena.

 

Ruostesiipirastas Ivalossa. Kuva: Janne Riihimäki.


Harmaapäätikkakoiras rengastajan kädessä. 


sunnuntai 15. lokakuuta 2023

Tulvaa ja tikkoja

Viime päivinä Halikonlahdella on saatu kokea ennätysmäiset tulvat. Syysmyrskyt ovat puhaltaneet voimalla merivettä Satamakadun yli, tie Vuohensaareen on osin poikki, samoin esteetön polku Timalitornille. Parkkipaikoista ei ole tietoakaan. Sadetta on tullut todella paljon. Maisema on muuttunut näiltä osin myös merenlahdeksi. Tällaista luonnonnäytelmää ei ole koettu aikoihin. Ensi viikolla on onneksi luvassa poutaisempia ja kylmempiä säätyyppejä. Ruska on valloillaan, mutta samaan aikaan on myös täysin vihreitä lehtiä samoissa puulajeissa. 


Pohjantikkakoiras tukkipinoilla Salossa.


Lintujen ruokintaa voi siten aloitella. Talipallot, rasvapötköt ja kuoritut auringonkukan siemenet tekevät kauppansa, samoin pähkinät, joita närhet piilottavat metsän kätköihin. Tammenterhot ovat myös närhien himoruokaa. Pihlajanmarjoja on kovin vähän tarjolla, rastaille ja tilhille kelpaavat yleensäkin punaiset mutta myös mustamarja-aronian marjat. Omenoita nokkivat erityisesti mustarastaat, mikäli niitä haluaa pihaan houkutella. Puupinoilla viihtyvät tikat, joita tänään saatiin ihastella Salon rautatieasemalla, mm. pikku- ja pohjantikkaa, kumpikin koiraita. Tukkipinoja on tuotu ja kasattu sen verran paljon, että tikat pysyvät ruoka-apajilla luultavasti pidempäänkin. 


Pikkutikka naputteli pohjantikan kaverina. 


tiistai 3. lokakuuta 2023

Leuto lokakuu päättymässä vähäksi aikaa

Syyskuun lopulta lokakuun alkuun on vallinnut poikkeuksellisen leuto syyssää. Loppuviikosta on kuitenkin tulossa muutos, kun yöt kylmenevät tuntuvasti etelässäkin. Ruska ei ole vielä etelässä parhaimmillaan. Hyönteissyöjälinnutkaan eivät ole ikuisesti täällä, vaan valtaosa muuttaa eteläisiin ilmansuuntiin, pääosissa nuoret linnut. Viivyttelijöitä on kuitenkin riittänyt. Salon Halikonlahden ruovikoissa 1.lokakuuta verkkopyynneissä havaittiin mm. 7 ruokokerttusta ja 5 rytikerttusta, kun kahta päivää myöhemmin kirjattiin enää yksi ainoa rytikerttunen. Pajusirkkuja tulee verkkoihin 15-25 yksilöä ja tiltaltteja kymmenkunta per kerta. Viiksitimalit ovat alkaneet kierrellä ruovikoissa lokakuulle tultaessa. Aamuisin on vilkasta rastasmuuttoa. Samoin punarintoja tiksuttelee hämärissä ruovikon pensaikoissa. Peukaloisia ja rautiaisia on tupsahdellut vain harvakseltaan.


Korea viiksitimalikoiras Marjan kädessä.


Peukaloinen on pirteä tuttavuus. 

Syyskuun lopulla ruovikon eteläisimmästä linjasta löytyi kaksi vaeltavaa kuusitiaista, joita on ilmoitettu tuhansittain monesta paikasta rannikoilta. Kurpat laskeutuvat pienille lätäköille, 1.10. kuitattiin mm. jänkäkurppa. Peltomyyriä vilistelee päivänvalossakin, ilmeisesti sen perässä saalistellut isolepinkäinen oli uusi rengastuslajini. Lintutiedotuksen lajeista voisi mainita kirjokertun Tampereelta, pari kashmirinuunilintua Helsingistä ja Turusta, isokirvisen Utöstä, pari aro- ja sepeltaskua sekä punakottaraisen Ruskolta. Haarahaukkoja on lennellyt pääkaupunkiseudulla vielä lokakuun puolella. Ja Turun töyhtökiuru jatkaa oleskeluaan satama-alueen ruderaatilla. Viime päivinä on kuulunut ja näkynyt hanhi- ja kurkimuuttoa. Lintupaikat hiljenevät, mutta aina kannattaa retkeillä. 


Vanha isolepinkäiskoiras oli eksynyt verkkoon. 

 
Jänkäkurppa laskeutuu toisinaan pieniin lätäköihin. 

tiistai 19. syyskuuta 2023

Halikonlahden verkkopyynnin satoa

Salon Halikonlahden jätevedenpuhdistamon altailla on otolliset olosuhteet monille hyönteissyöjälinnuille. Koko kesän ja alkusyksyn ruokokerttusten rengastusmäärät ovat ylittäneet jo yli 500 yksilön. Myös rytikerttusia on tullut noin 60 yksilön verran. Acroista kuitattiin yksi rastaskerttunen ja kaksi viitakerttusta, sen sijaan samannäköistä luhtakerttusta ei ensimmäistäkään. Pajusirkkukanta on vahva, saldo tällä hetkellä yli 130 yksilöä. Punavarpuset muuttivat jo heinäkuun puolivälin jälkeen. Pari viiksitimalia näkyi alkukesästä ja nyt syyskuussa kiertelevänä laajalla alueella Viurilanlahden pohjukassa. Elo-syyskuussa altailla on saalistellut arviolta kymmenkunta kehrääjää. Atrappipyynnin aikana syyskuun puolivälissä ilmestyivät ensimmäiset Lapin sinirinnat, tunturikoivikoiden solistit. Viime maanantain kylmän yön jälkeen hyönteissyöjien määrissä on tapahtunut selvää vähenemistä, talvehtimisalueet kutsuvat. Lämpimät säätyypit ovat tosin viivästyttäneet lähtemistä. Altailla on runsaasti ravintoa, sääskiä, kovakuoriaisia, yöperhosia, kirvoja, vaaksiaisia, hämähäkkejä ym. Öisin ruovikoiden yllä lentelee lepakkoja, ainakin korvayökkö on tullut määritettyä. Syksymmällä lajisto vaihtuu ja tilalle tulevat tali- ja sinitiaiset, ylilentävät peippo- ja rastasparvet sekä tiltaltit. Ilman verkkorengastuksia ei olisi aavistustakaan, millaisista määristä on kyse. Niin paljon pikkulinnut piileskelevät pensaikoissa ja ruovikoissa. Altailla pujahtelee myös peltomyyriä, jotka houkuttelevat paikalle mm. lehto- ja sarvipöllöjä. 


Nuori sinirintakoiras kädessä.  


Sinirinta pyrstö levitettynä. 


Rautiaiskaksikko kuvattavana.


Vaikka peukaloinen on pieni, se painaa tiltalttia enemmän.