lauantai 2. heinäkuuta 2022

Helteen päiväperhosia

Kolmikymppiset hellepäivät alkavat olla toistaiseksi päätöksessään. Aurinko porottaa tosi kuumasti. Nesteet ovat vähissä itse kultakin. Päiväperhoset yrittävät hyödyntää hiekkateiden pinnasta ravinteita ja suoloja. Haihtuvat kuralätäköt vetävät päiväperhosia puoleensa. Juhannuksesta lähtien haapaperhoset ovat lennelleet aktiivisesti etenkin Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Myös pihlaja- ja ritariperhosia on ollut liikkeellä mukavasti. Samaa ei voi sanoa rutikuivasta Lounais-Suomesta. Paraisilla on sentään bongattavissa ja kuvattavissa isoapolloja, jotka ovat normaalia lentoaikaa vähän etuajassa. Ohdakkeita on vielä hyvin vähän kukassa, siksi apollot ovat aika levottomia eivätkä pysähdy kuin hetkeksi. Niiden lentoa on kuitenkin upeata seurata. Apollojen seurassa tapaa jo uunituoreita keisarinviittoja ja nokkosperhosia. Helmihopeatäpliä voi niin ikään nähdä hiekkateiden varsilla. Metsän laiteilla tapaa puolestaan ruskeita papurikkoja. Sinistä väriä hohtavat häiveperhoset ovat vasta tulollaan. Hyönteistietokannassa on vasta pari havaintoa. Ilmaa raikastavia sateita odotellaan. Se tekisi luonnolle, kasveille ja hyönteisille erityisen hyvää.


Helmihopeatäplä kuumalla kärrytiellä.

Isoapollo kaikessa komeudessaan.






perjantai 24. kesäkuuta 2022

Lapin retki 17.-23.6.

Pe 17.6. Pohjoisen matka alkoi edellispäivänä yötä vasten autojunalla Helsingistä Ouluun. Pysähdyspaikkoja olivat Kemi ja Keminmaa, joissa ei tehty kummempia havaintoja. Iltapäivällä suuntana oli Rovaniemen Louevaaran maisemat usean huonokuntoisen hiekkatien takana. Sinipyrstöjä ei kuulunut eikä näkynyt pikaisella käynnillä. Pari kuukkelia lehahti nopeasti polun yli kuusikon kätköihin. Matkan varrella näkyi auroraperhonen ja mustatäplähiipijä metsäkurjenpolvien värittämillä tien reunustoilla. Valkoviklo piti kovaa metakkaa maastopoikasten ollessa jossakin lähettyvillä. Päivästä väsyneenä varasin majoituksen Rovaniemen Ounasvaaran mökkikylästä aamiaisen kera.


Sompionjärventien suomaastoa.


Riekkokoiras Pyhä-Nattasen polulla.



Palovartijan tupa Pyhä-Nattasen huipulla. 


 
Avarat maisemat avautuvat Pyhä-Nattaselta.

La 18.6. Aurinko paistoi aamusta alkaen. Niinpä autolla liikkeelle kohti Sodankylää. Pönttötarkistuksissa Tankavaarassa oli pienet leppälinnun poikaset, jotka jätin paluumatkalle rengastuksia varten. Vuotsossa naukuva kuukkeli jatkoi nopeasti matkaansa luppomännikössä. Hetken päähänpistosta kohteeksi valikoitui Pyhä-Nattaset, jossa en ollut vieraillut yli 30 vuoteen sitten GTK:n ekskursion. Sompiojärventien p-paikalta lähti parin kilometrin mittainen polku kohti palovartijan tuvan huippua. Heti alussa riekkopariskunta kähmyili varvikossa ja paljon ei olisi puuttunut, että olisi kokonaan kävellyt ohi metrin päästä lintuja huomaamatta. Ihan mukava elämys. Myös tällä reitillä kuului etäinen kuukkeli. Itse Pyhä-Nattasen huipulta avartui mahtavat näköalat kauas. Mitään lintuja ei kuitenkaan näkynyt. Takaisin tullessa samat riekot käkättivät tutulla paikallaan. Sompiojärven hiekkatiellä näkyi kolmaskin riekko, kaunis koiras, ylittämässä tietä suolle. Ohjelma oli kiireinen ja siksi piti ehtiä vielä Inarin puolelle Kutturantien kultakioskille Kafea Gufihtariin lepäilemään hetkeksi ja syömään maittava ateria. Pihamaalla pesi pöntössä leppälintupari. Lapintiaista ei ollut pesivänä takavuosien tapaan. Kahvila on auki klo 18 asti ja on tiistaisin suljettu. Päätieltä on matkaa 16 km hyväkuntoista hiekkatietä pitkin. Tutustumisen arvoinen paikka kohdata kullankaivajia ja kuunnella jorinoita. Illalla oli vielä lyhyt käynti Kaunispäällä, jossa pikkukuovi varoitteli ja ensimmäiset lapinnokiperhoset olivat jo lennossa. Kurjenkanervat kukkivat värikkäästi. Majoittuminen oli perinteisesti Laanilan savottakahvilassa edullisilla hinnoilla. Yöttömän keskiyön vaellus Kiilopään huipulle ei tuottanut kiirunaa yrityksistä huolimatta. Kohde on nykyään yksinkertaisesti liian suosittu ympäri vuorokauden. 


Kiilopään polkua laelle asti.


Lapintiainen Neljän Tuulen Tuvan ruokinnalla.


Lapintinttiemo pöntön suulla.



Taviokuurnia, koiras ja naaras lintulaudalla.


Su 19.6. Laanilasta köröttelin Ivaloon, jossa oli ensimmäinen bongauskohde, lapinuunilintu. Se oli hyvin äänessä aamupäivällä Tolosentiellä. Aiemmin Urupään kohdalla otin talteen vastikään autoon törmänneen riekkokoiraan, jolle löytyi myöhemmin oikea osoite. Etelästä tultaessa Inarin Ukonjärventiellä pöntössä pesi ensimmäinen lapintiaispariskunta. Niitä löytyi myöhemmin lisää muualta Inarista päivän aikana. Poikueet olivat suuria. Ainakin Inarissa näyttäisi lapintiaisen pesinnät onnistuneen hyvin viimevuotisen huonon kesän jälkeen. Itselleni kertyi 52 rengastusta 10 emosta ja 42 poikasesta. Lapintiaisten pesinnät olivat hieman toisia pönttöpesijöitä edellä, mikä tarkoittaa sitä, että juhannusviikonlopulla on havaittavissa jo lentopoikasia maastossa. Toivoniemen polulla kuului kuukkelin ääntä ja maanrajassa ruokaili kaksi naaraspukuista taviokuurnaa. Pesiviä lapintiaispareja löytyi pari kappaletta. Seuraavat kaksi yötä vietettiin Inarin Kaamasessa Neljän Tuulen Tuvalla. Ruokinnoilla kävi melkoinen vilske, illalla ikkunan takaa havaitsin kaksi taviokuurnaa, lapintiaisen ja tundraurpiaisen mainitakseni.


Tundraurpiainen on ollut ruokinnalla koko kesäkuun.


Kapustarinta, tunturien haikea viheltelijä.


Keräkurmitsa Nuvvus-Ailigas.



Keräkurmitsa sama paikka eri värit.


Ma 20.6. Aamiaisen aikana klo 8 jälkeen lintulaudoilla käväisi neljä taviokuurnaa ja kaksi lapintiaista. Päivän suunnitelmana oli Utsjoen kierros jokivartta pitkin. Karigasniemen Piesjängällä oli kuulopuheiden mukaan varsin vaisua, vain yksi tunturikihupari ja ei edes lapinsirkusta havaintoa. Sinirintojakaan ei liiemmälti reissussa näkynyt. Inarijoentien varrella järripeipot varoittelivat kiivaasti, kun kaksi kuukkelia seurasi vierestä. Seuraavaksi oli vuorossa Nuvvus-Ailigas, jossa aikaa vierähti kolmisen tuntia. Tiettyjen tunturilajien löytämiseen sai tehdä tosissaan töitä. Ylösnousussa sepelrastas kävi ruokailemassa avoimesti ylängöllä. Yksinäinen tunturikihu lensi lakialueen ohitse. Ennen mastoa kaksi keräkurmitsaa juoksenteli edessä, näistä toinen oli varsin erikoisen värinen, liekö talvipuvussa vielä. Kiiruna löytyi lopulta kiviröykkiöltä. Arka koiras otti siivet alleen ja hävisi laaksoon. Tunturissa oli varsin vilpoisaa, lintuja ja hyönteisiä kaiken kaikkiaan hyvin vähän. Tenon varrella retken ainoa piekana kaarteli rinteessä, jossa myös lauloi sepelrastas. Illaksi paluu Neljän Tuulen Tuvalle lepäämään ja syömään. 


Pesimättömiä tunturikihuja hengailee parvissa.

Tenon vartta Nuvvuksella.


Norjan tunturien lumihuippuja.


Utsjoen kirkkotuvat.


Ti 21.6. Aamun aikana tuvan nurkilla näkyi yksi kuukkeli, kahdeksan taviokuurnaa, varpunen, kaksi lapintiaista ja yksi hömötiainen, jota ei ole paljon Tiiraan ilmoitettu. Vihervarpusia kävi ruokinnoilla varsin runsaasti urpiaisten, viherpeippojen ja järripeippojen kera. Myös pari punatulkkua vieraili laudoilla. Pohjoinen Lappi oli jätettävä taakse ja auton nokka kohti Kuusamoa. Vastusgoahtissa näkyi jälleen kuukkeli ja pesiviä lapintiaisia. Pitkän ja uuvuttavan ajomatkan päätteeksi Kuusamo häämötti klo 16 jälkeen. Sää lämpeni kesäisiin lukemiin. Aika oli hyödynnettävä tarkoin. Nopeasti perusvarustus mukaan ja kävely raskasta nousua Valtavaaran laavulle. Sen yläpuolella lauloi heleästi nuori sinipyrstö. Harmi ettei ollut sinistä vanhaa koirasta. Ylöspäin tähystellessä huomasin ritariperhosen leijailevan pienten kuusten latvojen tasalla. Takaisin tullessa lauloi toinen sinipyrstö Konttaisennoron yllä. Pohjansirkkupaikat eivät tuottaneet tulosta Tiiran vihjeistä huolimatta. Jalat olivat aika puuduksissa rehkinnän jälkeen. Majapaikaksi valikoitui Rukan Arctic Zone viidennen kerroksen hulppeilla näköaloilla. Tässä hurahti myös seuraavakin yö. 


Järripeippo on kaunis Lapin lintu.


Sinipyrstö Kuusamon Valtavaaralla.


Valtavaaran kynttiläkuusimaisemia.


Ke 22.6. Aamun heikossa sateessa tilhi taiteili rakennuksen räystäällä. Puolen päivän jälkeen sää lämpeni ja poutaantui +20 asteen lukemiin. Pohjansirkkuun alkoi jo usko mennä, kunnes Jaurasesta löysin laulavan koiraan vähän eri paikasta kuin mihin se oli ilmoitettu. Hyvällä maastosilmällä laji hoitui lopultakin. Kuinka ollakaan, pohjantikka kilkutteli aivan lähellä bonuksena. Pari huonokuntoista suonokiperhosta oli lennossa. Rukalta ei löytynyt virtavästäräkkiä. Muu päivä kuluikin sitten ostospaikoissa, toimistotöissä ja lepäillessä. 


Kuukkelit eivät pysähtyneet juuri kuvattaviksi.


Pohjansirkkukoiras laulavana Kuusamossa.


Näkymä Valtavaaralta Konttaiselle.


To 23.6. Retken viimeisenä päivänä satoi reippaasti vettä aina iltapäivään asti. Vasta Rovaniemellä sää poutaantui ja aurinko paistoi, mutta tuuli oli varsin navakkaa. Ennen keskustaan tuloa lehtokurpan maastopoikanen kyhjötti tien laidassa. Linnun toinen siipi oli katkennut. Pohjoisessa liikkujille kannattaa tarkkailla muitakin kuin poroja. Etenkin Kuusamossa pienet porolaumat ja porotokat olivat alinomaa tienkäyttäjien riesana. Nopeus siis sen mukaan. Sääsket ajoivat jatkuvasti porot tielle, jossa kävi tuulen henkäys ja liikenteen virta. Iltapäivä kului napapiirillä puukko-ostoksilla ym. ja ilta autojunan odottelua ja lastausta Rovaniemeltä Tampereelle. Lapin retki oli tässä päätöksessään. Kuviakin tuli ihan mukavasti.


   



sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Loppukevään antia

Kesän alku häämöttää. Kottaraisilla on Utössä jo lentopoikueet. Valkoselkätikkanaaras on yhä sinnikkäästi saaressa. Tikka naputtelee leppiä ja pihlajia, siirtyy levottomasti paikasta toiseen ja rummuttaakin välillä. Mielenkiintoista nähdä, miten pitkäksi aikaa jää saareen. Viikolla havaittiin viiriäinen pariin otteeseen. Lintua oli kuitenkin mahdotonta löytää uudelleen. Loppuviikosta sumu haittasi olennaisesti näkyvyyttä merelle. Lintujen muutto pysähtyi kuin seinään. Kuikkamuuttoa oli sentään jonkin verran. Yölaulajista luhta- ja rytikerttuset sekä satakielet olivat aktiivisia. Pikkulepinkäisiä oli ilmestynyt katajikkoihin. Sorsalinnuista näkyi pari harmaa- ja ristisorsaa sekä jouhisorsakoiras. Kiisla jäi itseltäni väliin. Morsinko ja pölkkyruoho kukkivat paraikaa. Jurmossa mennen tullen lenteli pikkutiira. Mantereelta voisi poimia Kouvolan tundraviklan, joka lähti eilisiltana muutolle ja Helsingin keltahempot. 


Sumuinen näkymä Utöstä. 


Harmaasieppo muistuttaa kulkurajoituksista. 


Valkoselkätikkanaaras on viihtynyt pitkään saaressa. 



Lapintiira väijyy tolpalla. 



Kottarainen kurkkaa pöntöstään. 


Meriharakka tonkii rakkolevävallia. 


keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Toukokuu on linturarien aikaa

Vaikka lämpimiä päiviä on toukokuussa ollut vähän, on lintufaunassa koettu sitäkin enemmän pikkurariteetteja. Listalta löytyy useita kattohaikaroita, kiljukotkia, isohaarahaukkoja, niittysuohaukkoja, isovesipääskyjä, ruostepääskyjä, ruokosirkkalintuja, sitruunavästäräkkejä, sepelsieppoja, tulipäähippiäisiä, keltahemppoja ja tänään Kökarissa komea yhdeksän yksilön mehiläissyöjäparvi. Ruskosotka sinnittelee edelleen Salon Omenojärvellä. Ensimmäiset sinipyrstöt lauleskelevat Itä-Suomen metsissä. Utössä toukokuu on ollut hyvää aikaa, saarelle uusina lajeina tulivat arokiuru ja valkoselkätikka, joka oli ainakin vielä eilen saaressa. Nummikirvinen piipahti nopeasti Enskärissä. Edellisestä vierailusta ehtikin kulua jo lähes 30 vuotta. Pienimuotoista venebongausta aiheutti Jurmon pikkukiuru, joka viihtyi monen muun hyönteissyöjälinnun tavoin poltetulla nummella varsin näkyvästi. Espoon Laajalahdella rantakurvi oli hankalasti bongattavissa. Oulussa viivähti keväällä hyvin harvinainen nunnatasku. Viikko sitten pääkaupunkiseudulla saatiin ihailla nuorta arokotkaa raadon kimpussa. Kaikkea sitä löytyy. Viime päivinä maisema on vihertynyt ja lehdittynyt valtavasti. Voikukat ja tuomet kukkivat. Lintujen pesinnät ovat joillakin lajeilla jo hyvin pitkällä. Kottaraisilla on poikaset jo lähtökunnossa. Tiaiset ja pikkuvarpuset odottavat vuoroaan pinkaista maastoon. Salon seudun lehtopöllöillä meni erityisen huonosti. Ei yhtään onnistunutta pesintää, kylmiä munia tai vain reviirillä oleskelua erityisen huonon ravintotilanteen vuoksi. Yölaulajien joukko on monipuolistunut. Salon seudulla voi kuulla kehrääjiä, pensassirkkalintuja, satakieliä, luhta- ja viitakerttusia sekä ruisrääkkiä mainitakseni. 


Haahkapari köllöttelee ulkosaariston kallioilla.


Tulipäähippiäinen Espoon Elfvikissä. Lintu tulee lähelle,
   mutta ei vahingossakaan oikein päin kuvaajan kannalta.   



sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Tornien taistosta Utöhön

Toukokuulle on tullut paljon uusia saapujia lisää. Aktiivisimmat linturetkeilijät ovat ylittäneet jo 200 lajia tälle vuodelle. Kovimmista lajeista viikolla on havaittu mm. pikkukotkia ja amerikanmustalintuja. Ruskosotka on pitkään viihtynyt Salon Omenojärvellä. Pikkurareja edustavat katto- ja mustahaikarat, lukuisat punakaulahanhet, isohaarahaukka, harjalintu, sitruunavästäräkki, lampiviklo, avosetti ja sepelsieppo mainitakseni. Eilen kisattiin koko maassa Tornien taisto. Salon Halikonlahden torneista havaittiin 72 lajia. Sää oli varsin kolea. Timalitornista plokattiin luhtakana, viisi lapasotkaa, törmäpääsky ja turkinkyyhky. Pian tuli kuitenkin lähtö Utöhön. Saaresta oli löytynyt aamupäivällä arokiuru, uusi laji Utölle. Venetaksi oli siis järjestettävä pikimmiten. Kymmenen hengen porukka lähti Nauvon Pärnäisistä klo 14.30 ja olimme perillä saaressa nopealla veneellä tunnissa. Sadekin oli sopivasti loppumassa. Arokiurubongaus onnistui melko pian hautausmaan luota. Lintu lennähti Mörttilän jäteasemalle, jonne se jäikin ruokailemaan. Kiitokset löytäjille ja tiedon välittämisestä! Muuttohaukka teki samaan aikaan hienon ohilennon läheltä. Saaressa olisi ollut hysyjä ja kehrääjä, mutta niitä kaikkia emme ehtineet havaita. Illalla oli Turun pohjoispuolella Pöytyällä edelleen hyvin bongattavissa kattohaikara. Sekin hoitui samalla reissulla ennen Saloon tuloa.


Kattohaikara Pöytyän sänkipellolla iltavalossa. 
 

Keltavästäräkki Salon Halikonlahdella. 





lauantai 23. huhtikuuta 2022

Pääsiäisen jälkeen hyvin lämmintä

Pääsiäisestä aina eilispäivään asti vietettiin keväisen lämpimiä päiviä. Lumet lähtivät aukeilta paikoilta ja jäät sulivat paikalleen, tulvapeltoja muodostui runsaasti. Näissä näkyi kurkia, joutsenia, hanhia, kahlaajia ja naurulokkeja. Viime päivinä harvinaisuuksista on näkynyt molempaa sorttia haarahaukkaa, amerikantavi, kiljukotka, mandariinisorsia, kyhmyhaahka, pussitiainen, tulipäähippiäinen ja sokerina pohjalla mustakaulauikku Espoon Laajalahdella. Västäräkit ovat yleistyneet, kirjosieppoja ja käenpiikoja on jo pöntöillä. Päiväperhosista auroraperhosia on jo nähty. Raita kukkii paraikaa. Se vetää puoleensa etenkin herukka-, neito-, nokkos- ja sitruunaperhosia. Isonokkosperhosten esiintyminen keväällä tietää meille kesäksi uutta sukupolvea. Feromoneilla on hämmästyttävä vaikutus. Riikinkukkokehrääjä ilmestyi Halikossa jonkin ajan kuluttua houkuttimelle pörräämään. Valitettavasti oikeaa naarasta ei vain ollut tarjolla. Kevät on kiireistä aikaa. Sulkamittarien parittelutkin alkavat olla ohi tältä keväältä tammimetsissä. Valko- ja sinivuokot kaunistavat lämpimiä metsänaukioita. Ensimmäiset sammakot ja sisiliskot ovat tulleet esille. 

 

Lapasorsakoiras on korean värinen. 


Liejukanat ovat saapuneet kosteikoille. 


Pieniriikinkukkokehrääjä Halikossa. 


Sitruunaperhoset vierailevat raidan kukilla. 

torstai 14. huhtikuuta 2022

Alkuviikon Utön retkeilyä

Huhtikuun puoliväli lähestyy ja sää alkaa lämmetä tuntuvasti ensi viikolla keväisiin lukemiin. Ulkosaaristossa Utössä oli vielä varsin vilpoista, tosin kevätauringossa UV-säteily on jo varsin voimakasta, mikä näkyy kasvoissa. Aamuisin pohjoistuulella staijatessa pitää olla runsaasti lämmintä vaatetta yllä. Maanantaina 11.4. laivamatkalla Nötön satamassa uiskenteli eka mustakurkku-uikku, paluumatkalla keskiviikkona niitä oli jo neljä yksilöä. Myös sääksi kaarteli Nötön saaren yllä. Tulopäivänä saaressa näkyi kaksi mustaleppälintua luotsiaseman ympäristössä, tiltaltti, luotokirvinen ja luhtakana itärannassa sekä yksinäinen tilhi Enskärissä mainitakseni. Porukkaa oli odotettua vähemmän, koska hotelli oli kiinni aina pääsiäiseen saakka noroviruksen vuoksi, jolta ei ollut Jurmokaan välttynyt. 


Näkymä itäosasta majakkamäelle päin. 


Tyllit ovat jo reviireillään. 

Tiistaina oli edellispäivän tapaan selkeä sää ja tuuli lännestä 5 m/s. Ruokkeja viiletti eteläkärjen ohi länteen noin 60 yksilöä, mustalintuja ynnättiin tuhatkunta, muutamia merikihuja, yksinäinen muuttava kaakkuri ja kuikka sekä päivällä ylilentävä punajalkaviklo. Muista kahlaajista yhytettiin lehtokurppa männyn alta, taivaanvuohet soidintelivat itäniityllä, luotsiasemalla näyttäytyi naaraspukuinen mustaleppälintu ja kolme kangaskiurua. Kurki kaarteli edestakaisin saaren päällä. Saareen tupsahti toistakymmentä naakkaa, saman verran muutti kuoveja. Närhi lepatti varsin korkealla Ormskärin päällä, mihin oli aikeissa mennä. Aamupäivän kohokohta oli koiras sepelrastas, joka löytyi Enskärin rivitaloalueelta pihlajasta ja hävisi melko pian kahden mustarastaan kanssa. Kesnäsissä tarkkailimme varista, joka oli saalistanut rantakäärmeen ja ahmi herkkupaloja kallionpinnassa. Päivällä oli sen verran lämmintä, että neitoperhonen ja suruvaippa liihottelivat auringonpaisteessa. Retkipäivä päättyi puoli kymmeneltä, kun huuhkaja näyttäytyi Kobbanin  kallioilla. 


Suruvaippa Kattrumpanin heinikossa.


Tummassa kuvassa suopöllö lentää horisontissa.


Kolmas päivä keskiviikko alkoi pöllöilyllä. Aamukuuden jälkeen suopöllö lenteli Kesnäsin yllä, laskeutui hautausmaan taakse ja jatkoi sieltä matkaansa Ormskärin suuntaan. Staijipaikalta havaitsimme toisen suopöllön kaukana ruokkisaaren yllä ja myöhemmin päivällä vielä kolmas sama pöllölaji Kesnäsistä saaren eteläpuolelta länteen. Mustalintuja muutti saaren editse yli 2000 yksilöä. Tänäänkin näkyi merikihuja, luodolla yksi ristisorsa, kaksi harmaasorsaparia, yli 50 ruokkia ja pari pilkkasiipeä. Iltapäivällä ennen laivan lähtöä jalkapallokentällä hyppeli kaksi mustaleppälintua, joista toinen oli vanha koiras, varsin kaunis kuvattava kohde, vaikka jäteastian pöntön kannella kävikin. Petomuutto oli vaisua jääden pariin hiirihaukkaan. Rantakäärmeitä kurkisteli kivenkoloista ja paistatteli auringon lämmössä. 


Meriharakka ruokailee itärannassa.


Mustaleppälintu koiras jalkapallokentällä. 



sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Muuttolintuja saapuu tasaiseen tahtiin

Vaikka lumikuurot ovat säestäneet maisemaa ja kevät ei näytä millään etenevän, on muuttolinnuilla kuitenkin painetta saapua Suomeen. Eilen koettiin Salon Halikonlahdella mainio lintupäivä, kun Joensuun peltojen yllä havaittiin rusko- ja sinisuohaukkoja, suopöllö, sääksi ja muuttohaukka saalis kynsissään. Viisi kuovia ja kivitasku olivat myös pelloilla. Viurilanlahden jäällä lepäili pari selkälokkia ja Vaisakonsalmessa ui kolme punasotkaa. Tänään oli muuttorintamalla selvästi hiljaisempaa, muutama metsäviklo, punakylkirastaita, pyrstötiainen ja pitkään piilossa pysytellyt ja paikallisia lintumiehiä juoksuttanut pikkulokki, joka lopulta löytyi uudestaan Salonjoelta veneenlaskupaikan tuntumasta. Puhdistamon kentällä oli harvinaisen paljon pajusirkkuja yhtä aikaa, noin viitisenkymmentä yksilöä. Muualta Suomesta poimittakoon Hangon avosetit jälleen kerran. Halikonlahden altaat ovat aina vaan jäässä. Peippojen laulu raikaa metsissä ja turkinkyyhkyt huhuilevat kaupungin kortteleissa. 


Pikkulokki Salonjoessa uimassa. 

Kaksi selkälokkia jään reunalla.


Naurulokki Salon Moisionkoskessa. 


torstai 7. huhtikuuta 2022

Takatalven lintuja

Alkuviikon takatalvi pysäytti kevään etenemisen lähes totaalisesti. Monilla lajeilla nähtiin paluumuuttoa ja suuria kertymiä etelään. Mm. kiuruja, kottaraisia ja töyhtöhyyppiä kerääntyi parviksi samoille sulille pelloille. Myös kurkiparvia muutti toissailtana etelään. Ruokintapaikoilla näkyi joukoittain mustarastaita ja peippoja. Virtavästäräkkejä on saapunut vuolaisiin koskipaikkoihin ympäri Etelä-Suomea. Salon Halikonlahden puhdistamon laskuojassa pyrähtelee tavallinen västäräkki pajusirkkujen ja niittykirvisten kera. Sorsia, hanhia ja joutsenia on edelleen kymmenittäin Halikonjoen suulla. Harmaahaikarat vaanivat kaloja jään reunalla. Kuolleiden vesilintujen kimpussa häärii variksia ja merikotkia. Harvinaisuuksista mäntysirkkunaaras käy yhä Kirkkonummen ruokinnalla. Maanantaina Haliaksella käväisi viisi avosettia. Takatalvi antaa periksi ensi viikolla, jolloin on luvassa jo huomattavasti lämpimämpää säätä. Lintujen kevätmuutto käynnistyy ripeästi uudelleen. 


Västäräkki Salon Halikonlahden puhdistamon laskuojassa.

Halikonjoen suulla sulassa mm. sorsia ja harmaahaikara.



maanantai 28. maaliskuuta 2022

Hanhia ja joutsenia pelloilla

Hanhia ja joutsenia näkyy miltei kaikkialla. Ainakin Lounais-Suomen pellot ja merenlahtien pohjukat ovat vetäneet puoleensa etenkin laulujoutsenia, kanadan-, meri-, metsä- ja tundrahanhia, joukossa on myös ollut tavanomaista enemmän arktisia lyhytnokkahanhia ja pikkujoutsenia, harvinaisimpana Eurajoen punakaulahanhi ja Porin pikkukanadanhanhi. Kaupunkien liepeille ovat ilmestyneet kaakattavat valkoposkihanhiparvet. Sorsalintuja alkaa pikku hiljaa kerääntyä sulapaikkoihin. Silkkiuikkuja löytää jo avonaisimmista vesistöistä. Lunta ja jäätä on metsissä vielä varsin paljon. Talvinen näkymä ei haittaa kangaskiuruja, jotka tulevat muutolta suoraan lauleskelemaan pesimäreviireille. Satojen bongareiden massabongaustapahtuma koettiin Porissa, jossa tuloksetta etsittiin usean kuukauden paikalla ollutta pimitettyä tornipöllöä.  


Laulujoutsenia Halikonjoen suulla. 


Valkoposkihanhia Turun Ruissalossa. 


Tundrahanhia lennossa. 



Töyhtöhyyppä värjöttelee aamupakkasella.