Halikonlahden verkkopyynnin satoa

Salon Halikonlahden jätevedenpuhdistamon altailla on otolliset olosuhteet monille hyönteissyöjälinnuille. Koko kesän ja alkusyksyn ruokokerttusten rengastusmäärät ovat ylittäneet jo yli 500 yksilön. Myös rytikerttusia on tullut noin 60 yksilön verran. Acroista kuitattiin yksi rastaskerttunen ja kaksi viitakerttusta, sen sijaan samannäköistä luhtakerttusta ei ensimmäistäkään. Pajusirkkukanta on vahva, saldo tällä hetkellä yli 130 yksilöä. Punavarpuset muuttivat jo heinäkuun puolivälin jälkeen. Pari viiksitimalia näkyi alkukesästä ja nyt syyskuussa kiertelevänä laajalla alueella Viurilanlahden pohjukassa. Elo-syyskuussa altailla on saalistellut arviolta kymmenkunta kehrääjää. Atrappipyynnin aikana syyskuun puolivälissä ilmestyivät ensimmäiset Lapin sinirinnat, tunturikoivikoiden solistit. Viime maanantain kylmän yön jälkeen hyönteissyöjien määrissä on tapahtunut selvää vähenemistä, talvehtimisalueet kutsuvat. Lämpimät säätyypit ovat tosin viivästyttäneet lähtemistä. Altailla on runsaasti ravintoa, sääskiä, kovakuoriaisia, yöperhosia, kirvoja, vaaksiaisia, hämähäkkejä ym. Öisin ruovikoiden yllä lentelee lepakkoja, ainakin korvayökkö on tullut määritettyä. Syksymmällä lajisto vaihtuu ja tilalle tulevat tali- ja sinitiaiset, ylilentävät peippo- ja rastasparvet sekä tiltaltit. Ilman verkkorengastuksia ei olisi aavistustakaan, millaisista määristä on kyse. Niin paljon pikkulinnut piileskelevät pensaikoissa ja ruovikoissa. Altailla pujahtelee myös peltomyyriä, jotka houkuttelevat paikalle mm. lehto- ja sarvipöllöjä. 

Nuori sinirintakoiras kädessä.  

Sinirinta pyrstö levitettynä. 

Rautiaiskaksikko kuvattavana.

Vaikka peukaloinen on pieni, se painaa tiltalttia enemmän.  

Isoliitäjää ja keisarikotkaa

Viikon sisällä on lintubongareilla ollut vauhti päällä. Keisarikotka ilmestyi takaisin Salon Halikonlahdelle ja sitä on bongattu Viurilanlahden pohjukasta puissa lepäillen ja ylväästi kaarrellen ja lentäen Joensuun kartanon päällä ainakin kolmen päivän ajan. Samaan aikaan tuli Suomen pinna isoliitäjästä, joka ei todellakaan ollut odotuslistalla oleva laji. Paikka sisämaan järvi Mänttä-Vilppulan Ukonselkä. Suuri kiitos on annettava paikallisille venekuskeille, jotka jaksoivat nonstoppina kuljettaa lintubongareita kaukana ulapalla olevan linnun luokse. Tätä kirjoittaessani lintu on ollut paikalla jo neljättä päivää. Isoliitäjä on varsin kesy ja seuraa veneitä, joista tarjotaan ruokaa. Muista rareista voisi mainita Kangasalan harjalinnun, Jurmon avosetin ja Oulun tundraviklan. Salon Halikonlahdella on viihtynyt käsittämättömän suuri haarapääskyparvi, jossa on ollut noin 1000 yksilöä. Joensuun kartanon tukkipinoilla ja risukasoissa on lymyillyt kaksi sinirintaa ja neljä lapinkirvistä. Kuningaskalastaja on lennellyt Halikon- ja Salonjokea pitkin edestakaisin.

Sinirintakoiras piilottelee risukasassa. 

Uusi Suomen pinna isoliitäjä uimassa.

Suuri haarapääskyparvi Salon Halikonlahdella. 

Sää poutaantumassa

Etelän sateet alkavat vihdoinkin olla ohi. Jatkossa on luvassa suhteellisen lämmintä säätä syyskuulle. Sieniä on maastossa runsaasti. Revontuliakin ennustetaan näkyvän lähiöinä. Puutarhoissa amiraalit käyvät ahkerasti mädäntyneillä omenoilla. Ampiaisia ja hyttysiä on liikkeellä yhä vaan. Puuntuhoojan toukkia ryömii poluilla ja teiden varsilla. Valorysät houkuttelevat mm. vihreitä jaspisyökkösiä. Syksy alkaa hiipiä, yöt ovat jo todella pimeitä. Syyskuun ensimmäisenä päivänä illalla nähtiin taivaalla komea ja värikäs sateenkaari. Lintumaailmassa Saloa on ilahduttanut viime päivät nuori karikukko, ulkosaariston värikäs kahlaaja, joka on viipynyt Satamakadun pengertiellä pelottomana jo kolmatta päivää. Niin ikään usean päivän Valkeakoskella on viihtynyt nuori mustahaikara, joka korkealle ulottuvien lentonäytösten jälkeen on kuitenkin palannut takaisin alas maankamaralle. Arosuo- ja punajalkahaukkoja on ilmoitettu useita yksilöitä. Viikon harvinaisin lintu valkoperäsirri käväisi Liminganlahdella. Turussa bongareiden suosikit mandariinisorsa ja töyhtökiuru ovat edelleen paikalla. 

Nuori karikukko Salon Satamakadulla.

Nuori mustahaikara Valkeakoskella.

Keisarillista menoa

Elokuun 29.päivä jäi mieleen monella tapaa. Salon Halikonlahden SSP-jakson viimeinen pyynti oli käsillä. Tuttuun tapaan verkkoja laitettiin ylös hämärissä ennen aamuryntäystä. Ensimmäisellä kierroksella odotti mukava yllätys, kun nuori kehrääjä oli mennyt verkkoon. Siitä oli jo näköhavaintoja aiemmin. Ruokokerttusten määrä ei edelleenkään pudonnut mitenkään merkittävästi parin viikon takaisesta pyynnistä. Klo 10 mennessä alkoi hiljentyä ja lajisto jäi aika vaisuksi, sen sijaan päiväsummassa mentiin taas yli sadan yksilön. Käsittelyjä oli 112 yksilöä, joista 107 rengastusta ja 5 omaa kontrollia. Vanhoja lintuja oli enää 4 yksilöä. Kertut ja pajusirkut olivat jo kateissa, tilalle tuli joitakin punarintoja ja tiltaltteja. Koko kaudelta tuli noin 900 lintua, joista 450 ruokokerttusta (50 %), seuraavaksi runsaimmat lajit olivat pajulintu 132, pajusirkku 88, rytikerttunen 51, hernekerttu 38 ja pensaskerttu 31 yksilöä. Lämpimät kiitokset kaikille osallistujille. 

 

Kehrääjä oli kesän viimeisen SSP-jakson avauslaji.

Juuri kun oli saatu aamun rengastussuma purettua, alkoi Timalitornin suunnasta 100 m päästä kuulua todella kovaa huutoa. Todellakin, sieltä Vuohensaaren suunnasta oli tulossa eilinen keisarikotka merikotkat adjutantteina. Nopea singahtaminen tornin juureen ja näky oli aivan majesteettisen uskomaton, upea iältään 2-kv linnulta näyttävä keisarikotka kaarteli arvokkaasti matalalla pään yläpuolella. Onneksi oli sentään kiikarit matkassa, kameran puuttumista vain harmiteltiin. Monien hylsyjen jälkeen tämäkin laji on nyt elämänpinnoissa. Kiitos Jannelle oikeasta ja ripeästä tilanteen haltuun otosta ja kuvien ottamisesta. Kotka jäi pyörimään lahden pohjukkaan ja syöksyi Halikon Joensuun kartanon metsikköön, missä korpit hermostuivat oudosta tulijasta. Lopulta keisarikotka nousi uudelleen ilmaan ja poistui ison porukan silmissä katveeseen, otti korkeutta ja lähti etelän suuntaan. Näin Salossa. Samaan aikaan Raisionlahdelta ilmoitettiin mehiläissyöjä, joka viipyi muutaman tunnin paikalla. Vaikka itse en sinne ehtinytkään, kun oli muut velvoitteet, on syytä kritisoida kasvavan lintuharrastajajoukon määrityksiä. Kun lintu on kaukana, näkyy vain huonosti ja vähän aikaa, ei ole kokemusta riittävästi ja pinnapaineet kovat, kelpaa pinnaksi käyttäytymiseltään ja lentotavaltaan sinne päin oleva lintu. Malttia määrityksiin ja opiskelua. Kaikille kuitenkin löytämisen iloa, mukavaa retkeilyä ja kuvaamisia jatkossa.

Keisarikotka Salon Halikonlahdella. Kuva:Janne Riihimäki.

   

Avosetti Salossa

Elokuu on jo puolivälissä ja kesä hiljentynyt monin tavoin. Lintuinfluenssa on puhuttanut eri puolilla Suomea vesilintujen ja raadonsyöjien parissa. Samoilla alueilla muuhun linnustoon maa-alueilla sillä ei ole ollut vaikutusta. Yöt ja aamut ovat varsin kosteita jo elokuussa. Öisin on paljon yöperhosia lennossa, kehrääjät ovat hyönteispyynnissä Halikonlahden poluilla. Suomelle on saatu uusi perhoslaji Synopsia sociaria, Virojoelta. Rysäpyynnit eivät ole tuottaneet ainakaan minun kohdallani mitään erikoisuuksia heinä-elokuun aikana. Muut ovat saaneet lyijykatkoyökköstä, Agrotis bigramma, joka on loikkari. Eriväriset ja -kokoiset ritariyökköset lentelevät paraikaa aktiivisesti. 

Avosetti Salon Satamakadun lätäkössä.

Tänään avosetti laskeutui Salon Viurilanlahden pohjukkaan, mistä se siirtyi Satamakadun varteen puhdistamoalueen lätäköille pidemmäksi aikaa. Joillekin tuli Salon ja elokuun pinna. Viime aikoina elokuun rarilistaa ovat täydentäneet arotasku Helsingissä, kiertelevät riuttatiirat, haarahaukka Topinojalla, arokotka Torniossa, ruskosotka Omenojärvellä, arohyyppä Loviisassa ja pari päivää Siikajoella piipahtanut valkosiipitiira ja Salon Viurilanlahdella saalistellut mustatiira. Varsinainen megaylläri oli kuitenkin Suomelle uusi lintulaji ruskosuula, joka löytyi 7.elokuuta Suomenlahdelta vartioalus Turvan kannelta, mistä se siirtyi bongarien harmiksi iltaa ja yötä myöten Silja Serenaden vapaamatkustajaksi Tukholmaan. Sinne asti lintu selvisikin heikossa kunnossa. Ruotsissa lintu otettiin talteen, mutta kuoli lopulta. Ruotsalaiset lintubongarit ehtivät nähdä sen satamassa. Se on aina näin päin hannuhanhien kohdalla.

 

Nuori rastaskerttunen kädessä. 

Salon Halikonlahden SSP-verkkopyynnissä kiirettä on riittänyt. Koko kesän ajalta on kertynyt lähes 800 lintua, joista pelkästään ruokokerttusia on ollut vajaat 400 yksilöä. Hyvänä kakkosena pajulintu yli 120 kpl ja kolmanneksi eniten pajusirkkuja noin 90 kpl. Viime pyynnissä päivän stara oli nuori rastaskerttunen, samalla tuli kesän toinen viitakerttunen. Nuoria rytikerttusia on nyt ilmaantunut toistakymmentä per kerta. Kerttuja on alkanut liikehtiä entistä vilkkaammin, kymmeniä herne- ja pensaskerttuja, sen sijaan lehto- ja mustapääkerttuja on ollut vain muutamia. Ensimmäiset pikkulepinkäiset istuskelevat verkkotolpilla. Viimeiset satakielet varoittelevat pajupensaissa. Punavarpuset häipyivät heinäkuun puolivälin jälkeen, nehän lähtevät pitkälle muuttomatkalle Kaakkois-Aasiaan, mm. Intiaan.

 

Tummia perhosia liikkeellä

Heinäkuu on keskikesää. Aamuisin on jo kosteaa alavilla mailla. Lintujen laulukuoro on harventunut. Halikonlahdella mustarastas, lehtokerttu, pajulintu, pensassirkkalintu ja kerttuset laulavat sentään vielä. Nuoria lintuja on paljon puhdistamon altailla, erityisesti ruokokerttusia, pajusirkkuja ja pajulintuja. Kerttuja ja tiaisia alkaa liikkua pensaissa aktiivisemmin. Luhtakana röhkii osmankäämikössä ja ruovikon seasta kuuluu joskus viiksitimalin ääntä. Kahlaajat ovat syysmuutolla ja lieterannat täyttyvät eri sirrilajeista. Raririntamalla samat lajit toistuvat päivästä toiseen. Arohyyppä Sotkamossa, avosetit Lieksassa ja Hangossa, viirusirkkalinnut Forssassa ja Raahessa, vm. paikassa myös kenttäkerttunen. Ruskosotka hengailee yhä Salon Omenojärvellä. Kesäpäivä Kangasalla on punapäänarskun mieleen. Riuttatiirat kiertelevät tuttuun tapaan Helsingin ja Hangon väliä.

Haapaperhonen on ollut runsas tänä vuonna. 

 

Perhoset pitävät lämpimistä ja aurinkoisista päivistä. Kesäkuun lopun haapaperhoset ovat vaihtuneet häive- ja pikkuhäiveperhosiksi. Perhoset lentävät matalalla hiekkateillä ja pysähtyvät hetkeksi lämmittelemään, kunnes jatkavat taas lentoaan vähän matkaa. Papurikkoja ja metsänokiperhosia, keisarinviittoja ja apolloja tapaa kukkaisilla paikoilla. Yöperhosia lentelee paljon, lähinnä tavallisia mittareita, kiitäjiä ja yökkösiä. Perhosbaari kannattaa perustaa nyt, jos haluaa pihapiiriinsä eloa ja väriloistoa. Baariaineksiin soveltuvat ylikypsät hedelmät ja marjat, sokeripitoiset nesteet, olut ja punaviini kunkin maun mukaan.

 

Pikkuhäiveperhonen koiras auringon otossa.

Juhannuksen jälkeistä lämpöä

Kesäkuussa on ollut mukavan lämmintä, paikoin jopa polttavan kuumaakin päivisin. Aivan viime päivinä helpotusta ovat tuoneet paikalliset sadekuurot. Kesä on jo pitkällä. Halikonlahdella on tavattu yhä kuolleita naurulokkeja, joiden kuolinsyyksi on varmistunut lintuinfluenssa. Halikonlahden altaiden ruovikoissa lymyää jo ruokokerttusten lentopoikasia samoin kuin sinitiaisen ja pajusirkun tämän kesän nuorisoa. Lintujen laulukonsertti jatkuu, käki kukkuu ja kehrääjä surisee, altailla punavarpunen ja lehtokerttu laulavat aktiivisesti. Yölaulajista pensassirkkalintu sirisee aamupäivälläkin ja on välillä hyvin näkyvissäkin ruohostossa. Pikkuvarpusilla on toinen pesintä menossa, viime viikolla tapahtui muninta. Ruokokerttusten rengastusmäärä on noussut jo yli 60 yksilön. Rytikerttusia on ollut vaatimattomasti 7 yksilöä eikä ainuttakaan kontrollia niissä. Kirjosiepoilla poikasia on jo maastossa osan ollessa vielä pöntöissä. 

Pensassirkkalintu sirisee päivälläkin.

Nuori pajusirkku rengastajan kädessä.

Lapissa taidetaan rengastaa yli 1000 lapintinttiä tänä vuonna, pöntöttäjiä on tullut lisää ja poikueet ovat olleet suuria 6-10 poikasta. Metsämyyrälajeja on ollut Itä-Lapissa sen verran mukavasti, että sieltä kantautuneiden tietojen mukaan helmi-, hiiri- ja suopöllöjä pesii jonkin verran. Muutoin tuntureilla on ollut niukkaa meininkiä. Ennen juhannusta perhosmiehet lähtivät tuntureille ja totesivat päiväperhosten kuten tunturikeltaperhosen, hopeatäplien ja lapinnokiperhosen lähteneen liikkeelle. Salon Halikonlahden itärannalta valorysääni eksyi harvinainen yöperhonen sirkkuyökkönen Conisania luteago, jota on tavattu tulokkaana lähinnä Virolahti-Örö väliltä. Itä- ja Kaakkois-Suomesta on ilmoitettu runsaasti haapaperhosia kuin myös ritariperhosia. Yksi ritari liihotteli Halikonlahden altailla amiraalin kera. Lintuharvinaisuuksia on riittänyt tasaisesti koko kesäkuun ajan. Arohyyppä jämähti Sotkamoon pidemmäksi aikaa, hanhikorppikotka poistui Högsåran kautta etelään, Utsjoella laulaa vieras Venäjältä taigauunilintu, käärmekotka asusteli muutaman päivän Imatralla ja Siikajoen Kullinkarilla viihtyy erittäin harvinainen kesävieras kääpiökerttu. Lisäksi tarjolla on ollut pikkuraria mustaotsalepinkäistä, keltahemppoa, tulipäähippiäistä, ruokosirkkalintua ja mustapäätaskua mainitakseni. Vuodenpinnakärki huitelee 264 lukemissa.

Ritariperhonen ohdakkeen kukalla.

Sirkkuyökkönen on tulokaslaji.

Rariteetteja ja poikueita

Kesäkuu on tarjonnut rariteetteja lintubongareille. Punakottarainen viihtyi kuun vaihteessa Salon Halikonlahdella. Nuori kuhankeittäjä vihelteli pari päivää Turun Ruissalossa. Yksinäinen kattohaikara piipahti Halikon kirkonkylässä ja jäi yöpymään katulampun päälle. Itä-Suomi sai aimo annoksen harvinaisuuksia kerralla, kun Suomen neljäs vihermehiläissyöjä vietti useamman päivän Kajaanissa maalaistalon tuomipensaassa, itse olin nähnyt sen aikaisemmin Kalajoella v. 1996. Suomen pinnakärki kuittasi tästäkin lajista eliksen. Samasta pensaasta löytyi vielä rusorintakerttu. Tätä voidaan pitää jo todellisena ihmeenä. Tästä muutaman kymmenen kilometrin päässä Sotkamosta löytyi taas arohyyppä. Kuhmossa ruostesorsa ja Pieksämäellä hanhikorppikotka, mitähän jäi vielä löytymättä. Tänään ilmoitettiin ensimmäinen lapinuunilintu Kolarista. Viimeisetkin kesälinnut ovat saapuneet. Kotoisimmissa maisemissa Salon Perttelissä laulaa tulipäähippiäinen ja Paimiossa pelloilla saalistelee niittysuohaukka. Jurmon-Utön väliä lenteli isohaarahaukka, jota on Turun puolessa nähty vähän väliä kesäkuun vaihteessa. Pääkaupunkiseudulla on ihasteltu mustapäätaskua. Viikolla sää lämpenee ja se tietää lisää rariteetteja. 

Isohaarahaukka Turun Topinojalla seuranaan korppi.

Kattohaikara yöpyi Halikon kirkonkylässä.

Lintujen poikasia on maastossa monen sorttia. Pönttölinnuista kottaraiset, pikkuvarpuset ja tiaiset mainitakseni. Kylmät yöt ovat huonontaneet pesimätulosta tuntuvasti. Lehtopöllöillä on ollut vain 2-3 poikasta viidessä pöntössäni. Ruovikoista kuuluu jo ensimmäisten pesästä lähteneiden pajusirkkujen piiskutusta. Västäräkit saattavat maailmaan poikueensa lähipäivinä. Pesä voi sijaita kummallisissa paikoissa eri rakenteissa. Kotikadun tervapääskyjen määrä on tuplaantunut viikon sisällä. Ilmatilassa lentää pörriäisiä, kärpäsiä, sääskiä ym. Perhosrysissä ei ole ollut mitään erityistä mainittavaa, vain alkukesän peruslajeja. Päivisin näkee lähinnä aurora-, kaali- ja neitoperhosia. Lohjalta voisi mainita rauhoitetun kalliosinisiiven. Silmäkiitäjä löytyi päivälevolta Halikonlahden ruovikosta polun varrelta, ihan mukava löytö. 

Viitakerttunen rengastajan kädessä.

 

Silmäkiitäjä päivälevolla ruovikossa.

Syreenit kukkivat, kesälintuja, kylmiä öitä

Toukokuu loppui varsin viileässä säässä. Päivälläkin on puhaltanut kylmä luoteistuuli. Yöt ovat olleet viileitä. Päivällä kun aurinko paistaa kunnolla pilvien takaa on sentään lämmintä hetken aikaa. Arktikaa ei Salon seudulla juuri näe, vain joitakin sepelhanhiparvia valui kovan myötätuulen turvin yhtenä aamuna. Rariteeteista keltajalkaviklo on saanut bongareita liikkeelle. Se asettui Hankoon pitkäksi aikaa. Turun Topinojalla on viihtynyt sekä isohaarahaukka että haarahaukka kattohaikaroiden kera. Keltahemppoja on ilmoitettu useasta paikasta. Utössä on nähty taas mehiläissyöjiä. Yölaulajien kirjo on monipuolistunut, viiriäisiä pypyttelee Pöytyällä ja Kemiönsaaressa. Mestarilaulajat luhta- ja viitakerttunen lurittelevat Salon jokilaaksojen pensaissa. Sepelsieppokoiras hengailee Pälkäneellä kirjosiepponaaraan kanssa. Olisiko sekapesintä luvassa, sen aika näyttää. Sinipyrstöjä saapuu lisää itäiseen Suomeen. Eksoottinen kuhankeittäjä on vihellellyt mm. Hangossa ja Helsingissä. Lintujen pesinnät eivät ole onnistuneet mitenkään kovin hyvin. Lehtopöllöillä on 2-3 poikasta, saaliina lähinnä rastaita ja varislintuja. Pikkuvarpusten pesintä Halikonlahdella on 1-2 viikkoa myöhässä aiempiin vuosiin verrattuna. Tervapääskyjä on saapunut vähän, vaikka kylmää jaksoa edelsi jopa helteinen sää. Sama koskee haara- ja räystäspääskyjäkin. Halikonlahden altailla käy kova konsertti, kun ruokokerttuset, punavarpuset ja satakielet laulavat aktiivisesti miltei tauotta yötä päivää. Luonto on kauneimmillaan, kun joutomaita koristavat keltaiset voikukat, pihlajat, syreenit ja tuomet kukkivat, punaiset mäkitervakot houkuttelevat niin päivä- kuin yöperhosiakin. Siitepölyä leijailee kaikkialla. Sadetta toivotaan vaan eipä näy näköpiirissä. 

Lehtopöllön poikasia pöntössä. 

Koiraspunavarpunen on värikäs lintu. 

Kesäkelit saapuivat

Viikolla on hikoiltu päivisin, lämpötila on kivunnut selvästi yli +20 asteen viime päivinä. Luonnossa kevät on edistynyt ripeästi. Vaahterat ja tuomet kukkivat, samoin kevätesikot kaunistavat joenrantaniittyjä. Päiväperhosia on ollut paljon liikkeellä, mm. neito- ja sitruunaperhosia, suruvaippoja, aurora- ja lanttuperhosia sekä vähälukuisempaa karttaperhosta. Lintumaailmassa Turun puolen bongarit saivat iloita amerikantukkasotkasta Kaarinan Järvelän kosteikolla. Ruskosotka puolestaan hengailee edelleen Salon Omenojärvellä. Ähtärin tulville tupsahti hyvin harvinainen siperiantavi, kolmas havainto maastamme, sellainen oli viimeksi bongattavissa Jyväskylässä toukokuussa 2011. Sepelsieppoja on ilmaantunut lämpimillä virtauksilla lisää lähinnä Hankoon ja lounaisimpaan ulkosaaristoon. Venäjän suunnalta saapuu nykyisin pieniä vihreitä keväisin, tällä kertaa taigauunilintu, joka nähtiin Paimiossa. Suomen kymmenes arohyyppä ihmetytti bongareita kolmen päivän ajan Sotkamossa. Tätä kirjoittaessani lintu löytyi uudestaan toisesta paikasta Sotkamosta. 

 

Ruokokerttusia tapaa yleisesti ruovikoissa. 

 

Pensaskerttu rengastajan kädessä.

Punavarpunen laulaa innokkaasti pajun latvassa.