tiistai 6. joulukuuta 2022

Valkoista maisemassa, lumisadetta ja tunturipöllö

Marraskuun tarjonta lintubongareille oli varsin vaisua. Kiljukotka pyöri Espoon Soukan maisemissa ja lunni plokattiin Porkkalan kärjestä harvoille valituille. Eteläinen Suomikin on saanut ohuen lumipeitteen. Talviralleja on käyty joulukuun alussa ja sen tuloksena Salon Halikonlahdelta löytyi yllätyslaji, ensimmäinen talvihavainto ruskosuohaukasta, joka viihtyi alueella pari päivää kierrellen. Sama lintu nähtiin kolmantena päivänä Hankoniemellä etelään päin muuttavana. Uudessakaupungissa lenteli pikkuruokki ja Helsingissä tänään etelänkiisla. Pääkaupunkiseudulla havaittiin joulukuun alussa vielä molemmat leppälintulajit. Varsinaisen kansainvaelluksen on saanut aikaan kuitenkin Muuramen tunturipöllö, jota ei ole kunnolla ollut bongattavissa vuosikausiin. Komea mustavalkoisen kirjava naaraspukuinen yksilö juhlisti 105.itsenäisyyspäivää. Arktisen alueen tunturipöllö lepäili lumisen hevostallin katonharjalla kymmenien lintubongarien iloksi. Lintu on oleskellut alueella jo viikonlopusta lähtien. Lintu oli luonnollisesti monen Keski-Suomeen autoilleen retkeilijän kuvauskohde ja siitä saatiin elämänpinnaakin. Mieleenpainuva elämys. 


Naaraspukuinen tunturipöllö Muuramessa.


Harakka ihmettelee kaukaa tullutta outoa tulijaa.



   

maanantai 14. marraskuuta 2022

Hiljaisempaa ja pimeämpää marraskuun aikaa

Marraskuussa valoisa aika on jo aika vähissä, vain noin aamukahdeksasta iltaneljään. Lintubongauksia ei ole ihmeemmin ollut tarjolla. Aavikkotasku viihtyi Hangossa kolmisen päivää. Kiljukotka on taas pyörinyt Espoon Soukan maisemissa, onkohan sama lintu kuin mitä viime talvena Porkkalassa ollut? Idänturturikyyhkyjä asettuu sinne tänne Itä- ja Pohjois-Suomeen loppuvuodesta. Salon Kiskossa piipahti harjalintu ja kuun alussa amerikanjääkuikka Imatralla. Vuodenpinnakeräilijöille 300 lajia on tänä vuonna tiukassa, mutta mahdollisuuksien rajoissa. Lauantaina 12.11. koettiin todella lämmin marraskuinen päivä, kun lämpömittari näytti monessa paikassa +14 astetta. Auringon paistaessa myös talvehtivia päiväperhosia havaittiin, kuten neito- ja nokkosperhosia sekä suruvaippoja. Varvikossa sammalpeitteen päällä horrostelevat sitruunaperhoset lähtevät niin ikään herkästi liikkeelle sopivissa olosuhteissa. Suppilovahveroita löytyy edelleen metsistä. Sisulla ja innolla haettiin pohjantikkaa Raisiosta, sen sijaan isänpäivän kunniaksi kuusikon latvoihin laskeutui muutamaksi minuutiksi kauniisti laulamaan taviokuurna. Mukava elämys tosiaan. 


Aavikkotaskunaaras Hangon Vedagrundetilla.


Aavikkotasku viihtyi Hangossa kolme päivää.


tiistai 25. lokakuuta 2022

Mustanmerenlokkia bongaamassa

Viikonloppuna tarkkasilmäinen lintuharrastaja löysi Helsingin Töölönlahden lokkiparvesta nuoren mustanmerenlokin. Siitä on tullut pullalokki kalalokkien tapaan ja pyörii aivan kesynä jaloissa. Tänään sadesäällä lintu pysytteli melko hyvin paikalla. Helsingissä viihtyy edelleen Pasilan palmukyyhky ja Vartiokylän turturikyyhky. Tulipäähippiäisiä löytyy aina vaan saarista joka syksy enemmän, Jurmo ja Utö ovat muodostuneet vakiopaikoiksi. Merkille pantavaa on voimakas taviokuurnien vaellus, joka on ulottunut Pohjanmaalle ja Keski-Suomeen asti. Hiiripöllöjä on alkanut valua pohjoisesta Lounais-Suomeen asti. Pikkujyrsijöitä ei kuitenkaan näytä silmämääräisesti olevan maastossa, aika näyttää, kuinka kauan pöllöt viihtyvät maisemissa. Pohjoisessa on jo lunta maassa, lehdet ovat varisseet puista ja pimeää on jo varsin pitkään. 


Mustanmerenlokki Helsingin Töölönlahdella.


  

sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Pikkumerimetso ja pieniä vihreitä

Pikkumerimetso säväytti lokakuussa lintubongareita. Niiltä, joilta se puuttui vielä heinäkuisen Siilinjärven jälkeen, ei puutu enää elämänpinnoista. Kuun alkupuolella lintu löytyi sateessa Espoon Hanasaaresta ja viihtyi myös Laajalahdellakin muutaman päivän häviten sittemmin muualle. Kuinka ollakaan, ilmeisesti sama lintu löytyi tällä viikolla uudestaan Kotkan Kyminsuusta ja on paikalla tänäänkin tätä kirjoittaessa. Laji istuskelee mielellään jossakin risun päässä matalassa vedessä. Kokoero tavalliseen merimetsoon on huomattava. Kaikkea muutakin mukavaa on ollut liikkellä. Lohjan Saukkolassa valkoposkihanhiparvessa oleilee punakaulahanhi, jonka löytäminen sänkipellosta oli varsin vaivalloista, vaikka luulisi, että erinäköisenä se on helppo huomata parvesta. Lennossa se hukkuu hyvin valkoposkihanhien sekaan. Pääasia että nähtiin ja pinnoja kuitattiin.


Pikkumerimetso tähystelee risun nokassa.

Pikkumerimetso isokoskelo vertailukohteena.


Pieniä harvinaisia vihreitä eli itäisiä uunilintulajeja on ilmoitettu sieltä täältä rannikoilta, hippiäis-, taiga- ja kashmirinuunilintuja sekä ruskeampaa sorttia ruskouunilintua. Tulipäähippiäinen on havaittu Jurmossa ja Utössä. Havainnot ovat runsastuneet merkittävästi viime vuosina. Kovia havaintoja ovat isokihu Eckerössä, siperiankurmitsa Siikajoella, lunnit Kalajoella, amerikanhaapana Kuusamossa ja taigakirvinen Kristiinankaupungissa. Lokakuun aikana nähdään sinipyrstöjä monin paikoin. Salolaisia hemmoteltiin Salon pinnalla, kun Halikonlahdelle ilmestyi etelänkiisla. Lintu näyttäisi puvun perusteella olevan eri yksilö kuin mitä Paraisilla ollut niin ikään tässä kuussa. Mainita pitää vielä Helsingin Pasilan Triplassa viihtynyt palmukyyhky, jonka voi bongata ostosreissullaan Musiikkimuseon edestä. 


Nuori liejukana tepastelee Turun Ruissalossa.


Nuori liejukana on ruskeansävyinen syksylläkin.


Lokakuun alussa lämpiminä aurinkoisina päivinä lenteli amiraaleja, itsellänikin havainto mm. 10.lokakuuta Halikosta. Maitiaiskehrääjä aloittaa myöhään lentonsa syys-lokakuussa ja parhaimmat paikat havaita laji on Hankoniemi. Leutoina syysöinä erilaisia mittareita ja yökkösiä lentää iloksemme ennen talvea. Isopäiväkiitäjiäkin bongattiin lokakuun päivinä. Ruskan sävyttämät puiden lehdet putoilevat ja maisema muuttuu paljaammaksi. Sienisato on huono, suppilovahveroita ja kanttarelleja löytyy metsistä huomattavasti vähemmän. Omenoita tuli senkin edestä ja ylimääräiset ovat päätyneet tunkiolle, mistä ainakin mustarastaat ja supikoirat ovat olleet mielissään. 




 

maanantai 26. syyskuuta 2022

Etelänkiisla yllätti bongarit

Ulkomeren ruokkilintu etelänkiisla yllätti ja hämmästytti Paraisilla. Talvipukuinen lintu oli eksynyt Paraisten Simonbyvikenin pohjukkaan aivan rantaveteen. Ajankohtakin on varsin erikoinen syyskuun lopulla. Paikka on myös epätavanomainen, kun linnun pitäisi olla jossakin kaukana avomerellä tähän aikaan. Vielä enemmän ihmetystä aiheutti linnun jatkuva huutelu aamusta iltaan. Tätä kirjoittaessani lintu on ollut paikalla jo kolmatta päivää. Paikalla on käynyt runsaasti lintubongareita. Etelänkiisla on lintuvuorien asukas tosin meillä se pesii ruokkiyhdyskunnissa harvinaisena ja vähän vaatimattomimmissa ympäristöissä. Lintuja nähdään normaalisti ulkomerellä etenkin Loviisan Aspskärin, Kemiönsaaren Morgonlandetin ja Paraisten Utön vesillä. Meitä lähinnä Ruotsissa Stora Karlsön lintuvuorella Gotlannin länsipuolella on elinvoimainen kiislayhdyskunta. 


Etelänkiisla eksyi Paraisten Simonbyvikenin pohjukkaan.



Talvipukuinen etelänkiisla on harvinainen näky.


torstai 15. syyskuuta 2022

Syysmuuttoa

Säät ovat viilentyneet ja Saanan rinteisiin laskeutui eilen ensilumi. Etelässä lintujen muutto ja perhosten liikehdintä on jatkunut vilkkaana. Punajalka- ja arosuohaukkoja on ilmoitettu runsaasti koko syyskuun ajan. Pikkuharvinaisuuksista mainittakoot mustaotsalepinkäinen ja kiljukotka. Varsin pohjoiseen Tornioon asti lennähti yksinäinen kattohaikara. Klenkkaava pikkukanadanhanhi on löytynyt Limingasta. Etelään päin sekin on sieltä tulossa jonkin ajan päästä. Valkoposkihanhiparvet seilaavat merenlahdelta pelloille edestakaisin päivittäin. Heinäkurppia löytyy ruohopeltoja komppaamalla. Salon Moisionkoskessa on viihtynyt kuningaskalastajia ja Häntälänkoskessa puolestaan pitkään oleillut virtavästäräkki. Lapissa ruska on parhaimmillaan. Etelässäkin alkaa etenkin koivuissa ja vaahteroissa näkyä jo väriloistoa. Vaikka sää on jo syksyistä, hyönteiskausi jatkuu yhä mielenkiintoisena. Tänä vuonnahan on tullut useita uusia makroperhoslajeja. Rannikoilla amiraalien poismuutto etelään on ollut näkyvää. Niitä voi kerääntyä saariin aurinkoisina päivinä satoja yksilöitä. Samoissa määrissä on laskettavissa myös paikallisia siniritariyökkösiä, laji on yleistynyt aivan valtavasti 2000-luvulla. Paraikaa lentelee värikkään vihreitä yökkösiä kuten jaspis- ja jäkälätammiyökkösiä. Itsekin pääsin nauttimaan yöperhosvaelluksen sadosta kun sain ensimmäisen hukkavaellusyökkösen, Helicoverpa armigeran. 


Punajalkahaukkoja on riittänyt syyskuulle asti.


Hyönteissyöjälinnut kaikkoavat etelään kuten leppälintu.



Amiraali tankkaa mätää luumua ennen muuttoaan.


Suruvaippoja näkee vielä pihapiireissä ja kanervikoissa.



keskiviikko 31. elokuuta 2022

Petolintupäivä Loviisassa

Suomen kuudetta pikkutuulihaukkaa ei löytynyt Loviisasta enää löytöpäivän jälkeen, sen sijaan muita petolintuja näkyi mukavasti ja ihan kuvattavinakin. Aamu alkoi koleasti mutta komeasti sänkipellon yllä lentävästä vanhasta niittysuohaukkakoiraasta. Hetkeä myöhemmin lensi neljä jalohaikaraa metsänreunaa pitkin. Aivan lähellä pyöri kaksi punajalkahaukkaa lukuisten tuulihaukkojen kavereina. Vähän etäämmällä peltotien varrella istui vierekkäin peräti kuusi punajalkahaukkanuorukaista. Gerbyn kartanosta etelään lahden ruovikon päällä kisaili puolestaan kaksi nuorta niittysuohaukkaa. Sokerina pohjalla alueen ylitti esiaikuinen maakotka, joka on etelässä fenologisesti varsin harvinainen elokuun lopussa. Tavallisimmista petolinnuista mainittakoot vielä rusko- ja sinisuohaukka, nuolihaukka sekä sääksi. 


Nuoria niittysuohaukkoja kisailemassa Loviisassa.



Yksi kuudesta punajalkahaukoista langalla. 



Maakotka yllätti aikaisella syysmuutollaan.



keskiviikko 24. elokuuta 2022

Punajalkahaukkainvaasio meneillään

Punajalkahaukat ovat olleet pääosassa viikon ajan kaakkoisvirtausten tuomina. Niitä on ilmoitettu sadoittain ympäri Suomea, myös Lounais-Suomi on saanut osansa ulkosaaristoa myöten. Parhaimmissa paikoissa on ollut yli kaksikymmentä yksilöä yhtäaikaa näkyvissä. Ne voivat viipyä useita päiviä lämpimillä paikoilla ja istuvat yleensä langoilla hyönteisjahdissa. Alkuviikosta Jurmossa ja Utössä koettiin voimakasta käpytikkavaellusta. Perhosista elokuun aikana on saatu maalle uusia lajeja lähinnä rannikkoseudulta, mm. Anarta dianthi Kemiönsaaresta ja Isturgia arenacearia Kotkasta. Hyvää perhossettiä täydentävät Cyclophora porata Hangosta ja Hyssia cavernosa Virolahdelta. Nyctobrya muralis on myös saatu pyydyksistä. Isopäiväkiitäjiä pöristelee tuttuun tapaan Paraisten Utössä. Amiraaleja, ohdakeperhosia ja suruvaippoja näkee monin paikoin. Sokerina pohjalla Ahvenanmaalla on havaittu ruostepapurikkoja. Itsekin olen nähnyt niitä Bulgariassa ja Kroatiassa.


Nuori punajalkahaukka istuu langalla.

Punajalkahaukoilla on voimakas invaasio meneillään.


Isopäiväkiitäjiä huristelee pihapiireissä.


Ohdakeperhonen sulautuu hyvin alustaansa.


perjantai 5. elokuuta 2022

Palmukyyhkybongausta

Kuun vaihde on ollut vilkasta lintubongausaikaa. Sulkasatoinen ruskosotka viihtyy edelleen Salon Omenojärvellä. Ahvenanmaan Brändössä on oleillut sininärhi, liekö sama lintu kuin vähän aiemmin Uudessakaupungissa nähty yksilö. Isohaarahaukka viiletti Turun liepeillä. Suurta huomiota bongarien keskuudessa saanut ja mediassakin uutisoitu palmukyyhky löytyi ensin Helsingin Haltialasta ja heti perään Vantaan Hiekkaharjun golfklubilta. Yhtä aikaa kaksi eri lintua varsin lähelle toisiaan pääkaupunkiseudulle aiheutti uutispommin. Helsingin palmukyyhky asusteli Haltialan possutarhassa, kävi kaukalossa murkinoimassa ja asettui taloksi kattopalkeille näkymättömiin päivälevolle valkoisen pulun kimppakaveriksi. Varpushaukka nappasi yllätysiskulla isosta varpusparvesta yhden tavallisen varpusen, saman kohtalon taisi kokea palmukyyhkykin, kun siitä ei tehty enää havaintoja muutamaan päivään. Mutta eipä hätää, toinen saman lajin lintu tepasteli Vantaan golfkentän terassilla jaloissa murusia noukkien. Lintu yöpyi pihlajarivistön kolmannessa puussa hyvin piilossa ja nousi aikaisin aamulla liikkeelle. Tässäkin paikassa oli nähty varpushaukka lähistöllä. Mikä on sitten näiden lintujen lähtöalue? Lintu pitäisi saada kiinni ja taltioida vaihtumattomia höyheniä, joista voidaan tehdä tutkimuksia, onko afrikkalaista vai aasialaista alkuperää. Tällä hetkellä palmukyyhky kuuluu meillä E-kategoriaan häkkikarkulaisjengiin. Aiemmatkin vuosikymmenien takaa olevat havainnot ovat heinäkuulta. Harhautuuko palmukyyhky jostakin meille luontaista reittiä jää ajatushautomoon. Laji esiintyy mm. Kaakkois-Euroopassa ja Turkissa. Sitä pidetään myös yleisesti häkeissä ympäri Eurooppaa vaan kukapa todistaa mistä. Niin tai näin koko kärkibongarikaarti kävi hoitamassa lajin varmuuden vuoksi pinnapankkiin.


Helsingin Haltialan possuhäkin palmukyyhky.



Lintu taisi joutua varpushaukan kynsiin. 


Palmukyyhky Vantaan Hiekkaharjun golfklubilla.


Palmukyyhky torkkuu pihlajassa aamupalan jälkeen.

torstai 28. heinäkuuta 2022

Aroharmaalokkiopissa Turussa

Turun Topinojalla on viime päivät tarkkailtu aroharmaalokkeja, etenkin tämän kesän yksilöitä. Nuoret 1kv-linnut ovat vaikeasti tunnistettavissa, joskin yksityiskohtaiset höyhentuntomerkit ovat erittäin ratkaisevia. Niska ja posken seutu ovat lämpimän ruskeita, kyynärsulissa näkyy tumma reunapaneeli ja pyrstö on hyvin kontrastikas. Nokka on tumma ja pitkähkö. A-linnuksi ristitty aroharmaalokki viihtyy isojen muovikanisterien vieressä ja rottabunkkerin päällä. Tämä ruskea A-lintu on ollut aika varmasti paikalla päivittäin, kun puskutraktori möyhentää kasaa, jolloin lokit tulevat nopeasti katsomaan herkkuja. Kiitän paikalle tullutta ystävääni Jukka Kivelää määritysavusta ja bongausterapiasta. 


Aroharmaalokki 1kv Turun Topinojalla.


Aroharmaalokki A siivet alta ja päältä. 


Nuori aroharmaalokki lennossa. 


Heinäkuu on ollut yllätyksiä täynnä. Siilinjärvellä muutaman päivän viihtynyt pikkumerimetso oli mukava lisä elisluetteloon. Ruskosotka jatkaa oleskeluaan Salon Omenojärvellä. Harjalintu pesi onnistuneesti länsirannikolla sitten 82 vuoteen, mistä uutisoitiin mediassakin. Sininärhi piipahti Uudessakaupungissa hetken aikaa. Yhtä hätäinen oli myös Lappeenrannan suohyyppä. Kuun puolivälissä löydetty Rovaniemen aavikkotasku oleili hiekkakentällä pari päivää, ensimmäinen kesähavainto lajista. Nopeimmat bongarit ehtivät näkemään tämän lajin.