Talvi kolkuttelee ovella

Sää kylmenee lähipäivinä. Lounaisin Suomi on tosin vieläkin lumeton, mutta joet ja altaat ovat paikoin jäätyneet. Marraskuun alusta puoliväliin saakka tali- ja sinitiaiset liikehtivät vilkkaasti, nyt ruokintapaikoilla meno on hiljentynyt ja vakiintunut. Pikkuvarpusesta tuli oma kontrolli Salon Halikonlahdelta v. 2014 pesäpoikasesta, se taitaa olla ikäennätys tästä lajista! Valkoselkätikkakoiras oli 125.rengastuslajini ja heti perään harmaapäätikkakoiras samaan verkkoon. Molemmat nuoria lintuja. Olipa hieno päivä. Peippolinnuista lähinnä viherpeipot ja tiklit alkavat etsiytyä ruokinnoille, jotka kannattaa aloittaa viimeistään nyt talven ajaksi.

Valkoselkätikkakoiras rengastajan kädessä. 

Harmaapäätikalla on voimakas ääni. 

Vuodenpinnabongareilla on kova vauhti päällä. Kärki on jo 310 lukemissa ja tunturipöllöä on taas toistamiseen tarjolla. Viimeiseltä viikolta on ilmoitettu mustakaularastas Helsingistä, mäntysirkku Kemistä, suula Savonlinnasta ja Suomen myöhäisin sitruunavästäräkki Helsingin Lauttasaaresta. Pöllöjä on ilmaantunut pääkaupunkiseudulle ja lounaisimpaan kolkkaan. Liikkeellä on ollut etenkin hiiri- ja lapinpöllöjä. Myyriä on täällä etelässä niille tarjolla. 

Mustaa maata ja pimeää talviajan alkua

Lounaisin Suomi on edelleen lumeton, synkkää ja pimeää vesisadepäivinä. Lapissa taas kovaa pakkasta ja lumisateita. Suomi on pitkä maa. Osa omenapuista, vaahteroista ja hieskoivuista on vieläkin vihreässä lehdessä. Syksy on ollut eriskummallinen. Tätä kirjoittaessani Salon seudulla on jälleen leutoa ja vesisadetta. Yöperhosia on yhä liikkeellä, mm. tunturimittareita näkee istuskelemassa pylväillä ja puiden rungoilla. Lintupuolella marraskuussakin on ollut katsottavaa. Hangossa on viihtynyt tunturihaukka ja Utöhön saatiin uusi laji mandariinisorsa, joka viipyi saaressa vain yhden päivän. Utöstä löytyi heti perään seuraavana päivänä phoenicuroides alalajin mustaleppälintu, kaunis koiras. Kovin linturariteetti ruostesiipirastas löytyi Lapin perukoilta Inarin Ivalosta. Kolmisen viikkoa jäisiä marjoja pihapiirissä mutustellut rastas ei löytynyt enää tänään usean porukan etsinnöissä -20 asteen lämpötilassa. Yhtä salolaista hemmoteltiin elämänpinnalla, itse olin nähnyt lajin kahdesti Suomen maankamaralla. Itäisiä rastasharvinaisuuksia on ilmaantunut muuallekin Lappiin kuten mustakaularastas Sodankylään. Myöhäisiä viivyttelijöitä ovat Huittisten tiibetinhanhi, joka on ollut tänäänkin paikalla, samoin kirjokerttu ja eilen keltavästäräkki Helsingissä. Muista myöhästelijöistä mainittakoon Raision pensaskerttu ekana päivänä. Jurmossa on havaittu lokakuun viime päivinä tuttua rarisettiä kuten harjalintu, ruskouunilintu ja tulipäähippiäinen. Talvilintulaskennat ovat meneillään, reiteiltä voi löytyä jotakin mukavaa. Pihapiirien rasvapötköt houkuttelevat etupäässä sini- ja talitiaisia sekä pikkuvarpusia. Silloin tällöin tulee tikkojakin kuten harmaapäätikka, josta lähtee äärettömän kovat desibelit rengastuksessa, mustarastas tulee hyvänä kakkosena.

 

Ruostesiipirastas Ivalossa. Kuva: Janne Riihimäki.

Harmaapäätikkakoiras rengastajan kädessä. 

Tulvaa ja tikkoja

Viime päivinä Halikonlahdella on saatu kokea ennätysmäiset tulvat. Syysmyrskyt ovat puhaltaneet voimalla merivettä Satamakadun yli, tie Vuohensaareen on osin poikki, samoin esteetön polku Timalitornille. Parkkipaikoista ei ole tietoakaan. Sadetta on tullut todella paljon. Maisema on muuttunut näiltä osin myös merenlahdeksi. Tällaista luonnonnäytelmää ei ole koettu aikoihin. Ensi viikolla on onneksi luvassa poutaisempia ja kylmempiä säätyyppejä. Ruska on valloillaan, mutta samaan aikaan on myös täysin vihreitä lehtiä samoissa puulajeissa. 

Pohjantikkakoiras tukkipinoilla Salossa.

Lintujen ruokintaa voi siten aloitella. Talipallot, rasvapötköt ja kuoritut auringonkukan siemenet tekevät kauppansa, samoin pähkinät, joita närhet piilottavat metsän kätköihin. Tammenterhot ovat myös närhien himoruokaa. Pihlajanmarjoja on kovin vähän tarjolla, rastaille ja tilhille kelpaavat yleensäkin punaiset mutta myös mustamarja-aronian marjat. Omenoita nokkivat erityisesti mustarastaat, mikäli niitä haluaa pihaan houkutella. Puupinoilla viihtyvät tikat, joita tänään saatiin ihastella Salon rautatieasemalla, mm. pikku- ja pohjantikkaa, kumpikin koiraita. Tukkipinoja on tuotu ja kasattu sen verran paljon, että tikat pysyvät ruoka-apajilla luultavasti pidempäänkin. 

Pikkutikka naputteli pohjantikan kaverina. 

Leuto lokakuu päättymässä vähäksi aikaa

Syyskuun lopulta lokakuun alkuun on vallinnut poikkeuksellisen leuto syyssää. Loppuviikosta on kuitenkin tulossa muutos, kun yöt kylmenevät tuntuvasti etelässäkin. Ruska ei ole vielä etelässä parhaimmillaan. Hyönteissyöjälinnutkaan eivät ole ikuisesti täällä, vaan valtaosa muuttaa eteläisiin ilmansuuntiin, pääosissa nuoret linnut. Viivyttelijöitä on kuitenkin riittänyt. Salon Halikonlahden ruovikoissa 1.lokakuuta verkkopyynneissä havaittiin mm. 7 ruokokerttusta ja 5 rytikerttusta, kun kahta päivää myöhemmin kirjattiin enää yksi ainoa rytikerttunen. Pajusirkkuja tulee verkkoihin 15-25 yksilöä ja tiltaltteja kymmenkunta per kerta. Viiksitimalit ovat alkaneet kierrellä ruovikoissa lokakuulle tultaessa. Aamuisin on vilkasta rastasmuuttoa. Samoin punarintoja tiksuttelee hämärissä ruovikon pensaikoissa. Peukaloisia ja rautiaisia on tupsahdellut vain harvakseltaan.

Korea viiksitimalikoiras Marjan kädessä.

Peukaloinen on pirteä tuttavuus. 

Syyskuun lopulla ruovikon eteläisimmästä linjasta löytyi kaksi vaeltavaa kuusitiaista, joita on ilmoitettu tuhansittain monesta paikasta rannikoilta. Kurpat laskeutuvat pienille lätäköille, 1.10. kuitattiin mm. jänkäkurppa. Peltomyyriä vilistelee päivänvalossakin, ilmeisesti sen perässä saalistellut isolepinkäinen oli uusi rengastuslajini. Lintutiedotuksen lajeista voisi mainita kirjokertun Tampereelta, pari kashmirinuunilintua Helsingistä ja Turusta, isokirvisen Utöstä, pari aro- ja sepeltaskua sekä punakottaraisen Ruskolta. Haarahaukkoja on lennellyt pääkaupunkiseudulla vielä lokakuun puolella. Ja Turun töyhtökiuru jatkaa oleskeluaan satama-alueen ruderaatilla. Viime päivinä on kuulunut ja näkynyt hanhi- ja kurkimuuttoa. Lintupaikat hiljenevät, mutta aina kannattaa retkeillä. 

Vanha isolepinkäiskoiras oli eksynyt verkkoon. 

 

Jänkäkurppa laskeutuu toisinaan pieniin lätäköihin. 

Halikonlahden verkkopyynnin satoa

Salon Halikonlahden jätevedenpuhdistamon altailla on otolliset olosuhteet monille hyönteissyöjälinnuille. Koko kesän ja alkusyksyn ruokokerttusten rengastusmäärät ovat ylittäneet jo yli 500 yksilön. Myös rytikerttusia on tullut noin 60 yksilön verran. Acroista kuitattiin yksi rastaskerttunen ja kaksi viitakerttusta, sen sijaan samannäköistä luhtakerttusta ei ensimmäistäkään. Pajusirkkukanta on vahva, saldo tällä hetkellä yli 130 yksilöä. Punavarpuset muuttivat jo heinäkuun puolivälin jälkeen. Pari viiksitimalia näkyi alkukesästä ja nyt syyskuussa kiertelevänä laajalla alueella Viurilanlahden pohjukassa. Elo-syyskuussa altailla on saalistellut arviolta kymmenkunta kehrääjää. Atrappipyynnin aikana syyskuun puolivälissä ilmestyivät ensimmäiset Lapin sinirinnat, tunturikoivikoiden solistit. Viime maanantain kylmän yön jälkeen hyönteissyöjien määrissä on tapahtunut selvää vähenemistä, talvehtimisalueet kutsuvat. Lämpimät säätyypit ovat tosin viivästyttäneet lähtemistä. Altailla on runsaasti ravintoa, sääskiä, kovakuoriaisia, yöperhosia, kirvoja, vaaksiaisia, hämähäkkejä ym. Öisin ruovikoiden yllä lentelee lepakkoja, ainakin korvayökkö on tullut määritettyä. Syksymmällä lajisto vaihtuu ja tilalle tulevat tali- ja sinitiaiset, ylilentävät peippo- ja rastasparvet sekä tiltaltit. Ilman verkkorengastuksia ei olisi aavistustakaan, millaisista määristä on kyse. Niin paljon pikkulinnut piileskelevät pensaikoissa ja ruovikoissa. Altailla pujahtelee myös peltomyyriä, jotka houkuttelevat paikalle mm. lehto- ja sarvipöllöjä. 

Nuori sinirintakoiras kädessä.  

Sinirinta pyrstö levitettynä. 

Rautiaiskaksikko kuvattavana.

Vaikka peukaloinen on pieni, se painaa tiltalttia enemmän.  

Isoliitäjää ja keisarikotkaa

Viikon sisällä on lintubongareilla ollut vauhti päällä. Keisarikotka ilmestyi takaisin Salon Halikonlahdelle ja sitä on bongattu Viurilanlahden pohjukasta puissa lepäillen ja ylväästi kaarrellen ja lentäen Joensuun kartanon päällä ainakin kolmen päivän ajan. Samaan aikaan tuli Suomen pinna isoliitäjästä, joka ei todellakaan ollut odotuslistalla oleva laji. Paikka sisämaan järvi Mänttä-Vilppulan Ukonselkä. Suuri kiitos on annettava paikallisille venekuskeille, jotka jaksoivat nonstoppina kuljettaa lintubongareita kaukana ulapalla olevan linnun luokse. Tätä kirjoittaessani lintu on ollut paikalla jo neljättä päivää. Isoliitäjä on varsin kesy ja seuraa veneitä, joista tarjotaan ruokaa. Muista rareista voisi mainita Kangasalan harjalinnun, Jurmon avosetin ja Oulun tundraviklan. Salon Halikonlahdella on viihtynyt käsittämättömän suuri haarapääskyparvi, jossa on ollut noin 1000 yksilöä. Joensuun kartanon tukkipinoilla ja risukasoissa on lymyillyt kaksi sinirintaa ja neljä lapinkirvistä. Kuningaskalastaja on lennellyt Halikon- ja Salonjokea pitkin edestakaisin.

Sinirintakoiras piilottelee risukasassa. 

Uusi Suomen pinna isoliitäjä uimassa.

Suuri haarapääskyparvi Salon Halikonlahdella. 

Sää poutaantumassa

Etelän sateet alkavat vihdoinkin olla ohi. Jatkossa on luvassa suhteellisen lämmintä säätä syyskuulle. Sieniä on maastossa runsaasti. Revontuliakin ennustetaan näkyvän lähiöinä. Puutarhoissa amiraalit käyvät ahkerasti mädäntyneillä omenoilla. Ampiaisia ja hyttysiä on liikkeellä yhä vaan. Puuntuhoojan toukkia ryömii poluilla ja teiden varsilla. Valorysät houkuttelevat mm. vihreitä jaspisyökkösiä. Syksy alkaa hiipiä, yöt ovat jo todella pimeitä. Syyskuun ensimmäisenä päivänä illalla nähtiin taivaalla komea ja värikäs sateenkaari. Lintumaailmassa Saloa on ilahduttanut viime päivät nuori karikukko, ulkosaariston värikäs kahlaaja, joka on viipynyt Satamakadun pengertiellä pelottomana jo kolmatta päivää. Niin ikään usean päivän Valkeakoskella on viihtynyt nuori mustahaikara, joka korkealle ulottuvien lentonäytösten jälkeen on kuitenkin palannut takaisin alas maankamaralle. Arosuo- ja punajalkahaukkoja on ilmoitettu useita yksilöitä. Viikon harvinaisin lintu valkoperäsirri käväisi Liminganlahdella. Turussa bongareiden suosikit mandariinisorsa ja töyhtökiuru ovat edelleen paikalla. 

Nuori karikukko Salon Satamakadulla.

Nuori mustahaikara Valkeakoskella.

Keisarillista menoa

Elokuun 29.päivä jäi mieleen monella tapaa. Salon Halikonlahden SSP-jakson viimeinen pyynti oli käsillä. Tuttuun tapaan verkkoja laitettiin ylös hämärissä ennen aamuryntäystä. Ensimmäisellä kierroksella odotti mukava yllätys, kun nuori kehrääjä oli mennyt verkkoon. Siitä oli jo näköhavaintoja aiemmin. Ruokokerttusten määrä ei edelleenkään pudonnut mitenkään merkittävästi parin viikon takaisesta pyynnistä. Klo 10 mennessä alkoi hiljentyä ja lajisto jäi aika vaisuksi, sen sijaan päiväsummassa mentiin taas yli sadan yksilön. Käsittelyjä oli 112 yksilöä, joista 107 rengastusta ja 5 omaa kontrollia. Vanhoja lintuja oli enää 4 yksilöä. Kertut ja pajusirkut olivat jo kateissa, tilalle tuli joitakin punarintoja ja tiltaltteja. Koko kaudelta tuli noin 900 lintua, joista 450 ruokokerttusta (50 %), seuraavaksi runsaimmat lajit olivat pajulintu 132, pajusirkku 88, rytikerttunen 51, hernekerttu 38 ja pensaskerttu 31 yksilöä. Lämpimät kiitokset kaikille osallistujille. 

 

Kehrääjä oli kesän viimeisen SSP-jakson avauslaji.

Juuri kun oli saatu aamun rengastussuma purettua, alkoi Timalitornin suunnasta 100 m päästä kuulua todella kovaa huutoa. Todellakin, sieltä Vuohensaaren suunnasta oli tulossa eilinen keisarikotka merikotkat adjutantteina. Nopea singahtaminen tornin juureen ja näky oli aivan majesteettisen uskomaton, upea iältään 2-kv linnulta näyttävä keisarikotka kaarteli arvokkaasti matalalla pään yläpuolella. Onneksi oli sentään kiikarit matkassa, kameran puuttumista vain harmiteltiin. Monien hylsyjen jälkeen tämäkin laji on nyt elämänpinnoissa. Kiitos Jannelle oikeasta ja ripeästä tilanteen haltuun otosta ja kuvien ottamisesta. Kotka jäi pyörimään lahden pohjukkaan ja syöksyi Halikon Joensuun kartanon metsikköön, missä korpit hermostuivat oudosta tulijasta. Lopulta keisarikotka nousi uudelleen ilmaan ja poistui ison porukan silmissä katveeseen, otti korkeutta ja lähti etelän suuntaan. Näin Salossa. Samaan aikaan Raisionlahdelta ilmoitettiin mehiläissyöjä, joka viipyi muutaman tunnin paikalla. Vaikka itse en sinne ehtinytkään, kun oli muut velvoitteet, on syytä kritisoida kasvavan lintuharrastajajoukon määrityksiä. Kun lintu on kaukana, näkyy vain huonosti ja vähän aikaa, ei ole kokemusta riittävästi ja pinnapaineet kovat, kelpaa pinnaksi käyttäytymiseltään ja lentotavaltaan sinne päin oleva lintu. Malttia määrityksiin ja opiskelua. Kaikille kuitenkin löytämisen iloa, mukavaa retkeilyä ja kuvaamisia jatkossa.

Keisarikotka Salon Halikonlahdella. Kuva:Janne Riihimäki.

   

Avosetti Salossa

Elokuu on jo puolivälissä ja kesä hiljentynyt monin tavoin. Lintuinfluenssa on puhuttanut eri puolilla Suomea vesilintujen ja raadonsyöjien parissa. Samoilla alueilla muuhun linnustoon maa-alueilla sillä ei ole ollut vaikutusta. Yöt ja aamut ovat varsin kosteita jo elokuussa. Öisin on paljon yöperhosia lennossa, kehrääjät ovat hyönteispyynnissä Halikonlahden poluilla. Suomelle on saatu uusi perhoslaji Synopsia sociaria, Virojoelta. Rysäpyynnit eivät ole tuottaneet ainakaan minun kohdallani mitään erikoisuuksia heinä-elokuun aikana. Muut ovat saaneet lyijykatkoyökköstä, Agrotis bigramma, joka on loikkari. Eriväriset ja -kokoiset ritariyökköset lentelevät paraikaa aktiivisesti. 

Avosetti Salon Satamakadun lätäkössä.

Tänään avosetti laskeutui Salon Viurilanlahden pohjukkaan, mistä se siirtyi Satamakadun varteen puhdistamoalueen lätäköille pidemmäksi aikaa. Joillekin tuli Salon ja elokuun pinna. Viime aikoina elokuun rarilistaa ovat täydentäneet arotasku Helsingissä, kiertelevät riuttatiirat, haarahaukka Topinojalla, arokotka Torniossa, ruskosotka Omenojärvellä, arohyyppä Loviisassa ja pari päivää Siikajoella piipahtanut valkosiipitiira ja Salon Viurilanlahdella saalistellut mustatiira. Varsinainen megaylläri oli kuitenkin Suomelle uusi lintulaji ruskosuula, joka löytyi 7.elokuuta Suomenlahdelta vartioalus Turvan kannelta, mistä se siirtyi bongarien harmiksi iltaa ja yötä myöten Silja Serenaden vapaamatkustajaksi Tukholmaan. Sinne asti lintu selvisikin heikossa kunnossa. Ruotsissa lintu otettiin talteen, mutta kuoli lopulta. Ruotsalaiset lintubongarit ehtivät nähdä sen satamassa. Se on aina näin päin hannuhanhien kohdalla.

 

Nuori rastaskerttunen kädessä. 

Salon Halikonlahden SSP-verkkopyynnissä kiirettä on riittänyt. Koko kesän ajalta on kertynyt lähes 800 lintua, joista pelkästään ruokokerttusia on ollut vajaat 400 yksilöä. Hyvänä kakkosena pajulintu yli 120 kpl ja kolmanneksi eniten pajusirkkuja noin 90 kpl. Viime pyynnissä päivän stara oli nuori rastaskerttunen, samalla tuli kesän toinen viitakerttunen. Nuoria rytikerttusia on nyt ilmaantunut toistakymmentä per kerta. Kerttuja on alkanut liikehtiä entistä vilkkaammin, kymmeniä herne- ja pensaskerttuja, sen sijaan lehto- ja mustapääkerttuja on ollut vain muutamia. Ensimmäiset pikkulepinkäiset istuskelevat verkkotolpilla. Viimeiset satakielet varoittelevat pajupensaissa. Punavarpuset häipyivät heinäkuun puolivälin jälkeen, nehän lähtevät pitkälle muuttomatkalle Kaakkois-Aasiaan, mm. Intiaan.

 

Tummia perhosia liikkeellä

Heinäkuu on keskikesää. Aamuisin on jo kosteaa alavilla mailla. Lintujen laulukuoro on harventunut. Halikonlahdella mustarastas, lehtokerttu, pajulintu, pensassirkkalintu ja kerttuset laulavat sentään vielä. Nuoria lintuja on paljon puhdistamon altailla, erityisesti ruokokerttusia, pajusirkkuja ja pajulintuja. Kerttuja ja tiaisia alkaa liikkua pensaissa aktiivisemmin. Luhtakana röhkii osmankäämikössä ja ruovikon seasta kuuluu joskus viiksitimalin ääntä. Kahlaajat ovat syysmuutolla ja lieterannat täyttyvät eri sirrilajeista. Raririntamalla samat lajit toistuvat päivästä toiseen. Arohyyppä Sotkamossa, avosetit Lieksassa ja Hangossa, viirusirkkalinnut Forssassa ja Raahessa, vm. paikassa myös kenttäkerttunen. Ruskosotka hengailee yhä Salon Omenojärvellä. Kesäpäivä Kangasalla on punapäänarskun mieleen. Riuttatiirat kiertelevät tuttuun tapaan Helsingin ja Hangon väliä.

Haapaperhonen on ollut runsas tänä vuonna. 

 

Perhoset pitävät lämpimistä ja aurinkoisista päivistä. Kesäkuun lopun haapaperhoset ovat vaihtuneet häive- ja pikkuhäiveperhosiksi. Perhoset lentävät matalalla hiekkateillä ja pysähtyvät hetkeksi lämmittelemään, kunnes jatkavat taas lentoaan vähän matkaa. Papurikkoja ja metsänokiperhosia, keisarinviittoja ja apolloja tapaa kukkaisilla paikoilla. Yöperhosia lentelee paljon, lähinnä tavallisia mittareita, kiitäjiä ja yökkösiä. Perhosbaari kannattaa perustaa nyt, jos haluaa pihapiiriinsä eloa ja väriloistoa. Baariaineksiin soveltuvat ylikypsät hedelmät ja marjat, sokeripitoiset nesteet, olut ja punaviini kunkin maun mukaan.

 

Pikkuhäiveperhonen koiras auringon otossa.