torstai 29. lokakuuta 2015

Vaspuukia verkot täynnä

Utön lintumaailma jatkaa niukkuuttaan. Lyhytnokkahanhi on edelleen saaressa vakiopaikoillaan. Eilen meri tyyntyi lähes kokonaan. Utöläiset virittelivät verkkojaan ympäri saarta. Viime yönä oli vähän pilvisempää ja merellä kävi heikko lounaistuuli, mikä oli hyvää kalojen liikkumisen kannalta. Aamulla paljastui jotain mykistävää. Koululla pari verkkoa oli aivan täynnä vaspuukia eli kilohailia. Pietarin kalansaaliin nostaminen jo veneeseen on perin työlästä. Vieri vieressä olevien kalojen ravistelu ja irroittaminen vaatii aikaa ja sitkeyttä useita tunteja. Saavit ja ämpärit täyttyivät kymmenistä kiloista vaspuukeista. Jokainen sai haluamansa. Saalis oli kuin ennen vanhaan. Pintavedessä 11 mm silmäkoolla heikossa tuulenvireessä yöllä heiluva verkko vetää kaloja puoleensa. Kalaverkossa oli lähes puhtaasti kilohaileja, jotka ovat silakkaa pienempiä ja joiden silmä on vinonmallisempi ja vatsan alareuna terävämpi sekä selän yläreuna väriltään sinertävämpi. Silakkaa rasvaisempaa kilohailia voi paistaa vaikka pannussa. Viikonloppuna alkaa odotettu Utön kalastuskilpailu.


Vaspuukia eli kilohailia läheltä kuvattuna.

Ylinnä kilohaili, alinna silakka. Huomaa selvät erot.

Perinteinen maitokärry on lastattu vaspuukisaaliilla.

Vili ja vävy perkaamassa kalaverkkoa koululla.

Taivas tulessa auringon noustessa aamulla horisontista.

Kappeli ja majakka aamukuutamon valossa.
    

tiistai 27. lokakuuta 2015

Lyhytnokkahanhi nurmikkoa leikkaamassa

Utössä on poikkeuksellisesti jo kolmatta päivää viihtynyt nuori lyhytnokkahanhi. Aluksi se oli laskeutunut keskelle kylää jalkapallokentän nurmelle. Seuraavana aamuna lintu oli oleillut jossakin piilossa, kunnes se oli löytynyt uudestaan mökin pihanurmelta Kovasen ja koulun välistä. Siellä hanhi ruokaili ja lepäili pitkään. Aidatulla nurmella kukkapenkkien lomasta välillä näkyi vain päätä ja kaulaa, toisinaan koko olemuskin. Kesyn aika lailla ihmistä pelkäämättömän hanhen tuntomerkeistä erottuivat hyvin tumma pää, vaaleansinertävä selkäpuoli, valkoinen pyrstön reunus ja lyhyet punertavat koivet. Tänään iltapäivällä polulla kulkenut koira haukkui sen verran hanhea, että se lensi satamalahden rantaviivaan venevajojen edustalle pullasorsien seuraan. Puoli kuuden aikaan illalla täyskuutamon noustessa lyhytnokkahanhi asettui yöpymään ylösalaisin olevien veneiden suojaan. Muu alkuviikon anti on ollut perin vaisua, vain pieni parvi merisirrejä, piekana, sinisuohaukka, taivaanvuohi, lehtokurppa, tiltaltti ym. Valkoselkätikka jaksaa uskollisesti naputella Jurmossa. Huomiseksi pohjoistuuli heikkenee ja kääntyy itään. Rariteetteja odotellen...


Lyhytnokkahanhi piileskelee kukkapenkin takana nurmella.

Nuori lyhytnokkahanhi rantaviivassa Utön satamalahdella.

torstai 22. lokakuuta 2015

Pöllöilyä Utössä

Tähän aikaan pitäisi olla hyvä rariaalto, mutta lokakuu on ollut siinä suhteessa poikkeuksellisen hiljainen. Alkuviikon Utö ei tarjonnut kuin kaunista syyssäätä hienoilla ruskamaisemilla pöllöjen lisäksi. Maanantai-iltana hiiripöllö tupsahti idästä saareen matalalla maanpintaa viistäen ja pysähtyi hautausmaan eteläpuolelle lammasaitauksen tolpille, mistä lennähti Mörttilään isoon pajupensaaseen toistenkin kuvattavaksi. Saaressa oli myös sarvi- ja suopöllö. Viime viikolla Utöhön ilmestynyttä varpuspöllöä ei oltu nähty enää muutamaan päivään. Jurmossa viihtyvät uskollisesti palokärjet ja valkoselkätikka, jotka ovat päättäneet, että tuohon naapurisaareen ei pidä mennä. Tristis-tyyppinen tiltaltti liikuskeli saunalahden pohjukan pensaissa. Vaikka kuvaa ei saatukaan, maastotuntomerkit ja ääni puoltavat vahvasti, että kyseessä on juuri tämä ns. idäntiltaltti, jonka Hessu löysi iltapäivällä. Merisirrejä on muutamia kymmeniä kummassakin saaressa, joskin lepäilevät kaukana luodoilla. Merivesi on edelleen hyvin alhaalla. Meduusoja näkyy rantavedessä runsaasti. Syyskesästä ovat merkkinä korennot, kukkakärpäset, matarakiitäjän toukka ja pienet rantakäärmeet. Ruusut kukkivat pihoissa yhä komeasti. Ruusunmarjat ovat myös tavallista suurempia. Aina ei voi nähdä harvinaisia lintuja. 


Tämän vuoden ensimmäinen hiiripöllö Utössä.

Verikurjenpolvi lilanpunaisessa ruskavärissä.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Närhiä ja revontulia Utössä

Lokakuun alku tuntui harvinaisen arktiselta Utössä. Kylmä itäkoillistuuli ja vahva korkeapaine pitivät huolen siitä, että ihmeellisillä lintuhavainnoilla ei saaressa juuri herkuteltu. Mantereen aamupakkasia pakoon lähteneet närhet seikkailivat Utössä. Keskiviikon yhdeksän sakista ainakin yksi lintu oli jäänyt saareen rääkymään ja tammenterhoja popsimaan. Seuraavana aamuna nähtiin kolme lintua, kaksi lensi Kattrumpanin ohi Jurmoon yhden jäätyä edelleen Utöhön. Syksyn eka hippiäisuunilintu löytyi koulun läheltä hippiäisparvesta, löytäjänä tietysti Kimmo. Muista mainittakoon neljä kangaskiurua, pari haarapääskyä, pikkusieppo, pikkutikka ja mustaleppälintu. Kulorastaita ja punatulkkuja lenteli pienissä parvissa ympäri saarta. Illalla huuhkaja näyttäytyi pääsaaressakin. Kylmästä viimasta huolimatta aurinko paistoi ajoittain suojaisiin paikkoihin sen verran lämpimästi, että joitakin amiraaleja lenteli saarnien lehvästöissä, heinäsirkkoja ja hepokatteja hypähteli ruohostossa. Koko saaren kohokohtana oli kuitenkin molempina öinä peräkkäin pohjoistaivaalla nähdyt revontulet, jotka olivat parhaimmillaan klo 20.30-22.00. Pitkiä vaakasuoria valokaaria ja pystysuoria kirkkaudeltaan muuttuvia ja nopeasti liikkuvia säteitä, joiden värit jäivät tosin himmeänvihreiksi ja kellertäviksi. Lähempänä keskiyötä Pohjantähdestä suuntautui kaikkialle erityisen näyttäviä viuhkoja. Etenkin keskiviikkoiltana mantereella oli havaittu hienoa väriloistoa, monilla kerrassaan upeita kuvia. Mennen tullen Eivorilla matka taittui reilussa kolmessa tunnissa. Uutta retkeä suunnitellaan... 


Puukiipijät kiipeilivät ahkerasti majakan seiniä pitkin.

Auringon laskua Utössä.

Amiraaleja lentelee Utössä vielä lokakuussa.

Varpushaukka väijyy lehvästön suojassa piilossa. 

Revontulet iltayöstä 7.10. Utössä. Kuvannut Juha Laaksonen.

perjantai 2. lokakuuta 2015

Utössä paljon lintuharrastajia, vähän lintuja

Syys-lokakuun vaihteen huomaa Utössä lintuharrastajien lisääntyneenä joukkona. Saari ei kuitenkaan jatkuvasti hemmottele harvinaisuuksilla ja suurilla lintumäärillä. Kaiken lisäksi saareen mennään ja saaresta tullaan tiettyinä päivinä aikataulujen mukaan. Tämä tosiasia on syytä pitää mielessä ainakin aktiivisten vuodenpinnamiehien. Päivät ovat lisäksi erilaiset ja säätyypit vaihtelevat. Luoteistuuli pyyhkäisee tasavarmasti linnut pois saaresta tai kova tuuli pysähdyttää joidenkin lajien muuton kokonaan. Vaikka Jurmossa kuikutteli useita palokärkiä päivittäin, eivät nämä itäiset punanutut suvainneet tulla naapurisaarelle asti. Myös hanhimuutto pysähtyi keskellä viikkoa kuin seinään. Lokakuun ensimmäisenä päivänä navakkaan lounaisen puoleiseen vastatuuleen puski sentään peippoja, vihervarpusia, haarapääskyjä, västäräkkejä, kuusi- ja sinitiaisia, hippiäisiä ja puukiipijöitä. 


Utön saaristomaisemaa lokakuun alussa.

Purjekoululaiva kuunari Helena ankkuroitui Utön satamaan.

Syyskuun viimeisenä lounaaseen aivan päältä muutti näyttävästi nuori ja vanha muuttohaukka, seuraavana aamuna saaressa seikkaili suopöllö, joka laskeutui avoimesti Kattrumpanin tien penkalle. Kuun vaihteen mielenkiintoisin havainto tuli hyönteismaailmasta. Utön leudossa ja päivällä osin jopa kesäisessä auringonpaisteessa lenteli maamme myöhäisin hietaheinäperhonen. Amiraali bongattiin vielä samoin kuin pikkukultasiipi ja etelänpäiväkiitäjä. Matarakiitäjän toukkia tapaili siellä täällä etsien koteloitumispaikkaa. Hyvin ei käynyt sille lehtohepokatille, joka joutui isolepinkäisen kitaan. Ja kolme isolepinkäistä eri suunnista yritti saalistaa samaa peippoa, joka pääsi kuitenkin karkuun. Ampu- ja varpushaukat vaanivat alinomaa pikkulintuja. Kettu tallustelee yhä Ormskärillä.  


Myöhäinen hietaheinäperhonen kuvattuna 30.syyskuuta Utössä.

Matarakiitäjän toukka etsii koteloitumispaikkaa.