keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Ylänkökiuru Morgonlandetilla

Alkukesä on ollut hieno TLY:n pinnojen osalta. Uutta tulee kehään pienin väliajoin. Eliksiä ei ole kuitenkaan allekirjoittaneelle tippunut, vaikka lajit ovat olleet varsin kovia. Eilen tuli tieto, että Kemiönsaaren Morgonlandetilla on tuntomerkkeihin sopiva ylänkökiuru. Sehän se oli. Ensimmäisenä bongaavana venekuntana kuuden hengen porukassa saimme nähdä linnun läheltä lentävänä kallion päällä. Jykevä paksu nokka, pyrstön valkeat täplät, lyhyt pyrstö, vaaleammat siiven alapinnat arokiuruun nähden ja kontrastikkaat päänkuviot näkyivät hyvin. Erityisen suuret kiitokset tringalaisille veneen järjestämisestä ja odottelusta Hangon tietyöruuhkan vuoksi. Kovassa helteessä kolmen vartin vilvoittava merimatka Hangonkylän satamasta tuntui mukavalta. Morgonlandet oli kesäisessä asussaan, ruohojen ja kukkien rehottama, amiraalit lentelivät ympärillä ja pesivä tiirakolonia dominoi maisemaa. Kahlaajia oli jonkin verran laguunissa, mm. vesipääsky, mustavikloja ja karikukkoja, vm. poikasiakin. Ylänkökiuru oli Suomen viides havainto. Samalla tuli kesäkuun pinnakin lajista. Ylänkökiuru oli vielä tänäänkin paikalla tätä kirjoittaessani kiitos siemenruokinnan. Muita viime aikojen hyviä lajeja ovat olleet Oulun pääskykahlaaja, kääpiöhuitti Parikkalan Saaressa ja keisarikotka matkalla Virolahdelta Helsinkiin. Perhosrintamalla porukat ovat saaneet kovia rareja, mm. Hangosta Pericallia matronula, leimusiilikäs, tiettävästi Suomen seitsemäs. Itselläni ei Virolahden viikonlopulta ollut mitään ihmeitä tarjolla, P.ilicifolium, C.viridata ja A.cuspis mainitakseni. Sykähdyttävää oli nähdä leirintäalueen kukilla kaksi ritariperhosta yhtä aikaa. Tämä oli järjestyksessään 500.postaukseni.  


Ylänkökiuru Morgonlandetilla. Kuva: Janne Riihimäki.

Morgonlandetin laguunia.


Ylänkökiurun ruokailupaikka kalliolla.


Lintubongarit mökin terassilla. 


Morgonlandetin maihinnousupaikka.


sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Kesä tuli pohjolaan


Viime päivät ovat olleet luontoharrastajilla todella kiireistä aikaa. Lintubongarit ovat saaneet mukavia pinnoja, kun Jurmon lintuasemalta löytyi Suomen viides aavikkotulkku. Linnun ehdin bongata jo samana iltana venetaksilla Pekka Alhon, Tom Lindroosin ja Jouko Vuokon kanssa. Reilun tunnin jälkeen Nauvon satamasta lähdettyämme lintu oli jo ns. hanskassa, kiitos asemaväelle hyvästä tiedonkulusta. Rari viipyi saaressa vielä seuraavan päivän monien venebongareiden iloksi. Kahta päivää myöhemmin tupsahti Suomen kuudes suohyyppä Turkuun Friskalanlahdelle, molemmat siis oman lintuyhdistyksen alueelle. Suohyyppä oleili paikalla iltayöhön asti, mutta ei enää seuraavalle päivälle. Kuun vaihteen toinen kivikkosatakieli ei näyttäytynyt taaskaan bongariväelle. Pönttöpuolella lintujen rengastajilla on kädet täynnä töitä, kun kottaraisten ja pikkuvarpusten jälkeen tiaisilla on kovaa vitinää ja poikueita on jo lähtövalmiina. Hajontaa on kuitenkin melkoisesti, sillä joillakin pareilla on vasta haudonta käynnissä. Pääskyjä näytti tulevan tavanomaista vähemmän. Käet kukkuvat aktiivisesti. Salon keskustan kerrostalojen räystäille saapui onneksi pieni tervapääskykolonia pesimään suvi-iltojen ratoksi. Yölaulajia tulee koko ajan lisää. Kehrääjät surisevat mäntykankailla, pensassirkkalinnut ja satakielet laulavat joenrantojen pensaikoissa. Kun samaan aikaan kukkivat mäkitervakot, syreenit, pihlajat, metsäkurjenpolvet ja kielot on alkukesän luonto parhaimmillaan. Tutut päiväperhoset kuten auroraperhoset elävöittävät voikukkapientareita. Oranssit pursuhopeatäplät lentävät paahteisilla kangasmetsäaukioilla. Pikkuapollojen paras lentoaika on käsillä Someron Häntälässä. Yöperhosten lajivalikoimassa näkyvät jo nirkot, kehrääjät ja kiitäjät.


Sinitiaisnuorukainen lähtövalmiina maailmalle.

Suopursu kukkii ja tuoksuu rämeillä.


Räkätin maastopoikanen on saanut renkaan. 


Syreenit kaunistavat pihapiirissä. 


Pikkuapollo piiloutuneena heinikkoon.


Mäkitervakot kukkivat tien pientareilla.