Rariovesta tuulee

Lämmin helleviikko on päätöksessään ja paljon on luonnossa edistystä tapahtunut. Maisema on vehreää ja puut ovat lehdittyneet nopeasti. Rentukat loistavat keltaisina ojan pohjilla, tuomet kukkivat ja koivut pölisevät. Keltaista siitepölyä leijuu kaikkialla. Kottaraisten poikaset kiljuvat pöntöissään. Salon seudun lehtopöllöt ovat vielä untuvikkovaiheessa. Kova talvi ja myyräkato näkyvät epäonnistuneissa pesinnöissä. Tuntuu siltä, että lehtopöllö on lievästi taantuva laji, joka ei kestä ankaria talvia. Lisäksi osa nuorista kuolee liikenteen uhreina ja jää rakennusten vangeiksi. Hyönteisiä pörrää vilkkaasti niin päivällä kuin yölläkin. Sittiäiset löntystelevät maankamaralla karikkeessa. Valorysien vieraina ovat olleet keväällä heränneet ja talven yli levänneet mittarit ja yökköset. Kauniita kirjokehrääjiä tupsahtelee valoille muiden lomassa. Päiväperhosten lajivalikoima on jo varsin monipuolinen, kangasperhosia, paatsamasinisiipiä, lanttu-, sitruuna- ja auroraperhosia, suruvaippoja, kartta-, neito- ja nokkosperhosia kirmailee metsäteillä ja voikukkaniityillä.

 

Lehtopöllöemo rengastajan kädessä. 

Suomen kolmas kaspiantylli löytyi Kokkolan
Lohtajalta sänkipellosta. Kuva: Jari Nummelin. 

Lintubongareiden paras ja odotettu aika on nyt käsillä. Siperian tundralle matkaavat arktiset hanhet täyttävät sinisen taivaan massiivisella näytöksellään. Etenkin tänään valkoposkihanhimuutto kiihtyi suurina parvina jatkuvana rihmana pääkaupunkiseudulta itärajalle. Rariteetteja pukkaa bongareiden iloksi. Suomen kolmas kaspiantylli veti väkeä Kokkolan Lohtajalle viikonloppuna. Eilen Kemiönsaaresta löytyi maalle uusi laji, kivikkosatakieli. Koiras on varsin värikäs lintu. Se on tullut meille Kaakkois-Euroopasta lämpimien virtausten mukana. Valitettavasti lintu ehti kadota ensilöytäjien jälkeen. Eiköhän lintu kuitenkin jossakin paikassa maassamme vielä piileskele. Pikkulintuja on vaikea löytää mantereen pensaista, saarissa se onkin jo helpompaa. Utöhön eksyi saaren kolmas ruostepääsky, jonka kävin tyylikkäästi bongaamassa. Sepelsieppoja on näkynyt Jurmossa ja Utössä useita yksilöitä. Linturarien listalta huomio kiinnittyy keltahemppojen ja avosettien runsauteen, myös kattohaikaroita on havaittu viime päivinä pieniä parvia pitkin Etelä-Suomea. Pesintöjä ei taida tulla tänäkään vuonna. Haarahaukat, kiljukotkat ja niittysuohaukat ovat olleet hyvin edustettuina. Huomenna on vielä ainekset rariteettien löytymiseen, kaakkoistuuli ja matalapaine pitävät rarioven auki bongareille.

 

Kattohaikara Perniössä

Eilen illalla Perniöön oli tupsahtanut kattohaikara, joka löytyikin heti samalta paikalta varhain aamulla oraspellolta. Yksittäisiä kattohaikaroita on ollut liikkeellä muutamia yksilöitä viime päivinä. Öisin sää on yhä koleaa ja jopa pakkasen puolella, päivisin siedettävät kymmenisen astetta. Kylmistä säistä huolimatta pikkurareja löytyy kuten tulipäähippiäinen Helsingistä, amerikanhaapana Närpiöstä ja isohaarahaukka Kemiönsaarelta. Pinnamiehet lähtivät merta edemmäs kalaan Vaasaan, kun tiibetinhanhi löytyi valkoposkihanhiparvesta Helsingistä. Aina ei kiirehtiminen ole paras mahdollinen ratkaisu. Luonnossa tapahtuu koko ajan. Korpeilla on jo isot poikaset ja lehtopöllöillä on niin ikään jälkikasvua pöntöissä. Eilisen otoksen mukaan lehtopöllöillä oli Salon seudulla sekä munia että pieniä poikasia. Pesintä aloitettiin aika myöhään. Ylimääräistä saalista ei ollut kummassakaan pöntössä näkyvissä.

Kattohaikara Perniössä oraspellolla.

Viileä kevätsää jatkuu

Vaikka toukokuu vaihtui, on kevätsää jatkunut yhä viileänä. Joissakin paikoissa koivujen lehdet ovat sentään jo hiirenkorvalla ja voikukkia on alkanut ilmestyä rakennusten kivijalkojen tyvelle. Mukulaleinikki- ja kiurunkannusmatot ovat valloittaneet korttelipuistot, lehdoissa valkovuokot ovat parhaimmillaan. Perhosia on varsin niukasti liikkeellä, nokkosperhosia lentelee pelloilla ja pihapiireissä, yöperhosista värikkäät kirjokehrääjät pöristelevät kevätyön pimeydessä. Öiseen aikaan on ollut vielä pakkasta, mikä on hidastanut tuntuvasti hyönteissyöjälintujen tuloa. Ainoastaan västäräkkejä on normaali määrä ajankohtaan nähden, mutta esimerkiksi kirjosiepot, uunilinnut, kertut ja kerttuset puuttuvat täysin. Haara- ja räystäspääskyjäkin on nähty Salon Halikonlahden altailla vain muutamia. Joitakin kymmeniä pikkulokkeja lepattelee kakkos- ja kolmosaltaan yllä. Kaulushaikarat puhaltelevat järvien ruovikoissa. Suuret hanhimassat kiertävät lietteitä, laidunmaita ja peltoja. Viime päivinä sepelrastasmuutto on vilkastunut. Pikkurarilistalta on kuitattu useissa paikoissa kyhmyhaahka, mandariinisorsa, arosuohaukka, kiljukotka, harjalintu ja sitruunavästäräkki vain mainitakseni. Kunnon kuukausipinnaretkeilyä aiheutti Vaasan kaupungin nurmikoille tipahtaneet kaksi tiibetinhanhea. Bongarit ovat valppaina, josko hietakurki tai liitohaukka saapuisi Suomeen. Odotettavissa olisi melkoinen kansanryntäys, jälkimmäinen olisi uusi laji maallemme. Baltiasta ei ole enää pitkä matka tänne.  

 

Vaasan tiibetinhanhi lumisella nurmella.
Kuva: Jari Nummelin.

Mandariinisorsa on jälleen Vantaalla. 
Kuva: Jari Nummelin.