lauantai 31. maaliskuuta 2012

Takatalven tuntua Utössä

Torstaina 29.3. oli alkamassa lyhyehkö retki Utöseen. Kolea luoteistuuli puhalsi, taivas oli puolipilvinen ja lämpötila +4 astetta. Matkasin Mikko Holvitien, Ilkka Saarenpään ja Jurmoon menneiden Arto Kalliolan ja Juhani Virtasen hyvässä seurassa. Matkalla emme nähneet mitään kummempia lintuja. M/S Eivor oli perillä Utössä klo 15.30. Kuudesta allihaahkasta ehdimme nähdä yhden naaraspukuisen luotsiaseman edustalla, tosin sekin ainoa hävisi illan kuluessa tuulen samalla tyyntyessä. Illan tunteina havaitsimme saaresta nokkavarpusen, kangaskiurun, tiklin, kolme tylliä ja hämärissä sarvipöllön. Sauna ulkosaaristossa teki flunssaisille miehille hyvää. Gamlingarna ja Meri lähtivät perjantaiaamulaivalla mantereelle.

Kesnäsin kärjen eteläpuolelta muuttaa paljon vesilintuja.

Perjantain vastainen yö valkeni pakkasessa, maa oli aamulla kuurassa. Päivällä lämpöä oli pari plusastetta, sää varsin pilvinen ja tuuli edelleen luoteesta ja pohjoisesta 4-5 m/s. Myöhemmin saapui vesi- ja räntäkuuroja, joten muuttosää oli kehno. Vain merellä oli jonkinlaista vesilintuliikehdintää. Haahkaparvia velloi edestakaisin saaren eteläpuolella ilman parempia löytöjä. Mustalintuja ynnäsin ainakin 125 yksilöä, alleja oli satakunta ja ruokkeja laskettiin vähintään 45m, joista kolmen sakissa muutti yksi etelänkiisla itään klo 8.15. Muista vesilinnuista mainittakoon 40 tukkakoskeloa, 6 ristisorsaa ja lapasotkanaaras. Mörttilän takaisella luodolla pulisi yksi kukkoteeri, sittemmin niitä oli nähty kaksin kappalein. Merikotkia seilasi kahdeksan ja niistäkin puolet istuskeli lounaispuolen linjataulun päällä. Mikko havaitsi muuttavan oikean kuovinkin kottaraisten lirputuksista huolimatta. Muista kahlaajista lista täydentyi taivaanvuohella, neljällä muuttavalla töyhtöhyypällä ja eilisillä kolmella paikallisella tyllillä. Iltapäivän puoli viiden erikoisin tapahtuma oli sekä ruskosuo- että sinisuohaukkakoiraan nopea saaren ohitus ja katoaminen samalla minuutilla. Saaressa havaittiin lisäksi yksi muuttava kulorastas ja paikallisesta poppoosta 2 kangaskiurua, 2 pikkuvarpusta, 2 hemppoa, pajusirkku, tikli, rautiainen ja noin 200 peippoa koulun ja Lumijärven ruokinnoilla. Varsin köyhän saaren väriloistoina kukkivat valkoiset lumikellot ja keltaiset talventähdet.

Talventähti on aikainen kukkija, joka menestyy Utössä.

Lauantaiaamuna muutto oli eilistäkin surkeampaa. Ehdin havainnoida luotsiasemalla vain tunnin ajan, mutta se kertoi paljon päivän annista. Ruokkilintuja ei näkynyt lainkaan, mustalintuja liikkui vähäsen ja haahkoja oli kerääntynyt rantavesille eilistä enemmän. Hotellilla pyöri yksi kangaskiuru. M/S Eivor irtautui laiturista klo 8.29, sitä ennen havaitsimme neljä saaren päällä lentänyttä sepelkyyhkyä. Minä ja Ilkka jätimme saaren, Mikko jäi ainoana pitämään yllä sotilaallista järjestystä. Tässä yhteydessä haluan myös korostaa, että Kesnäsin eli eteläkärjen rantaviivat samoin kuin itäranta ruovikkoineen on syytä rauhoittaa kokonaan retkeilyltä, kuvaamiselta ja turhanpäiväiseltä seisoskelulta, joilla ei voiteta mitään, haittaa lintujen pesinnälle, ruokailulle ja lepäämiselle aiheutuu sitäkin enemmän. Utöläisten toivomuksia on syytä kunnioittaa retkikuntien lisääntyessä ja aktivoituessa kevään sesonkiaikana.
Maaliskuun viimeisen päivän avainsana oli jalohaikara. Sellainen nähtiin Ahvenanmaalla Jomalassa ja aamulla Paimionlahdella, ilmeisesti vm. huomattiin uudestaan m/s Eivorin komentosillalta iltapäivällä lentävänä Nötön yli Aspön suuntaan. Eipä tullut meidän näköpiiriin missään vaiheessa. Olimme nimittäin Pärnäisissä jo klo 11.45 reilun kolmen tunnin matkan jälkeen, kun emme pysähtyneet mihinkään muuhun satamaan! Koko laivamatkan aikana emme havainneet mitään mainittavaa yhtä lentävää silkkiuikkua ja muutamaa merikotkaa lukuun ottamatta, niin tyhjää Saaristomeri oli. Takaisin päinkään ei mennyt yhtään lintumiestä tiedon mukaan. Mantereella oli tullut lunta eikä lähipäivienkään sää näytä hyvältä kevään kannalta, takatalvi sen kuin pahenee ja yöt kylmenevät. Ja tämä ei ole lainkaan aprillipilaa.      

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Salonjoen jäät lähtivät maltillisesti

Tänä keväänä Salonjoen jäät lähtivät ilman suurempia tulvia ja rytinöitä. Aamupäivällä Salonjoen Moision riippusillan eteläpuolelle oli kasaantunut jonkin verran erikokoisia jäälohkareita, mutta luoteistuuli, virtaava vesi ja auringonlämpö laittoivat jäät liikkeelle jo iltapäivällä tasaisesti kohti Halikonlahden suuta. Vedenpinta joessa on hieman noussut yltäen kuitenkaan enää pyöräteille asti kuten takavuosina. Myös Perniönjoki on tulvinut viime aikoina pelloille ja kevyen liikenteen väylille varsinkin Perniön Aseman kohdalla, jossa alikulku muistuttaa enemmän uima-allasta edellisvuosien tapaan. Tienvarsien ja joutomaiden aurinkoisilla paikoilla leskenlehtiä on yhä enemmän kukassa. Lehtipensaiden silmut ovat jo hyvin kehittyneitä ja sisältä vihreitä. Ruohokasvillisuus alkaa kukoistaa heti kun lumipeite väistyy yltä ja sää alkaa lämmetä.

 
Salonjoen jäät lähtivät tänään keskipäivällä liikkeelle.

Leskenlehdet kukassa Salon Halikonlahden altailla.

Metsäkauriit pihapiirissä

Kevään kynnyksellä kun luntakin on vielä metsissä käyvät metsäkauriit yhä piharuokinnoilla. Ei ole mitenkään harvinaista, että kauriit tulevat rauhallisiin ja suojaisiin paikkoihin jopa keskellä päivää ruokailemaan. Yleensä laumassa on kahdesta kolmeen yksilöön, toisinaan jopa seitsemänkin kaurista. Lyhytjalkaisena sorkkaeläimenä runsas lumi vaikeuttaa sen liikkumista, siksi se tuleekin mielellään pihapiirien tunkioille ja kauralyhteille napostelemaan. Metsäkauriiden runsastuminen korreloi myös ilveksen lisääntymistä. Moninaisessa vyyhdissä myös kettu rokottaa kauriiden vasoja ja kettu puolestaan joutuu ilveksen kynsiin näiden kahden pedon kohdatessa keskenään samoilla reviireillä. Vastaavasti alhaisen kauriskannan alueilla ilvekset ovat vähissä. Tiedot käyvät hyvin ilmi uusimmasta Metsästäjä 2/2012 lehdestä ruotsalaisten suurpetotutkijoiden mukaan. Metsäkauriilla tuntuu olevan vahva jalansija Lounais-Suomessa ja etelärannikolla niin Salon, Raaseporin kuin Hangon alueilla. Yleensä tähän lajiin törmää nykyään useammin kuin mihinkään muuhun hirvi- ja peuraeläimeen.

Metsäkauris kauralyhteellä keskellä päivää talon pihapiirissä.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Hanhet ja joutsenet liikkeellä

Englannista kotiuduttuani meillä on tapahtunut keväässä aimo harppaus eteenpäin. Lämpötilat ovat nousseet +10 asteen lukemiin, lumi on sulanut aukeilta rivakasti, ensimmäiset krookukset ja leskenlehdet ovat aukaisseet kukkanuppunsa ja muuttolinnut ovat kansoittaneet sulia vesistöjä ja peltoja. Lounais-Suomen pelloille on kerääntynyt runsaasti lepäileviä hanhia ja joutsenia. Parhaimmilla paikoilla kuuluu jatkuva hanhien kaakatus ja joutsenten toitotus. Näissä hanhien ja joutsenten sekaparvissa voi olla useita satoja yksilöitä samalla pellolla. Joukosta on löytynyt myös harvinaisuuksia kuten lyhytnokkahanhia ja pikkujoutsenia. Sinisuohaukat ovat olleet myös aikaisin liikkeellä samoilla lintumestoilla. Mandariinisorsa sai maaliskuun pinnamiehet tien päälle Eurajoelle asti. Kuuta on jäljellä kuusi päivää, joten mahdollisuudet lisäpinnoihin ovat vielä hyvät. Kärkimiehellä on nähtynä 191 lajia maaliskuussa.


Laulujoutsenia lepäilee nyt pelloilla sankoin joukoin.

Viime aikoina pihoihin on ilmestynyt mustarastaita ja peippoja, enemmistönä koiraita, jotka valloittavat ensiksi reviirin naaraiden tuloa varten. Kiurut ja töyhtöhyypät ovat yleistyneet ja levittäytyneet koko ajan pohjoisemmaksi. Hyönteismaailmassa kuluvan viikon keskiviikko (21.3.) oli erinomainen avauspäivä. Turun puolesta ilmoitettiin nähdyksi jo kevään ensimmäiset nokkos- ja sitruunaperhoset. Itsekin näin loppuviikosta Salon kaupungin jalkakäytävällä kuolleen nokkosperhosen. Varhaisimmat yöperhoset ovat aloittaneet myös lentonsa, näistä mainittakoon mm. puolukkapiiloyökkönen (C.vaccinii) ja sulkamittari (P.pilosaria), jonka löytää eritoten Turun Ruissalon tammimetsistä iltahämärissä. Laji tulee aktiivisesti valolle.


Krookukset ovat puhjenneet kukkaloistoonsa.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Matkailua Lontoon keväässä

Pe 16.3.
Tänään koitti vihdoin se päivä, jolloin oli aika lähteä tutustumaan jälleen keväiseen Englantiin, Lontoon luontokohteisiin ja kuninkaallisiin puistoihin kahden vuoden tauon jälkeen. Omatoiminen retki oli neljäs kerta saarivaltakuntaan. Palataan vielä alkutaipaleelle. Salosta lähdettiin bussilla klo 5 aamulla +1 asteen koleudessa. Helsinki-Vantaan lentoasemalta sinivalkoinen Finnair nousi siivilleen klo 8.15 koukaten ensiksi etelään Tallinnan ilmatilaan ja sieltä nokka kohti lounasta Tanskan ja Hollannin kautta Britannian Lontooseen. Perille saavuimme klo 9.02 paikallista aikaa. Tulosää oli pilvinen ja +9 astetta. Koko matkan jouduin olemaan influenssan kourissa, mutta kohtaloon oli tyydyttävä. Illaksi kunto hiipui totaalisesti, aamulla olotila oli taas yllättävän virkeä. Suunnitelmat vietiin kuitenkin läpi ilman peruutuksia.

Lontoon Paddingtonin asema.

Albro House Hotel, 155 Sussex Gardens, Hyde Park, London.

Olimme ostaneet junaliput (edestakainen £36.00) internetistä etukäteen ja näin ollen poistuminen sujui hyvin joutuisasti Heathrow`n kentältä Paddingtonin asemalle vartissa. Paddingtonista meillä oli lyhyt kävelymatka majoituspaikkaamme, Albro House Hotel -paikkaan (155 Sussex Gardens) Hyde Parkin pohjoispuolella. Hotellissa ei ole hissiä, ruokailutila alakerrassa on ahdas, huoneet ovat pieniä ja ikkunoista kantautuu liikenteen melu, mutta erinomainen sijainti, huokea hinta ja idyllisyys korvaavat puutteet. Paikan omistaa Mr. Caruso, pieni ja pippurinen italialaisherra. Tuttu unkarilaispariskunta, Josef and Kata, toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi Lontooseen. Tällä kerralla Katan tytär Lilla oli työharjoittelussa toisessa paikassa, mutta käväisi hotellissa kuitenkin pikaisesti seuraavana sunnuntaina, jolloin muuten Englannissa vietettiin äitienpäivää. Koska lauantaiksi oli luvattu vähän sateisempaa päivää, päätimme pitemmittä puheitta lähteä Länsi-Lontoon vesilintukeitaaseen, London Wetland Centreen.

Hammersmithin bussivuoro 283 vie perille London Wetland Centreen.

The Visitor Centre in London Wetland Centre.

Yleiskartta, metrolinjasto ja maanalaisen lippuautomaatilta ostettu päivälippu (£7-8 päivästä riippuen) taskussa retki aloitettiin Paddingtonin Underground Stationilta keltaista Circle Line reittiä pitkin kohti Hammersmithia. Läheiseltä bussiasemalta kävelimme J-pysäkille, josta nro 283 vei meidät suoraan perille Wetland Centren portille asti. Vastoin ennakkotietoja vain tällä vuorolla metron päivälippu oli yhteen sopiva sis. ykkös-kakkosvyöhykkeet. The Wetlands Centre oli avoinna klo 9.30-17.00 ja myöhemmin keväällä tuntia pidempään. Tähän paikkaan oli ainoa pääsymaksu (£10.00 aikuiselta). Vieralijakeskuksen portista sisään mentyämme edessämme häämötti lukuisia pieniä lampareita, kanaaleja, pikku pensaikkoja, metsiköitä ja ruovikoita siltoineen. Välillä pystyi lepäilemään penkeillä ja tarkkailemaan linnustoa kojuista ja rakennelmista, jopa sisätiloista kiinteiden kaukoputkien avulla, joskin kaukoputket olivat jo parhaat päivänsä nähneet jatkuvasta yleisövirrasta johtuen. Paikka avattiin yleisölle vuonna 2000 sis. monia oheispalveluita opastuksineen ja ruokailuineen. Toimipisteessä on myös luontoaiheinen matkamuistomyymälä. Brittiläinen kulttuuri ei hemmotellut turisteja tässä asiassa, sillä useat jopa tarpeettomat tavarat maksoivat pöyristyttävän paljon.

Uivelot tulossa peräkanaa lähemmäksi.

Haahkat ruokinnalla pienessä lampareessa.

Alueen hanhivalikoima oli varsin monipuolinen.

Liejukana on kosteikkojen ja puistojen yleisempiä lintuja.

Sitten itse linnustoon. Kameralla ja kiikarilla riitti töitä koko ajan. Hanhivalikoima oli monipuolisen kattava. Heti alkumetreillä bongauslistassa komeilivat punakaula-, eskimo-, hawaijin-, kilju-, meri- ja valkoposkihanhi. Pienissä altaissa vesilintuja varten oli ruokinta, jossa kävivät lähinnä sorsalinnut ja koskelot. Puistohaahkojen käyminen ruokinnalla kummaksutti ulkosaariston kävijää. Siltojen alta liplatteli esiin tyypillisiä, mutta meillä harvinaisempia vieraita, kuten pikkutelkkiä, harjakoskeloita, sinisiipitaveja, ruskosotkia, morsiosorsia, mandariinisorsia, punapäänarskuja ja yksi sirppisorsakin. Määrät vaihtelivat usein vain muutamasta pariinkymmeneen yksilöön. Kotoisemmista lajeista joka paikan liejukanoja taaperteli kirjaimellisesti jaloissa nurmikoilla. Lapasorsia ja uiveloita oli myös lyöttäytynyt sorsaporukkaan. Kauempana isommassa vesistössä uiskenteli pikku- ja silkkiuikkuja. Metsiköissä ja pensaikossa hääri kesyjä sepelkyyhkyjä, punarintoja, mustarastaita, kaksi närheä ja talitiaisia. Ylitse lensi nokivariksia, kottaraisia, harmaahaikaroita ja merimetsoja. Sykähdyttävä näky oli kokea yli 30 yksilön kauluskaijaparvi läheltä. Villiintyneet vihreät papukaijat viihtyivät eritoten plataaneissa, mitkä eivät tahdo meidän leveysasteilla enää menestyä. Kosteikon reunoilta kuului tikan rummutusta ja myös huutoa. Ensin löytyi käpytikka ja varsin pian soidintava vihertikka, jonka sain atrapilla tulemaan näköetäisyydelle hyvin lähelle kuikuilemaan. Todettakoon, että muuttolinnuista hysyt puuttuivat alueelta aivan täysin. Edellispäivänä vihkoon oli merkitty mm. kuningaskalastaja.

Ylinnä morsiosorsakoiras ja alinna pikkutelkkiä.

Suuri kosteikkoalue sisältä nähtynä ikkunoiden takaa.

Ehdimme viettää aikaa tässä paikassa kolmisen tuntia. Koska kierros alkoi tuntua jo jaloissa, päätimme ennen lähtöä tutustua ruokailutarjontaan. Maittavan herkullinen kalapitoinen lounas vei nälän mennessään tai oikeastaan ruokaa tarjonnut vaalea nuori brittityttö, Maggie, kauniilla hymyllään ja ystävällisyydellään. Pyysin saada kuvan blogiani varten. Tyttö ei kauaa empinyt, otti päähineensä pois ja poseerasi kameralle julkkiskuvaa varten. Oli aika palata samaa reittiä takaisin hotellille lepäämään ja valmistautumaan huomista retkeä varten.

Maggie palveli suomalaisasiakkaita ystävällisesti hymy huulillaan.

Kosteikon takaa löytyi idyllinen asutusalue, josta bongattiin vihertikka.

La 17.3.
Lauantai oli lähes koko päivän hyvin pilvistä ja ajoittain heikkoa vesisadetta lämpötilan oltua n. +10 astetta. Valitsimme kohteiksi kuninkaalliset puistot. Hotelliltamme oli vain 5 min kävelymatka Hyde Parkin laajaan puistoon ja The Serpentine -nimiseen pitkään kapeaan altaaseen. Kävelimme ensin läntiseen osaan, jossa 111 ha Kensington Gardens palatseineen ja pyöreine altaineen houkuttelee pitkin päivää ja etenkin aamuisin runsaasti hölkkääjiä ja juoksijoita. Afrikanhanhiparilla oli jo 4 poikasta altaan reunalla, ääni onton kelon huipulta kuulosti ja näytti enemmän kuin erikoiselta. Nokivarikset ovat tuttu näky Round Pondin ympärillä naurulokkien, nokikanojen ja sotkien seurassa. Peukaloinen, punarinta, peippo, mustarastas, kottarainen ja kauluskaija konsertoivat kylmän yön jälkeen. Paikallisista puistolinnuista ainakin sepelkyyhkyllä ja kottaraisella oli pesänrakennus jo käynnissä. Eriväriset esikot ja narsissit koristivat puistoa puhumattakaan magnolian upeista ja suurista lilansävyisistä kukista. Hyde Parkin itäosassa kuulimme ensimmäistä kertaa västäräkin äänen, itse lintua emme kuitenkaan onnistuneet näkemään. 

Kensingtonin puiston suihkulähteitä.


Kensingtonin palatsi komeudessaan.

Afrikanhanhipariskunta poikasineen Kensingtonin Round Pondissa.

Nokivariskaverukset Kensingtonin puiston nurmella.

Englannin kansallislintu punarinta laulaa sekä päivisin että öisin.

Magnolia kukki näyttävästi puistoissa.

Erivärisiä esikkopenkkejä kaarimuodostelmassa.

Huilaustauko puiston penkillä teki välillä terää.

St James`s Park sijaitsee Hyde Parkista itään. Näiden väliin jää Green Park, Buckingham Palace ja Queen Victoria Memoral kansanpaljouden keskellä. Jatkoimme jalkaisin vesilintuja bongaamaan. Olihan näitä kuninkaallisia jo nähty televisiosta ja eivätkä nämä olisi ehtineet vieraita kutsua... St James Park puistoaltaineen oli täynnä elämää kuten aiemminkin. Pitkänomaisen altaan molemmin puolin on helposti kuljettava polku, josta avautuu avarat näkymät mm. Buckinghamin palatsiin. Paikalta on lyhyt kävelymatka edelleen Thamesjoelle, jonka varrella ovat kellotorni Big Ben, Houses of Parliament ja vuosituhannen vaihtumisen kunniaksi rakennettu suuri maailmanpyörä London Eye.

The Houses of Parliament, Big Ben ja Westminster Bridge.

Maailmanpyörä London Eye Thamesjoen varrella.

Kahden tunnin tarkkailun tuloksena löytyi pikku-uikkuja,  uiveloita, kuparisorsia, harjakoskeloita (selvästi runsastuneet), puna- ja tukkasotkia, lieju- ja nokikanoja, punapäänarskuja (yllättävän vähän), ristisorsapari, neljä ruostesorsaa, mandariini- ja morsiosorsia, mustajoutsen, pelikaani, afrikan-, eskimo-, tiibetin- ja punakaulahanhia sekä nurmikoilta nokivariksia ja joka paikan harmaaoravia, jotka harrastivat housun lahkeissa kiipeämistä ja roskisdyykkaamista. St James´s Park on niin ikään suosittu ulkoilualue aivan kaiken loistokkuuden ydinpisteessä. Paikassa silmä lepää ja mieli on leppoisa.


Keltainen narsissimeri peittää Green Parkin nurmikoita.


St James`s Parkissa nokikanat parveilevat suihkulähteen edustalla.

Harjakoskelokoiras (ylempänä) on erikoinen näky altaassa.

Juhlapukuinen mandariinisorsakoiras on korean värinen. 

Ruostesorsia löytyi puistosta neljä eri yksilöä.

Harmaaoravat tarkkailevat ohikulkevia turisteja ruoan toivossa.

Ohjelmaan otettiin vielä kolmas kuninkaallinen puisto, 166 ha Regent`s Park, jonne matkasimme metrolla jäätyämme pois Baker Streetin asemalla vahakabinetti Madame Tussaud´sin vierestä. Tunnin iltakierroksella valoa riitti vielä sopivasti. Saaren jylhien lehtipuiden latvoihin harmaahaikarat olivat asettuneet jo pesilleen. Niitä seisoskeli myös patsaana keltaisten narsissipenkkien keskellä. Täälläkin bongasimme monia vesilintuja, mm. pikku-uikkuja, mandariini- ja morsiosorsia, punapäänarskuja, uiveloita, sinisiipitaveja, heinätaveja, lapasorsia, haapanoita, taveja sekä noki- ja liejukanoja. Ensimmäinen pyrstötiaispari (alalaji europaeus) pyrähteli pensaissa aivan edessämme. Koska valo väheni olennaisesti, loppuilta sujuikin sitten shoppailun merkeissä.

Harmaahaikara patsastelee Regent`s Parkin rannalla.

Regent`s Park vesilintuineen ja saarineen.

Punakeltaiset esikot ja narsissit värittävät kuninkaallisia puistoja.

Esikko- ja narsissipenkkiä vuoroin sinikeltaisessa asussaan.

Su 18.3.
Sää alkoi muutoin eilisen kaltaisena paitsi että aurinko nousi näkyviin kylmän ja kostean yön jälkeen. Ennen englantilaista aamiaista kävimme aamukävelyllä Kensingtonin puistossa. Aamuvirkkuja luonnonystäviä oli jo liikkeellä runsaasti. Vihellyksiä kuului pensaiden ja murattiköynnösrykelmän lomasta. Käsi ojossa ylhäällä lintuja yritettiin houkutella syömään kädestä. Tässä onnistuttiin varsin hyvin, kädelle tupsahtivat kauluskaija, talitiainen, punarinta ja kottarainen (yhdellä rengas jalassa). Lisäksi puistossa konsertoi peukaloinen, rautiainen ja viime aikoina vähentynyt laulurastas. Toiselta puolelta puistoa kuului vihertikan huutoa. Lyhyen matkinnan jälkeen vihertikkakoiras pällisteli korkean lehtipuurungon kyljessä ihmetellen kilpakaverin piilottelevaa olemassaoloa.


Hyde Parkissa silmä lepää ja mieli rentoutuu.


Hyde Parkin vesilinnustoa The Long Waterilla.

Kauluskaija on yksi puiston näkyvimmistä ja komeimmista linnuista.

Innokkaimmat viheltelijät saivat kauluskaijan kämmenelle.

Päiväksi suunnistimme metrolla monien kiertoteiden jälkeen Itä-Lontooseen Spitalfieldsin torille. Paikka osoittautui mielestämme pettymykseksi emmekä jääneet sinne pitkäksi aikaa. Kaiken lisäksi olotila ei ollut paras mahdollinen, joten jatkoimme pian matkaa edelleen metrolla King´s Crossin asemalle, josta oli reilun viiden minuutin kävelymatka mäen päällä olevaan kapeaan ja pieneen luontopuistoon, nimeltään Camley Street Nature Park. Rehevää pensasmaista murattikukkulaa kiersi kapea luontopolku, jonka varrella ei erikoista nähty, vain kukkivia kevätesikoita ja mukulaleinikkejä. Palasimme äitienpäivän siestaksi hotellille ja lepäsimme. Iltapäivällä parin tunnin tauon jälkeen lähdimme uudelle kävelykierrokselle Kensingtonin puistoon kuvaamaan. Pyrstötiaisia bongattiin nytkin. Kensingtonin palatsin, Albert Memorialin ja Royal Albert Hallin kautta käväisimme pikimmiten Brompton Roadin varrella Harrodsin tavaratalossa shoppailulla. Samaan hintaan sai kuunnella oopperamusiikkia rullaportaiden yläpäästä. Loppujen lopuksi, siellä ei ollut mitään niin erikoista, mitä ei olisi saanut tai tarvinnut Salosta. Vasemmanpuoleisen liikenteen seuraaminen tuotti välillä sekaannusta, mutta siitäkin selvittiin. Lontoon punaiset korkeat bussit (double decker buses) ja mustat taksit (black caps) liikennöivät vilkkaasti katujen varsilla.

Camley Street Nature Park Itä-Lontoossa.

Albert Memorial, kullattu kunnianosoitus kuningatar Victorian puolisolle.

Harrodsin julkisivua Brompton Roadilla.

Harrodsin alakerrassa on Dianan ja Dodi al-Fayedin muistoalttari. 

Kensingtonin puiston upea katettu kuja.

Kensingtonin puiston avaruutta kukkineen.


Ma 19.3.
Neljäs ja viimeinen Lontoon retkipäivä. Metron päivälippu taskuun ja aloitimme aurinkoisen päivän St James`s Parkista. Puiston penkillä kuuma juotava teki terää. Turistiryhmiä lipui ohitsemme jatkuvasti. Syykin selvisi. Oli Buckinghamin palatsin vahdinvaihdon aika (klo 11.30). Palatsin edustalle ja Queen Victoria Memorial aukiolle oli kerääntynyt kymmeniätuhansia ihmisiä. Liikenne katkaistiin puoleksi tunniksi ja turisteja yritettiin pitää aisoissa poliisien avulla. Karjumisten ja ohimarssien jälkeen vaihto tapahtui palatsin muurien sisällä. Suomalainen kersantti olisi tuonkin selvittänyt paljon nopeammin. Buckinghamin palatsin viereisissä matkamuistomyymälöissä piipahdettiin samalla. Lippissarja täydentyi Utön ja Suomenlinnan jatkeeksi Buckinghamin palatsin logolla. Näin 10 sukupolvea sitten skottilaista alkuperää olevan Muir ja Ruotsissa aateloidun Myhr suvun sivuhaaran jälkeläisenä lakki tuntui istuvan päähän kuin luonnostaan. Päätin tyytyä siihen brittiläisen monarkkityynyn ohella. Söimme lounaan tunnelmallisessa gastropubissa Victorian aseman lähellä.

Buckinghamin palatsissa brittilippu oli salossa.

Vahdinvaihto lipuu ohitse Queen Victoria Memorial aukiolla.

Pubeista saa kunnon juomien lisäksi myös hyvää ruokaa.


Jäähyväisten aika isäntäväelle. Keskellä Josef ja oikealla Kata.

Oli aika hyvästellä Albro House Hotellin isäntäväki. Hyvästelyjen ja kuvausten jälkeen suunnistimme puolestaan Paddingtonin asemalle, josta hyppäsimme Heathrow Express junaan, joka vei meidät suoraan lentokentälle. Heathrow`n kentällä shoppailtiin trendikkäissä muotiliikkeissä, kunnes koitti lähdön aika klo 18.00 paikallista aikaa. Perillä Helsingissä olimme klo 22.55 räntäsateisessa viimassa. Huomattiin, että yksi matkalaukku oli jäänyt tulematta. Tuloselvityksessä tehtiin heti ilmoitus ja jouduimme lähtemään vähän apein mielin Saloon, jonne saavuimme klo 2.00 aamuyöllä. Internettiä seuraamalla kadonnut laukku löytyi lopulta ja saapui Lontoosta seuraavana iltana ja Finnair joutui toimittamaan sen perille maksutta kotiovelle saakka. Actionia riitti loppuun saakka. Reissusta räjähtäneenä heti tiistaina päivällä oli vuorossa Salon torilla presidenttipari Sauli Niinistön ja Jenni Haukion bongaaminen.