sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Värikästä syysmaisemaa

Syyskuun lopulla ruska on parhaimmillaan eteläisessä Suomessa. Metsävaahteroiden keltaisen- ja oranssinväriset lehdet somistavat kauniisti maisemaa. Puiden tyville nurmikon pintaan on pudonnut jo kasoittain värikkäitä vaahteran lehtiä. Samoin kullankeltaiset koivunlehdet kuultavat kirkkaasti metsien ja teiden varsilla. Koskemattomat tummanpunaiset pihlajanmarjat odottavat yhä marjalintuja. Oksat suorastaan notkuvat marjatertuista. Aika pian pitäisi ensimmäisten tilhiparvien saapua tänne etelään. Verenpunaiset villiviinit värittävät kaupungissa rakennusten seinustoja ja pensasaitoja.

Värikkäät vaahterat peilautuvat Urjalan Nuutajärvellä.

Tummanpunaiset pihlajanmarjat odottavat syöjiä Akaan Toijalassa.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Hanhimässäilyä ja harjalintu Utössä

Tiistai 25.9.
Edellispäivän aamuna oli tullut tieto harjalinnusta Utössä. Edellisestä havainnosta olikin ehtinyt kulua jo yli 4 vuotta ja silloinkin keväällä. Niinpä 219.kerta Utön vesille Eivorilla oli taas edessä. Sää oli +10 astetta, pilvinen ja tuuli idästä 6-8 m/s. Saavuin perille saareen klo 12.50. Matkassani oli neljä itse poimittua karpaloämpäriä, jotka kelpasivat hotellille. Utöläiset saavat herkutella niillä jossakin vaiheessa. Hanhia oli tänään mennyt kuulema runsaasti, noin 16 000 hanhen potista pääsin illalla klo 17-18 nauttimaan vielä useista valkoposkihanhiparvista, joissa oli tavallisesti 100-400 yks./parvi. Koko päivän enimmäkseen Kesnäsin hiekkatiellä viihtynyt harjalintu suostui lopulta näyttäytymään jatkuvista häiriötekijöistä huolimatta. Tarkemmat lintuhavainnot löytyvät Tenovuon Jorman blogista niin tästä kuin seuraavinakin päivinä. Nuolihaukka istui talon antennilla harvinaisen lähellä kuvausetäisyydellä. Muutaman tunnin aikana pisti silmään hippiäisten runsaus saaressa. Niitä pörräili kaikkialla. Lintuja löytyi niin rakennuksista kuin lasia päin lentäneinäkin.

Harjalintu Kesnäsin kärjessä hiekkatiellä bongattuna.

Hippiäinen haukkoo henkeään törmättyään hotellin lasioveen.

Nuolihaukka tähystää talon antennilla.


Keskiviikko 26.9.
Sää oli jokseenkin eilisen kaltainen, edelleen jatkui navakka idän ja kaakon puoleinen tuuli, joka painoi hanhia jatkuvana massana heti aamuhämäristä iltapäivään asti kohti lounasta Utön kautta. Päivän aikana tehtiinkin uusi hanhimuuttoennätys, lähes 27 000 hanhea, joista määrittämättömiä hanhia noin 15 000, valkoposkia yli 10 000, sepelhanhia 460 ja tundrahanhia noin 100 muuttavaa. Käsittämättömän hieno fiilis koko päivän. Jorma toimi ansiokkaasti kirjurina lähes uupumukseen asti muiden huutaessa lukuja. Myös Anaksia muutti mukavasti, lähinnä haapanoita kirjattiin yli 2600m. Paremmista mainittakoon kolmet muuttohaukat ja pikkutikat, myöhäinen tervapääsky, kyläraiteilla edelleen viihtynyt harjalintu, nokkavarpunen ja sykähdyttävän taivaan pimennyksen aiheuttanut 1500 yksilön yhtenäinen ja massiivinen sepelkyyhkyparvi, joka matkasi matalalla Lillharunin suuntaan. Hyönteissyöjiä oli saaressa paljon, puukiipijöitä ym. oli ilmestynyt saareen selvästi lisää.

Auringon valon pilkahdusta Utössä klo 7 aikoihin.

Taivas synkkeni hetkeksi 1500 yksilön sepelkyyhkyparvesta.

Komea purjealus, Georg Stage, lipuu Utön vesillä pohjoiseen.


Torstai 27.9.
Tänään oli hetkittäin varsin lämmin päivä. Auringon hiukan pilkahtaessa sudenkorennot lähtivät liikkeelle, samoin pieniä, tämän kesän rantakäärmeitä luikki pakoon hiekkateillä. Tuuli oli kääntynyt etelään ja illaksi lounaaseen vesisateen kera. Hanhimuutto loppui melkein kuin seinään. Pääosassa olivat tundrahanhet, joita kuitattiin noin 1100m, valkoposkia enää alle 400 ja sepelhanhia vain 3yks.Itäniityllä saalisteli hämäriin saakka nuoria sinisuohaukkoja, jotka onnistuivat löytämään myyräpaistin korkeasta heinikosta. Varpushaukka yritti iskeä hautausmaan polulta tiltaltin, joka nipin napin vältti haukan kynnet. Suopöllö oli tullut saareen ja maininnan arvoisena myös syksyn eka talitiainen kuuluisassa raripuskassa. Harjalintu nokki hiekkateillä neljättä päivää lepatellen välillä kylilläkin. Isokirvinen oli käväissyt varhain aamulla hotellin maisemissa hävittyään pian länteen. Hippiäisiä arvioitiin olevan noin 300 ja laulurastaita noin 400 yksilöä. Pikkulintulajistosta kerrottakoon vielä herne- ja lehtokerttu, pikkuvarpunen, sinirinta, kolme pensastaskua, 22 puukiipijää ym. Lapinharakka kierteli eri puolella saarta kuten eilenkin. Pitkän ajan miehittäjät jäivät saareen. Itse oli lähdettävä mantereelle perjantaiaamuna. Saman pituisen jakson suorittivat myös Jurmoon mennyt Kanta-Hämeen vakiotrio Lauri Kokkala, Reijo Kosonen ja Heikki Seppälä.


 

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Syysretkellä suolla

Suomaisema hiljenee syksyn saatossa. Suon laidalla hirvikärpäset häiritsevät vielä retkeilijää. Avonaisemmilla neva-aukioilla tuulenvireessä on jopa nautinnollista tuntea suon tuoksu ja hiljaisuus. Muutamat kanervat kukkivat kuivemmilla mättäillä. Hyllyvät rimpiset painanteet ovat petollisia. Joissakin paikoissa punaiset karpalot ovat kypsyneet hyvin ja ovat poimittavissa talven varalle. Kurjet popsivat myös karpaloita muuttomatkallaan syys-lokakuussa. Valkoisenharmaat sulat ja höyhenet ovat jääneet muistoksi ripakinttujen käynnistä rahkasammalpatjan päälle. Korppi ronkkuu etäämmällä, kiuru ja parvi niittykirvisiä lentää matalalla suon yllä. Muutoin on varsin hiljaista. Aamukasteessa erottuu hämähäkkien seittejä, jotka on kudottu pienten rämemäntyjen väliin. Suon pinnasta erottuu karvaisia perhostoukkia, yleensä ne ovat kehrääjäperhosten, heinähukan ja tammikehrääjän toukkia. Oikein lämpimällä ja aurinkoisella hetkellä syyskorento ja heinäsirkka tulevat vielä viimeistä kertaa näkyviin.Tummat pilvet kiertävät ruskanväritteisen maiseman takaa. Juolukan lehdet ovat muuttuneet punaisiksi ja värjänneet varpukerroksen kauniiksi.Tässä eväät suoretkelle.

Hyvältä suolta löytää hetkessä ämpärillisen karpaloita.
 
Salon seudun suot ovat useimmiten pienialaisia rämeitä.

Hämähäkin seittiä aamukasteessa.

Tammikehrääjän toukka taapertaa sammalmatolla.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Osa-albiino kanadanhanhi Halikonlahdella

Parin viime päivän aikana Salon Halikonlahden puhdistamoaltailla on viihtynyt kanadanhanhi, jolla on koko pää ja kaula täysin valkoiset. Muutoin yksilö on normaalin kanadanhanhen kokoinen ja näköinen. Lintu on havaittu tänä syksynä jo kerran aiemminkin elokuun lopulla niin ikään altaiden maisemissa Marko Kaukisen mukaan. Riihimäen Jannen kuvia vertaamalla havaittiin linnun olevan sama kuin viime vuonnakin. Hyvin on tämä osa-albiino hanhi selvinnyt metsästäjien luodeilta. Ehkäpä erikoisen ulkonäön perusteella se onkin pysynyt hengissä.  Puhdistamon altaille ja Viurilanlahdelle on kerääntynyt suuria hanhimassoja, meri- ja kanadanhanhia, jotka yöpyvät lahdella palattuaan lähiseudun ruokapelloilta. Parvia näkee iltaisin lentämässä Salon keskikaupungin yllä suuntana Halikonlahti. Altailla on viihtynyt pikku-uikku, vesipääsky sekä pitkään oleillut liejukana.

Osa-albiino kanadanhanhi oikealla. Kuva: Janne Riihimäki.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Marjat punastuvat etelässä

Syyskuun puolella marjat ovat alkaneet kypsyä. Kuivilla kankailla ja lämpimillä metsän reunoilla puolukat ovat kypsyneet varsin mukavasti. Toki satoa on saatu jo elokuussa. Itsekin keräsin pari ämpärillistä puolukkaa Kemiönsaaresta. Hyvästä paikasta tunnissa sai ämpärin täyteen poimurilla. Nykyään on saatavilla kevyitä ergonomisia työvälineitä, joilla keräys hoituu nopeasti. Tänään tein ensitiedustelun suolle. Karpalot ovat vielä puoliraakoja, päältä punaisia mutta alta täysin valkoisia. Sato jää hieman pienemmäksi kuin viime vuonna. Kaiken lisäksi marjat ovat tänä syksynä hieman vaikeammin poimittavissa, koska sarat ja sammalet ovat kasvaneet koko ajan runsaista vesisateista johtuen. Pihlajat notkuvat tällä hetkellä punaisista marjoista. Monet kotipihlajat ovat kauniin näköisiä. Vielä ei ole myrsky riepotellut eivätkä linnut syöneet marjoja. Syksyn aikana on odotettavissa kunnolla marjalintujen parvia, mm. punatulkkuja, rastaita, tilhiä ja taviokuurnia.

Puolukka on kypsynyt punaiseksi viime päivinä.

Pihlajissa on tänä syksynä runsaasti marjoja.