sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Aikainen pikkuapollo ja ritariperhonen

Salossa on jatkunut koko viikon lähes +30 asteen helleaalto. Aurinko on porottanut kuumasti ja maisema on todella vehreää. Kasveista kukkivat jo kielo, koiranputki, metsänkurjenpolvi ja syreeni. Hyönteismaailmassa on tapahtunut paljon edistystä. Viimeiset kevätlajit ovat väistymässä ja tilalle on tullut kesälajistoa. Muutoksen havaitsee erityisesti perhosissa. Eilen ja tänään havaitsin Salossa varhaisimman pikkuapollon ja ritariperhosen. Yksinäinen pikkuapollo bongattiin varta vasten Halikosta perinteisiltä joenvarsiniityiltä, joissa se lenteli edestakaisin laskeutuen välillä lepäämään ruohokasvillisuuteen. Ritariperhonen löytyi aivan sattumalta Salonjoen rantaniityltä matalalla lentelemässä. Näitä lajeja ei ole ainakaan vielä ilmoitettu muualta. 


Ensimmäiset pikkuapollot lähtevät lentoon jo toukokuussa.

Mustatäplähiipijä on pienikokoinen päiväperhonen.

Auroraperhoskoiraat kirmailevat pellon laitamilla varsin näkyvästi. Mustatäplähiipijöitä, pikkukultasiipiä ja karttaperhosia löytää samoilta paikoilta. Pienillä metsänaukioilla tapaa myös nastakehrääjiä ja täpläpapurikkoja. Lämpösumma on muodostunut korkeaksi ja kun yötkin ovat olleet viime aikoina ajankohtaan nähden hyvin lämpimiä, on yöperhossaalis runsastunut ja monipuolistunut huomattavasti. Ensimmäiset nopeat kiitäjät ovat pörräilleet alkukesän hiostavassa lämmössä. Mittareita ja nirkkoja on alkanut ilmaantua rysän saalisvalikoimaan. Lähipäivinä ollaan kuitenkin menossa kylmempään suuntaan, lämpötila voi pudota jopa 20 astetta Etelä-Suomessa.  

perjantai 23. toukokuuta 2014

Pihamaina ja sepelsieppoja

Tiistaina 20.5. oli vuorossa kolmipäiväinen Utön retki, johon mahtui paljon elämyksiä. Korkeapaine jatkui, mantereella oli helteistä ja tuuli kävi eteläisistä ilmansuunnista. Turkulaiset lintukonkarit, Gamlingarna, matkasivat myös Utöhön samaan aikaan. Lampiviklot olivat jo ennättäneet häipyä ja arktisten hanhien muutto oli käynnissä. Jurmo saikin uuden saaripinnan punakaulahanhesta, joka oli ohittanut myös Utön ennen aamukahdeksaa, mutta miehittäjät olivat olleet muissa askareissa. Rolle oli havainnut ensimmäiset etelästä tulleet päiväperhosvaeltajat, amiraalin ja ohdakeperhosen. Saari oli kesäisen kauniissa asussaan keto-orvokkien ja voikukkien värittäessä maisemaa.


Utön kyläraittia, josta kuulee usein sepelsiepon ääntelyä.

Keto-orvokit kukkivat kallioiden rinteissä.

Ohdakeperhoset ovat vaeltaneet maahamme etelästä.

Keskiviikkona 21.5. oli säpinää saaressa. Arktikamuutto oli vaisua, mutta pikkulintuja ihan mukavasti. Sepelsieppokoiras hiippaili varhain aamulla lepikon reunassa, mutta hiljeni joksikin aikaa, kunnes löytyi uudestaan samasta paikkaa, jolloin lintu määritettiin kuvista vanhaksi koiraaksi. Muista mainittakoot pikkusiepot, idänuunilinnut ja koulun nokkavarpuset. Kesken kottaraisrengastusteni sain soiton, että Utön kylällä pyörii saarelle uusi laji, pihamaina! Ensiksi en tahtonut uskoa koko juttua, mutta niin vakuuttavasti Gamlingarna asian esitti, että sulloin kottaraisen pojat pönttöön ja lähdin kiireesti katsomaan muukalaiskottaraista, jonka Hannu Hilke oli ensin plokannut silmiinsä. Erikoisen näköinen kyläveijari istuskeli puiden latvoissa, käväisi maassa, arkana lennähti talojen taakse ja hävisi vartin jälkeen totaalisesti jonnekin. Muualla Euroopassa lajia pidetään yleisesti häkkilintuna, minkä vuoksi yhtäkään lintumiestä ja bongarivenettä ei saareen saapunut. Olisiko kuitenkin kannattanut? Tenovuo kertoo blogissaan ansiokkaasti hyvät perusteet pihamainan luonnollisesta harhautumisesta villistä populaatiosta tiettävästi Etelä-Venäjän suunnalta. Erinomaiset kuvat löytyvät myös samasta lähteestä. Viime päivinä on puhaltanut pitkään poikkeuksellisen lämmin helleaalto, joka on lähtöisin kaukaa Mustanmeren suunnalta. Tuuli kääntyi etelään ja on kierrättänyt Suomeen lukuisia pikkurariteetteja, valkosiipitiiroja, kiljukotkalajeja, arosuohaukkoja ja viimeksi Inkoossa puputtavan idänkäkikandidaatin. Lähtöalue siis jotakuinkin sama. Samassa rintamassa saapuivat ensimmäiset kuluneet perhosvaeltajat. Nämä ovat kaikki faktoja. Iltapäivällä pihamaina löytyi uudestaan kappelin luota. Lintu meinasi istahtaa ristin päälle, mutta tyytyi katonharjaan, josta se lennähti heinikkoon ruokailemaan. Tunnin oleskelun jälkeen ei kummajaisesta tehty enää havaintoja. Seuraavana aamuna pihamaina bongattiin lyhyesti Jurmosta. Kottaraisia rengastin 76 poikasta 16 pöntöstä keskiarvon jäätyä alle viiden aiempia vuosia huonommaksi. Lisäksi löytyi yksi munapesye ja kaksi poikaspesää, joissa oli liian pienet poikaset. Suurimmat poikaset olivat jo viittä vaille lentoonlähtöä. Mielenkiintoa herätti myös satakieli, joka lauloi täsmälleen etelänsatakielen nuotilla. Pukutuntomerkit eivät kuitenkaan täsmänneet, joten uutta saaripinnaa ei siten Utölle saatu.

Lapasorsapari viihtyy sataman rannassa. 

Merihanhia näkee saaressa useita pareja.

Kottaraisen poikanen vaatii lisää ruokaa ja pikaisesti!

Torstai 22.5. hanhet muuttivat aamuvarhain näyttävinä parvina majakkasaaren molemmilta puolilta. Yli 5000 hanhea, todennäköisesti kaikki sepel- ja valkoposkihanhia, harmittavasti ei taaskaan yhtään punakaulahanhea joukossa. Kuikkia ja punakuireja livahti hanhimassojen välistä pieniä parvia. Saaressa oli jälleen sepelsieppokoiras, nyt vaihteeksi nuori koiras. Naaraat ovat toistaiseksi puuttuneet. Pesimäpuuhat onnistuvat kirjosieppojenkin kanssa tarvittaessa. Saunalahdella uiskenteli haahkan untuvikkoja, ensimmäiset oli havaittu 19.5. tiedon mukaan. Amiraali oli havaittu hotellilla ja ohdakeperhosia lenteli ainakin 3 yksilöä, joista kaksi luotsiasemalla. Itäniityn poluilla on satoja heinänorsun toukkia, joten kannattaa olla varovainen alueella liikkuessaan. Toukat eivät maistu linnuille, joten ne saavat olla siellä varsin rauhassa. Itärannan kahlaajilla, punajalkaviklolla ja tyllillä, on munapesiä ja emot varoittelevat aktiivisesti ympärillä. Huomaa siirtyä kauemmaksi rannasta.    

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Lintujen pesintä ja hyönteissyöjämuutto käsillä

Toukokuun alun sääjakso on ollut kolea. Yöpakkasista päästiin lopultakin eroon. Vesisade on huuhtonut ilmassa leijuvat siitepölyt maahan ja saanut aikaan maiseman viheriöitymistä. Ruohokasvillisuus tihenee koko ajan, vaahterat kukkivat ja koivun ja tuomen lehdet suurenevat. Lintujen pesinnässä varhaisimmat korpin poikaset kokeilevat jo siipiensä kantavuutta, lehtopöllöillä on pariviikkoiset poikaset pöntössä. Tiaiset ja pikkuvarpuset hautovat paraikaa muniaan. Kalliomäillä aikaisiin pesijöihiin kuuluu myös kangaskiuru, jolla on rengastusikäiset jälkikasvut maapesässä kuivan heinän suojassa. Muurlan ja Perttelin rajamailla eräässä pesässä kolmesta munasta kuoriutui vain yksi poikanen.


Kangaskiurun ainoa poikanen suojautuneena pesässään.

Viime päivinä öiden lämmettyä hyönteissyöjälintuja on tullut lisää. Ruokokerttuset ritisevät aktiivisesti Salon Halikonlahden altaiden ruovikoissa, herne- ja pensaskertut sekä pajulinnut laulavat altaiden reunapensaissa. Käen kukunta on yleistynyt, varhaisimmat käet saapuivat tänä vuonna jo huhtikuun lopulla usealle paikkakunnalle. Ensimmäiset harmaasiepot ja punavarpuset ovat myös tulleet. Sepelsieppoja hiippailee niin Utössä, Ahvenanmaalla kuin Helsingissäkin. Satakieli lauleskelee Uskelanjoen rantalepikoissa. Harvinaisemmista lajeista mustatiira viihdytti lintuharrastajia Halikonlahden altailla pari päivää. Länsirannikolla on bongailtu avosetteja. Havaintojen painopiste on vääjäämättä siirtynyt Kaakkois-Suomeen, jossa innokkaasti odotellaan arktista lintumuuttoa.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Tornien taiston viikonloppu Utössä

Perjantai-iltana 2.5. lähdimme Utöhön valmistelemaan seuraavan päivän valtakunnallista Tornien taistoa, leikkimielistä lintutapahtumaa, jossa tavoitteena on nähdä tai kuulla mahdollisimman monta lintulajia klo 5-13 välisenä aikana. Matkan aikana poikkesimme koleassa ja sateisessa säässä Paimion puhdistamolle, jossa oli edelleen bongattavana sitruunavästäräkki, 2-kv koiraslintu. Lauantain 3.5. kilpailusää oli selkeä, lämpötila + 5 astetta ja tuuli lännestä 7 m/s. Järjestelin ja johdin joukkuetta aiempien vuosien tapaan Kattrumpanin merivalvontatornissa, jossa kisaajina olivat siis Jouni Tittonen, Marita Kari, Heidi Tammero ja Jorma Tenovuo. Tornikisaan osallistui noin 330 tornia koko Suomessa. Alustavien BirdLifen tulosten mukaan olimme 90 parhaan joukossa lajimäärällä 76. Muuttosää oli huono ja monia helppoja saaressa olleita lajeja emme nähneet joko esteestä, ajoittumisesta, etäisyydestä tai vain yhden henkilön havaitsemisesta johtuen. Joukkue yritti parhaansa ja sai tottua sotilaalliseen johtamiseen, kiitos kaikille ja myös avustajille.

Tulenjohtajat kilpailivat merivalvontatornissa lauantaina.

Näkymä kylälle Kattrumpanin mäeltä.

Parhaimpina mainittakoon laulujoutsen, harmaasorsa, ristisorsa, ruskosuohaukka, karikukko, ruokki, suopöllö, sepelrastas ja peltosirkku. Mitään kovaa rariteettia ei siis näköpiiriimme eksynyt. Itärannasta pomppasi lentoon jänkäkurppa ja illansuussa saaren yli muutti kaksi kurkea. Pikkulinnuista näkyvimpiä olivat kivi- ja pensastaskut, leppälinnut, herne- ja mustapääkertut. Illaksi sää muuttui olennaisesti, sää pilvistyi ja sadekuurot yleistyivät. Värikäs sateenkaari oli ilmestynyt itätaivaalle. Yöksi tuuli oli kääntynyt pohjoisen puolelle ja tiedon mukaan klo 2 aamuyöllä saaren yllä oli näkynyt komeita revontulia! Harmin paikka kun ei tiennyt ja nukutti hyvin sikeästi silloin.

Koiras haahka eli kalkas on komea saaristolintu.

Tyllin munapesä kivikossa, jossa ei pidä kulkea!

Sunnuntai 4.5. havaittiin myös sellaisia lajeja, jotka olisivat kelvanneet Tornien taistoon kuten heinätavi, ampuhaukka, sääksi, valkoviklo, punakuiri, käki, tilhi, metsäkirvinen ja pikkuvarpunen. Tuuli voimistui kovaksi iltaa kohden ja Saaristomerellä Eivorin kyydissä oli varsin koleaa. Kuten perjantaina Berghamnissa poikettiin tälläkin kertaa. Matkalla ei nähty mitään erikoisia lajeja. Huojentavaa oli tietää myös Ruotsin hietakurjen olevan edelleen paikalla levähdysalueellaan tavallisten kurkien kanssa Västerbyn Salassa. Lajia odotetaan uudestaan Suomeen kuin kuuta nousevaa, niin monelta bongarilta se yhä puuttuu. Löytyykö taas Pohjanmaalta jää nähtäväksi. Viime keväänä aikaa oli liian vähän ja matkaa liian paljon.

Punajalkaviklo kilkuttaa ja tähystää piipun päällä.

Kivitasku on yleinen laji Utössä. Kuvassa koiras.