perjantai 19. helmikuuta 2016

Tuulinen ja kolea Utö

Vuoden ensimmäinen reissuni Utöhön nro 262 ei ihmeitä tarjonnut. Sää jokseenkin koko ajan pari astetta plussan puolella, enimmäkseen pilvistä ja kovaa etelätuulta 13 m/s. Maa oli lumeton ja rannat jäättömiä. Tenovuon Jorma sai täydennystä Helstolan Jarista ja allekirjoittaneesta. Keskiviikosta 17.2. lähtien kymmenet merisirrit olivat poissa kuten seuraavanakin päivänä. Satamalahdelle oli kerääntynyt kunnon tukkasotkaparvi, josta oli määritettävissä neljä lapasotkaa. Pieni tilhiparvi kierteli kylillä ja itäniityn levävallilla ruokaili kiuru. Illalla näkyi punertavaa taivasta lännessä. Torstaina 18.2. saatiin lumi- ja räntäkuuroja kovan tuulen kera. Merellä vesilinnutkin olivat vähissä, mustalintu ja pari tukkakoskeloa mainitakseni. Ruokkilintuja ei havaittu. Hangon pikkulokkeja kovasti odoteltiin mutta tuloksetta. Kalalokkeja sentään lenteli tyrkyissä ja lepäili lounaispuolen luodoilla yli 1000 yksilöä. Sotkaparven lisäksi rantavesissä nähtiin kymmenittäin merimetsoja, telkkiä, sinisorsia ja kyhmyjoutsenia. Muutama merikotka ajoi välillä parvia lentoon. Hotellin hiekkakentällä kangaskiurut näyttäytyivät kaikille. Ruokintapaikan linnut olivat siirtyneet Tenovuon pihaan, mm. peippo, punarinta, tundraurpiainen, kuusitiainen ja mustarastaat. Peukaloinen lymysi rantaviivassa kumollaan olevien veneiden alla tulematta uudestaan esille. Kevät ei siis etene. Perjantaiksi tuuli heikkeni oleellisesti, mutta päätin kuitenkin lähteä mantereelle. Matkalla Nötössä havaitsin ylilentävän palokärjen ja saaren pohjoispuolella talvipukuisen naurulokin. Laivareissu kesti vähän pidempään, koska kuljimme myös Berghamnin kautta. Pärnäisiin tulimme klo 10 paikkeilla.

Punertavaa taivasta auringon laskiessa.

Kyhmyjoutsenet viihtyvät aivan rantaviivassa.

Jäätön ja lumeton Utö helmikuussa. 

Öljytankkeri Ekfjord ohittaa saaren huonossa säässä.
  

tiistai 9. helmikuuta 2016

Salonjoen jäät lähtivät aamupäivällä

Aamun runsaat ja voimakkaat vesisateet laittoivat Salonjoen jäihin vauhtia. Klo 8 aikoihin valtavat jäämassat alkoivat valua yläjuoksulta keskustan ohi rautatiesillan eteläpuolelle, missä oli vastassa kiinteä jääkansi. Paikoin lähes 30 cm paksut jäälohkareet patoutuivat kevyen liikenteen väylille, jotka jouduttiin sulkemaan puomein. Vesi tulvi lähes torisillan ja Moision riippusillan tasolle asti. Keskellä jokea virtaus oli varsin kova. Puukarahkoja, laudanpätkiä, penkkejä ja roskiksia siirtyi jäiden mukana kauas paikoiltaan. Klo 12 mennessä tilanne alkoi rauhoittumaan. Salonjoen jäiden lähtö on vaikuttava luonnonilmiö, jota osattiin jo odottaa. Suuremmilta vahingoilta vältyttiin tällä kertaa. 


Salonjoki tulvii hotelli Rikalan kohdalla. 
 
Jäälohkareet patoutuivat ryminällä kevyen liikenteen väylille asti.

Sininen tynnyri lähti liikkeelle taksiaseman kopilta klo 8.08.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Kosken kuulumisia

Helmikuun alussa on vallinnut lauha ja sateinen sää. Lumet ovat sulaneet vauhdilla Etelä-Suomessa. Muuttolinnuiksi tulkittavia yksittäisiä vesilintuja, lähinnä joutsenia ja sorsalintuja kuin myös pieniä pulmusparvia on näyttäytynyt rannikoilla ja saaristossa. Keski-Euroopassa on jo kevättä ilmassa. Kun matalapaineita saapuu meille lounaasta, alkaa ensimmäisiä säämuuttajia tulla enemmänkin. Sarvipöllö on huhuillut Salon Pahkavuoressa. Turkinkyyhkyt soidintelevat kevätauringon lämmössä. Naakka on kaupungissa rakentanut jo pesäänsä. Ennen varsinaista sesonkia kerron kuitenkin vähän kuulumisia Koski Tl:stä. Renkaaton valkoselkätikkanaaras pistäytyi Laukkasen pihapiirissä Hongistontiellä 3.helmikuuta. Aikansa omenapuuta nokittuaan tikka poistui muualle. Tämä oli jo toinen havainto valkoselkätikasta peltoaukean ympäröimästä tilasta, kun koskaan aiemmin niitä ei ole pihassa nähty. Hyvin valkoselkätikat löytävät lintuharrastajat ja ruokinnat. Edellinen vierailu oli 11.lokakuuta, jolloin paikalla vieraili koirasyksilö.  Kattohaikarakunnaksi ristitty Koski Tl niittää mainetta edelleen. Kunta on vuodenvaihteessa julkaissut 36-sivuisen kovakantisen A4-kokoisen kirjan Kattohaikaraprojekti 2011-2015 (Antti Kesälä). Tässä kuvakirjassa kerrotaan lyhyesti keskeisimmät tapahtumat projektin alkuvaiheilta aina haikaran pesinnän loppuvaiheisiin asti median myllerryksessä. Sinällänsä varsin hieno ja ainutlaatuinen kuvakokoelma jää muistoihin pitkäksi aikaa. Koskella on nyt kolme tekopesää. Lisääkin niitä vielä mahtuisi niin Koskelle kuin muuallekin. Haikaroiden paluuta Koskelle odotetaan luottavaisin mielin. Kontista ei ole toistaiseksi saatu tietoja ulkomailta.   


Valkoselkätikka Kosken Hongistontiellä 3.helmikuuta (Pirkko Laukkanen).

Koskella on julkaistu kuvakirja kattohaikaroista.