Lintujen laulukausi vielä jatkuu

Heinäkuu on ollut sään puolesta epävakaista, mutta lämpenee nyt joksikin aikaa lähes hellelukemiin. Lintujen laulukausi jatkuu, vaikka monilla lajeilla pesinnät ovat jo ohi. Tiaisilla ja pikkuvarpusilla sekä rastailla on kakkospesyeet meneillään, joskin pesintöjä on selvästi vähemmän kuin aiemmin keväällä. Energiaa kuluu poikasten hoitamiseen. Mustarastaat laulavat ja sepelkyyhkyt huhuilevat metsänreunoissa, kukkuipa käkikin vielä heinäkuun alussa. Salon Halikonlahden altailla ruoko- ja rytikerttusten ja pajusirkkujen konsertti on yhä kuuluvaa ja joukkoa täydentää punavarpusen haikea vihellys. Kaupungin tervapääskyjen jälkikasvut ovat taivaalla vasta loppukesästä. Muutolle lähdetään jo melko pian elokuun puolivälissä.  

Nuori satakieli on asultaan kirjavan täplikäs. 

Sisämaan seurantapyyntiprojektit (SSP) ovat tuottaneet joillekin huikeita tuloksia, ei niinkään määrä vaan laatu. Siikajoen Tauvossa kuitattiin samana aamuna Suomen ensimmäinen kultakulmasirkku ja maamme toinen pikkupajusirkku, itäsiperialaisia harhailijoita. Kukaan muu niitä ei sitten varmuudella nähnytkään kuin rengastaja itse. SSP-paikkoja on ympäri Suomea noin viitisenkymmentä erilaisissa biotoopeissa. Halikonlahdella nuoria ruokokerttusia lymyilee ruovikoissa pajusirkkujen kera. Pajulintujen ja tiltaltin ilmestyminen jo nyt viittaa aikaisempaan syysmuuttovireeseen. Vanhat sulkivat pajulinnut ovat aika surkean näköisiä, mutta lentävät kuitenkin yllättävän hyvin. Viime vuonna altaalla rengastetusta pensaskertusta tuli uusi kontrolli. Viikolla isohaarahaukka on saanut porukkaa liikkeelle Turun puolessa, milloin Kaarinassa, Mynämäellä ja Topinojalla kiertelevänä. Havainnot lajista ovat runsastuneet viime vuosina ympäri vuoden. 

Tavallinen pajusirkkukoiras rengastajan kädessä.

Lintujen poikasia vähän

Helteet ovat toistaiseksi ohi ja on ollut paluu viileämpiin sääjaksoihin. Aamuöisin lämpötilat ovat pudonneet alle +10 asteen. Lintujen pesinnät eivät ole onnistuneet kovinkaan hyvin. Salon Halikonlahden pikkuvarpusilla jota kuinkin puolet munista jäi kuoriutumatta. Aloitettuja tiaispesintöjä oli kohtuullisesti, mutta pesinnät jäivät kesken, tuhoutuivat tai poikasmäärät jäivät pieniksi. Yksinkertaisesti hyönteisiä ja niiden toukkia ei ollut tarpeeksi tarjolla. Kuuma hellejakso sekoitti kuviot. Kirjosiepot ovat vallanneet pönttöjä ja niiden pesimätulos lieneekin parempi kuin tiaisilla. Rastaiden poikasiakaan ei juuri näy. Ruovikossa SSP-pyyntien määrät ovat puoliintuneet viime vuodesta. Monet linnut ovat viipyneet altailla vain vähän aikaa. Paria lukuun ottamatta ruoko- ja rytikerttuskontrollit ovat koskeneet viime vuoden nuoria yksilöitä. Salon Halikonlahdella on kontrolloitu Tuusulassa v. 2020 rengastettu pajusirkku ja Orimattilassa viime syksynä rengastettu ruokokerttunen. 

Pikkukiljukotka Raaseporissa. Kuva: Janne Riihimäki.

Punavarpuskoiras Salon Halikonlahdella. 

Rariteetteja on pukannut tasaiseen tahtiin. Kestosuosikit ovat yhä pitäneet pintansa, mm. arohyyppä Loviisassa, vuoriuunilintu Luodossa, nokisorsa Porissa siirtynyt takaisin Enäjärvelle, ruskosotka Salon Omenojärvellä, keltahemppo Vaasassa, amerikantaivaanvuohi viihtyi pitkään Inarissa ja kattohaikarat Turun Topinojalla. Viime päivinä on havaittu myöhäisiä tulijoita kuten lapinuunilintuja eri puolilla Lappia, pikkukultarinta Parikkalassa ja amerikanhaapanakoiras Helsingin Vanhankaupunginlahdella. Saloa melkein hipaissut pikkukiljukotka viihtyi 10.-11.6. Raaseporissa ja Utössä kuitattiin saaren seitsemäs nummikirvinen 9.-11.6. satama-alueella. Yölaulajia on tarjolla öiseen aikaan liikkuville, ruisrääkkää, viiriäistä, pikkuhuittia ja ruokosirkkalintua mainitakseni. 

Kesä tuli, lämmintä ja vehreää

Toukokuun puolivälistä lähtien on saatu nauttia kesäisistä lämpötiloista, tosin alkuvaiheessa kosteikoissa ja notkoissa aamuyöt olivat varsin kylmiä, mutta nyt yöt ovat lämmenneet huomattavasti ja se näkyy jo hyönteissyöjälintujen runsastumisena. Maisema on todella vehreää, puiden ja pensaiden lehdet ovat suurentuneet päivä päivältä. Kun on ollut kuivaa, aurinkoista ja lämmintä, on monien kasvien kukinnat menneet ohi pikavauhtia. Kun kirsikat ja luumut aloittivat ja lakastuivat, pian seurasi omenapuiden kukinta. Eriväriset syreenit loistavat ja tuoksuvat pihoissa samoin pihlajat ja hevoskastanjat tuomien vanavedessä. Keltaiset voikukkapellot ovat auroraperhosten mieleen. Lämpimillä metsäpoluilla ei tarvitse kauaa tarkkailla, kun nastakehrääjä lentää matalalla ohitse. Hyttysiä, kärpäsiä ja paarmoja on alkanut parveilla suven alussa. Lämmintä tuntuu ennusteiden mukaan riittävän, vaan ei ole tullut vettä. Kuivuutta ja siitepölyä on kaikkialla. Maasto on rutikuivaa.

 

Omenapuut kukkivat paraikaa. 

Halikonlahden voikukkapolkua.

Pönttölinnuista tiaiset hautovat tai ruokkivat poikasiaan. Pikkuvarpusilla oli vielä muutama päivä sitten sekä munia että pieniä poikasia. Kottaraisilla ja rastailla on jälkikasvua ruokittavanaan. Lehtopöllöillä on paljon hajontaa. Poikueet ovat joko pienentyneet tai tuhoutuneet, saaliita ei ole juurikaan näkynyt. Ruovikoissa on ollut yllättävän vähän lintuja viimevuotiseen verrattuna. Toki sieltä löytyy jonkin verran ruoko- ja rytikerttusia, punavarpusia, pajulintuja sekä pajusirkkuja. Vuodet eivät ole veljiä keskenään. Muissakin SSP-paikoissa on ollut varsin vaisuja aloituksia.

Pihlaja on aloittanut tuoksuvan kukinnan. 

 

Satakielten laulukonsertissa mieli lepää. 

Toukokuu on perinteisesti lintuharvinaisuuksien aikaa. Suomelle uusi laji, pohjoisamerikkalainen sirkku tummajunkko, löytyi Pietarsaaren läheltä Luodosta 19.-20.5., Suomen ykkösbongari Pekka Komi kuittasi 450.lajinsa siitä. Kansainvaellusta aiheutti myös renkaallinen eskimohanhi Kuopiossa 13.-18.5. Amerikkalaista lajistoa tuntui olevan kosolti liikkeellä, kun Utössä nähtiin saaren ensimmäinen amerikanmustalintu aamulla 17.5. ja amerikantukkasotka Kajaanissa. Listaa täydensi vielä soidintava amerikantaivaanvuohi Inarissa. Vm. laji nähtiin Laukaassa vuonna 2010. Porin nokisorsa siirtyi pariutuneena Yyteriin, valkosiipitiiroja ja mustatiiroja on ilmoitettu useasta paikasta. Mehiläissyöjiä on ilmaantunut länsirannikolle erityisesti Kökar-Utö-Luoto linjalle. Sisämaassa on havaittu piriseviä ruokosirkkalintuja, joista yksi Kaarinan Rauvolassa. Loviisassa lauleskeli harmaasirkku. Turun Ruissalossa bongareita sai liikkeelle vanha punakottarainen, ns. pastori sekä pussitiaiset Siuntiossa ja Salon Halikonlahdella, vm. paikassa koiraslintu hävisi yllättäen hyvin pian ensihavainnon jälkeen. Rönnskärillä kuitattiin tänään jo ensimmäinen pikkukultarinta ja Virolahdella verraten harvinaiseksi käynyt mustahaikara. Lämpimillä virtauksilla lisää rariteetteja on tulossa koko ajan. 

Koivunlehdet hiirenkorvalla

Etelää on hellinyt viikon lämmin sääjakso. Päivälämpötilat ovat olleet +15...+20 astetta. Kevät on edistynyt ripeää vauhtia. Sini- ja valkovuokot loistavat kauneudellaan, keltakukkaisista jalokiurunkannus, käenrieska, mukulaleinikki ja keltavuokko kukkivat paraikaa. Tuomet, kuusamat ja koivut lehdittyvät, raita ja vaahtera kukkivat niin ikään näkyvästi. Siitepölyä on ilmassa kun ei ole satanut vähään aikaan. Tornien taistoa on käyty lämpimässä säässä ja lajiluku on noussut korkealle. Pyhäjoella nähtiin peräti 122 lajia, Salon Halikonlahdellakin uusi ennätys 96 lajia, jolla ei kuitenkaan ylletty edes Top 20-listalle. SSP-kausi aloitettiin vapunpäivänä, tällä kertaa liejussa ja vedessä kahlaten, saldona 19 käsittelyä ja 7 eri lajia.

Sinivuokot kukkivat valkovuokkojen kanssa runsaina.

Ruokokerttunen saapui vapuksi Salon Halikonlahden
jätevedenpuhdistamon altaalle. Kuva: Marja Hallikainen.

Lintujen pesinnät ovat alkaneet toden teolla, tiaiset kantavat sammalia pönttöihin, osa on aloittanut haudonnan ja muninnan paikasta riippuen. Kirjosiepot saapuivat vapun molemmin puolin ja valloittavat pihapiirin pönttöjä. Lehtopöllöllä on paljon hajontaa pesinnän ajoituksessa aina munista rengastusikäisiin poikasiin. Metsissä kuuluu yleisesti pajulinnun ja tiltaltin laulua, lehdoissa myös sirittäjän katkonaista siritystä. Salon Halikonlahden altailla pyörii pääskyjen sekaparvi, jossa on sekä haara-, räystäs- että törmäpääskyjä. Ruovikkoaltaaseen saapui vapunpäivänä ensimmäiset pensaskertut ja ruokokerttuset. Satakielen laulua on kuulunut jo huhtikuun lopulta alkaen. Ulkosaaristossa tapaa pohjoiseen matkalla olevia sinirintoja. Viime päivinä kattohaikaroita on saapunut maahamme lämpimien virtausten tuomina, parvet ovat olleet kovin levottomia ja siirtyneet pian muualle. Eilen Salon Halikonlahdella nähtiin 11 yksilön jalohaikaraparvi matkalla etelään. Kesän linnuista käki kukkuu jo monessa paikassa, samoin ensimmäiset kehrääjät surisevat reviireillään. Lämpimät säät ovat mahdollistaneet hyönteisten runsastumisen. Ensi viikolla palataan arkeen, sillä sää viilenee noin kymmenellä asteella. 

Pajusirkut palaavat uskollisesti reviireilleen. 

Lehtopöllöillä on eri-ikäisiä poikasia pöntöissä. 

Harvinaisuuksista mainittakoot arosuo- ja haarahaukat, punakaulahanhet, avosetit, sitruunavästäräkit, pussitiaiset, ruokosirkkalinnut, sepelsiepot ja amerikantavit. Salon Omenojärvelle ilmestyi jälleen ruskosotkakoiras edellisvuosien tapaan, missä lie talvehtinut onnistuneesti. Keuruulla havaittiin 28.4. Suomen neljäs siperiantavi. Loppuun voisi mainita Salon Halikonlahden ruokinnalla talvehtineesta valkoselkätikkakoiraasta. Nuori lintu viihtyi Salon maisemissa huhtikuun alkupuoliskolle saakka, mutta tavattiin ehkä yllättäen vapunpäivänä Raaseporin Karjaan Mustiossa 45 km päässä, missä aktiiviset lintuharrastajat kontrolloivat saman linnun kuvista. Kiitos heille uutterasta työstä.     

Takatalven kourissa

Takatalvi oli päivän sana. Lunta pyrytti reippaasti koko aamun ja aamupäivän. Linnut kerääntyivät pieniin suliin ja ruokintapaikoille, vm. oli monipuolinen lajisto, sepelkyyhkyjä, käpytikka, närhi, naakkoja, harakka, mustarastaita, laulurastas, peippoja ja järripeippoja, viherpeippoja, vihervarpusia, pikkuvarpusia, kuusi-, sini- ja talitiaisia, punatulkkuja, rautiaisia ja punarintoja sekä fasaaneja. Salon Moisionkosken sulassa ui telkkiä ja sinisorsia, rantatöyräillä piipersi västäräkkejä, pari rantasipiä ja metsäviklo. Lumisissa saarekkeissa lepäili kala-, nauru- ja selkälokkeja. Ruokintoja kannattaa pitää nyt yllä siihen saakka kunnes lämpenee. Harvinaisuuksiakin on ilmoitettu viime päivinä muualla päin Suomea kuten pikkukanadanhanhi, isohaarahaukkoja, mandariinisorsia, amerikantaveja, punakaulahanhia, arohyyppä, arokiuru ja amerikanhaapana. Takatalvi pysäytti suuren määrän peippoja ja rastaita pihapiireihin. Niinpä sepelrastaita on saatu ihastella mm. Halikossa ja Kaarinassa. Ensi viikoksi on luvattu vihdoin lämpimämpää säätä. Talvi on ollut todella pitkä.  

Selkälokki Salon Moisionkosken talvimaisemassa.

Västäräkit piipersivät auratuilla pyöräteillä. 

Rantasipi ihmettelee lumisia jokitöyräitä. 

Naurulokki lepäilee lumessa odottaen norssien tuloa. 

Järripeippoja ja vihervarpusia ruokinnoilla

Kevät on edistynyt, vaikka takapakkia tulee välillä. Ensi viikoksi yöpakkaset palaavat. Lounais-Suomessa maat ovat paljaina ja merenlahdet jäättömiä. Viime päivinä on saatu kokea hyvää kurki- ja kuovimuuttoa. Rannikoilla ja saaristossa kuulee miltei kaikkialla meriharakoiden piippailua ja punajalkaviklojen varoittelua. Vesilintuja on tullut lisää koko ajan ripotellen, paremmista mainittakoot punapäänarskut Raaseporissa sekä amerikantavit Kouvolassa ja Hyvinkäällä. Kauempana Suomessa on suuria hanhiparvia levähdyspaikoilla ruokailemassa. Huhtikuun puolivälissä lintutiedotus täyttyy perinteisesti arosuohaukka- ja sepelrastasviesteistä. Hangossa levähti lyhytvarvaskiuru, jota ei enää löytynyt sankan sumun laskeuduttua. Hangossa tehtiin muutoinkin hyviä havaintoja kuten sitruunavästäräkistä ja isohaarahaukasta. Kovin havainto tulee Virosta, jossa on havaittu liitohaukka. Se puuttuu vielä Suomen lajistosta. Keski-Euroopassa on ollut lämmintä, aikaisia hyönteissyöjiä on saapunut, mm. ensimmäiset haarapääskyt Salon Halikonlahdellakin ja käenpiika ja sirittäjä Raisiossa. Huippuaikainen on tänään Helsingistä ilmoitettu ruokosirkkalintu. Pihapiireissä ja metsänreunoilla tapaa erityisesti suuria järripeippoparvia. Ryystävä ääni raikuu joka puolella. Pieniä vihreitä eli vihervarpusia tippuu ruokinnoille kymmenittäin päivän aikana. Laulu- ja mustarastaiden sekä punarintojen konsertti luo tunnelmaa kevääseen. Sepelkyyhkyt ovat valloittaneet urbaaniympäristöt. Aurinkoisina päivinä sinivuokot värittävät lehtorinteitä ja leskenlehdet tien pientareita. Metsissä näkee yhä enemmän sitruunaperhosia ja teiden varsilla ruskeankirjavia tyttöperhosia.

Järripeipot levähtävät etelässä ennen Lappiin menoa. 

Vihervarpuset ovat kansoittaneet piharuokinnat. 

Kiirastorstai kevään lämpimin päivä +11 astetta

Pääsiäisen kynnyksellä saatiin maahamme vihdoinkin lämpimämpää säätä. Parin päivän sisällä lintujen kevätmuutto on selvästi vilkastunut. Peippoja ja rastaita alkaa näkyä maisemissa yhä enemmän. Suuret satojen ja jopa tuhansien yksilöiden hanhiparvet seilaavat ilmatilassa merenlahtien ja peltojen väliä. Ensimmäinen punakaulahanhi kuitattiin tänään Kristiinankaupungissa. Kurkiparvia valuu päivittäin lisää päämuuton tullessa myöhemmin. Viime tiistaina Salon Halikonlahdella vakiostaijarit yhyttivät isohaarahaukan. Maaliskuulle hyviä kk-pinnoja ovat useat punajalkaviklot, ruskosuohaukat ja suokukot. Myös virtavästäräkkejä on saapunut suoraan pesimäpaikoilleen mm. Merikarvialle. Mielenkiintoisia maaliskuun havaintoja ovat niin ikään mustapäätasku Hangossa, suosirri Jurmossa sekä Ahvenanmaan Eckerössä nähdyt harjalintu ja mustakurkku-uikku. Sarvipöllöjä tupsahtelee silloin tällöin huhuilujen innoittamina pihapiireihin ja metsäsaarekkeisiin. Urpiaisparvia on yhä maaseudun ruokinnoilla. 

Laulujoutsen huitoo siivillään vettä pitkin.

Naurulokkien määrä on lisääntynyt Halikonlahdella.

Kiirastorstain lämmössä sitruunaperhoset heräsivät talvihorroksestaan, Salossa niitä näkyi jo ainakin kolmessa eri paikassa, kaikki koiraita. Auringon lämmittämissä muurahaispesissä on jo kuhinaa. Kärpäset ja mehiläiset pörräävät ulkosalla. Pajunkissat ovat parhaimmillaan. Yrityksistä huolimatta kukkivat leskenlehdet ja sinivuokot jäivät vielä löytämättä. Sen sijaan lumikelloja on jo puistoissa. Salonjoen jäät lähtivät liikkeelle eilen. Halikonlahti on pääosin jääkannen peitossa. Sulaa löytyy Halikonjoen suulta ja Satamakadun pengertien varrelta. 

Sarvipöllö on ilmeikäs tupsupää. 

Sitruunaperhonen nauttii kevään lämmöstä. 

Vesisateet sulattavat lumia ja vauhdittavat vihdoinkin kevätmuuttoa

Viime sunnuntain lumimyräkässä lintuja kerääntyi ruokintapaikoille, pelloille ja suliin paikkoihin talvea pakoon. Etelänpuoleiset tuulet sateineen ovat vauhdittaneet lintujen kevätmuuttoa viime päivinä. Muutolta tulee sini- ja talitiaisia, mustarastaita, hanhia, joutsenia ja kyyhkyjä lisää. Kemiönsaaren Björkbodaan kerääntyi suuria määriä kiuruja. Mustaleppälintuja on ilmestynyt jo moniin paikkoihin. Salon Halikonlahdella hanhien ja laulujoutsenten määrät ovat vielä vähäisiä. Kymmenkunta harmaahaikaraa seisoskelee Viurilanlahden jään päällä. Kurjen huutoa kuulee aamuisin. Ensimmäisiä mustavariksia tepastelee kartanon pelloilla. Harvinaisuuksista kerrottakoon isohaarahaukka, joka on nähty jo kahdesti tänä keväänä, eka Hankoniemen kautta Kemiönsaareen sekä toinen myöhemmin Siuntiossa. Ensimmäinen kyhmyhaahkakoiras kuitattiin perinteisesti Porkkalanniemen edustalla. Varsinais-Suomessa perin harvinaiseksi käynyt helmipöllö on puputellut useassa paikassa ympäri maakuntaa. Myyriä tuntuu ainakin vielä riittävän kovista saalistuspaineista huolimatta. Lumikon puuhia olen seuraillut Halikonlahden maisemissa, 20.2. lumikko oli vielä valkoisessa talviasussaan, kun 12.3. sillä oli jo ruskea kesäpuku. Suuret urpiaisparvet ovat aivan viime päivinä hävinneet muualle. 

Harmaahaikara Viurilanlahden jäällä.

Harmaahaikara lennossa.

Laulujoutsenia Halikonjoen suulla. 

Laulujoutsen lennossa ruovikon päällä.

Kylmät aamupakkaset hidastavat kevätmuuttoa

Helmikuun lopulla ja maaliskuun alussa saatiin nauttia lintujen kevätmuutosta. Ensimmäiset uskalikot saapuivat lumisiin maisemiin tosin kevätaurinko sulatti Lounais-Suomen peltoja paljaiksi monin paikoin. Kylmemmät yöpakkaset tyssäsivät kevätmuuttoa ja linnut jäivätkin pääosin Lounais-Suomeen ja rannikkokaistaleelle. Helmikuun viimeisinä päivinä tylli piipahti Utöhön, aikainen kapustarinta nähtiin Salon ja Turun puolessa, lehtokurppia Hangossa ja useita mustaleppälintuja missäpä muualla kuin Utössä. Varhaisia kurkia, jalohaikara ja ristisorsa ovat myös jo ilmoittautuneet Suomen maankamaralle. Pohjoisessa retkeilijät ovat huomanneet taviokuurnien ilmestyneen ruokinnoille Inariin. 

Tundraurpiainen rengastajan kädessä.

Ruokintoja ovat hallinneet viime viikkoina valtavat urpiaisparvet joskin määrät ovat nyt hiipuneet selvästi. Rengastustietokantaan on kirjattu tämän vuoden puolella jo yli 7300 urpiaista ja siihen päälle vielä tundraurpiaiset alalajeineen. Urpiaisia on kontrolloitu toisten ruokintapaikoilla ympäri Etelä-Suomea. Havaintoja on myös Ruotsista. Mistä urpiaiset ovat tulleet ja mihin menevät osa totuudesta selvinnee myöhemmin rengastusaineiston perusteella. Tiaisten kevätlaulu piristää pihapiireissä ja metsien laiteilla. Salon keskustassa turkinkyyhkyparit ovat soidintaneet aktiivisesti.  

Kevätlaulua ja urpiaisparvia

Talvi jatkuu, vuoroin kovaa pakkasta ja lauhaa nollakeliä. Linturintamalla on ollut siten varsin hiljaista rariteettien kohdalla. Samat Lappeenrannan mustakaularastas ja Kemijärven idänturturikyyhky sinnittelevät ruokinnoilla. Kun aurinko sattuu paistamaan, on sillä jo vaikutusta. Räystäiltä alkaa vesi tippua ja joihinkin paikkoihin plussakelillä alkaa muodostua vähäisiä pälvipaikkoja. Hiljaisuuden rikkoo lintujen kevätlaulu, joka on vilkastunut viime aikoina. Tiaiset, tikat, peippolinnut ja pöllöt soidintavat entistä enemmän. Tällä hetkellä näkyvin luonnonilmiö on kuitenkin urpiaisten runsaus ruokintapaikoilla. Niitä voi olla kerääntyneenä parhaimmille paikoille jopa satamäärin. Paljon niitä myös rengastetaan ympäri Suomea. Iloinen sirkutus on mukavaa luonnonmusiikkia. 

Vanhalla koirasurpiaisella on punertavaa sävyä. 

Tikli on värikäs ja korea peippolintu. 

Pihabongausviikonloppu lauhassa säässä

Tammikuun lähestyessä loppuaan pakkaset hellittivät Lounais-Suomessa ja saatiin annos lauhaa säätä. Lumen pinta putosi huomattavasti. Osa ruokintapaikan linnuista kaikkosi metsiin. Linnut ovat aloittaneet aktiivisemmin kevätlaulunsa, mm. korpit, pöllöt, tiaiset ja turkinkyyhkyt soidintavat päivittäin. Salon Halikonlahdella lapinsirkku ja valkoselkätikka ovat edelleen olleet paikalla. Ruokinnoilla käy vilske, sillä tiaisten lisäksi automaatilla ja sen alla käy keltasirkkuja, pikkuvarpusia, tiklejä, urpiaisia ja viherpeippoja. Varpushaukka ja isolepinkäinen vaanivat pienempiään. Myyriä ja metsähiiriä vilistää tuon tuostakin. Lauhaa edeltävällä pakkasjaksolla Suomessa nähtiin ainakin neljä lunnia, joista yhdelle kävi köpelösti poliisin ammuttua sen, vaikka ei olisi ollut mitään aihetta. Samat rariteetit ovat vakiintuneet maamme eri ruokintapaikoille eli idänturturikyyhky Kemijärvellä, viitatiainen ja pikkusirkku Helsingissä sekä mustakaularastas Lieksassa. 

Turkinkyyhkypari Salon keskustassa.

Keltasirkku ad koiras kädessä. 

Mustarastas ad naaras lähikuvassa.

Talvilinnut ruokinnoilla

Alkuvuosi jää mieleen paitsi ennätyspakkasista myös monista talvehtivista lapinsirkuista, joita on jäänyt Lounais-Suomeen keltasirkkuparviin ja ruokintapaikoille. Kireät pakkaset laittavat lintujen elintoiminnot koville, ylimääräiset pyrähdykset edestakaisin ja stressit lisäävät kuolemia. Monet lintuharrastajat, niin erilaiset pinnabongarit kuin kuvaajatkin eivät tunnu ymmärtävän, että ruokintapaikat on jätettävä rauhaan -20...-30 asteen pakkasilla. Jatkuva tuntien seisoskelu ja ravaaminen näiden läheisyydessä ei ole suotavaa. Tämä koskee ihan jokaista. Selityksiä löytyy mitä monenlaisia. Myös viestittelyä on syytä rajoittaa, jotta linnut selviävät.  

Lapinsirkku on jäänyt talvehtimaan Halikonlahdelle.

Lapinsirkun valkea vatsapuoli erottuu sirkkuparvesta.

Talitiainen ihmettelee lapinsirkkukoirasta. 

Pienimmät ruokailijat isojen välissä. 

Salon Halikonlahdella valkoselkätikkakoiras on vakiintunut alueelle vuosittain. Naaraan kanssa hengailu voisi ounastella jopa pesintää jonnekin lähiseudulle. Piekanoita päivystää entiseen malliin. Myyriä ja hiiriä vilisee maastossa yhä aktiivisesti. Ennuste tosin povaa myyräkantojen romahdusta kevättalvella. Saalistuspaineet ovat kovat monesta suunnasta. Pakkaset eivät ole pikkulintujen ainoa murhe. Etenkin lapinharakat ovat taitavia saalistajia ja nappaavat sini- ja talitinttejä ruokintapaikoilta. Ampu-, tuuli- ja varpushaukat vaanivat pikkulintuja parvista nopealla yllätystaktiikalla vaihtelevalla menestyksellä.

Valkoselkätikkakoiras rungon yläpuolella.

Pysyy valkoselkätikka oksan alapuolellakin. 

Ruokintapisteen eri lajistoa. 

Koskikara Salon Häntälänkoskella. 

 

Koskikarat ovat karaistuneita avantouimareita. Niitä pulahtelee ainakin Perniön Teijolla ja Halikon Häntälänkoskella. Perniön Asemalla pelmahtelee suuri peippolintuparvi, jossa on satoja tiklejä, joukossa myös hemppojakin. Pikkuvarpuset tulevat mielellään ruokinnoille parhaimmillaan useiden kymmenien yksilöiden parvissa. Keskitalvella urpiaiset ovat myös tulleet maaruokinnoille sirkkujen seurassa. 

Uusi vuosi vaihtui kireissä pakkasissa

Vuosi vaihtui hyytävän kylmissä merkeissä, etelässäkin liki -20 asteen lukemissa aamulla. Maisematkin ovat talvisen lumisia mantereella. Tammikuun ensimmäisenä päivänä lintuharrastajat ovat perinteisesti liikkeellä sankoin joukoin säästä riippumatta. Salon Halikonlahdella ja Joensuun kartanon puistossa oli mukava setti talvilintuja. Heti aamusta Halikonlahden puhdistamontien päässä raidoissa naputteli vierekkäin kaksi valkoselkätikkaa sekä koiras että naaras. Yleensä vain koiras on näyttäytynyt ruokinnalla naaraan ollessa jossain muualla. Tali- ja sinitiaiset sekä pikkuvarpuset ovat ruokinnan vakiovieraita. Punarinnat ovat kadonneet ruokinnoilta. Joensuun kartanon suuressa keltasirkkuparvessa kähmyilee lapinsirkku, joka näyttäytyi tänään vain harvoille valituille. Samoin kävi eka ekaa bongareille toisissakin lapinsirkkupaikoissa. Myyriä ja hiiriä on yhä paljon ja se näkyy petolintujenkin määrissä. Halikonlahdelta löytää hiirihaukkoja ja piekanoja talvehtimasta, Rikalan pelloilta tuulihaukan ja Muurlasta edelleen hiiripöllön. Viime syksyn ennätysmäisen vaelluksen jäljiltä kuusitiaisia löytyy yhä metsäruokinnoilta. Myös pähkinänakkeleita käy pähkinöitä popsimassa sekä Salossa että Turussa. 

Kuusitiaisia jäi vaelluksen jäljiltä metsäruokinnoille. 

Muualla Suomessa bongauskohteina ovat olleet pidempään viihtyneet Lieksan mustakaularastas, Kemijärven idänturturikyyhky, Helsingin pikkusirkku ja viitatiainen sekä pääkaupunkiseudun muutamat tunturikiurut. Isohaarahaukka oleili joulunpyhiin asti Ahvenanmaan Brändössä. Kymmenien bongareiden matka Iin tornipöllökaksikkoon päättyi tylysti hylsyilyyn. Linnut, lopulta vain toinen, kävivät öisin hevostallin sisällä lämmittelemässä ja saalistamassa kolmisen viikkoa, kunnes häipyivät paikalta taikka menehtyivät koviin pakkasiin. Tämä on usein koitunut talvehtivien tornipöllöjen kohtaloksi meillä. Tornipöllöllä on pieni kanta lähimmillään meitä Etelä-Ruotsissa. Monet havainnot ovatkin painottuneet syksyisin länsirannikolle. Loppuvuodesta kannattaisi tarkastaa laajemmin latoja ja eläintalleja. 

Kovat pakkaset olivat monille punarinnoille liikaa.