perjantai 28. syyskuuta 2018

Aroharmaalokki ja tunturihaukka Utössä

Keskiviikkona 26.9. ajelin kovassa tuulessa ja sateessa Pärnäisiin, pitkästä aikaa lähtö Eivorilla Utöhön sitten kesäkuun. Syyskuun loppu on muutoinkin hyvää aikaa Utössä. Nyt oli vielä parempi syy lähteä saareen, sillä nuori aroharmaalokki on viihtynyt paikallisena satamassa jo useita päiviä. Rantaveden pohjasta lokki on sukeltanut Jannen kalanperkeitä. Lintua on dokumentoitu hyvin ja edustaa 1kv tyyppiyksilöä kaikin tuntomerkein. Näitä on nähty jäteasemilla toisten opissa ennenkin. Laiturin viereinen venevajan katto on ollut sen mieluisinta tähystyspaikkaa. Saareen päästiin noin 5h matkan jälkeen Jurmo väliin jätettynä klo 16.00 ja lokki oli heti uimassa satamanlahdella varsin helposti. Seuraavana päivänä 27.9. lintu lenteli jo aamuhämärissä sataman yllä ja viihtyi ainakin iltaseitsemään asti paikalla. Torstaista muodostui ihan mukava aurinkoinen lintupäivä ja varsin muistorikas. Merellä meni pientä vesilintumuuttoa, vähän Melanittaa, runsaasti haahkoja, meriharakka, kapustarintaparvi ja pari silkkiuikkua, muutto- ja tuulihaukka sekä Utön mittakaavassa huomiota herättäen useita ampuhaukkoja, joiden muuttotahti kiihtyi illan mittaan. 

Aroharmaalokki 1-kv Utön satamassa.

Lentoon lähtevä aroharmaalokki.

Tunnistatko tästä kuvasta aroharmaalokin?

Neljän maissa iltapäivällä Japi kunnostautui skarppina kaverina ja koko päivän sinnikkäänä työmyyränä. Valmistautuessamme lähtemään pois Kattrumpanilta Japi huomasi ison Falcon lentämässä itäniityn rantaviivaa pitkin pintaa viistäen Pattskärin suuntaan. Lintu jäi luodolle istumaan pieneksi toviksi. Japi sai pedon hyvin putkeen ja huusi kovalla äänellä "rusti!" Muiden harmiksi varislinnut pitivät outoa saalistavaa muukalaista kiusantekijänä ja pistivät tunturihaukan lentoon. Se kisaili Mörttilän rakennuksen takana matalalla rantaviivassa, jolloin pääsin kiikarillani tilanteeseen mukaan. Ei voinut muuta kuin todeta, että mies oli tällä kertaa maineensa veroinen. Mielenkiintoisen episodin tilannekertomuksineen ja riittävine tuntomerkkeineen jätän RK:n kaavakkeelle. Se oli siinä ja saaren kolmas havainto. Valitettavasti lintu oli kovasti menopäällä ja majakalle tulleet eivät saaneet etelään pinnassa loittonevaa rustia putkiinsa. Päivä jäi muutoinkin mieleen, sillä myrskytuulen vuoksi Utössä olivat sähköt poikki noin 14 h ajan. Sen seurauksena kaupalta sai ilmaiseksi sulanutta jätskitötteröä, maistuipa pinna kerrassaan makealta! Kun oli hässäkkää ja pulinaa, viestin laitto luonnollisesti vähän viivästyi. Kuvia ei ehditty millään saada, mutta kahdestaan vierekkäin totesimme luotettavia nuoren tunturihaukan piirteitä muuttohaukka poissuljettuna. Kummallakin on kokemusta lajista useita kertoja. Julkaisen blogissani aroharmaalokkikuvia, kun niitä pantataan, vaikka linnun määrityksessä ei pitäisi olla epäselvää.

perjantai 14. syyskuuta 2018

Salon kehrääjä Turkuun hoitoon

Tänään ilmoitettiin, että Salon Kone ja Rauta -liikkeen kehrääjä on nyt sellaisessa paikassa ja vähän huonovointisempana, että sen kiinniotto sisätiloista voisi onnistua. Lintu oli ollut jo kahdeksatta päivää lähes syömättä ja juomatta. Se istuskeli eräässä nurkkauksessa kaapin päällä, pakoetäisyys oli jo huomattavan vähäinen ja lentomatka varsin lyhyt. Lähestyessäni lintua haavilla se vielä ponkaisi lentoon ja yritti kiinteän kattoikkunan kautta päästä ulos tuloksetta. Tässä tilanteessa sain kehrääjän lopultakin kiinni. Nuori lintu tuntui kädessä jo varsin kevyeltä, se painoi enää 46 g, kun syksyisillä senikäisillä linnuilla pitäisi painon olla kuulema 60-70 g lukemissa. Kaverilla oli kuitenkin sen verran energiaa, että se sähisi, levitteli siipiään ja näytti suurta punaista ammottavaa kitaansa. Kiikutin linnun Salon Vuohensaaren luontoon, siellä se lensi vain pieniä pyrähdyksiä, valui usein rungoilta alas tai mätkähti maahan siivet levällään. Tilannearvion jälkeen otin linnun helposti käsin kiinni pariin otteeseen ja päätin soittaa Heidi Leyser-Kopran eläinhoitolaan Turkuun. Kehrääjää tultiin hakemaan välikäden kautta aika pian ja lintu saapui autokyydillä perille klo 16.30 maissa. Ennen matkaa kehrääjä oli sähissyt aggressiivisesti kuljetuskopassaan. Lintu saa hyvää hoitoa ja tankkausta ennen vaativaa Afrikan muuttoa varten. Tuossa kunnossa matkasta ei olisi tullut mitään. Kehrääjä voi elää 10-vuotiaaksi asti. Elo-syyskuu on lajin varsinaista päämuuttoaikaa. Viimeisiä nähdään yleensä lokakuun alussa ja onpa joskus mantereella nähty kehrääjää vielä marraskuun leutoina öinä. 

Kehrääjällä on ammottavan suuri punainen kita.

Kehrääjä on maastonvärinen yölintu.

Kehrääjä maassa siivet levällään.

Kehrääjä torkkuu kaatuneella puunrungolla.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Kehrääjä rautakaupassa

Tänään tuli tutulta soitto, että Salon Meriniityssä Salon Kone ja Rauta -liikkeen sisälle on joutunut lintu, jota arveltiin tuulihaukaksi. Lintu on jotenkin päässyt halliin eikä ole osannut enää poistua samaa tietä takaisin. Tummanruskea ja valkoisen kirjava lintu kökötti vaakatasossa katonrajassa lamppujen ja tukirakenteiden päällä. Tuulihaukka vaihtui kehrääjäksi, yön linnuksi, joka on ilmeisesti tullut taloon hyönteisiä houkuttelevien kirkkaiden valojen perässä. Kehrääjä pystyy laskemaan omaa ruumiinlämpöänsä ja horrostamaan, ehkäpä lämpimässä sisätilassa on kuitenkin myös ollut sen verran hyönteisiä, että se on pysynyt hengissä paastopäivistä huolimatta. Lintu on ollut rautakaupassa jo viidettä päivää. Kehrääjä on kuitenkin päivälläkin siksi valpas, ettei kiinniotto sujunut. Viime päivät ovat olleet edelleen poikkeuksellisen lämpimiä syyspäiviä. Lanttu- ja kaaliperhosia lentelee runsaasti auringonpaisteessa. Pikkukultasiipiä pyrähtelee maanpinnassa. Tänään näkyi myös piippopaksupää, moneskohan sukupolvi sekin mahtoi olla. Elokuun lopulla näin ensimmäistä kertaa kolmannen polven tuoreen karttaperhosen, joka oli tumma kuten kakkospolvikin. Viime viikkoina perhosharrastajat ovat saaneet lähinnä Kaakkois-Suomesta harvinaisia hukkavaellusyökkösiä, jotka ovat saapuneet maahamme itäkaakkoistuulilla. Samat tuulet ovat puhaltaneet meille joukoittain isokirvisiä, taigauunilintuja, arosuohaukkoja ja harjalintuja sekä Muuramessa havaitun punapäälepinkäisen. 

Kehrääjä lensi Salon Meriniityllä olevaan rautakauppaan.