Utön kevätkausi tuli avattua lähes viiden kuukauden tauon jälkeen. Talvi kuvastaa kuitenkin paremmin säätilaa ja vallitsevaa ajankohtaa. Ms Eivor oli liikenteessä maanantaista 26.3. lähtien. Jäälautat ja -lohkareet kolisivat laivan pohjaa vasten suurimman osan matkasta, etenkin Jurmon-Utön väli oli mennen tullen kaikkein pahin. Tuuli oli kasannut ahtojäitä väylän itäpuolelle. Meno oli varsin hidasta ja aikaa kuluikin yli 5 tuntia. Samaa matkaa tuli myös lintumies Jarmo Koivisto Nokialta, Utöhön oli jäänyt Tammeron Heidi, joten me pidimme kolmistaan saaren miehitystä yllä. Vain Utön etelä- ja länsipuolella oli avonaista merta, rannat ja lahdenpoukamat olivat luonnollisesti jäässä. Kylätie oli sula ja kurainen. Utön pohjoispuolella laivan kannelta näkyi 12 muuttavaa merihanhea.
 |
| Alkumatkasta näkyi jo palasiksi lohjenneita jäälauttoja. |
 |
| Utön satamalahti oli vielä tiukasti jäässä. |
 |
| Talventähdet piristävät jo varhain maaliskuussa. |
Purevassa parin asteen pakkastuulessa muutaman tunnin kierroksella havaitsimme lähinnä peruslajistoa. Itärannan suuressa sotka- ja telkkäparvessa oli jokunen lapasotka, mutta ei enää allihaahkaa. Kylällä laulurastas tutulla paikallaan ruokinnalla museota vastapäätä, koulun pihassa puolestaan erikoisen näköinen värivikainen mustarastaskoiras, jota ei löydetty enää keskiviikkona, mahtoiko lähteä muutolle. Yksinäinen tilhi tupsahti Tenovuon pihapuuhun. Muista mainittakoot tundraurpiainen, punarinta, pajusirkku- ja vihervarpuskoiras, pari käpytikkaa, hemppo, kottarainen ja sepelkyyhky. Suojaisissa aurinkoisissa paikoissa oli kumminkin sen verran lämmintä, että seinustoilla näkyi kärpäsiä ja kukkivia talventähtiä.
 |
| Koululla oleili erikoisen näköinen mustarastaskoiras. |
 |
| Mustavalkorastaasta ei saanut uutta lajipinnaa. |
Tiistaiaamuna maa oli kuurassa. Onneksi aurinko alkoi paistaa. Kaksitoistatuntisen maastoretkeilyn saldona havaittiin 15 merihanhea, pari laulujoutsenta, neljä lapasotkaa, kaksi tukkakoskelokoirasta, uivelonaaras, 8 riskilää, 220 allia ja 52 haahkaa. Kylällä Gamla Postenin kalliolla lymyili kangaskiuru. Pikkulintuja oli niukasti, pari peukaloista ja rautiaista, keltasirkku, punarinta, pajusirkku, pulmunen, laulurastas, niittykirvinen ja toisen päivän koululla oleillut valkoläiskikäs mustarastaskoiras. Heidi ilmoitti nähneensä itäniityn yllä todennäköisen ampuhaukan pikkulinnun perässä.
 |
| Punatulkkukoiras mutusteli vaahteran silmua. |
 |
| Pysyy se merikotkakin tikun päässä. |
Kolmas retkeilypäivä oli säätyypiltään lähes edellisten kaltainen, tosin hivenen vielä arktisempi. Kun Eivorkin oli matkassa 6 tuntia, oli meillä saaressa kymmenisen tuntia aikaa havainnoida. Lounaispuolen ulapalla ui noin 200 haahkakoirasta, Heidi oli nähnyt yhden ruokin ja töyhtöhyypän aamulla. Muutto oli täysin pysähdyksissä kylmästä viimasta johtuen. Majakan vierestä lensi kaksi naakkaa, merihanhia nähtiin neljä ja saaressa kiertelevä sepelkyyhky, tilhi ja samaiset kaksi käpytikkaa. Kottarainen viserteli lepikossa pöntön edustalla. Itärannassa oli kaksi pajusirkkukoirasta, kylillä punarinta, tikli ja talvehtineen laulurastaan lisäksi toinen kaveri sekä vaahteran silmua mutusteleva punatulkkukoiras. Jarmo oli havainnut myös käpylinnun. Pääsiäisväkeä saapui saareen, Jorma ja Outi pajunkissojen kera. Eivor pääsi matkaan vasta klo 17.50 aikataulustaan reippaasti myöhässä. Jääkansilla makaili hylkeitä aivan laivaväylän varrella, yksi kuuttikin tuli nähtyä. Merikotkia päivysti ja saalisti koko matkan aikana. Pärnäisiin saavuttiin jo neljän ja puolen tunnin jälkeen. Porukat ehtivät klo 23 lauttaan. Salossa oli satanut lunta ja tiet olivat liukkaita.
 |
| Linnut vähenivät, enää puolikkaita sinisorsia. |
 |
| Utön-Jurmon välille oli kasaantunut paljon jäätä. |
 |
| Paluumatkalla laivaväylällä näkyi ainakin kuusi hyljettä. |
