sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kesä tulee vähän myöhässä

Yli +20 asteen lämpötilat ovat olleet etelässä todella tiukassa tänä keväänä. Aamut ovat tuntuneet usein koleilta ja illat pilvisiltä ja tuulisilta. Tervapääskyjen kirkuna on merkki tulevasta suvesta. Pöllönpoikaset piiskuttavat ja kerjäävät ruokaa lähimaastossa kesäyön viileydessä. Aikaisempiin vuosiin verrattuna etenkin pikkulintujen pesinnät ovat noin viikon jäljessä. Pikkuvarpusilla on pesinnän ajoituksessa suurta hajontaa, sini- ja talitiaisilla oli joko munia tai hyvin pieniä poikasia viikonlopun tarkistuksissa. Hyönteisiä ja toukkia ei ole ollut liikkeellä edellisvuosien tapaan. Alkukesän perhoslajisto odottaa tuloaan. Aurinkoisina päivinä aurora-, kartta- ja lanttuperhosia lentelee valoisilla ja lämpimillä voikukkaniityillä. Myös talvehtineet neito-, nokkos- ja sitruunaperhoset ovat yhä lennossa. Suruvaippa on muutoinkin ollut hyvin vähälukuinen tänä keväänä. Metsäpoluilla tulee nopeasti vastaan nastakehrääjäkoiras, joka häviää rikkonaiseen metsäkuvioon. Viikonloppuna retkeilimme Hämeessä, tällä kertaa Akaan-Valkeakosken järvillä ja niityillä.


Valkeakosken Jutikkalan kartanon maisemaa.

Tuomen kukat tuoksuvat voimakkaasti.

Kasveista voikukka on vallannut ruohoniityt keltaisena mattona. Metsänreunoissa aistii tuomen voimakkaan tuoksun. Lehdoissa kielo on niin ikään aloittanut kukinnan. Kalliomäet ovat puolestaan keto-orvokkien värittämiä. Mäkitervakot, syreenit ja pihlajat ovat kukinnassaan hieman myöhässä. Maisema on kuitenkin todella vihreän rehevää, jonne yölaulajat piiloutuvat taitavasti, kuten satakielet, viitakerttuset ja juuri saapuneet viitasirkkalinnut. Kehrääjät surisevat mäntykankailla. Luhtahuitin nopea sivallus kuuluu ruovikosta jopa keskellä kirkasta päivää. Toukokuun lopulla Etelä-Suomessa havaittiin suuria keräkurmitsaparvia, yksi sellainen kymmenen linnun porukka Perttelissä. Kiitos vuodarimiesten Utön nopealla venekeikalla hoidettiin harmaasirkku pinnoihin. Toukokuun viimeisen päivän Halikonlahden helmiä olivat lampiviklo, jänkäsirriäinen ja mustatiira. 


Lehdot ovat hyvin reheviä ja täynnä vehreyttä.
  
Valkeakosken Saarioisjärvellä kuulee luhtahuitin ja kaulushaikaran.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Pöllönpönttöjen tarkistusta

Helatorstaina ja lauantaina oli aika tarkistella urakalla pöllönpönttöjä Salossa ja Kemiönsaarella. Kun valtaosa lehtopöllön pöntöistä on käyty läpi, saldoksi tuli vain 10 rengastusikäistä poikasta kolmesta pöntöstä. Eräässä pöntössä oli kuitenkin neljä isoa poikasta. Lisäksi tavattiin yksi pesästä lähtenyt lentokyvytön maastopoikanen maassa. Pöntöissä ei myyriä näkynyt, sen sijaan rastaiden sulkia ja päätön rotta löytyivät pöntön pohjalta. Kaikki pesinnät olivat taajamien reunoilla. Kulunut kevättalvi oli leuto, sääolosuhteiltaan epävakainen ja vähäluminen, mikä ei suosinut myyräkantojen nousua. Joissakin paikoissa lehtopöllöt huhuilivat aktiivisesti kevättalvella, mutta hiljenivät myöhemmin kokonaan. Perniön Koskella koitti aika mielenkiintoinen yllätys, kun näätä kurkkasi osin hämmästyneenä ja kiukkuisena pöllönpöntöstä tulijaa katsellen. Sain kuvan tästä veijarista. Helmipöllöjä ei löytynyt ainuttakaan. Oravat ja telkät olivat asuttaneet pönttöjä pöllöjen puuttumisen vuoksi. Tapauskohtaisesti jotkut lehtopöllöemot saattavat olla melko aggressiivisia, joten poikasta ei pidä mennä katsomaan läheltä ilman turvavälineitä. 


Näätä kurkkaa pöntöstä Perniössä. 

Lehtopöllön maastopoikanen on suojautunut ison lehtipuun tyvelle.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Hyönteissyöjälintuja Utössä

Kun virtaukset käyvät eteläisistä ilmansuunnista ja matalapaineet tuovat sateita toukokuussa, alkaa hyönteissyöjälintujen muutto vilkastua. Viikonloppu vietettiin vaihteeksi Utössä, vaikka Salossa on viime aikoina ollut kosolti katsottavaa. Perjantai-iltana oltiin yhteysaluksella perillä ennen puolta yötä tuttuun tapaan. Lauantaina kisattiin Tornien taistoa, minkä jätimme tänä vuonna Utössä väliin. Aamu olisikin ollut varsin kolea +6 astetta ja tuulinen, tosin selkeä sää. Merellä muutto ei ollut kovin kehuttavaa. Joitakin kuikkia, mustalintuja ja ruokkeja lenteli pienissä parvissa. Oltuani itäniityllä jäi etelänkiislakin väliin, mutta samaan aikaan ihailin kaunista kesäpukuista lapinkirvistä, joka on varsin harvinainen näky ylipäänsä keväällä Etelä-Suomessa. Lintua sai ihailla koko päivän aivan lähietäisyydeltä luotokirvisen kera. Ristisorsapari viihtyi matalassa rantavedessä harmaa- ja lapasorsien seurassa. Rantakivikossa ja lietteessä piipersi pari karikukkoa, saariston kirjavaa tyyppilajia. Merikihupari oli niin ikään asettunut pesimäluodolleen. 


Ristisorsapari on tullut rantaviivaan ruokailemaan.

Narsissit ja sinililjat kukoistavat pihamailla.

Käenpiiat kuikuttelivat kylällä lähes tauotta pönttöjen äärellä. Värikkäitä leppälintukoiraita pyrähteli maassa ja tolppien päällä, joukossa myös yksi naaraspukuinen mustaleppälintu. Satakielten kutsuääni kaikui lepikosta ohimennen. Pari pikkulepinkäistä istuskeli pensaassa ja aidan päällä. Samalla kun haimme Tenovuon Jorman Utön linnut -teoksen peltosirkku pistäytyi hänen ruokinnallaan ja lauloi muutaman säkeen auringon paisteessa. Kivi- ja pensastaskuja oli vähän siellä täällä. Päivä ei kuitenkaan tuonut mitään erikoisempaa havaintoa liekö huonohko muuttosää ollut syynsä. Tällaiseen sesonkiaikaan on syytä muistuttaa turisteja saaristoluonnon kunnioittamisesta. Lintujen pesimäaikana rantaviivoilla ei pidä kulkea ja viettää joutilasta aikaa porukalla seisoskellen lintujen ruokailua häiriten, sotilasalueiden kyltit eivät ole siellä turhan päiten ja yksityisten pihat ja rannat eivät ole jokamiehen yleistä kulkuoikeutta. Kaupunkilaisturisteille kaikki pitää vääntää aina rautalangasta. Tekosyitä keksitään kyllästymiseen ja turhautumiseen asti.  


Utön itärantaa, josta alkaa Puolustusvoimien alue.

Haahkanaaras hautoo pesällään rantakivikossa luottavaisena.

Sunnuntaipäivänä oli toisenlainen säätyyppi. Taivas oli pilvinen, tuuli oli kääntynyt kaakkoon ja vettä alkoi ripotella hiljalleen aamupäivästä lähtien. Hyönteissyöjiä oli selvästi eilistä enemmän. Rannoilta löytyi useita sinirintoja. Lapin satakielet olivat pääosin koiraspuolisia. Niilläkin on vielä edessään 1000 km matka tunturikoivikoille. Muista mainittakoot Gamla Posten metsikössä pyrähdelleet kaksi pikkusieppoa, joista toinen oli kuvauksellisesti kaunis koiras. Herne-, mustapää- ja pensaskerttuja vilisi pensaissa pajulintujen seassa. Piilottelevia nokkavarpusia tiksutteli lennossa. Käki oli saapunut varhain kyläaukiolle ja kukkui muutaman kerran tulonsa kunniaksi. Tällä reissulla käyntikerrat menivät Utön pinnojen edelle. Kauan se taika kestikin. Varsinaiset rariteetit jäivät puuttumaan. Perjantaiaamuna oli havaittu kaksi avosettia ja lähtöiltana saaresta löytyi taas mustapäätaskukoiras. Ehkä seuraavalla kerralla onni on paremmin matkassa. Illalla Salon Halikonlahdella vesisateessa lenteli kolme mustatiiraa, jotka toivat vähän lohtua pikkuharvinaisuuslistaan. Tiedon mukaan isohaarahaukan ja haarahaukan sekapesinnän aloitus Salossa on ennen näkemätön ilmiö.

Pikkusieppokoiras pyrähteli Gamla Postenin metsänreunassa.

Utön keväistä kyläraittia ja saaristolaismaisemaa.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Toukokuun alku täynnä pikkurariteetteja

Vapunaatonaattona satoi koko päivän kaikissa olomuodossa niin vettä, räntää kuin luntakin. Vapunaatoksi ohut lumikerros suli kuitenkin pian pois. Espoon Laajalahdella pussitiaisen ja mustahaikaran jälkeen vappubongareita saapui paikalle kesyä pikkuhuittia katsomaan. Samana päivänä muualla käyneet bongarit olivat kuitanneet Parikkalan punakaulahanhen ja Raaseporin mustakaulauikut. Itse jätin minua kiinnostaneen huitin väliin muilta kiireiltä. Vapuksi sää lämpeni ja poutaantui Salossa. Viikolla nähty esiaikuinen isolokki näyttäytyi uudestaan ja löytyi hetken paikallisena Salon Korvenmäen jäteasemalta pienestä harmaalokkiparvesta. Kylmät yöt ovat pitäneet perhosmaailman vaisuna. Tänään Salon Meriniityllä Katkiluodonkadun päässä pienen hiirenkorvalla olevan koivurykelmän oksassa lepäili värikäs kirjokehrääjäkoiras. Ajankohta on tälle lajille tyypillinen, päivälepopaikka avonaisessa ja tuulisessa ympäristössä sen sijaan ei. Keltakukkaiset kevätesikot, keltavuokot, mukulaleinikit ja rentukat hallitsevat maisemakuvaa. Kevään ensimmäinen siilikin tuli nähtyä ja harmittavasti jälleen tiellä yliajettuna. 

Kirjokehrääjäkoiras on kaunis kevätperhonen.

Keltavuokot kukkivat Halikon Raiviston lehdossa.

Porin Yyterin uuden tornin edustalla oli paljon lintuja, mm. mustapyrstökuiri, punakuireja, ristisorsia, suosirri, pari räyskää, heinätavipari, ääntelevä kaulushaikara ja bongareita paikalle vetänyt naaraspuolinen mustapäätasku, jota ei enää seuraavana päivänä havaittu. Paikalle on rakennettu vanhalta tornilta korkeat, pitkät ja leveät pitkospuut, joita pitkin kelpaa kävellä. Uudet opasteet olivat myös hyvin selkeitä perille asti. Vuodenpinnamiehiä ovat juoksuttaneet pikkurariteetit miltei jatkuvasti. Porista löytyi sitruunavästäräkki ja niittysuohaukka, Kaarinasta lyhytvarvaskiuru, runsaasti jalo- ja kattohaikaroita ympäri Etelä-Suomea, Utössä haarahaukka ja mustaleppälinnut, Lappeenrannassa ruokosirkkalintu jne. Ei kuitenkaan mitään megararia toistaiseksi. Lähiviikon ennusteessa tuuli kääntyy etelän puolelle ja sää lämpenee olennaisesti, joten rariteettia pukkaa vuorenvarmasti lisää, mitä ja minne, jää nähtäväksi. Toisena päivänä illalla Halikonlahdellekin ilmestyi sitruunavästäräkki, jota ei kyetty löytämään uudelleen. Hyönteissyöjälintuja on saapunut viime päivinä vihdoinkin runsaammin. Lehdoista löytyy useita sirittäjiä, pajulintua ja tiltalttia, pihoista tuttuja kirjosieppoja, käenpiikoja ja leppälintuja, ruovikoista ruokokerttusia ja ainakin pääkaupunkiseudulta ensimmäisiä käkiä ja satakieliä, joita ei ihme kumma Salon seudulla ole vielä havaittu. Halikonlahden altailla pyörii pieni pääskyparvi, jossa on mukana pari törmäpääskyä. Naurulokit ja varikset istuvat munapesillään. 

Västäräkit saavat pian kavereiksi keltaisia sitruunavästäräkkejä.

Naurulokit istuvat munapesillään Halikonlahden altailla.