perjantai 28. lokakuuta 2011

Tuhruista sadesäätä Utössä

Torstain sää ulkosaaristossa oli pilvinen, lämpötila edellispäivien tapaan noin +10 asteessa ja tuuli etelästä 7 m/s. Saderintama saapui Utöseen klo 10 ja haittasi paitsi lintujen muuttoa myös havainnointia. Illalla näkyvyys oli heikko sumun vuoksi. Varsin vetisistä olosuhteista huolimatta saaresta löydettiin pari vuorihemppoa, jotka Laaksosen Juha plokkasi hotellin ruderaattikentältä. Koululla oli varpunen muiden siemensyöjien joukossa. Mustaleppälintuja ja mustapääkerttuja nähtiin kumpaakin kaksi yksilöä. Tupsupäinen sarvipöllö piilotteli telttapaikan männyissä, joista se siirtyi Kattrumpanille valvontatornin lähelle. Illansuussa kottaraiskaksikko istuskeli koulun katonharjalla kesäiseen tapaan höyhenpuku märkänä. Lintumiesten yläparlamentti kokoontui kaupan mäelle penkille pohtimaan maailmanmenoa. Edes professori ei saanut veijarilaumaa sisätiloihin, niin hektistä on lintujen seuraaminen hämärissäkin. Ahvenanmaan Signilskärissä kuitattiin ruskouunilintu, joka sekin kiersi Utön saaren ja miehittäjät. Perjantaiaamuna m/s Eivor lähti aikaisin kohti Pärnäistä. Saaresta poistuivat Kuusela, Sällylä ja itse allekirjoittanut. Myös koululaiset olivat kyydissä matkalla Paraisten kalkkikaivokselle. Kanta-Hämeen vakiotrio lähti Jurmosta mantereelle.

M/S Eivor saapumassa Utön satamaan klo 16 aikoihin.

Hippiäiset lentävät joskus avoimista ovista patterille lämmittelemään. 

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Utön saaristolaiselämää

Keskiviikkoaamu valkeni kauniina, aurinkoisena ja heikkotuulisena. Saari oli tyhjentynyt edellispäivän rareista ja muuttokin oli varsin vaisua. Jurmossa ekana verkkoon eksynyttä tulipäähippiäistä odotettiin turhaan Utöseen. Liekö eilinen kashmirinuunilintu siirtynyt naapurisaareen yön aikana. Länsirannikon Säppiin tuntui kerääntyvän liuta rariteetteja lintutiedotusta seurattuani. Päivällä oli niin lämmintä, että neitoperhonen lenteli vinhaa vauhtia kylillä. Se on yksi kaikkien aikojen myöhäisimpiä havaintoja lajista, jonka myös Holvitien Mikko onnistui näkemään. Iltaa kohden kaakkoistuuli alkoi voimistua ja saavutti jo ennen puolta yötä kovan tuulen lukemat puuskassa. Heikkotuulisen yön jälkeen utöläiset kokivat kalaverkkojaan. Saalista kertyi monelle ihan mukavasti, mm. silakoita. Toiset käyttivät aikaansa rakentamiseen ja kunnostamiseen. Janne maalaili punaista aitaansa ja kyselikin, mahtaako naapuri ilmestyä torstaina maisemiin. Mönkijät ja hotellin kuorma-auto olivat liikenteessä kylän vilkkaalla tiellä. Utön kyläkaupassa käytiin pariin otteeseen ja vaihdettiin kuulumisia. Illaksi saatin kutsu armeijan saunaan, mistä erityisen lämpimät kiitokset saunaluutnantti Holvitielle. Lintumiehet yrittivät löytää jotakin saaresta.

Silakoita irroitetaan kalaverkosta rannassa kahden miehen voimin.

Koululla silakat olivat jo pesualtaassa Ismon johdolla Lauran käsitellessä verkkoa.
Päivän lintuantina oli kolme mustaleppälintua, joista yksi päivysti luotsiaseman katolla. Mustapääkerttu hyödynsi omenoita tilhien tapaan. Aamuvarhaisella koulun ruokintapaikalta kuului tavallisen varpusen ääntä pikkuvarpusparvesta. Kuusitiainen pistäytyi saaressa, tiltaltti etsi ravintoa itärannan levävallista, peukaloiset ritisivät heinikossa ja vuorihemppo oli suorittanut ohilennon saaren päältä. Tänään ei ollut siis kovinkaan kummoinen lintupäivä. Toivottavasti hokema tyyntä lintumyrskyn edellä pitää paikkaansa. Odotukset ovat korkealla edelleen jatkuvan kaakkoistuulen ja Ruotsista tulossa olevan matalapainerintaman vuoksi. Yhteysalus m/s Eivor saapuu huomenna sataman laituriin.

Aallot ovat kasanneet itärannalle levävalleja.

Kun lintuja on vähän, on aikaa rentoutua. Kuvassa vasemmalta Juha, Mikko ja Joska.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Harvinaisia uunilintuja

Utössä oli tänään mitä mainioin syyssää. Heikkoa lounaistuulta, joka kääntyi illaksi etelään ja lämpötila käväisi parhaimmillaan yli +11 asteessa. Eilen Lampisen Markus oli nähnyt vielä suruvaipankin, tänään sain tyytyä pieneen ja vaatimattomaan katajaneulasmittariin. Aamun ensi hetkinä Larun helsinkiläisjengi totesi rarin olevan ilmassa. Hippiäisiäkin liikehti pensaissa aivan toiseen malliin kuin maanantaina. Kylällä puiden latvoissa istuskeli nokkavarpunen, kun mentiin porukalla katsomaan Mörttilän suuntaan mustaleppälintua, jota havaittiinkin ainakin neljä eri yksilöä, kolme naaraspukuista ja yksi koiras. Linnut siirtyivät iltapäivällä jäteasemalta kylälle päin. Juuri kun ehdin Sällylän Sepon kanssa astella perille, huudettiin ilmaan pro, joka korjattiin samantien vieläkin harvinaisemmaksi humeiksi eli kashmirinuunilinnuksi. Havainto oli Utön viides tilastossaan. Linnusta saatiin riittävän hyviä digikuvia rariteettikomiteaa varten. Humei liikkui hyvin levottomasti ja aktiivisesti jäteasemalta aina Saunalahden pohjukkaan asti. Lintua saatiin ihailla tunnin verran ennen sen katoamistaan. Muusta lintupäivän annista mainittakoon Utössä harvinainen koirasvarpunen koulun ruokinnalla, jonka yhteydessä saarnien latvoissa havaittiin toinen itäinen vihreä fyllarilaji, taigauunilintu. Se piilotteli taitavasti oksistojen takaosassa eikä siitä saatu kunnon kuvia, mutta äänen ja kiikaroinnin perusteella lajimäärityksestä ei ollut epäselvyyttä. Tästä havainnosta puolestaan tunnin päästä Tenovuon Jorman tontille kuului voimakasta ja kiihkeää humein ääntä. Istuskelin saunan penkillä Laaksosen Juhan kanssa pihapinnoja silmällä pitäen. Mökin yläpuolella majakan suuntaan lehtipuiden latvuksissa tiltalttien seurassa hyöri todellakin jälleen kashmirinuunilintu. Kuvia löytyy osoitteessa http://www.tarsiger.com. Oliko lintu eri yksilö kuin aiemmin aamupäivällä, sitä ei keskustelujen ja kuvavertailujen jälkeen voitu aivan täysin varmuudella sanoa. Joka tapauksessa lintupäivä oli vallan erinomainen ja antaa toivoa huomiselle päivälle rariputken jatkumisesta tuulen kääntyessä enemmän kaakkoon. Hakijoita on edelleenkin riittävästi miehittäjien osalta. Porukkaa lähti laivalla mantereelle, saareen saapuivat Kuuselan Arska ja Holvitien Mikko. Muutamat herrat saivat kashmirinuunilinnusta eliksen. Minun elämänpinnani lajista on jo niinkin kaukaa kuin 31.10.1999, tuona samana historiallisena päivänä Mika Häkkisestä leivottiin formula ykkösten maailmanmestari.

Aamu enteili hyvää lintupäivää Utöseen.

Rariteetit löytävät tiensä saareen kaukaakin, joskus laivojakin apuna käyttäen.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Isokirvistä etsimässä Utössä

Sunnuntai alkoi syksyisen lämpimänä ja poutaisena Salossa. Aamukahdeksan jälkeen kuuntelin Ylen Radio Suomen luontoretki -sarjassa Ulkoluotojen geologiaa, missä luontotoimittaja Juha Laaksonen haastatteli allekirjoittanutta. Sitä voi halutessaan kuunnella paraikaa jälkeenpäin Ylen Areenassa os. http://areena.yle.fi/audio/1319347011631. Iltapäivällä lähdin huristelemaan vaihteeksi Utöseen päin, olihan siellä havaittu viime päivinä itäisiä vieraita isokirvisiä peräkkäisinä päivinä. Suunnitelmissa oli muutoinkin käydä katsomassa lokakuun lopun lintumaailmaa ulkosaaristossa. Saaressa oli ollut varsin lämmin päivä +11 astetta. Ruohosen Laura oli havainnut auringon paisteessa varsin myöhäiset kaksi neitoperhosta. Myös punaiset syyskorennot olivat vielä olleet lennossa.

Kesnäsin kivikkoa Utön eteläosassa.

Nuori haarapääsky kylän rannassa venevajan katonharjalla.
Maanantaina 24.lokakuuta YK:n liputuspäivänä lämpötila kipusi tänäänkin +10 asteeseen kohtalaisesta lounaistuulesta huolimatta. Vajaan kymmentuntisen valoisan retkeilyn aikana huomasi selvästi, että lintuja oli vähemmän verrattuna edellisiin päiviin. Päivän projekti oli isokirvinen, joka osoittautui varsin hankalaksi ja työlääksi bongauskohteeksi. Loppujen lopuksi lähes kaikki onnistuivat näkemään ja kuulemaan kirvisen itä- ja pohjoisrannassa. Illaksi yksi isokirvinen jäi yöpymään itäniityn eteläpuolelle katajikon reunaan, josta sitä ei aiemmin ketjussa kuitenkaan onnistuttu komppaamaan. Öhmanin Ossi sai lajista eliksen, joten onnittelut aktiiviselle bongarinalulle! Viirukerttuliryhmä saa laittaa kyllä paremmaksikin. Päivän aikana piristävä yllätys oli kylän rannassa lentävä ja venevajoilla istuskeleva nuori haarapääsky. Itärannan ruovikon levävalleilla hyöri tiltaltti. Sataman yllä lensi ampuhaukka ja kylillä pyöri pari hemppoa ja kymmenisen pikkuvarpusta. Lukuisten pikkulintujen varoitukset kielivät eilen löytyneen varpuspöllön olemassaolosta, mutta pöllöä ei ilmeisesti kukaan kumminkaan nähnyt. Kasvisto on edelleen rehevää ja vehreää. Keltaiset huopakeltanot kukkivat uudelleen karuilla hiekka- ja sora-alustoilla. Vähäisiä pihlajanmarjoja hyödyntävät vaeltavat punatulkut.

Huopakeltano kukkivana Utössä lokakuun lopulla.

Punatulkkukoiras mutustelee pihlajanmarjoja.

     

lauantai 15. lokakuuta 2011

Pikkuvarpusparvia ja varislintumuuttoa Utössä

Kuulin autoradiosta, että lokakuun 13.päivä oli kansallinen epäonnistumisen päivä. Suuntasin kuitenkin aamulla kohti Utön saarta kolealla syyskelillä tuulen puhaltaessa pohjoisesta 14 m/s ja puuskissa vieläkin enemmän. Yhteysalus Eivor lähti aikataulussaan Pärnäisistä ja perille Utöseen saavuttiin klo 15.30 maissa. Matkalla ei juuri nähty mainittavan arvoisia lintuhavaintoja. Saareen matkasi lisäkseni Tenovuon Jorma Outin kanssa ja Varesvuon Markus pikakäynnille hyönteisrysiä hakemaan. Reilun kolmen tunnin retkeilyn aikana viime sunnuntaina löytynyt nuori punavarpunen näyttäytyi kaikille saaressa olijoille koulun ruokinnalla, jossa oli yhteensä parisenkymmentä peippoa, muutamia järrejä ja pikkuvarpusia sekä kymmeniä talitiaisia. Punavarpunen on lokakuussa jo hyvin vähälukuinen Suomessa. Sen lajitoverit ovat tähän aikaan kaukana kaakon suunnassa. Puukiipijä sinnitteli myös kovassa tuulessa ruokintapaikan puun tyvellä. Itäniityn kivikkoisessa katajikossa hyppeli peukaloinen ja illan hämärtyessä lounaaseen viiletti noin 45 valkoposkihanhea.

Museon viereinen lammashaka majakan edustalla. 
Perjantaiaamuna 14.10. pohjoistuulta oli vielä 11 m/s, mutta tuuli heikkeni päivän mittaan ollen iltapäivällä enää 5 m/s säänkin seljettyä samalla. Suojaisissa paikoissa oli jopa varsin lämmintä. Kärpäset, syyskorennot ja ritariluteet tulivat esille. Kimmo oli nähnyt yhden kyynkin. Päivän sanat olivat varislintumuutto ja pikkuvarpuset. Aina puoleenpäivään asti taivas oli mustanaan variksia ja naakkoja, jotka suuntasivat länsilounaaseen löyhissä porukoissa, parhaimmissa ollen yli 100 yksilöä. Saareen tupsahti päivän aikana lisää pikkuvarpusparvia. Niitä oli kerääntynyt rivitalojen, koulun ja päiväkodin pensaisiin kolmeen eri paikkaan noin 60 yksilöä. Minään muuna syksynä niitä ei ole ollut näin paljon yhtä aikaa. Punavarpunen oli kuulema nähty uudestaan koulun pihanurmella. Sen sijaan töyhtökiuru oli ottanut nokkiinsa tuulisesta säästä ja pysytteli poissa jossakin muualla piilossa. Hysyistä nähtiin vielä kaksi tiltalttia ja västäräkkiä. Pieniä punatulkku- ja tilhiparvia kierteli kylillä. Taivaalla liiteli useita merikotkia. Maakotkat eivät ulottaneet muuttoansa Utön suuntaan.

Ritariluteet kömpivät esille luotsiaseman eteläseinustalla.

Auringonlaskua Utön lounaispuolella.
Päiväkodin edustalla näytti varsin autiolta. Kauan 27 vuotta palvellut pieni punainen jalasmökki, jossa vietin paljon aikaani 1990-luvulla myyrätutkimuksien parissa, oli siirretty koulun pihalle, jossa sen pitäisi toimia työkaluvarastona. Lintumiesten mökkinä toiminut rakennus sai uuden tehtävän. Aikansa kutakin. Eräänlainen historian lehden sivu kääntyi ja tapahtumarikas aikakausi päättyi siihen. Lintukopin asukkaat tulivat saarelaisille tutuiksi.

Punainen lintumökki oli hävinnyt kylätien varresta...

...ja oli siirretty koulun pihalle tulevaksi työkaluvarastoksi.
Lauantaina 15.lokakuuta sää oli kerrankin heikkotuulinen ja kaunis. Tuuli oli jälleen kääntynyt lounaaseen ja päivän mittaan vaihteeksi voimistunut jo navakaksi. Maittavan hotelliaamiaisen jälkeen saaren retkeily jäi varsin vähiin muiden miehittäjien hoitaessa hommat. Laaksosen Juhan uhoamisista huolimatta päätin lähteä mantereelle. Juhan perhe kuin myös itse hotellin omistaja lähtivät saaresta pois. Mitään uusia rariteetteja ei päivä kuulema kuitenkaan tarjonnut Utöstä. Kimmolle soitettuani hän kertoi töyhtökiurun löytyneen uudelleen ja itäniityn raripuskassa majailleen sarvipöllön. M/S Eivor lähti Utön satamasta klo 8.30. Alkumatkasta Juhan ja Markku Salon kanssa havaittiin vanha pikkulokki, kaakkuri, sepelkyyhky ja pieni pilkkasiipiparvi. Myöhemmin nähtiin yksi pilkkasiipi lisää, pari härkälintua ja neljä talvipukuista riskilää ohilennossa. Laivamatkalla kohti Pärnäistä kännykät piippailivat Espoon Stenskärin tundrakuikasta, joka nousi lounaaseen bongarien ulottumattomiin. Myöhemmin kävi ilmi, ettei kyseessä ollut kuitenkaan tämä laji. Jurmon ja Aspön satamat jäivät väliin. Hidasteluista ja kunniakierroksista huolimatta Pärnäisiin saavuttiin klo 12.25. Taas yksi Utön retki oli takana, 202.kerta kirjattiin tilastoihin.

Utön puulaiturille oli saapunut Albanus, joka purjehtii Ahvenanmaan lipun alla.  

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Talven tulo pohjoisessa ajaa linnut etelään

Viime päivinä yöt ovat olleet mantereella jo pakkasen puolella etelärannikkoa myöten. Kylmä pohjoistuuli ajaa lintuja etelään. Lapintiaiset ovat lähteneet evakkoon. Niitä on kuultu ja nähty huomattavasti varsinaisen levinneisyysalueensa ulkopuolella länsirannikolla saakka. Nämä lienevät ennemminkin Venäjältä kuin Suomen Lapista peräisin. Muiden tiaisten vaellusmäärät ovat nousseet tuhansiin Hankoniemellä. Taigan asukkeja, lapinpöllöjä, on siirtynyt Hämeeseen, Keski-Suomeen ja itärajalle paremmille myyrämarkkinoille. Tunturi-Lapin sepelrastaat ovat muuttomatkallaan Suomen halki lokakuun aikana muiden rastaiden tavoin. Sinipyrstöjä nähdään myös etelä- ja lounaisrannikoilla etenkin lokakuussa vuosittain. Kanta on kasvanut viime vuosina maassamme, osasyy selittyy myös sillä, että lajia osataan etsiä oikeista paikoista ja näissä retkeillään sopivaan aikaan. Tunturikiuruja valuu yksitellen etelään, nekin ovat peräisin ilmeisesti Pohjois-Norjasta ja Venäjän luoteisosista.

Lapintintit ovat lähteneet lokakuun vaellukselle kohti etelää.
Ravinnon ja lämpötilan vähetessä niin muutto- kuin paikkalinnutkin siirtyvät hiljalleen ruokintapaikkojen ääreen. Pihapensaissa ja puutarhoissa tiksuttelee punarintoja, joista huono-onnisimmat lentävät ikkunoita päin. Valtaosa meikäläisistä punarinnoistakin muuttaa Keski- ja Etelä-Eurooppaan talvea viettämään. Englannin kansallislintuna sympaattinen punarinta laulaa talvehtimisalueillaan miltei kellon ympäri. Jos sääennusteisiin on uskomista niin ankara ja kylmä talvi Euroopassa verottaa sankoin joukoin pikkulintuja mm. punarintoja. Ruokinnan aloittaminen kohta onkin paikallaan. Maassamme viivyttelee vielä runsaasti muuttolintuja, joiden lajinsa viimeiset yksilöt poistuvat vasta viime tingassa osan jäädessä uhmaamaan Suomen talvea. Lokakuun alun lämpimähköissä syyskeleissä havaittiin vielä myöhäisiä hyönteissyöjälintuja, kahlaajia ja petolintuja.

Punarinta on törmännyt ikkunaan kohtalokkain seurauksin.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Tulipäähippiäisbongausta Porissa

Keskiviikkona 5.lokakuuta Porin Mäntyluodon Kallosta rarivainun omaava porilainen Pekka Eriksson löysi tulipäähippiäisen. Vaikka se oli jo 28.havainto Suomesta, ei lajin bongaaminen ole kuitenkaan ollut viime vuosina kovinkaan helppoa. Omasta edellisestä havainnostanikin ehti kulua jo 12 vuotta, jolloin Turun Karhulan maankaatopaikalla nähtiin yksi tulipää hippiäis- ja tiaisparvessa marras-joulukuussa. Tämäkin Porin lintu liikkui vilkkaasti joukon jatkeena muiden hippiäisten ja metsätiaisten seurana. Kallon männikköinen saari on vetänyt bongareita puoleensa viime aikoina. Päivittäin linnun on onnistunut näkemään vain osa kävijöistä, tänään sentään varsin monet paikalle tulleista. Ympärillä merellä vellova kova tuuli on pitänyt parven metsän suojassa. Parvi on kiertänyt saarta edestakaisin. Tulipäällä on selvästi ollut mieltymystä eteläpään matalaan vuorimäntyrykelmään, joka vastannee muutoinkin enemmän sen keskieurooppalaista biotooppia. Tänään varhain aamulla paikalla oli tusina yrittäjää, jotka palkittiin puolen tunnin päästä tulipäähippiäisen ollessa näkyvästi esillä vuorimännyissä noin kuuden minuutin ajan kaikkien iloksi. Tällä kertaa kunnostautui espoolaiskaksikko, löytäjänä Tarmo Lehtilä Jössen säestäessä hyvällä informaatiolla tarkasti linnun senhetkistä olinpaikkaa männyissä, joista lintu jatkoi taas matkaansa korkeampaan ja tiheämpään tavalliseen männikköön. Yhteistyö kantaa hedelmää. Lintu nähtiin myöhemmin tänään Kallossa lähellä löytöpaikkaa aina iltapäivän puolelle. Tunnettu lintumaalari Kari Eischer käväisi myös paikalla ja julkaisen hänen suostumuksellaan oivallisen ja osuvan tilannekuvan tulipäähippiäiskoiraan aamuaskareista. Viikonloppu sujuukin Salosta katsottuna jälleen vähän samalla suunnalla Säkylän Huovinrinteellä Varsinais-Suomen maakuntajoukkojen kertausharjoituksissa toisenlaisissa männiköissä.

Tulipäähippiäinen Porin Kallossa 7.10.2011. Kuva:Kari Eischer.
  

tiistai 4. lokakuuta 2011

Lokakuun alkua Utössä

Sunnuntai-iltapäivänä lähdin pitkästä aikaa Utöseen kuukauden tauon jälkeen. Nauvon puoleisessa lauttarannassa tuli vastaan pitkä autojono. Saavuttuani juuri Pärnäisiin Tenovuon Jorma kiihdytti kiireellä kohti Turkua ja minä puolestani astelin m/s Eivorille. Perillä Utössä olikin jo pimeää. Rastasmuutto sumuisessa ja lämpimässä säässä oli varsin kiivasta. Hepokatit sirittelivät aktiivisesti koulun pihamailla. Jälkeenpäin kuulin paroniksi ristityn Kuusiston Kimin hoitaneen iltakymmeneltä kaksi lennossa ääntelevää keräkurmitsaa kylän valoissa. Se oli kaikkiaan vasta Utön kolmas havainto lajista. Seuraavana päivänä oli keisarinkin osallistuttava Kimin maljan nostoon 250 Utön pinnasta. Ja jatkoa seurasi liejukanalla! Kaiken kukkuraksi oli kuunneltava vielä raumlaissii jaarituksii tohkeissaan olevan Järvisen Mikon edellisiltana kuullun muuttavan kaulushaikaran ääniherkistelyistä. Johan oli shokkitulo saareen kerrassaan. Lämpimät onnittelut vaan herroille.

Utön kyläaukion rantaa, jossa nykyisin viihtyy töyhtökiuru.
Maanantaiaamu aukeni pilvisenä ja sateisena. Aluksi oli kaakkoistuulta, sitten päivällä lounaistuulta ja iltapäivästä alkaen kohtalaista koillistuulta, mikä taas yöksi kääntyi vaihteeksi lounaaseen. Päivä oli siis varsin eriskummallinen tuulen suuntien kanssa. Valoisaa riitti aamukahdeksasta 12 tuntia eteenpäin. Laaksosen Juhan ja myöhemmin Minnan kanssa tehtiin radiohaastattelu geologiasta ensin Utön näkökulmasta ja myöhemmin koko Suomen kattavasti. Lintuja oli varsin vähän. Saari oli tyhjentynyt ja valtaosa yöllisistä rastaistakin oli jatkanut matkaansa Utöstä etelään. Jotakin mainittavaa sentään löytyi: jänkäkurppa ja pari taivaanvuohta, mustapääkerttukoiras, nuori pikkusieppo koulun kivimuurin läheltä saarnien lehvästöistä, hily-ääninen tiltaltti, itärannan yllä kiertelevä harmaahaikara, illalla noin 70 etelään muuttavaa valkoposkihanhea sekä vähän aiemmin klo 17 aikoihin saapunut nuori muuttohaukka, joka kierteli saaren yllä jäätyään paikalliseksi tunnin ajaksi itäpuolen kallioille tähystämään. Kaakkoispuolen merialueella siivilleen nousi 120 yksilön merimetsoparvi. Juha ja Mikko kutsuivat rantasaunaan illan pimennyttyä.

Auringonnousua aamukahdeksalta hotellin pihasta kuvattuna.
Tiistai ei tuonut olennaista muutosta lintutilanteeseen. Töyhtökiuru oli edelleen paikalla Lumijärven pihassa ruohikon kätköissä ja kolme teertä laskeutui Kesnäsin eteläniemelle aamuvarhain. Hotellin sisäpihan pihlajissa hyöri naaraspukuinen leppälintu. Joitakin urpiaisia ja kiuruja oli saareen eksynyt lisää. Talvipukuiset naurulokit seilasivat aallokoiden mukana ravinnon haussa. Ennen lähtöäni klo 13.15 satamasta pojat löysivät Ormskärin yltä muuttohaukan, liekö sama eilinen nuorukainen. Lintumiesten vahdinvaihto sujui nopeasti muutama sana vaihtaen. Pihapinnojen kuninkaan, Tenovuon Jorman tuloa oli jo odotettukin. Saareen saapui muutakin ikäpresidenttinuorisoa kuten Vikmanin Reiska ja Gamlingarna.  Lähtövuorossa oli itseni lisäksi TLY:n pojista Petri Ahti, Ilkka Laitinen, Rami Metsäranta ja Jussi Jauhiainen sekä Tringan miehistä Christer Casagrande joukkoineen. Matka Utöstä Pärnäisiin sujui myötätuulessa. Utön-Jurmon välillä ohitsemme lipui sota-alus F221 Hessen. Jurmon sataman edustalla lepäili lähes kaksisataa merimetsoa kahdessa eri porukassa. Navakassa lounaistuulessa lintuhavainnot jäivät vähiin. Aamun lyhyen saderintaman jälkeen aurinko paistoi varsin lämpimästi. Merikotkien liitely laivaväylällä jäi mukavasti mieleen.