Pe 17.6. Pohjoisen matka alkoi edellispäivänä yötä vasten autojunalla Helsingistä Ouluun. Pysähdyspaikkoja olivat Kemi ja Keminmaa, joissa ei tehty kummempia havaintoja. Iltapäivällä suuntana oli Rovaniemen Louevaaran maisemat usean huonokuntoisen hiekkatien takana. Sinipyrstöjä ei kuulunut eikä näkynyt pikaisella käynnillä. Pari kuukkelia lehahti nopeasti polun yli kuusikon kätköihin. Matkan varrella näkyi auroraperhonen ja mustatäplähiipijä metsäkurjenpolvien värittämillä tien reunustoilla. Valkoviklo piti kovaa metakkaa maastopoikasten ollessa jossakin lähettyvillä. Päivästä väsyneenä varasin majoituksen Rovaniemen Ounasvaaran mökkikylästä aamiaisen kera.
 |
| Sompionjärventien suomaastoa. |
 |
| Riekkokoiras Pyhä-Nattasen polulla. |
 |
| Palovartijan tupa Pyhä-Nattasen huipulla. |
 |
| Avarat maisemat avautuvat Pyhä-Nattaselta. |
La 18.6. Aurinko paistoi aamusta alkaen. Niinpä autolla liikkeelle kohti Sodankylää. Pönttötarkistuksissa Tankavaarassa oli pienet leppälinnun poikaset, jotka jätin paluumatkalle rengastuksia varten. Vuotsossa naukuva kuukkeli jatkoi nopeasti matkaansa luppomännikössä. Hetken päähänpistosta kohteeksi valikoitui Pyhä-Nattaset, jossa en ollut vieraillut yli 30 vuoteen sitten GTK:n ekskursion. Sompiojärventien p-paikalta lähti parin kilometrin mittainen polku kohti palovartijan tuvan huippua. Heti alussa riekkopariskunta kähmyili varvikossa ja paljon ei olisi puuttunut, että olisi kokonaan kävellyt ohi metrin päästä lintuja huomaamatta. Ihan mukava elämys. Myös tällä reitillä kuului etäinen kuukkeli. Itse Pyhä-Nattasen huipulta avartui mahtavat näköalat kauas. Mitään lintuja ei kuitenkaan näkynyt. Takaisin tullessa samat riekot käkättivät tutulla paikallaan. Sompiojärven hiekkatiellä näkyi kolmaskin riekko, kaunis koiras, ylittämässä tietä suolle. Ohjelma oli kiireinen ja siksi piti ehtiä vielä Inarin puolelle Kutturantien kultakioskille Kafea Gufihtariin lepäilemään hetkeksi ja syömään maittava ateria. Pihamaalla pesi pöntössä leppälintupari. Lapintiaista ei ollut pesivänä takavuosien tapaan. Kahvila on auki klo 18 asti ja on tiistaisin suljettu. Päätieltä on matkaa 16 km hyväkuntoista hiekkatietä pitkin. Tutustumisen arvoinen paikka kohdata kullankaivajia ja kuunnella jorinoita. Illalla oli vielä lyhyt käynti Kaunispäällä, jossa pikkukuovi varoitteli ja ensimmäiset lapinnokiperhoset olivat jo lennossa. Kurjenkanervat kukkivat värikkäästi. Majoittuminen oli perinteisesti Laanilan savottakahvilassa edullisilla hinnoilla. Yöttömän keskiyön vaellus Kiilopään huipulle ei tuottanut kiirunaa yrityksistä huolimatta. Kohde on nykyään yksinkertaisesti liian suosittu ympäri vuorokauden.
 |
| Kiilopään polkua laelle asti. |
 |
| Lapintiainen Neljän Tuulen Tuvan ruokinnalla. |
 |
| Lapintinttiemo pöntön suulla. |
 |
| Taviokuurnia, koiras ja naaras lintulaudalla. |
Su 19.6. Laanilasta köröttelin Ivaloon, jossa oli ensimmäinen bongauskohde, lapinuunilintu. Se oli hyvin äänessä aamupäivällä Tolosentiellä. Aiemmin Urupään kohdalla otin talteen vastikään autoon törmänneen riekkokoiraan, jolle löytyi myöhemmin oikea osoite. Etelästä tultaessa Inarin Ukonjärventiellä pöntössä pesi ensimmäinen lapintiaispariskunta. Niitä löytyi myöhemmin lisää muualta Inarista päivän aikana. Poikueet olivat suuria. Ainakin Inarissa näyttäisi lapintiaisen pesinnät onnistuneen hyvin viimevuotisen huonon kesän jälkeen. Itselleni kertyi 52 rengastusta 10 emosta ja 42 poikasesta. Lapintiaisten pesinnät olivat hieman toisia pönttöpesijöitä edellä, mikä tarkoittaa sitä, että juhannusviikonlopulla on havaittavissa jo lentopoikasia maastossa. Toivoniemen polulla kuului kuukkelin ääntä ja maanrajassa ruokaili kaksi naaraspukuista taviokuurnaa. Pesiviä lapintiaispareja löytyi pari kappaletta. Seuraavat kaksi yötä vietettiin Inarin Kaamasessa Neljän Tuulen Tuvalla. Ruokinnoilla kävi melkoinen vilske, illalla ikkunan takaa havaitsin kaksi taviokuurnaa, lapintiaisen ja tundraurpiaisen mainitakseni.
 |
| Tundraurpiainen on ollut ruokinnalla koko kesäkuun. |
 |
Kapustarinta, tunturien haikea viheltelijä.
|
 |
| Keräkurmitsa Nuvvus-Ailigas. |
 |
| Keräkurmitsa sama paikka eri värit. |
Ma 20.6. Aamiaisen aikana klo 8 jälkeen lintulaudoilla käväisi neljä taviokuurnaa ja kaksi lapintiaista. Päivän suunnitelmana oli Utsjoen kierros jokivartta pitkin. Karigasniemen Piesjängällä oli kuulopuheiden mukaan varsin vaisua, vain yksi tunturikihupari ja ei edes lapinsirkusta havaintoa. Sinirintojakaan ei liiemmälti reissussa näkynyt. Inarijoentien varrella järripeipot varoittelivat kiivaasti, kun kaksi kuukkelia seurasi vierestä. Seuraavaksi oli vuorossa Nuvvus-Ailigas, jossa aikaa vierähti kolmisen tuntia. Tiettyjen tunturilajien löytämiseen sai tehdä tosissaan töitä. Ylösnousussa sepelrastas kävi ruokailemassa avoimesti ylängöllä. Yksinäinen tunturikihu lensi lakialueen ohitse. Ennen mastoa kaksi keräkurmitsaa juoksenteli edessä, näistä toinen oli varsin erikoisen värinen, liekö talvipuvussa vielä. Kiiruna löytyi lopulta kiviröykkiöltä. Arka koiras otti siivet alleen ja hävisi laaksoon. Tunturissa oli varsin vilpoisaa, lintuja ja hyönteisiä kaiken kaikkiaan hyvin vähän. Tenon varrella retken ainoa piekana kaarteli rinteessä, jossa myös lauloi sepelrastas. Illaksi paluu Neljän Tuulen Tuvalle lepäämään ja syömään.
 |
| Pesimättömiä tunturikihuja hengailee parvissa. |
 |
| Tenon vartta Nuvvuksella. |
 |
| Norjan tunturien lumihuippuja. |
 |
| Utsjoen kirkkotuvat. |
Ti 21.6. Aamun aikana tuvan nurkilla näkyi yksi kuukkeli, kahdeksan taviokuurnaa, varpunen, kaksi lapintiaista ja yksi hömötiainen, jota ei ole paljon Tiiraan ilmoitettu. Vihervarpusia kävi ruokinnoilla varsin runsaasti urpiaisten, viherpeippojen ja järripeippojen kera. Myös pari punatulkkua vieraili laudoilla. Pohjoinen Lappi oli jätettävä taakse ja auton nokka kohti Kuusamoa. Vastusgoahtissa näkyi jälleen kuukkeli ja pesiviä lapintiaisia. Pitkän ja uuvuttavan ajomatkan päätteeksi Kuusamo häämötti klo 16 jälkeen. Sää lämpeni kesäisiin lukemiin. Aika oli hyödynnettävä tarkoin. Nopeasti perusvarustus mukaan ja kävely raskasta nousua Valtavaaran laavulle. Sen yläpuolella lauloi heleästi nuori sinipyrstö. Harmi ettei ollut sinistä vanhaa koirasta. Ylöspäin tähystellessä huomasin ritariperhosen leijailevan pienten kuusten latvojen tasalla. Takaisin tullessa lauloi toinen sinipyrstö Konttaisennoron yllä. Pohjansirkkupaikat eivät tuottaneet tulosta Tiiran vihjeistä huolimatta. Jalat olivat aika puuduksissa rehkinnän jälkeen. Majapaikaksi valikoitui Rukan Arctic Zone viidennen kerroksen hulppeilla näköaloilla. Tässä hurahti myös seuraavakin yö.
 |
| Järripeippo on kaunis Lapin lintu. |
 |
| Sinipyrstö Kuusamon Valtavaaralla. |
 |
| Valtavaaran kynttiläkuusimaisemia. |
Ke 22.6. Aamun heikossa sateessa tilhi taiteili rakennuksen räystäällä. Puolen päivän jälkeen sää lämpeni ja poutaantui +20 asteen lukemiin. Pohjansirkkuun alkoi jo usko mennä, kunnes Jaurasesta löysin laulavan koiraan vähän eri paikasta kuin mihin se oli ilmoitettu. Hyvällä maastosilmällä laji hoitui lopultakin. Kuinka ollakaan, pohjantikka kilkutteli aivan lähellä bonuksena. Pari huonokuntoista suonokiperhosta oli lennossa. Rukalta ei löytynyt virtavästäräkkiä. Muu päivä kuluikin sitten ostospaikoissa, toimistotöissä ja lepäillessä.
 |
| Kuukkelit eivät pysähtyneet juuri kuvattaviksi. |
 |
| Pohjansirkkukoiras laulavana Kuusamossa. |
 |
| Näkymä Valtavaaralta Konttaiselle. |
To 23.6. Retken viimeisenä päivänä satoi reippaasti vettä aina iltapäivään asti. Vasta Rovaniemellä sää poutaantui ja aurinko paistoi, mutta tuuli oli varsin navakkaa. Ennen keskustaan tuloa lehtokurpan maastopoikanen kyhjötti tien laidassa. Linnun toinen siipi oli katkennut. Pohjoisessa liikkujille kannattaa tarkkailla muitakin kuin poroja. Etenkin Kuusamossa pienet porolaumat ja porotokat olivat alinomaa tienkäyttäjien riesana. Nopeus siis sen mukaan. Sääsket ajoivat jatkuvasti porot tielle, jossa kävi tuulen henkäys ja liikenteen virta. Iltapäivä kului napapiirillä puukko-ostoksilla ym. ja ilta autojunan odottelua ja lastausta Rovaniemeltä Tampereelle. Lapin retki oli tässä päätöksessään. Kuviakin tuli ihan mukavasti.
