keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Koleaa kuun loppua Utössä

Maanantaiaamuna 25.huhtikuuta matkalla Salosta Turkuun päin tien varret olivat loskaisia ja maa oli peittynyt lumeen yön jäljiltä. Kevään eteneminen on ollut todella hidasta. Niinpä Utössä kolmen päivän retkellä sää oli kauttaaltaan hyvin kolea etelätuulesta huolimatta. Eivorin kannelta nähtiin Jurmon katajikossa suopöllö, jonka oleskelu viitannee pesintään. Myyriä pitäisi silloin olla riittävästi. Illan nelituntisen aikana Utössä ehdimme nähdä yhden ristisorsan, harmaasorsaparin, neljä punajalkavikloa, komean vanhan sepelrastaskoiraan itärannassa, nuoren mustaleppälintukoiraan, huuhkajan istumassa ilta-auringossa, peräti viisi luotokirvistä yhtä aikaa itärannassa sekä muutaman kivitaskun ja tiltaltin. 


Käpytikka naputtelee lehtipuuta männikön reunalla.

Haahkapari tyynessä vedessä.

Tiistaina 26.4. sää pilvistyi, tuuli kääntyi idästä pohjoiseen ja voimistui navakaksi illalla. Ennustettua vesisadetta ei pahemmin koettu. Lämpöä oli vain muutama plusaste, kun Itä-Suomessa oli puolestaan ollut yli +15 astetta. Niin erilainen Suomi oli sääkartalla samaan aikaan. Vesilintumuutto oli ihan kohtuullista, mm. kaakkuri, noin 50 Gaviaa/kuikkaa, 2 mustakurkku-uikkua, lähes 900 mustalintua, 140 allia, 80 ruokkia, pari lapasorsaa ja harmaasorsaa, harmaahaikara, 15 kuovia, valkoviklo, rantasipi, 5 kalatiiraa ja 6 merikihua. Karikukko loisti poissaolollaan. Paikallista vesilintumassaa edustivat kymmenet tukkakoskelot, haapanat ja tavit. Petolinnuista havaittiin naaraspukuinen sinisuohaukka, tuuli- ja varpushaukka sekä saalisteleva sarvipöllö. Saaren puita kolisutteli edelleen kymmenen käpytikkaa. Punarintoja oli varsin runsaasti. Kylällä ruohostossa hyppeli eilinen mustaleppälintu. Muista mainittakoot tilhi, herne- ja mustapääkerttukoiras sekä vanha mustavaris. Mörttilän suunnassa tallusteli kettu, joka on uinut lähisaarilta Utöhön.


Kalalokki istuskelee tolpalla koulun lahdessa.

Tukkakoskeloita ui rantavesissä runsaasti haahkojen seurassa.

Keskiviikko 27.4. kylmä sää jatkui. Yön pohjoisluoteinen kylmä tuuli oli köyhdyttänyt saaren linnuista. Punarinnat olivat huvenneet murto-osaan edellispäivästä. Merellä muutto oli hyvin heikkoa. Vasta aamupäivällä näkyi jokunen kuikka, muutama ruokki, kymmeniä alleja ja mustalintuja, 15 meriharakkaa, rantasipi, valkoviklo, kala-/lapintiira sekä paikallisina kaksi merikihua ja lapasorsaa. Itäniityn pihlajissa lymyili metsäkirvinen, tilhi, peukaloinen ja kivitasku, kylällä mustaleppälintu, rautiainen, hemppopari sekä ruokinnoilla kymmeniä järripeippoja. Sinililjat ja kiurunkannukset kukkivat kauniisti saarelaisten pihoissa. Saaressa oli eloa, kun turkulainen leirikouluryhmä vieraili Utössä, urbaani miljöö oli muuttunut saaristolaiskulttuuriin. Itse poistuin tänään mantereelle. Matkalla Pärnäisiin näimme paikallisen merikihun sekä laivaväylän varrella pesivän kalasääsken. 


Sinililjat kukkivat värikkäänä mattona monen saarelaisen pihassa.

Luotsiasema ja majakka koulun suunnalta nähtynä.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Sepelrastas Salossa

Salon Pahkavuoren asuntoalueen pihanurmilla ja teiden risteyksissä pomppi tänään kaunis sepelrastaskoiras, T.Heiskarin löytämää Lapin lintua ei tarvinnut lähteä bongaamaan kauas tällä kertaa. Sepelrastaiden päämuuttoaika on juuri käsillä ja siksi niitä ilmoitetaan eteläisimmästä Suomesta varsin paljon. Laji on varsin usein näkyvällä paikalla ja helposti tunnistettavissa joko yksin tai pienessä rastasparvessa pihoilla, puutarhoissa tai pelloilla. Eteläiset saderintamat ovat muutoinkin tuoneet lisää hyönteissyöjälintuja kuten haara- ja räystäspääskyjä, kirjosieppoja, uunilintuja, leppälintuja, käenpiikoja, pikkulokkeja ja rantasipejä. Mielenkiintoinen on tieto Helsingin Vanhankaupunginlahden kahdesta jalohaikarasta harmaahaikarayhdyskunnasta. Lajin mahdollista ensipesintää juuri sinne on osattu odottaa. Keväiset avosettihavainnot ovat niin ikään lisääntyneet, milloin mahtaa olla avosetin kuin myös riuttatiiran ja isohaarahaukan pesintä Suomessa sen näkee myöhemmin. Koskella kaikki on valmista kattohaikaroita varten, vain linnut puuttuvat. Lappeenrantaan tuonenkurki jo saapuikin. Salossa Halikon puolella odottaa uusi pesimälava.

Sepelrastas Salon Pahkavuoressa Peurankadun varrella.



sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Päiväperhosista pussitiaiseen

Sunnuntaista muodostui aurinkoinen kevätpäivä lämpötilan noustua +12 asteeseen. Lintumuutto oli varsin vaisua, sen sijaan hyönteisrintamalla etenkin päiväperhosten kohdalla tapahtui edistystä. Lämpimillä heinikkoisilla rinteillä lenteli kuluneita nokkosperhosia, jotka istahtivat välillä kivien päälle tai leskenlehtien kukille. Harvalukuisempaa neitoperhosta nähtiin myös monin paikoin. Tien varsilla kirmaili sitruunaperhosia, mutta kuitenkin yllättävän vähän olosuhteet huomioon ottaen. Eriväristen krookuksen kukilla hyöri mantukimalaisia ja mehiläisiä. Yö oli vielä kylmä mistä johtuen yöperhosia tuli niukasti valolle, vain helmi-, huhti- ja tunnusraitayökkönen. Kasvimaailma on herännyt niin ikään eloon. Kevättaskuruoho ja mukulaleinikki kukkivat jo paahteisilla ruohorinteillä.


Nokkosperhonen leskenlehden kukalla.

Kimalainen ja mehiläinen valkoisen krookuksen kukalla.

Tallettaessani havaintoja hyönteistietokantaan tuli illalla Salon Halikonlahdelta vielä lintutiedotus pussitiaisesta. Komea koiras oli nähty kolmosaltaan osmankäämikössä. Lyhyen etsimisen ja odottelun jälkeen lintu lennähti ruovikosta aivan eteemme näkyvästi ruokailemaan. Sitä ennen se oli äännellytkin, mutta korkeat äänet kaukaa taustamelussa eivät erotu korvissani kovinkaan hyvin enää. Janne ja Marko laittoivat pitkät kameraputket rätisemään. Linnun ehti nähdä noin kymmenkunta nopeinta salolaista. Lajista tuli samalla itselleni Salon pinna, tämän vuoden toinen. Tiedotus ja päivitys hoituivat kiitettävän ripeästi.


Aikainen pussitiainen Salon Halikonlahdella. Kuva:Janne Riihimäki.

Pussitiainen kolmosaltaan osmankäämissä. Kuva:Janne Riihimäki.








keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Ulkosaaristossa rastaita, peippoja ja punarintoja

Huhtikuun alkupuoli on aikaa, jolloin on käsillä rastaiden, peippojen ja punarintojen päämuutto. Niinpä Jurmossa ja Utössä näitä lintuja olivat ruohikot, pihat ja metsänreunat täynnä. Säät eivät suosineet vesilintumuuttoa. Maanantai-iltana Utön yllä leijui sakea sumu, joka pakotti kurkiparven lentämään hyvin matalalta jatkuvasti töräytellen. Koulun pihalla kukkivat värikkäästi krookukset, lumikellot ja talventähdet. Rastailla, mm. etenkin mustarastailla, on tapana nyppiä krookuksen kukkia, toistaiseksi ne ovat saaneet olla rauhassa. Tiistai 5.4. Utössä vallitsi kaakkoistuuli, lämpötila +4 astetta ja iltapäiväksi saatiin kolmen tunnin vesisade, joka pudotti itärannalle yksinäisen kurjen ja harmaahaikaran ihmettelemään toisiaan lähietäisyydeltä. Vanha muuttohaukka istui linjataulun päällä pesälaatikon vieressä, toisella linjataululla puolestaan vaani ampuhaukka, joka syöksyi meren pintaan muutolta uupuneiden pikkulintujen kimppuun. Saaressa oli illemmalla kolmaskin jalohaukkalaji, kun tuulihaukkoja laskettiin lopulta kaikkiaan kolme eri yksilöä. Luotsiaseman eteen muutolta tippui härkälintu, joka nähtiin myös seuraavana päivänä kuten harmaasorsakin. Mustalintuja havaittiin noin viitisenkymmentä ja ruokkeja parisenkymmentä muuttavina. Iso noin 130 yksilön merisirriparvi lepäili edelleen lounaispuolen luodoilla. Keskiviikkona 6.4. niitä ei enää näkynyt. Ilmeisesti matka Utöstä Huippuvuorille oli lopulta alkanut. Suopöllö oli myös aamulla lennellyt luotsiasemalta katveessa.


Talventähti piristää krookuksen lailla alkukevättä Utössä.

Isolepinkäisiä partioi Utössä ainakin kaksi eri yksilöä.

Kylällä ruokaili yksinäinen kangaskiuru kelta- ja pajusirkkujen kanssa. Pari isolepinkäistä saalisteli eri puolilla kylää. Nokkavarpunen näyttäytyi Öhmanin rinteessä. Naaraspukuisia mustaleppälintuja piileskeli saaressa kaksin kappalein. Itärannassa uiskentelee merihanhi- ja ristisorsapari. Tyllit parittelivat rantakivikossa. Kuten aikaisemmin on ollut puhetta, kävelemistä Utön rannoilla on vältettävä lintujen pesinnän, ruokailun ja lepäilyn vuoksi. Häiriöstä johtuen linnut joutuvat aina lähtemään lentoon ja kestää kauan ennen kuin ne palaavat takaisin. Keskiviikko ei tuonut saarelle juuri uutta, vain lentävä silkkiuikku ja etelästä lähiluodolle laskeutunut tumma merikihu piristävät eilistä selvästi tuulisempaa päivää. Vanhoja tummaselkäisiä selkälokkeja havaittiin neljä yksilöä. Yhdeltä alkoi jälleen saderintama. Rantavesillä velloo haahkaparvia, joissa koiraat ovat selvänä enemmistönä. Kaukana lounaispuolen luodolla köllötteli kuutti eli hylkeen poikanen vielä valkoisessa asussaan. Tänään oli lähtöpäivä. Ennen Pärnäisiin tuloa oli sade loppunut. Mantereella oli ollut huomattavasti lämpimämpää kuin koleassa ulkosaaristossa, mikä on hyvin tyypillistä. 


Lumikellot kukkivat näyttävästi Utön pihoissa.

Tuulihaukka lennähti Gamla Postenin männikköön. 

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Maaliskuun lopun jännitysnäytelmä

Pääsiäisen jälkeiset arkipäivät olivat lintumiehille yllätyksellisiä. Kuukausipinnamiehille kovaa kilpailua herrasmiessäännöillä tai ainakin melkein, tiedustelua, taktikointia, vauhtia, sähköä ilmassa, jännitystä, kyselyä, pohdintaa, nopeita siirtoja, riskinottoa, oikein sijoittumista, ajattelua linnun aivoilla, sään tarkkailua ja lopulta vapautumista ja iloittelua päämäärän saavuttamisen jälkeen. Tiistai oli kevään lämpimin päivä, +12...+14 astetta. Toivuin koko edellisviikon pahasta flunssasta juuri siedettävään pelikuntoon. Lämmin sää toi harjalinnun Jurmoon ja isohaarahaukan Turun seudulle. Kaksi bongattavaa yhtä aikaa. Hyvin tyypillinen yhtälö. Syöttäessäni naurulokeille pullaa ja lukiessani niiden renkaita Halikonlahdella tiedustelin venekyytiä Jurmoon. Kuski olisi lähtenyt muutaman tunnin varoitusajalla, mutta puolet porukasta ei päässyt lähtemään työesteiden vuoksi. Hyvä niin, sillä isohaarahaukka oli tulossa Naantalin suunnasta Turkua kohti. Vuokko ja minä oletimme linnun tulevan vastaan Liedossa ohikulkutiellä. Suureksi pettymykseksi haukka oli liihotellut matalalla Turun kaupungin pohjoispuolelta ja hävinnyt lopullisesti. Kevään ensimmäinen koivutyttöperhonen tuli nähtyä Turun Åvikissa Kivelän Jukan kanssa. Miten lohduttavaa.


Koivutyttöperhonen ilahdutti Salossa ja Turussa.

Vaivihkaa siirryin takaisin Saloon päin Lehtilän Tarmon jäätyä Turun seudulle. Onhan Åbo pääkaupunkilaisille todellinen elämysmatkailu länteen. Salon Merikulmantiellä näin parikin koivutyttöperhosta lisää. Painuin kotiin. Eipä aikaakaan, kun vanha kettu Kormano näkee isohaarahaukan Salon Jokiniemessä. Sehän tuli tänne viimevuotiselle reviirilleen! Janne ja minä pari kilometriä perässä ajeltiin Kokkilantietä lossin rantaan. Juuri kun sain jalan uimarannan laiturille, isohaarahaukka tuli esille salmen ylle ja jäi lähes tunniksi kaartelemaan ja saalistelemaan aivan saaren päälle. Jee mikä pinna numero 198. Iloa ei jaettu yksin, sillä Lehtilä ja Vuokko tässä järjestyksessä ehtivät näkemään lajin. Kummallakin oli nähtävissä kiitettävästi loppumetreillä juoksuakselia. Oikein mieli herkistyi ripeästä toiminnasta. Sitä ennen Jouko oli körötellyt neljää kymppiä traktorin perässä vihellellen, olihan lintu sentään jatkuvasti putkessa ja aina minuutteja ja sekunteja lähempänä. Muu kärki joutui tuijottamaan synkkeneviä lukemia onnitteluiden kera. Pelihenki oli korkealla.


Harjapää se tämäkin, vaikka ei harjalintu olekaan.

Illalla sainkin veneen varattua Jurmoon. Iltapäivän tiedoilla oli lähdettävä seuraavaksi aamuksi Jurmoon. Kävi miten kävi. Kilautin kavereille ja jätin kaksi oljenkortta käyttämättä. Tilanne oli fifty ja fifty ja vielä olisi voinut kysyä hienolta yleisöltä. Vene lähti Pärnäisistä klo 8.00 ja olimme perillä klo 9 jälkeen. Vietävän sankka ja kostea sumu hallitsi koko päivää. Tällainen sää ei ainakaan olisi harjalinnulle mikään muuttosää. Näin päättelimme. Minulla oli takataskussani suuri suunnitelma siirtyä yhteysalus Eivorilla Utöhön klo 11.30 jälkeen. Jurmon kylää kompattiin, mutta turhaan. Odottelin satamassa aluksen tuloa. Salon haarahaukkaviesti sai hieman mielen järkkymään. Soitto kylältä harjalinnun löytymisestä vain viisi minuuttia ennen laivan tuloa oli piste i:n päällä. Peruin lähtöni, otin osan tavaroistani laivasta ja juoksin puolimaratonia asemalle takaisin. Tilanne ei ollut hallinnassa. Vain kaksi kuudesta oli nähnyt lajin. Kavereita ei jätetä. Lähes kaksi piinallista tuntia. Aina askeleen jäljessä. Järjellinen ajattelu katosi toisinaan. Lintu oli arka kuin mikä. Ei tullut projektista mitään. Tarmo katsoi ohimennen kauas männikön hiekkatielle. Joku kummallinen epämääräinen lintu nokki kanervikon reunassa. Ei voi olla totta, harjalintu siellä tepasteli töyhtö pystyssä. Ennen kuin kaikki saivat sen kiikariinsa, jätän painokelvottomat sanat tässä julkaisematta. Hienoa, että jokainen sai haluamansa. Muutamat vain tokaisivat, että oli se harmi kun et ehtinyt laivaan. Huumorimiehiä kun ollaan. Edelleen kärkihanke hoitui pinna numero 199. Toren veneellä poistuttiin saaresta klo 13.30. Kyydissä oli hiljaista, mutta hyvin tyytyväistä porukkaa. Pärnäisten jälkeen suuntana oli Salo ja isohaarahaukka. 


Alpakat piristävät sumuista Jurmon kyläidylliä.

Illalla Salossa Kokkilan rannassa ei tapahtunut mitään uutta. Välikäsien kautta tuli tietoomme, että joku olisi nähnyt kuitenkin isohaarahaukan tänään Salossa. Seuraava eli maaliskuun viimeinen päivä oli vielä edessä. Jurmon ja Utön havainnot Tiirasta ja sääennusteen katsottuani totesin, että ei hyvältä näytä. Minulla oli huonommat kortit kädessä kuin toisilla. Sääksi oli pyörähtänyt päivittäin Espoon Laajalahdella. Laji puuttui kolmelta, minulla ja Kossulla se taasen oli. Sen sijaan meiltä puuttui yhä punajalkaviklo. Sen lisäksi toiselta puoliskolta puuttui myös isohaarahaukka, joka oli täysin tipotiessään. Viimeinen päivä oli arktisen kylmä, keli nollassa ja sankkaa sumua iltapäivään asti. Kokkilan jengi yhtä lukuun ottamatta häipyi Laajalahdelle hoitamaan kalasääskeä. Tarmo oli viettänyt tornissa jo kymmenen tuntia putkeen aamun puoli seitsemästä alkaen. Siinä oli sisua. Päivän kääntyessä iltaa kohti Jösse näki jonkin petolinnun kaartelevan korkealla. Kuten arvata saattaa, Puten tuurilla se oli sääksi ja kärkisija jaettiin taas viimevuotiseen tapaan. Soitto Kossulle varmisti asian. Peli eteni käsikirjoituksen mukaan. Poikien ollessa pitkällä pinnakahvilla olivat toiset pahanteossa koko ajan. 


Naurulokkien kirkunaan ja parveiluun Halikonlahdelle ilta päättyi.

Olin saapunut Mika Ilarin seuraksi Kokkilaan sumun hälvettyä. Aika hiljaista oli. Harmaapäätikka lensi salmen yli ja jäi kuikuttelemaan Kokkilan puolelle. Uivelopari lensi lounaaseen. Joitakin harmaahaikaroita ja merikotkia kaarteli vastapäistä rantaa. Kossun käännyttyä Lossinkulman suuntaan kuin ihmeen kaupalla isohaarahaukka valuu suoraan päältä klo 17.45 ja häviää koillista kohti sumupilveen parissa minuutissa. Herralle maukas pinna numero 198. Itse jäin tyytymään onnittelijan rooliin, olinhan nähnyt lajin jo 29.3. nimipäiväni kunniaksi. Vuokko oli sillä välin matkalla Ahvenanmaalle. Olkion opastamana mustakurkku-uikku oli etsinnässä. Fiilis oli sama kuin Jurmossa. Ensimmäinen saapuja oli hävinnyt ja toista haettiin veitsi kurkulla. Monen yrityksen jälkeen oikeasta suunnasta lintu löytyikin ja Jouko sai pinnan numero 197. Herkullinen asetelma. Minä ja Mika Ilari pidimme leppoisat munkkikahvit Halikon Prismassa. Vielä oli yksi tunti aikaa. Pyrähdin Salon Halikonlahdelle. Viurilanlahden lietteet olivat erinomaisessa kunnossa. Sieltä ei vain lisäpinnaa millään löytynyt. Harmaasorsakoiras oli parasta antia. Naurulokkikirkunan säestämänä luovutin klo 20.30 maiseman hämärtyessä. Hieno päätös ensi vuotta ajatellen. Merikihukorttikin jäi vielä hihaan. Seuraava onkin sitten jo 200.laji.