keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Helteistä heinäkuuta

Helteinen kesä taisi lopultakin siunaantua Suomeen, ainakin vähäksi aikaa. Lintumaailmassa on varsin hiljaista, syysmuutto on kuitenkin koko ajan käynnissä. Lajeja poistuu vaivihkaa etelään. Rannikolla ja saaristossa on mielenkiintoista nähtävää. Päiväperhosia on näkynyt tavattoman vähän. Viime viikolla näin ensimmäisen Apatura-lajin eli häiveperhosen Paraisilla. Hiekkaisilla kedoilla ja ajuruohokentillä tapaa valkotäpläpaksupään. Hietikolla ja kalliotasanteilla hietaheinäperhoset kisailevat reviireillään. Niityillä on rutikuivaa, mutta silti tietyt kasvilajit menestyvät niillä. Kosteammilla rannoilla kukkii harvinainen merinätkelmä, sen voi bongata Ölmosin rantahietikoilta. Öiden lämmettyä yöperhosia on ilmaantunut suunnaton määrä. Pimeällä autojen valoissa pörrää runsaasti yökkösiä ja mittareita. Samoin erilaiset punaviiniseokset houkuttelevat myös päiväperhoslajistoa.


Hietaheinäperhonen käy myös kukilla.

Merinätkelmä on harvinainen merenrantakasvi. 

torstai 13. heinäkuuta 2017

Utön kesävierailu

Yhden yön mittainen kesävierailu Utön saareen heinäkuussa oli turistipaljoutta. Pärnäisissa oli hankala löytää autolla parkkipaikkaa ja m/s Eivor oli tupaten täynnä väkeä, tosin välisatamiin jäi porukkaa sitä mukaa pois. Keskiviikko on päivä, jolloin voi tehdä edestakaisen Utön risteilyn, saaren katsomiseen jää aikaa kaksi ja puoli tuntia, kahvila ja kauppa on auki silloin. Sain kirjahyllyyni Outin ja Jorman uusimman teoksen, jota voin lämpimästi suositella muillekin lukijoille. Aurinko alkoi paistaa merisumun jälkeen mukavasti saareen päästyäni. Lämmintä oli +18 astetta. Lyhyellä iltakierroksella en paljon ehtinyt lintuja havaita, toki voi mainita karikukon ja suosirrin, hernekertun, urpiaisen ja käen, jota haara- ja räystäspääskyt ajoivat kiivaasti joukolla takaa.  

Kylänäkymä Satamalahdelle.

Rahtialus Mastera laivaväylällä.

Torstaiaamu oli hyvin pilvinen ja viileä. Kun monta tuntia staijaili Luotsimäellä, alkoi vilukin tulla. Merellä liikkui sentään jonkin verran lintuja. Kahlaajien pienimuotoinen syysmuutto oli käynnissä. Lähinnä pikkukuoveja ja joitakin kuoveja ja vikloja. Ruokkeja viipotti itäänpäin kymmenkunta, sekä mustalintuja 13 itään ja 4 länteen. Pesimäluodoilla laskin 60 riskilää ja kaksi merikihua. Saunalahdessa ui yksinäinen valkoposkihanhi ja 14 merihanhea. Ohitse lensi vanha selkälokki ja lounaaseen muutti kuuden yksilön naurulokkiparvi. Saaressa lymyili kaksi käenpiikaa ja urpiainen sekä laulavina punavarpunen ja tiltaltti. 

Kyhmyjoutsenella oli vain yksi poikanen.

Merilokki tähystää rantavajan katolla.

Rahtialuksia näkyi yllättävän paljon aamuvarhaisella. Kasvien väriloistoa voi ihailla kedoilla ja niityillä. Ritariluteet ovat käärmeenpistoyrtin kimpussa. Verikurjenpolvi kukkii varsin näyttävästi. Ruoholaukka pilkistää esiin kallionhalkeamista. Kun aurinko paistaa, on kuumaa. Onneksi pieni tuulenvire vilvoitti olotilaa. Päätin lähteä tänään pois m/s Aspöllä, mikä osoittautui muutenkin oikeaksi ratkaisuksi, sillä Turun Topinojan jäteasemalla havaittiin illansuussa harvinainen ja komea arokotka. Laji on ennenkin vieraillut alueella.


Käärmeenpistoyrtti on ritariluden mieleen.

Verikurjenpolvi kukoistaa saaren karuilla kedoilla.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Keskikesän kukkasia ja käen kukuntaa

Keskikesällä on lämmintä ja valoisaa. Tänään aamu aukeni tyynessä säässä, auringon valo kimalteli meren pinnassa, peippo lauloi reippaasti korkealta puun oksalta ja konserttia täydensi vastarannalla kukkuva käki, joka ei lopettanut kuin vasta kahdeksan maissa. Harmaapäätikka ja uuttukyyhky soidinteli rantalepikossa. Kyyhkyt vierailevat mielellään hernepelloilla korjaten poimittua loppusatoa. Pönttöpesijöitä on jo melko vähän, joitakin pikkuvarpusia, tali- ja sinitiaisia sekä myöhäisiä kirjosieppoja ja tuulihaukkoja pesii vielä. Varikset ja korpit kyttäävät ainokaisia rantasipin poikasia. Suvessa kirmaileva ja kirkuva tervapääskyparvi luo tunnelmaa. Raisionlahdella oli hetken aikaa vaihteeksi bongattavaakin, kun TLY:n alueella harvinainen ruostesorsa laskeutui lintutornin eteen.

Mäkitervakot värittävät tienvarsiniittyjä.

Kesämaitiaiset viihtyvät nurmikkokaistaleella.

Aamulla ajelin hiljaista rantatietä, jota pitkin loikki jänis edellä. Pupu ei tieltä poikennut puolen kilometrin matkalta minnekään. Mutkan tullessa jänis vaihtoi aina puolta ja oikaisi sisäkurvin puolelle lyhentääkseen matkaa. Järkevää käyttäytymistä. Peurat ja kauriit loikoilevat joenrantojen heinäpelloilla, mutta huomaavat kyllä lähestyvän tulijan jo varsin kaukaa. Parilta taholta olen kuullut Salon-Kemiönsaaren alueella liikkuvan villisikoja. Ne rantautuvat ja lisääntyvät hyvää vauhtia meillä. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten asiaan suhtaudutaan ja millaisia vaikutuksia ja muutoksia runsastuva kanta saa aikaan luonnossamme. Puutarhamaan kääntäjiä ja jyrsijöitä on siis tulossa, mutta ei ihan toivotulla tavalla. Myyräkanta on puolestaan heikko, lehtopöllönpoikasia varttui vain kymmenkunta ja nekin olivat lentopoikasvaiheessa nälissään, selviytyjiä ei tainnut olla montakaan. 


Neidonkieli kukkii valoisilla hiekkapientareilla. 

Niityillä kukoistavat päivänkakkarat, niittynätkelmät, hiirenvirnat, apilat ja kesämaitiaiset. Hiekkaisia tienvarsia kaunistaa sininen kukkija neidonkieli, jota tapaa etenkin Kemiönsaarella. Mäkitervakkojen kukinta on jo loppusuoralla, kun taas ahdekaunokit ovat vasta aloittelemassa nuppuvaiheessa. Mustikat ovat saaneet jo hieman väriä. Kukkaniityillä lepattelee päiväperhosia läpi kesän. Määrät ovat olleet tänä vuonna kuitenkin niukkoja. Lämpimät yöt houkuttelevat yöperhosia liikkeelle. Tuoreita nokkosperhosia lentelee latojen liepeillä. Perhostoukkia ja lantakuoriaisia ryömii vastaan karikepolulla. Neidonkorennot parveilevat jokien ulpukkakasvustojen yllä. Väriä ja elämää kuhisee. Siilikkäitä, yökkösiä ja kiitäjiä tulee nyt valolle, syötit vetävät huonommin alkukesän rynnistyksen jälkeen, toivottavasti vain väliaikaisesti. Saariston heinäniityillä kannattaa varoa punkkeja. 


Leikkuulta säästetty nurmikko voi näyttää tältä.

Valkoinen värimuunnos harakankellosta.