lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulutuli hehkuu pimeässä

Tänään oli etelässä vuoden pimein päivä kirjaimellisesti. Talvipäivänseisauksena valoisa aika oli kaikkein lyhimmillään, musta maa, runsas pilvisyys ja ajoittain heikko vesisade tekivät päivästä entistäkin pimeämmän. Joulun valot loistivat sitäkin paremmin tummaa taustaa vasten. Seija-myrskyn tuhoja korjataan metsistä useassa paikassa. Kemiönsaaressa mökillä pari isoa kuusitukkia oli kärsinyt vaurioita, toinen kaatuneena maanpintaan ja toinen katkennut poikki isomman tukin voimasta. Oksat olivat paikoin jopa neljä metriä pitkiä. Näistä oksista sai varsinaisen joulutulen, joka hehkui merenrantaa vasten. Kipinät tai haltiat lentelivät taivaisiin, tulet loimusivat ja kekäleet hehkuivat punaisina. Lämpö tuntui varsin miellyttävältä savupatsaan vieressä. Tontilla oli muutakin elämää, punatulkku, sinitiainen, palokärki, käpytikka, hippiäinen ja kaksi korppia bongattiin työn ohessa. Peurojen jäljet olivat piirtyneet pehmeän hiekkatien varteen.Orava oli repinyt karhuntaljaa esille mökin katon rajasta talvipesäänsä varten. Joulu on melkein jo ovella jälleen kerran.


Punaisena hehkuva hiillos kipinöi ylös taivaisiin.

Joulutulet loimottavat nuotion keskeltä. 

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Hiljaista ja pimeää aikaa luonnossa

Eletään sitä kaamosaikaa, jolloin valoisa aika on lyhyt ja päivälläkin on varsin pimeää vesisateiden aikana. Maa on saanut etelärannikollekin hyvin ohuen lumipeitteen pienen pakkasen kera. Eilen Käsivarressa Kilpisjärvellä mitattiin -33 astetta pakkasta. Lämpötilaero on huima tähän aikaan vuodesta verrattuna lounaissaariston plussakeliin. Tänään liputetaan suuren suomalaisen merkkihenkilön, säveltäjä Jean Sibeliuksen kunniaksi. Itsenäisyyspäivänä 6.12. monet lintubongarit yrittävät kerätä mahdollisimman monta eri lajia juuri tuolle päivälle, nämä lukemat eivät nollaudu toisin kuin ns. vuodarit. Yli 300 ylittäneet kärkimiehet saivat jälleen yhden pinnan lisää Hangon jääkuikasta, jota on perinteisesti totuttu näkemään josakin päin Etelä-Suomea vuosittain joulukuussa. Kukapa olisi uskonut, että Porin Reposaaressa muuttoviettinsä täysin kadottaneen samettipääkertun voisi bongata vielä joulukuun puolella oltuaan paikalla yhtä mittaa jo yli 2 kuukautta. Sylvian joululaulu soikoon tämän lajin kunniaksi. Rareja on kuitenkin vähän liikkeellä enää tähän aikaan. Oriveden sepeltasku sinnitteli rantaniityllä 26.marraskuuta asti ja Helsingin aavikkotasku käväisi pistäytymässä kuun vaihteessa muutaman päivän ajan.


Jäätyneessä Salon Moisionkoskessa on vielä sulapaikka.

Salon torin joulukuusi valaistuksessa.

Kaupunkilinnusto on varsin niukkaa sisältäen peruslajit. Varislinnut tarkkailevat alinomaa puiden oksista ja katulampuista ihmisten vilinää ja joulukiirettä. Aina löytyy maasta roskaruokaa mitä pistää nokkaansa, mutta odotapa vaan kun ohikulkija kaivaa kameran laukustaan, epäluulo nousee välittömästi ja varis ottaa siivet alleen häipyen kauemmaksi turvaan äänekkäällä vastalauseella. Viherpeipot, pikkuvarpuset ja punatulkut tinttien kanssa elävöittävät hiljaista maisemaa. Ylilentävä turkinkyyhkypari ja yksinäinen räkätti täydentävät lajistoa. Salonjoki on ohuessa jäässä, vain vuolaimmat virtapaikat ovat sulana. Niissäkään ei lintuja juuri näy. Tulevan sääennusteen mukaan etelässäkin seuraavat yöt ovat -10 asteen tietämissä, sen jälkeen saamme taas aimo annoksen lauhaa matalapainetta Atlannin suunnalta. Vuoroin sataa lunta ja vettä, liukkaita kelejä on tiedossa. Useiden peräkkäisten lumitalvien jälkeen ei olisi pahitteeksi saada leuto talvi etelärannikolle. Miten tuleva talvi vaikuttaa hyönteis- ja kasvimaailmaan jää nähtäväksi. Huomio kiinnittyy myös myyräkansaan. Vuodeksi 2014 on luvattu hyvää myyrävuotta etelään. Miten paljon tänne vaeltaneet hiiripöllöt pesivät? Tuleeko uusi tuulihaukkojen poikasrengastusennätys? Kysymyksiä riittää. Vastaukset saadaan ensi kesänä. 


Salon ylpeys Veturitalli ja lippu salossa.

Varis seuraa tarkkaavaisesti ohikulkijoiden liikkeitä kadulla.