perjantai 26. elokuuta 2016

Alkuviikosta Utössä

Alkuviikko meni joutuisasti Utössä retkeillen ja sadekuuroja väistellen. Lämpötila oli reilut +15 astetta ja länsituuli heikko. Matkalla Pärnäisistä Utöhön en havainnut mitään erikoista. Saaressa noukin malikaapuyökkösen (Cucullia absinthii) toukkia malilta eli koiruoholta, josta jää sormiin erikoinen tuoksu. Toukkien kasvattaminen on työlästä, mutta mielenkiintoista seurattavaa. Pienet toukat syövät ahnaasti ja naamioituvat mestarillisesti kasvustoon. Isot toukat ovat useimmiten pistiäisten loisimia. Kävin katsomassa, miten syyssyrikkä vetää puoleensa päiväperhosia. Lukuisa joukko nokkos- ja neitoperhosia hääräili kukkien kimpussa, joukossa amiraali, sitruuna- ja ohdakeperhonen. Valkoiset päiväperhoset, kaali- ja lanttuperhonen vierailivat rantakukilla. Pikkukultasiipiä pyrähteli maan rajassa siellä täällä. 


Neito- ja nokkosperhonen syyssyrikällä. 

Suopayrtti houkuttelee mm. gammayökkösiä.

Illan hämärtyessä gammayökköset pörräilivät paitsi syyssyrikällä myös suopayrtillä sankoin joukoin. Korvan vierestä pörähti todennäköinen kiertokiitäjä, joka ei kuitenkaan jäänyt millekään kukalle, ei edes valkotupakalle eikä ruotsinköynnöskuusamalle. Yön pimeydessä oli mielenkiintoista havaita tumman päiväperhosen, ilmeisesti amiraalin, etsiytymistä piippuun yölevolle. Paras elämys oli kuitenkin revontulien ilmestyminen pohjoistaivaalle. Himmeä pitkä kaari ja siihen liittyneet pystysäteet näyttäytyivät keskiyölle saakka. Monelta jäivät revontulet näkemättä. Kaikki eivät ole yökyöpeleitä. Tiistain vastainen yö oli melko lämmin, seuraava sitä vastoin selvästi viileämpi puolikuutamo ja kirkas tähtitaivas. 


Amiraali, jolla on toinen siiven yläkulma rikki.


Maakellarin haarapääskyn poikanen pesässään.

Päiväsaikaan seurailin maakellarissa pesivää haarapääskyparia. Niillä on pesässä yksi puolikasvuinen poikanen. Uskomatonta on se, miten nopeasti pääsky pujahtaa oviaukosta sisään, kääntyy perälle, syöttää lennosta poikasen ja tulee takaisin ulos. Kaikki tapahtuu parissa sekunnissa. Poikasella on nyt rengas jalassa ja toivottavasti tästä yksilöstä saadaan joskus tietoa. Haarapääskyt talvehtivat Etelä-Afrikassa asti. Saaresta löytyi kuovi- ja pikkusirrejä, rantasipejä, valko- ja mustavikloja, tyllejä ja meriharakka mainitakseni. Varpus- ja tuulihaukka olivat näkyvimmät petolintulajit. Pikkulinnuista pajulinnut, siepot, hernekertut, pensastaskut ja västäräkit liikkuivat parvena kylällä ja niityllä. Keskiviikkona eteen tupsahti syksyn eka puukiipijä ja Jorman pihapensaissa nähtiin kaksi mustapääkerttua. Merimetsoja ja naurulokkeja oli kokoontunut lähiluodoille kymmenittäin. Erään mökin pihassa räystäiltä tipahti vettä sadevesitynnyreihin, jotka olivat pintaan asti täynnä vettä. Harmaasiepot istahtivat tynnyrin reunalle ja hyödynsivät roiskuvia vesipisaroita höyhenpukuunsa. Toisaalla ohilentävä varpushaukka ärsyttää haarapääskyjä suunnattomasti. Niinpä haukka sai joka kerta tehdä käännöksiä ja väistöliikkeitä. 

lauantai 20. elokuuta 2016

Turun puolen lintuja

Lauantaista tuli varsin kesäinen, aurinkoinen ja lämmin päivä. Lähdimme aamulla katsomaan Turun lintuerikoisuuksia, jotka ovat olleet jo useita vuorokausia paikalla. Turun tuomiokirkon seinustoilla viihtynyttä muuttohaukkaa emme ehtineet näkemään aamupäivällä. Niinpä suuntasimme sitten Turun Aurajoelle Halistenkosken padolle. Siellä virtavästäräkki tepasteli padon alla tasanteella, suki itseään ja paistatteli auringon lämmössä. Kävelysillalta oli hyvä näkyvyys tarkkailla lintuja. Koskikara oli aluksi piilossa alajuoksun kivillä, mutta lennähti äännellen sillan alitse padon juurelle virtavästäräkin seuraksi. Molemmat mukavia havaintoja elokuussa Turun kaupunkialueelta. Vanha selkälokki ja rantasipi nähtiin niin ikään Halisissa. Tämän jälkeen palasimme takaisin Turun historialliseen kulttuuripyhättöön. Muuttohaukka oli kerran pyörähtänyt kaarrellen korkealla taivaalla ja hävinnyt jälleen. Klo 13 jälkeen Högmanderin Jouko kiersi tuomiokirkon ja löysi linnun uudestaan puiston vastakkaiselta puolelta istumassa ja lepäämässä tiiliseinää vasten. Tämä 2-kv yksilö oli nyt hyvin bongattavissa ja kuvattavissa useille paikalle tulleille. Tavoitteet saavutettiin. Retki jatkui sittemmin Kemiönsaareen päin perhosten merkeissä. 

Muuttohaukka lepäilee Turun tuomiokirkon seinustalla.

Jouko Högmanderin kamerasta otettu muuttohaukkakuva.


torstai 11. elokuuta 2016

Metso syyssoitimella

Eilen Koski TL:n metsissä koirasmetso oli jo hyvässä syysvireessä. Se oli tullut uhittelemaan ja pöyhkeilemään metsänomistajaa metrin päähän. Mustikkaa syönyt homenokka jäi metsän valtiaaksi isännän lähdettyä pois paikalta. Koskelaisten kanssa lähdettiin illalla etsimään kyseistä nokan napsuttajaa. Lintua ei vaan tuntunut löytyvän, vaikka matkimme ääniä ja paukutimme risuja sen houkuttelemiseksi esille. Kääntyessämme poispäin musta kuningas tuli kuitenkin maata myöten puiden ja mustikanvarpujen lomasta hiljalleen meitä kohti. Oltuani kyyryssä metso tuli lähes kosketusetäisyydelle, jolloin se oli helppo ottaa kiinni rengastusta varten. Lintu painoi nelisen kiloa ja siiven mittaa oli kertynyt lähes 40 cm. Pyrstöstä muutama sulka oli muita lyhyemmät. Tutkiskelun jälkeen aiemmista kevään linnuista poiketen tämä metsokoiras innostui entistä enemmän soidinvireeseen, kun sai sopivia riitapukareita kaksintaisteluun. Kaula pitkänä ja pyrstö levitettynä arvokkaasti asteleva ukkometso on uljas näky. Voimaa linnulla on uskomattoman paljon.


Syyssoitimella oleva metsokukko kaipaa kilpakaveria.

Uljas metsän valtias kaikessa komeudessaan.

torstai 4. elokuuta 2016

Elokuun alkua Lapissa

Heinäkuun viimeisen päivän aamuna lähdettiin Finnairin koneella Helsingistä Ivaloon. Kone olikin aivan täynnä Lapin matkailijoita. Lämpötila näytti +14 astetta. Sää muuttui sateisemmaksi illasta alkaen ja sadekuuroja ropisi eri voimakkuuksilla koko retken ajan Keski- ja Pohjois-Lapissa. Pilviset poutajaksot ja auringonpaisteet olivat harvassa, mutta niistäkin nautittiin. Ukkosilta ja raekuuroilta vältyttiin. Kylmimmillään mittari näytti +8 astetta Utsjoen perukoilla. Sekään ei tuntunut kylmältä kunnon vaatetuksessa. Sääsket olivat aika vähissä, tosin porot tunkivat tielle aika usein. Otimme vauhtia etelästä seuraavan päivän suunnitelmat huomioon ottaen. Sodankylän Vuotsossa Sompiontien männiköissä lenteli kymmenittäin metsäpohjanmittareita (E.caesiata), joita ei erityisemmin Salon seudulla tapaa, vaikka laji on levinnyt koko maahan. Illaksi majoituimme Sodankylän Camping Nilimellaan, jonka edulliset pikkumökit olivat suosittuja vesisateen aikana. 

Sinivalkoisin siivin Helsingistä Ivaloon ja takaisin.

Kuolleen maakotkan sulkia, rengas näkyy oikealla ylhäällä.

Elokuu aloitettiin lintubongauksen täsmäretkeilyllä. Suuntasimme Savukoskelle päin, mistä löytyikin maakotka, tosin ei elävien kirjoissa. Soittokierroksen jälkeen kyseessä oli toissa vuoden maakotka, joka oli jostakin syystä kuollut pesäympäristönsä maastoon. Metallirengas löytyi raadon vierestä. Matkan varrella pysähdyimme poimimaan hilloja, jotka söimme samantien, makeita olivat. Ilman pinnaa jatkoimme takaisin Ivaloon. Pikku-Petsamosta tiesin tunnetun pikkusirkkupaikan yli 20 vuoden takaa. Vesisateessa huumori kaukana houkuttelin äänellä lintua suon keskeltä tuloksetta, kunnes yhtäkkiä pikkusirkku pyrähtää selkäni taakse pajupensaaseen hetkeksi kummastelemaan tähän aikaan lauleskelevaa lajikumppania. Kauaa lintu ei paikalla viihtynyt, Vähän viluisena onnistunut bongaus vaikeasta lajista lämmitti erityisesti mieltä. Tulihan samalla kk-sarja täyteen. Illemmalla joimme kaakaot Inarin Kaamasessa Neljän Tuulen Tuvalla, missä taviokuurnakoiras myös näyttäytyi. Klo 20 mennessä majoituimme Utsjoen Nuorgamin Lomakeskukseen, jossa on tarjolla tasokkaita huoneistoja ja mökkejä ympärivuotisesti. Henkilökunta on hyvin avulias ja ystävällinen, isot plussat!


Ivalon perinteinen pikkusirkkupaikka.

Päätyhuoneisto Nuorgamin Lomakeskuksessa, Polo vuokrattuna.

Toinen päivä kuluvaa kuuta tarjosi niin ikään pinnaelämyksiä. Aamuviideltä tarkistin aiemman lapinuunilintupaikan. Ainakaan tietojen pohjalta siellä ei pitänyt olla enää mitään tähän aikaan, mutta pienen houkuttelun jälkeen kuin tyhjästä yksi uunilintu lennähti kiikarin näkökenttääni ja sehän oli tietysti lapinuunilintu. Lintu katosi aika pian tien toiselle puolelle. Tuuriakin täytyy olla kokemuksen ja yrityksen rinnalla. Jälkeenpäin kuulin henkilökunnalta hyvin erikoisen tapauksen. Kesäkuussa ilmoittamaani lapinuunilintua oli yritetty jopa turistibusseilla saada bongattua. Tuloksista en tiedä, mutta autoilla oli aiheutettu tarpeetonta ruuhkaa ahtaille pihoille ja väylille, kukaan ei ollut käyttänyt Lomakeskuksen palveluita edes millään tasolla, iso joukko oli jalkautunut maastoon ja rikkonut yksityistien rauhaa. Ihmeellistä toimintaa ja ennen kaikkea vahingollista linnun löytämisen kannalta.

Kapustarinta vihelteli haikeasti Ailigaksella.

Korkean paikan hillat Ailigaksella.

Näkymä Utsjoen Ailigaksen huipulta kirkonkylään.

Ravintola Deatnu tarjoilee päivittäin keittolounasta.

Palatakseni takaisin nykyhetkeen seuraava projekti oli sepelrastas. Se tuottikin harmaita hiuksia, sillä ensimmäisellä Utsjoen Yläkönkään rinteellä oli tuloksena vesiperä, vain suopöllö löytyi tunturikoivikon kätköistä. Toisella etapilla, ns. Manun muistokiven luona näköalapaikalla oli hiljaista, kunnes joen rantatörmästä alkoi kuulua takovaa varoitusääntä aivan läheltä. Sepelrastaskoiras tuli näyttäytymään viereeni ja lensi alas jyrkkään rantarinteeseen. Ei hassumpaa. Odotin lintua tien yläpuolelta, näin pääsi kuitenkin käymään. Ajoimme Tenon vartta kohti länttä Nuvvukselle. Kuin tilauksesta tuulen nosteessa sään poutaannuttua alkoivat petolinnut liikkua ilmassa. Ensin vanha merikotka kaarteli rajajoen päällä ja painui Norjan korkeiden tunturien päälle. Korpit, piekanat ja tuulihaukat nousivat niin ikään ilmaan. Pian merikotkan kaverina liiteli maakotka, jonka yläperä erottui hyvin kiikarillakin. Toiset linnut näyttivät pieniltä näiden kahden kotkan rinnalla. Tyytyväisinä palasimme Utsjoen kirkolle. Ensin kävimme Lomakylä Vallen uudessa ravintola Deatnussa syömässä perinteistä poronlihakeittoa. Menu vaihtuu päivittäin. Terassilta on hienot ja tunnelmalliset näköalat Tenolle. Luontotuvan ja Uulan Säästön kautta köröttelimme Ailigaksen huipulle. Karussa ympäristössä piekana liihotteli ohitsemme, kapustarinta vihelteli haikeasti kivellä ja nuori lapinsirkku ponnahti ylängöltä eteeni. Tunturipaljakat ovat jo alkaneet tyhjentyä linnuista. Pulmankijärventien varteen oli pysäköity useita autokuntia, ilmeisesti hillastajia. Lintuja ei juuri näkynyt. Illalla Nuorgaminsuvannossa huuteli ja kalasteli pari kaakkuria ollessamme laavulla makkaranpaistossa.

Tenon vartta, lohiveneitä ja Norjan rantaa.

Makkaranpaistoa Nuorgamissa Tenon rannalla.

Kukas tässä? Lapintiainen ruokinnalla Inarin Kaamasessa.

Taviokuurnanaaras kurkkaa ruokinta-automaattiin.

Retken viimeinen ja neljäs päivä alkoi sateella aamuvarhain. Aamutoimien jälkeen syöttelin lapinrieskaa Suomen pohjoisimmalle varpusparvelle. Siivottuamme kämpän ja pakattuamme tavarat hyvästelimme isäntäväen haikein mielin. Rajamarketissa riitti väkeä, norjalaiset käyvät Suomen puolella täydentämässä varastojaan. Sama ilmiö toistuu niin Kilpisjärvellä kuin Karigasniemelläkin. Puolen päivän maissa olimmekin jo taas Inarin Neljän Tuulen Tuvalla. Sateisessa säässä ruokintapaikoilla oli vilskettä. Varovaisestikin arvioiden lintulaudoilla ja maassa vieraili yhtä aikaa noin sata järripeippoa ja viitisenkymmentä viherpeippoa. Auringonkukan siemeniä kuluu paljon. Majatalon tiskin lippaaseen voi laittaa pientä avustusta kulujen kattamiseksi. Moni matkailija tulee ja ihastuu paikkaan juuri lintujen vuoksi. Taviokuurnat ja kaksi lapintiaista sekä harvinaistunut hömötiainen kävivät hakemassa ruokintapaikan antimia. Harakat ja oravat rohmuavat siemeniä varsin paljon päivittäin. Ivalossa olimme klo 15 mennessä. Kävimme pikaisesti vielä Pikku-Petsamon sirkkupaikalla uudestaan laihoin tuloksin. Kova saderintama saapui juuri Ivalon keskustan ylle. Aikaa koneen lähtöön oli parisen tuntia. Kiersimme Saariselän ympäri nyt puolestaan kauniissa poutasäässä lämpötilan noustua +18 asteeseen. Sateenkaaren pätkä näytttäytyi iloksemme loppumetreillä. Koneemme lähti hieman myöhässä, Kittilän välilaskun jälkeen saavuimme Helsinkiin klo 20.50.