tiistai 28. kesäkuuta 2011

Lapin retki 19.-24.6.2011

Sunnuntai 19.6.
Lapin retki alkoi varsinaisesti jo edeltävänä päivänä, sillä autojunamme Turusta Rovaniemelle starttasi lauantaina klo 21.05 saapuen perille sunnuntaina klo 10.50. Sadekuurot haittasivat ajamista, mutta sen jälkeen sääkin muuttui pilvipoutaiseksi. Ensimmäinen täsmäpysähdys suoritettiin Sodankylän Peurasuvannossa, jossa yhdessä pöntössä odotti 7 lapintiaisen poikasta rengastettavaksi.  Aiemmin siinä pöntössä ei ole ollut lapintiiasta. Molemmat emot olivat renkaattomia ja siten uusia tuttavuuksia. Niitä ei otettu kiinni ajan puutteen vuoksi.

Lapintiaisen poikasia pöntössä Sodankylän Peurasuvannossa.
Seuraavana oli vuorossa Vuotso Sompiontien varrella, mistä varsinainen Lappi alkaakin saamenkielisine kyltteineen. Talitiainen kökötteli pöntössään pienten poikastensa kanssa luppomännikössä. Leppälinnulla oli jälleen munapesintä tutussa vanhassa paikassaan. Vuotson kanavalla lepäili laulujoutsenpariskunta, joka toitottaen lähti lentoon kauemmas.

Vuotson kanava hiekkatörmineen.
Illaksi ehdimme Inarin Kakslauttaseen, Laanilan Savottakahvilaan, jossa pidimme tukikohtaa yön yli. Pönttötarkastuskierros jatkui lähimaastossa. Kakslauttasessa lapintiaisella oli 9 poikasta, toinen emoista oli renkaaton (nyt rengastettu) ja toinen renkaallinen, vm. tuli oma kontrolli parin vuoden takaa täsmälleen samasta paikasta poikaspesältä. Inarin Saariselällä omasta jo vähän ikääntyneestä pöntöstäni löytyi 6 lapintiaisen poikasta, joiden toisen emon sain merkittyä. Poikaset olivat jo varsin isokokoisia.

Maanantai 20.6.
Aikainen herätys klo 03.30 tunturiin Sodankylän Kiilopäälle. Klo 04.00-05.00 Kiilopään huipulla piipahti yksi keräkurmitsa ja alarinteen kumpareelle siirtynyt kiirunakoiras torkkui raukean unisena tunturikoivujen suojassa. Koiras oli pääosin valkoisessa asussaan erottuen hyvin ympäristöstään. Tunturisopuli lyllersi rappusten alle piiloon. Käki kukkui alempana tunturikoivikossa. Eräs pariskunta oli hakenut tunturipöllöä turhaan lähituntureilta.

Rappuset johtavat Kiilopään laelle asti.

Kiirunakoiras lepäilee kumpareella Kiilopään alarinteessä. 

Kiilopään tunturilakeutta, taustalla horisontissa lumenviipymäalue.

Paluu takaisin Laanilan Savottakahvilaan. Tuvan nurkalla hääri kaksi tunturisopulia, joista toinen oli vähän pienempi. Reviirillä oli runsaasti sammalkäytäviä, jotka johtivat kaatuneen kelovanhuksen juurakon alle. Aamulla auringon jo paistaessa +16 asteessa suuntasimme auton keulan Inarin Kutturantielle. Lyylin Kultakahvilassa erityisesti kullankaivajien suosimassa taukopaikassa bongattiin lapintiainen, jonka pesintä oli jostakin syystä epäonnistunut muna- ja poikasvaiheessa. Sen sijaan leppälinnulla oli 7 potraa poikasta pöntössään. Ajelimme Kutturantien päähän asti Ivalojoelle, jonka rannalla siristeli tilhi. Matkalla nähtiin ylilentävä ampuhaukka ja kovaa kyytiä viipottava tunturisopuli.

Tunturisopuli aamun aherruksessa Laanilan tuvan nurkalla.

Inarin Kutturantie, jonka varrella on Köysivaaran kuusikko.

Veneenlaskupaikka Ivalojoen rannassa Kutturassa.

Ennen puolta päivää porhalsimme Inarin Kuukkelilammelle Luttojoen varteen. Siellä Mari näki ensimmäisen kuukkelin tällä reissulla. Pönttökierros jäi laihaksi. Sopulien käytäviä ja jätöksiä näkyi kaikkialla. Matka jatkui päätietä Inariin Ukonjärven ja Myössäjärven kautta. Vm. paikassa leppälinnun 6 poikasta saivat renkaan jalkaansa. Inarin Toivoniemessä oli paljon pönttöjä tarkastettavina. Ensiksi puoli tusinaa leppälintuja, sitten kahdesta pöntöstä lapintiaisia, joilla kummallakin oli 8 poikasta. Renkaattomista emoista sain kolme rengastettua. Sillä välin Mari oli nähnyt luontopolulla neljä kuukkelia. Retken toinen käki kukkui. Tullessani takaisin reitiltä, vastassani oli jo maastoon lähteneitä lentokykyisiä lapintiaisen poikasia. Talitiaisia löytyi pesivinä useasta paikasta.

Lähes lentokykyinen lapintiaisen poikanen Inarin Toivoniemessä.

Neljän tuulen tupa Inarin Kaamasentien varrella.
Iltakuudeksi ennätimme Inarin Kaamaseen Neljän tuulen tuvalle, jossa ruokinnalla näyttäytyi heti kaksi punaista taviokuurnakoirasta. Vietimme yön mökissä ja saunoimme järven rannalla. Vesi oli kylmää, joten uiminen jäi väliin. Sääskiä inisi jokunen. Majoittumisen välissä käväisimme Tuuruharjulla ennen etelästä saapuvia sadepilviä katsomassa yhtä lapintiaispaikkaa. Toisessa pöntössä olikin pesivä lapintiaispari. Kontrolloin molemmat viimevuotiset emot. Yleensä sama lapintiaispari ei ole pesinyt ennen peräkkäin samaan pönttöön. Tinttiprojektia olikin tälle päivälle jo ihan riittävästi.

Tiistai 21.6.
Koko yön oli satanut vettä ja sitä jatkui aamulla edelleen. Lämpötila näytti +6 astetta. Vilkaisin viideltä ruokinnoille, joissa oli 6 taviokuurnaa, kaksi koirasta ja neljä naarasta. Paikalla hyöri lapintiainen, jolla näkyi olevan rengas jalassaan. Mahdollisesti myös toinenkin. Utsjoen Mierasrovalla tunturisopuli juoksi varvikkoon kulkijaa pakoon. Tultuani takaisin Neljän tuulen tuvalle lintulaudoilla näkyi samat taviokuurnat ja lapintiaiset, pari talitiaista, vihervarpunen, urpiaisia, järripeippoja ja kymmeniä viherpeippoja. Aamulla lähdimme kohti Utsjoen Karigasniemeä. Sitä ennen pysähdyimme Sulaojanlähteelle Kevon reitin lounaiseen päähän. Pöntöissä pesi lapin- ja talitiainen, kummallakin 8 poikasta ja lapintiaisesta sain yhden emon rengastettua. Toista emoa ei jostain syystä näkynyt. Lapintiaisen naapurina tunturikoivikossa asusteli tunturisopuli.

Utsjoen Sulaojanlähde virtaa vuolaasti.

Kevytvarustuksella valmiina pönttökierrokselle.

Kerrottakoon, että Sulaojanlähde on Suomen suurin lähde. Alkulähteestä purkautuu vettä noin 32 000 kuutiota vuorokaudessa eli noin 400 l /s. Rannoilla kukki rentukoita ja ruohokanukoita. Majoituimme iltapäivällä edulliseen mökkiin Karigasniemelle Camping Tenorinteelle perinteiseen tapaan. Joen rantarinteessä leppälinnulla oli vain yksi poikanen pöntössään. Sade jatkui koko päivän yöttömään yöhön asti. Iltakymmeneltä tuli pieni tauko ja kävimme pikaisesti tunnin ajan Piesjängän poroerotuspaikalla. Hyvin aggressiivisesti hyökkäävä ja naukuva tunturikihupari tuli meitä vastaan. Jängällä oli sen 1-munainen pesä. Lippalakin asento muuttui tuon tuostakin toiseen asentoon. Paikalta oli syytä lähteä viipymättä. Kahlaajista havaitsimme kaksi mustavikloa ja kapustarintaa sekä liron. Alakuloisesti ääntelevä lapinsirkkukoiras tervehti meitä alkumatkasta pöytäkatajikon takaa.

Tunturikihu vartioi valppaasti pesäympäristöä Piesjängällä.

Näkymä Utsjoen Piesjängältä järvelle.

Keskiviikko 22.6.
Utsjoen Karigasniemellä Angelintien pohjoispäässä lauloi tiltaltti. Tenonajuruohohietikolla maan rajasta löytyi kaksi ruijannokiperhosta. Tunturikurjenherne kukki samaan aikaan. Lapinkeltaperhosia ei näkynyt sillä hetkellä. Takavuosina niitä on ollut paikalla jopa kymmenittäin. Sulaojanlähteen lapintiaisen poikaset olivat lähteneet aamulla jo pöntöstään. Pesinnät tuntuvat aikaistuvan jatkuvasti vuosi vuodelta ilmastonmuutoksen seurauksena. Kohta pitäisi mennä reissulle jo kesäkuun puolivälissä. Keskipäivällä käväisimme Inarin puolella Giellajohkassa, jossa havaitsimme piekanapariskunnan sekä matalalla ylilentävän kirjosiipikäpylintuparven. Tunturisopuleita vilahteli tietysti muutamia. Tien päällä lojui ainakin neljä sopulin raatoa. Taitaa se sopulin suurvaellus syksyksi toteutua. Ajoimme uudestaan Inarin Toivoniemeen, jossa tarkastimme joitakin leppälintu- ja talitiaispönttöjä ennen kuin saavuimme Inarin Neljän tuulen tuvalle. Emäntä Agle otti meidät ystävällisesti vastaan pitkästä aikaa. Saimme saman mökin kuin viimeksikin. Vaihteeksi alkoi sataa jälleen vettä. Ruokinnalla oli samat vakiovierailijat mm. rengastettu lapintiainen ja nyt kolme taviokuurnaa.

Tenonajuruoho kukkivana Utsjoella.


Ruijannokiperhonen Utsjoen Karigasniemellä.

Tunturikurjenherne koristaa teiden pientareita.


Torstai 23.6.
Aamukuudelta ruokailussa olivat kuusi taviokuurnaa. Erään koiraan laulu kuului mökin sisälle asti. Lapintiainen lennähti vilkkaasti lintulaudalta männynoksalle naputtelemaan auringonkukansiementä. Järvellä ui kaksi tukkasotkakoirasta. Leppälintupari viihtyi rantametsikössä pesien pöntössä. Päätiellä Mari kuuli yhden kuukkelin naukaisun. Tuuruharjun pöntöstä kuului vielä lapintiaisen poikasten kovaa vitinää. Maittavan aamiaisen jälkeen lähdimme yhä etelää kohti. Sää muuttui tänään lämpimän aurinkoiseksi. Matkalla Inarin Ukonjärvessä ui ja huuteli kaksi kuikkaa. Kaunispään huipulla klo 18.00 alkoi järjestyksessään 2.Juhannusjolkka. Osallistuin kympin taivallukseen sijoitukseni oltua lopulta harmittavasti neljäs. Puolimatkasta olin vielä toinen, mutta viimeinen liki pystysuora kolmen kilometrin nousu vei miehestä mehut kokonaan. Osallistumisesta sai sentään muistoksi mitalin. Juoksun aikana ehdin määrittämään ainakin kuusi lapinnokiperhosta. Majoituimme huokeaan hintaan Kaunispään rinteeseen Lapin Kutsun kesätarjoushintaan.

Lapinnokiperhonen istahti kämmenelle Inarin Kaunispäällä.

Kullerot kukkivat kosteissa painanteissa ja niityillä.

Perjantai 24.6.
Retkeilyä Saariselällä. Puoli kuudelta tuli toinenkin kaksijalkainen vastaan. Käki kukkui lähistöllä. Lampareissa kahlaili liro ja tylli sekä kuului pikkukuovin ja kapustarinnan ääntä. Pöntöissä oli lähinnä leppälintuja (kaksi poikuetta rengastettu), kirjosieppoja ja talitiaisia. Pönttöjä huollettiin samalla. Lähdimme ajoissa kohti Rovaniemeä, josta autojunamme Turkua kohti lähti klo 18.12. Lauantaiaamu sarasti tutuissa maisemissa Lounais-Suomessa. Saloon tulimme ennen klo yhdeksää. Rengastuskiireet etelässä alkoivat painaa päälle. Tieto kyläpöllösen löytymisestä Hauholla ei edellyttänyt mitään toimenpiteitä. Siellähän se viheltelee näillä näkymin heinäkuun puolelle asti. Yhteenvetona voisi todeta sopuleita näkyneen Kiilopäältä Utsjoelle asti. Lapintiaisrengastuksia kertyi kaikkiaan 60, joista 54 poikasta uutena ennätyksenä. Saapa nähdä, lähtevätkö poikaset vaeltamaan etelään syksyllä. Hankoniemellä lappalaisia tinttejä nähdään silloin tällöin.

Mitäpä olisi Lappi ilman poroa, poromiehiä kun ollaan.

Kyläpöllönen viheltelee Hauholla

Juhannuksen molemmin puolin on Hauhon Mustila kiinnostanut lintuharrastajia sankoin joukoin. Yhtäkään yötä ei olisi ollut, etteikö paikalla olisi ollut pitkälti toistasataa bongaria kuuntelemassa maamme ensimmäistä kyläpöllöstä, joka oli löytänyt hauholaisen maalaistalon pihapiirin jo kesäkuun alussa. Lintubongareille tieto tästä kulki vähän jälkijunassa, mutta kaikki halukkaat ovat pöllön kuitenkin hyvin kuulleet ja jotkut jopa nähneetkin. Piskuinen punaruskea pöllö, entiseltä nimeltään kääpiösarvipöllö, on vain parinkymmenen sentin mittainen. Toukokuun viimeisenä päivänä Ruotsin Gotlannissa rengastettiin niin ikään saman lajin edustaja. Länsinaapurissamme on aiemmin tavattu neljä viheltelijää vuosien saatossa. Touko-kesäkuun vaihteessa Suomessa vallitsi lämmin säävirtaus, jolloin maahamme saapui muitakin linturariteetteja tavanomaista kauempaa. Samassa aallossa lienee tämäkin kyläviheltelijä tullut. Pöllö on aloitellut kuuluvan vihellyssarjansa puolenyön kieppeissä metsänreunassa ja jatkanut "kuu" -ääntään talon pihapiirissä hyvin aktiivisesti klo 24-02 välillä suuresta ihailijajoukosta välittämättä. Talon väelle kuuluu suuri ja lämmin kiitos myötämielisyydestä lintuharrastajia kohtaan. Bongariliitto voisi muistaa heitä sopivaksi katsomallaan tavalla.

Kyläpöllöstä kuuntelemassa Hämeenlinnan Hauhon Avuksentiellä.


Haukan poikasia

Viime päivinä on lintujen rengastajilla riittänyt kiirettä, sillä petolintujen poikaset ovat paraikaa rengastusiässä. Osa haukan pojista on lähtenyt jo lentoonkin kuluvalla viikolla mm. pesinnässään aikaisemmin aloitteneiden tuulihaukkaparien kohdalla. Tuulihaukat levittäytyvät edelleen takaisin Salon seudulle. Valtaosa pesistä sijaitsee ladon seinissä olevissa pesälaatikoissa, joissa pesinnät onnistuvat risupesiä paremmin. Poikasia on tavallisesti ollut 3-5. Eräässä pöntössä saaliiksi oli tuotu peltomyyrä ja kiuru. Jalohaukan poikaset ovat varsin vilkkaita ja äänekkäitä. Pesälle tullutta häiritsijää kohtaan ne kirkuvat korvia vihlovasti, heittäytyvät selälleen ja potkivat aggressiivisesti terävillä kynsillään. Salo-Marttila-Koski Tl linjalla tuulihaukalla oli 22 rengastusikäistä poikasta viidessä eri pöntössä. Kemiönsaaressa loppukeväällä spontaanisti löytämässäni varpushaukan pesässä oli puolestaan viisi poikasta, joista kolme oli koirasta ja kaksi naarasta. Varpushaukan pienokaiset olivat pääosin valkoisia untuvikkoja. Risupesä oli kyhätty tällä kertaa mäntyyn noin kuuden metrin korkeudelle sekametsärinteeseen polun varrelle. Pesäpaikka oli uusi.

Tuulihaukan poikaset kurkkivat pesälaatikosta ympäristöään Kuusjoella.

Tuulihaukan kirjava untuvikko on päässyt rengastettavaksi.

Lähes lentokykyinen tuulihaukkanuorukainen Marttilassa.

Varpushaukan poikaset odottavat risupesässään pikkulintupaistia. 

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Ulkosaariston kauneutta

Ulkosaariston kesäkuinen luonto on kaunis. Kasvit kukkivat värikkäästi. Pihoilla sinisten syreenien ja valkoisten ruotsinpihlajien kukkien tuoksu täyttää ilman. Kosteilla niityillä aistii kämmeköihin kuuluvien valkolehdokkien huumaavan tuoksun vieläkin voimakkaampana. Merenrannoilla merikaalit ja useat ailakkilajit rehottavat niin Jurmossa kuin Utössä. Tyyni sää, auringonnousu ja -lasku horisontissa luovat tunnelmaa. Purjeveneet lipuvat hiljalleen luotojen välistä. Kesä ja turistit ovat tulleet ulkosaaristoon. Saaristolinnuista meriharakka, punajalkaviklo, karikukko, tylli, lapintiira, haahka ja pilkkasiipi erottuvat näkyvyydellään rantaviivassa. Viime päivinä ulkosaaristossa on käväissyt harvinaisempiakin lintuja, nimittäin aavikkotylli Jurmossa, Suomen 9.havainto lajista, joka oli tänäänkin vielä paikalla. Utössä viivähti pari päivää palsasirri, joka oli jo Utön 3.havainto kautta aikojen. Lisäksi Utön yölaulajakaartia on täydentänyt ruisrääkän lisäksi viiriäinen, joka pypytteli itäniityllä kuluvalla viikolla. Amiraaleja lentelee yhä runsaasti polkujen ja niittyjen varsilla. Etelästä Utöseen vaeltanut kaaliperhosnaaras etsi sopivaa kasvialustaa munimiselle. Yön hämärässä pöristeli kiitäjiä ja yökkösiä, joita lepakot yrittivät saalistella. Aamuyöllä kosteus hiipii ruohoston ylle. Päivä valkenee samoilla rituaaleilla. Suomen kesä on lyhyt mutta kaunis. Juhannuksen jälkeen lintujen laulukausi alkaa jo hiljentyä Etelä-Suomessa.

Näkymä Jurmon satamasta.

Ulkosaariston kallioperä on luonnon muovaamaa taideteosta.

Lapintiira pesällään Nötön sataman laiturin päässä.

Veden kimallusta auringonsäteiden vaikutuksesta.

Utön majakka on saanut rinnalleen kuutamon.

Syreenipensaat kukkivat värikkäästi Utön kylällä.

Merikaali kukkii ulkosaariston hiekkaisilla merenrannoilla.

Auringonnousua Utön itärannassa kesäaamuna.


torstai 16. kesäkuuta 2011

Täydellinen kuunpimennys

Torstain vastaisena yönä oli mahdollisuus nähdä täydellinen kuunpimennys Suomessa. Keskiviikkona 15.6. iltayöstä taivas oli varsin pilvinen ja sateinen. Siitä huolimatta Kuun noustua tarpeeksi korkealle, pimennyksen vaiheita oli kuitenkin mahdollista nähdä, tosin puolenyön maissa 100 min kestoltaan ollut täydellinen vaihe oli juuri päättynyt. Osittaista vaihetta pystyi pilvien lomasta tarkkailemaan vielä tunnin ajan. Tästä vaiheesta sain napattua pari kuvaa Salossa. Jos tämä pimennys jäi jostain syystä väliin, niin eipä hätää, sillä seuraava täydellinen kuunpimennys on jälleen nähtävissä jossakin päin maatamme 10.12.2011. Silloin tosin talviset sääolosuhteet voivat estää näkymisen kokonaan tai osittain. Täydellisessä vaiheessa Kuu näyttää rusehtavan punaiselta ja on hyvin silmilläkin nähtävissä ilman optiikkaa. Kuunpimennyksessähän Maa on Auringon ja Kuun välissä, jolloin Maan varjo peittää Kuun, joka planeettamme kiertolaisena heijastaa Auringon valoa.

Täydellisen kuunpimennyksen osittainen vaihe Salossa 16.6. klo 00.36.

Albiinovästäräkkejä Salon Halikonlahdella

Salon Halikonlahden altaiden kannaksella kelluvassa kuvauskojussa varttui tänäkin kesänä västäräkkipoikue edellisvuosien tapaan. Tavanomaisen näköisen västäräkkipariskunnan pesään oli syntynyt viisi poikasta, joista peräti kaksi oli albiinoa eli täysin valkoista yksilöä. Koko puku oli kauttaaltaan valkoinen, koivet ja nokka olivat punertavat ja silmät punaiset tietystä valon suunnasta katsottuna. Poikaset olivat harmaiden sisarustensa tapaan virkeitä ja lähes lentokykyisiä. Sain rengastettua pesästä käsin kaikki poikaset, joista albiinot eli valkomuunnoksiset tunnuksilla 353600V-353601V. Toivottavasti erikoisen väristen lintujen vaiheista saadaan myöhempää tietoa matkan varrelta. Tosin valkoinen lintu jää helposti haukan kynsiin erottuessaan poikkeavan ulkonäkönsä johdosta lajitovereistaan. Albiinovästäräkkejä tavataan silloin tällöin melkein vuosittain lähinnä loppukesästä. Hyvin harvinaisia ne ovat joka tapauksessa. Albinismi on yhden geenin aiheuttama, perimässä tapahtunut poikkeama. Joskus västäräkeillä ja muilla linnuilla, mm. lokeilla, rastailla, sorsilla ja varislinnuilla esiintyy flavistisia ja leukistisia värimuunnoksia tai osa-albiinoja.

Albiinovästäräkin poikanen rengastettuna Salon Halikonlahden altailla.

Västäräkin pesä, jossa yksi harmaa poikanen ja sen kaksi valkoista sisarusta. 

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Sinistä kasviloistoa

Tienvarret ovat täynnä sinistä kasviloistoa. Lupiinimeri hallitsee näyttävästi tien pientareella paikoin jo häiritsevästi syrjäyttäen alkuperäiset niittykasvit kokonaan. Lupiini, joka on sukua hernekasveille, on alunperin kotoisin Amerikasta, josta sitä tuotiin aikoinaan koristekasviksi Euroopan puutarhoihin villiintyen teille ja ratapenkoille. Joukossa on myös erisävyisiä punaisia, punertavia ja valkoisia lupiineja, jotka tuntuvat leviävän varsin tehokkaasti vuosi vuodelta. Samoin on laita vuohenherneen. Tämä sinikukkainen rehupalkokasvi on valloittanut Salon Merikulman tienvarret ja kesantopeltojen laidat rehevän laajoilla kasvustoillaan. Vuohenherne on monivuotinen pysyvä ja satoisa säilörehu- ja viherlannoituskasvi. Maisema on kieltämättä kauniin sininen. Myös niityillä ja kedoilla kukkii kesäkuun alkupuoliskolla tummansinisiä kasveja, mm. rohtoraunioyrtti Salon Kirjolanmäessä. Se on yksi viidestä arvokkaasta perinnemaisemakohteesta, jota hoidetaan VR:n tuella ainakin vuoteen 2013 saakka. Toinen harvinainen kulttuurikasvi on rohtorasti, jota kasvaa Salon Perniössä Somerikon rauhoitetulla niityllä. Sekä rohtorasti että rohtoraunioyrtti ovat molemmat monivuotisia lemmikkikasveihin kuuluvia vanhoja koriste- ja rohdoskasveja.

Lupiinimeri värittää maisemaa Salon Kärkässä.

Vuohenherne valloittaa alaa Salon Merikulmantiellä.

Rohtoraunioyrtti kukkii kesäkuussa Salon Kirjolanmäessä.

Rohtorastin löytää Perniön Somerikon niityltä.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Pikkuapollojen perässä jokivarsiniityillä

Kesäiset kukkaniityt ovat kauneimmillaan. Rehevillä jokivarsiniityillä koiranputket ovat valloittaneet koko alueen. Laidoilla kukkii sinipunaisia metsäkurjenpolvia, hiirenvirnoja ja kellokasveja. Niittykukat houkuttelevat tiettyjä päiväperhosia, jotka ovat tyypillisiä niittybiotoopeissa. Kesäkuun alusta lennossa olleet pikkuapollot lentävät matalalla ruohokasvien yllä ja auringon mentyä pilveen pujahtavat piiloon syvälle ruohostoon. Pikkuapollojen kunto oli selvästi heikentynyt. Siivenlyönnit olivat verkkaisempia ja siivet risaisempia verrattuna ensilentoihin. Halikon joenvarsien ja niiden sivuhaarojen pikkuapollokanta on säilynyt vuodesta toiseen kunnostustoimien ansiosta. Hyvällä niityllä lentelee runsaasti päiväperhosia. Vaatelias laji ketokultasiipi säväyttää hohtavilla tummanpunaisilla väreillään. Niittysinisiivet ja piippopaksupäät ovat vakiolajistoa. Etelästä vaeltaneet amiraalit piipahtavat mielellään myös kukkaniityillä. Nokkosperhosella on lennossa jo tuore kesäsukupolvi. Hyvin haalistuneita ja todella huonokuntoisia kangasperhosia pyrähtelee yhä maastossa. Auroraperhoskoiraaseen kiinnittää enemmän huomiota. Tänään Kemiössä aamupäivällä eräällä rantaniityllä komea ritariperhonen lensi vauhdikkaasti rantaviivaa pitkin pohjoiseen. Etelästä saapuu maahamme muitakin lyhyen matkan vaeltajia amiraalien lisäksi tällä hetkellä. Kuivilla niityillä eli kedoilla mäkitervakot ja huopakeltanot kaunistavat tienvarsia. Tuomipensaat ovat paikoin harmaan vyyhdin peitossa, sillä tuomenkehrääjäkoin toukat nakertavat nyt tuomien lehtiä massoittain.

Rehevä jokivarsiniitty Halikon Märyssä.

Pikkuapollo metsäkurjenpolven kukalla.

Pikkuapollo on levittänyt siipensä lepäillessään ruohostossa.

Harakankellot kaunistavat kukkaniittyjä.

 

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Yölaulajaretkellä Utössä

Helteinen viikko lähenee loppuaan ja lämpötila näyttää mantereen kaupungeissa +30 astetta. Tilaisuuden tullen päätimme suorittaa pikaisen käynnin Utössä yölaulajaretken merkeissä. Kolme päivää saaressa viihtynyt viitasirkkalintu oli häipynyt lauantaiksi muille maille, ainakin Jurmossa sellainen havaittiin viime yönä, liekö sitten sama lintu. Auringon noustua neljän maissa lintujen laulukuoroon yhtyi monenlaista lurittelijaa ja visertelijää. Karheaääninen satakieli konsertoi Saunalahden rannassa, viitakerttusia oli kaksin kappalein koulun portilla ja Gamla Postenin männikössä. Luhtakerttusia kuultiin 7 eri laulavaa yksilöä. Aamun edetessä saaressa melskasi pari kirjokerttua, kylällä kaupan kulman kukkivassa omenapuussa vanha koiras ja itäniityn raripuskassa nuori lintu. Yleensäkin kerttuja oli hyvin äänessä. Pikkukultarintaa ei löytynyt sen paremmin eilen kuin tänäänkään. Tavallisia kultarintoja vilisi pensaissa useampiakin. Viiriäistäkin kovin odoteltiin Lintutiedotuksen runsaan havaintoannin toivossa mutta turhaan. Eikä narissut myöskään ruisrääkkä. Saaressa oli kesäisen leppoisaa. Kuusiston Kimi löysi kärryjä työntäessään nuoren sepelsiepon. Mukava havis myöhäisenä kesäkuun vierailijana. Tenovuon Jorma hörppi aikaiset aamukahvit mökkinsä edustalla pihapinnakisan keulamiehenä. Kiireiseen aamuohjelmaani kuului hotellin aamiainen, jonka ehdinkin nauttia ennen Eivorille menoa. Itärannassa yksi meriharakka ja tylli saivat sitä ennen renkaan koipeensa. Syysmuuton aloittelijoina havaittiin liro ja mustaviklo. Kuuman kesäpäivän aamuna rantakäärmeet köllöttelivät kyläteillä ja amiraalit lepattelivat niittyjen yllä. Rannoilla kukkii paraikaa keltainen morsinko ja kedoilla pitkänomainen pölkkyruoho. Putkilokasvit rehottavat ruohoniityillä.


Aurinko nousee aikaisin ja lämmittää jo varhain.

Kukkiva omenapuu kerää hyönteisiä ja pikkulintuja.

Eräs utöläinen mökkinsä edustalla pihapinnoja etsimässä.

Meriharakan poikanen näyttää tältä kesäkuun alussa.

Utön itäniittyä ja kuuluisat raripensaat.

Utön konkarit ja malleinakin kunnostautuneet postlådagubbarna 
Jouni Tittonen, Jorma Tenovuo ja Kimmo Kuusisto ms Eivorilla.