Loppiaisen jälkitunnelmat Utössä

Tiistai 8.1.
Pärnäs klo 8.30. Pimeää, räntäsadetta, +1 astetta ja tuuli SW-10 m/s. Utöhön olivat matkalla mikkeliläisparivaljakko, keskisuomalaiskolmikko ja salolaisista kirjoittajan lisäksi Pasi Airike. Saareen saavuttiin klo 12.30. Taisi olla 225.kerta. Pyhiinvaellusmatkan kohteena ollut kettusirkku oli edelleen paikalla enimmäkseen Tenovuon Jorman tontilla ja kaupan takana. Lyhyen iltapäivän aikana ruokinnoilla käväisi pikkuvarpunen, kolme punatulkkua, tundraurpiainen urpoparvessa, kottarainen, käpytikka ja pari peippoa, itärannassa luotokirvinen ja satamassa kähmyilevä uivelonaaras.

Utön kylämaisemaa loppiaisen jälkeen.

Kottarainen on viihtynyt Tenovuon Jorman ruokinnalla.

Majoituin keskisuomalaisten kovien konkarien (Alen, Kahila, Tuukkanen) kanssa Hannan rauhalliseen, tilavaan ja viihtyisään Luotsimäen kämppään. Hannan kahvilasta saa ostettua paitsi kirjoja myös uusia lintuaiheisia paitoja ja Utön myssyjä ym. Airikkeen Pasi osoitti todellista sissikykyä pystyttämällä teltan. Hyvin kuulema pärjäsi makuupusseilla ja radiolla. Vain kajakki puuttui. Telttailukausi on siis julistetttu avatuksi.

Kovapäisimmät telttailevat Utössä talvellakin.

Keskiviikko 9.1.
Lämpötila sama kuin eilen, pilvistä, sumua, tuuli aluksi lännestä 9 m/s ja myöhemmin luoteesta 7 m/s. Päivän erikoisin havainto oli perhostoukkien runsaus itäniityn lumiläiskillä. Näitä värikkäitä karvaisia toukkia löytyi hyvin pieneltä alalta vähintään 150 kpl. Turkulainen perhosharrastaja Arto Avanto määritti ottamastani kuvasta toukat lajilleen. Kyseessä oli kehrääjäperhonen Euthrix potatoria (heinänorsu). Lintupuolelta havaittiin kestorari kettusirkku, käpytikka, punarinta, kottarainen, 4 räkättiä, noin 40 urpiaista, tundraurpiainen, pikkuvarpunen, punatulkut, peippo, luotokirvinen, pari riskilää, uivelo, 8 tukkakoskeloa, telkkiä ja sinisorsaparvia sekä pari merikotkaa.

Heinänorsun toukkia itäniityn lumiläiskillä.

Torstai 10.1.
Tänään oli todella arktisen hyytävä sää. Äijillä olivat naamat peruslukemilla ja sormet kohmeessa. Lämpötila painui pakkasen puolelle, -2...-3 astetta, pilvistä, tuuli koillisesta 7-15 m/s. Pasi kehui edelleen teltassa olleen lämmintä, vain yöt olivat tuntuneet pitkiltä. Salosta tiedetään muutoinkin tulevan aika ihme porukkaa...Tänään kompattiin ja staijattiin. Kettusirkku näyttäytyi aikaisemmilla paikoilla lyhyesti välillä piileskellen ja toisinaan varsin avoimesti nurmikollakin. Jyväskylän jengi plokkasi aamulla luotsiaseman edustalta sinisorsaparvesta allihaahkanaaraan, joka viipyi paikalla koko valoisan ajan. Aamun kovassa tuulessa vesilinnut olivat vähissä, vain kolme allia, mustalintu, samat 8 tukkakoskeloa, 22 tukkasotkaa (a18p), 110 sinisorsaa ja nyt jo 120 telkkää sekä hämärissä satamassa uiva uivelo. Hotellin länsipuolella liplatteli tavi. Itsekin löysin sentään jotain, kun Kesnäsin itäpuolen luodoilta löytyi piipertämästä 11 merisirriä. Lajista tuli muutamalle jopa elis.

Kettusirkkua nähdään usein oksistossa piileskelevänä.

Ruokinnoilta ja niiden läheisyydestä havaittiin vakiokamaa, käpytikka, pari luotokirvistä, kottarainen, pikkuvarpunen, punarinta, peippo, punatulkkuja, mustarastaita, 6 viherpeippoa ja eilinen urpiaisparvi. Itäniityn ruovikossa lymyili terhakas peukaloinen. Päivän ainoina varislintuina nähtiin 2 korppia. M/S Eivorilla saapui väkeä lisää, Salmi ja everstiluutnantti evp Erkki Kallio, joka seuraavana päivänä hoiti onnellisesti kettusirkun elämänpinnaksi. Iltapäivän hämärässä aika ei enää riittänyt.

Mustarastaita talvehtii Utön ruokinnoilla.

Talitiaiset etsivät maasta ruokaa. Eräällä oli rengaskin jalassa.

Perjantai 11.1.
Tiistaina saapunut koko konkkaronkka lähti aikaisin mantereelle klo 5.30 laivalla. Pimeää ja tuulta riitti aina Pärnäisiin asti, joten mitään havainnointia ei suoritettu jutustelun ohessa. Saaristotiellä Nauvon Prostvikin kylän kohdalla matalalla kaarteli komea 2-kv maakotka. Myöhemmin takaa tullut keskisuomalainen autokunta ehätti myös näkemään tämän linnun.

Vuodenvaihteen kolme kovaa

Vaikka vuosi 2013 jo vaihtuikin, palataan vielä vuoden 2012 joulukuun viimeisiin päiviin. Monella lintubongarilla oli mielessä se, siis kettusirkun uudelleen bongaus tammikuun ensimmäisenä päivänä eli bongareiden kesken eka ekaa pinnan hoito. Joulun välipäivinä puhelimet soivat ahkerasti, veneitä varattiin ja majoituksia tiedusteltiin Utöstä. Asioissa oli monta muttaa matkassa. Sää ei suosinut vuodenvaihteen veneilijöitä, sillä lounaistuulta luvattiin 12-14 m/s vesisateen kera. Lisäksi Utön majoituskapasiteetti oli tupaten täynnä uudenvuodenyön juhlijoista. Kettusirkun ohella oli kaksi muutakin kovaa linturariteettia tarjolla, Espoossa mustakaularastas ja Uudessakaupungissa grönlanninlokki. Utöstä majoituksen saatuani ja enemmän eka ekaa pinnoja mielessäni valitsin viime vuoden tapaan jälleen Utön.

30.12. klo 16.30 Pärnäs ja M/S Eivorin kannella. Porukkaa tuli paljon pois ja saman verran oli väkeä menossakin. Sunnuntai-illan pimeydessä matka sujui leppoisasti Jouko Olkion kanssa. Jensen kuulutti komentosillalta klo 19.00 M/S Viking Gracen kohtaamisesta. Tämä alus bongattiin koeajossa aivan lähietäisyydeltä hienossa valaistuksessa, varsinainen neitsytmatka Turusta alkaa 13.tammikuuta. Klo 21 saavuimme Utöhön, jossa lumi oli huvennut vesisateiden myötä olemattomiin. Majoituimme tällä kertaa Hannan vanhempien luokse yläkerran vintille minulle uutena elämyksenä vasta 224.käyntikerralla.

31.12. aloitti uuden ensimmäisen viikon. Tänään piti vain pohjustaa leppoisasti tulevaa huomista päivää. Rauman staijari Mikko Järvinen hoiti iltahuudon. Päivän aikana havaittiin vaikeasti piilotellut ja lyhyen aikaa esillä ollut megarari kettusirkku ja jo kuukauden Knivskärin merimerkeillä viihtynyt muuttohaukka monien muiden ohella. Iltayöstä alkoi varsin rankka vesisade, joka hillitsi tuntuvasti puolenyön paukkujen ja rakettien ampumista majakan luona. Toki hotellin johtaja näytti ensin mallia aiemmin illalla päivällisvieraiden, orkesterin, utöläisten ja bongariyleisön kunniaksi. Uutta vuotta otettiin vastaan iloisesti ja näyttävästi.

Lumi oli käynyt vähiin Utössä. Saari houkutteli matkailijoita.

Helpottuneita lintubongareita, Utön kettusirkku nähty 1.1.2013.

1.1.2013 oli käsillä. Hotelliaamiainen klo 8.30 hoidettiin nopeasti. Sen jälkeen ulos varusteineen hämärän rajamailla. Heikko vesisade ja kova tuuli haittasivat retkeilyä aamun varhaisimpina valoisina hetkinä. Suunnitelmat eivät toteutuneet käsikirjoituksen mukaan. Kettusirkku oli saaressa, mutta tuotti todella tuskaa ja töitä. Se vaihtoi paikkaa ja oli näytillä vain lyhyen aikaa, kunnes kolmas kerta toden sanoi J.Tenovuon ruokintapaikan pensaissa. Saareen oli ehtinyt jo yksi veneellinen bongareita. Kaikki ehtivät näkemään linnun juoksuharjoitusten jälkeen. Eka ekaa pinnat eivät oikein karttuneet, luotokirvinen oli helppo itärannan levävalleilla. Muuttohaukka ja ruokki olisi kelvannut, nämä toki nähtiinkin Utössä, mutta vasta sitten kun Eivor lähti jo saaresta klo 13.15 eikä matkan varrella valoisassa klo 16 asti (Nötö) havainnointi tuottanut muutamaa kaakkuria kummempaa. Aurinkokannella oli bongareita runsaasti. Paljon muualle ei olisi mahtunutkaan, sillä Utöstä tuli 130 matkustajaa ja parhaimmillaan muut välisatamat mukaan laskettuna kippari Jensen kuulutti laivassa olleen peräti 184 henkilöä. Utön matkailun suosio kasvaa. Jos saarta mainostettaisin venäläisille uudenvuoden tulijoille, pitäisi käytössä olla jo Viking Gracen kaltainen alus. Kokemus se tämäkin taas. Illaksi Saloon tultuani totesin päivän olleen pulkassa. Pöllöretkelle ei tarvinnut lähteä.

2.1. vanha grönlanninlokki oli nähtävä. Se lenteli Uudenkaupungin kalasatamassa paikallisena isossa lokkiparvessa ja löytyikin aika nopeasti ja helposti kiikarilla oman näköisenä. Tammikuun ja TLY:n pinna ropisivat lajista samalla kertaa heti aamusta. Salo välietappina ajattelin käydä katsomassa vielä Espoon Eestinmalmin mustakaularastaan, mainetta niittäneen mustarastaspaimenen. Itäinen rastasharvinaisuus ahmi maassa olevia ruokaherkkuja avoimesti ja hyvässä valossa, kunnes häipyi äkkiä omille teilleen klo 13.15 eikä palannut enää pihaan uudestaan klo 14.45 mennessä. Siitäkös lukuisat mustarastaat (vähintään 7 yks.) ilahtuivat ja kävivät kuokkavieraina popsimassa porukalla ruoat parempiin nokkiin. Vuoden alussa kolme kovaa rariteettia oli hoidettu. Kerrottakoon, että kettusirkku oli Utössä tänäänkin paikalla. Venetaksit tekevät hyvää tiliä ainakin loppiaiseen saakka.

Joulun kuurankukat

Pakkaskelien vallitessa jääkiteet ovat muodostaneet varsin komeita ja näyttäviä kuurankukkia ikkunoiden pintaan. Lasi onkin oivallinen alusta jääkiteiden muodostumiselle. Jääkiteet kasvavat hiljalleen vesihöyryn härmistyessä tai nestemäisen veden jäätyessä. Lämpötilojen vaihtelu yhdessä ilmankosteuserojen kanssa selittää erimuotoiset lumihiutaleet. Tietyt kasvusuunnat kasvavat hitaammin kuin toiset. Siksi hiutaleista tulee eripituisia happi- ja vetyatomien sidoksista johtuvia kuusikulmaisia kiderakenteita, jotka ovat muodoltaan joko levymäisiä tai neulasmaisia. Luonnonkaunista kristallitaidetta voi ihailla paraikaa sopivissa olosuhteissa miltei kaikkialla ikkunalaseissa. Aihe on sikäli aktuelli, sillä vuoden luontokuvaksi valittiin juuri jääkiteiden synnyttämä kuurankukkaotos. Vesi saa luonnossa ihmeitä aikaan eri paikoissa.

Kuurankukat koristavat kauniisti ikkunalasien pintoja.

Lämpötilaerot vaikuttavat jääkiteiden kokoon ja suuntaan.

Hyvää Joulua Tallinnasta lukijoilleni!

Lauantaina 22.12. M/S Star lipui Helsingin Länsisatamasta kohti Tallinnaa, entistä Rääveliä. Suomenlahti oli jäätön, pakkanen paukkui varsin kireästi -14 asteen lukemissa. Se ei haitannut joulunalun viettoa. Parin tunnin seilaamisen jälkeen jalat koskettivat Tallinnan maaperää. Kun satamakuviot maistiaisineen oli suoritettu pohjan puhurissa, punainen nenänpää osoitti kohti Vana Tallinnaa. Jouluvalojen loisteessa keskiaikaisten muurien sisällä olotila tuntui selvästi lämpimämmältä. Olisi voinut luulla, ettei pimenevässä joulunajan illassa ole enää mitään luonnosta kommentoitavaa, mutta toisin kävi. Raekoja platsin eli Raatihuoneen torilla ja aukiolla kauniisti valaistun joulukuusen juurella varpusparvi hääri vilkkaasti jouluturistien joukossa, samoin hämärillä kujilla mustarastaat pomppivat markkinakojujen nurkilla aktiivisesti. Olde Hansan soihtujen loimussa ja musiikin tunnelmassa naakat vartioivat tornien luukuista linnan näkymää. Keskiyöllä todellinen yllätys oli talitiaisen kohtaaminen kadun varrella. Lintu etsi lumen pinnasta ravintoa kuin päivällä konsanaan. Valojen paljous on kaiketikin sekoittanut tiaisen rytmin. Pakkanen on voinut myös pakottaa linnun jatkamaan ravinnon saantia vuorokauden ajasta huolimatta. Varsin hyytävässä viimassa oli hyvä rentoutua lepopaikassa. Tähän antoi hyvät mahdollisuudet hotelli Bern vanhassa kaupungissa osoitteessa Aia 10. Vaikka itse hotellirakennus ei komeudellaan häikäissyt, oli sen sijainti, palvelutaso, ruoka ja henkilökunta todella kehumisen arvoisia. Luvalla pyysinkin sievän tallinnalaistytön kuvaa julkiseen blogiini. Tarjouksestahan ei siis voinut kieltäytyä:)

Olde Hansassa voit kokea tunnelmallista keskiaikaa.
 

Mustarastaskoiras pörhistelee Tallinnan pakkasissa.

Tallinnan Raekoja plats jouluvalaistuksessa.

Sunnuntai 23.12. jouluaatonaattona koettiin talvipäivänseisauksen jälkeistä valostuvaa aikaa. Maailmanlopun varapäivä ei saanut tuulta purjeisiin. Puolikuutamon himmentyessä kapeat kujat alkoivat täyttyä linnuista. Puluparvet ja naakat pyrähtelivät rakennusten edustoilla, varikset lensivät ylitse, yksinäinen sinisorsa taaperteli maassa ja lokit kiertelivät satama-altaasta käsin vanhan kaupungin yllä. Suurin osa lokeista oli harmaa- ja kalalokkeja kuin myös kirkuvia naurulokkejakin. Mustarastailla oli selvät vakioreviirit. Eräskin koirasyksilö värjötteli hotellin rapun edessä nokkien nokista lunta höyheniä pörhistellen. Niukkuudesta apetta oli siis saatava. Kotimaan kamaralla mustarastaan serkku mustakaularastas viihtyi Suomenlahden pohjoispuolella kuin myös yhä Saaristomerellä Utön kettusirkku, jonne bongaajia näyttää riittävän joulun välipäiviksikin. Paremmat sapuskat Suomessa onkin, sinne kannattaa lentää kauempaakin. Ja itse kirjoittaja suuntasi myös jouluaatoksi M/S Superstarin siivittämänä Suomen Saloon. Pian koittaa joulurauha kaikille eläimille ja olennoille. Tallinnassa ilotulitteista saatiin jo esimakua. Häid Jõule ja Head Uut Aastat!

Cris Krepp piti huolta Utön bongarin viihtyvyydestä hotelli Bernissä.

Vana Tallinn satamasta nähtynä jouluaatonaattona.

Tallinnan satama-altailla voi bongata useita eri lokkilajeja.

Kettuilua kerrakseen

Eilen torstaina 20.joulukuuta päivä alkoi tavanomaisesti Salon Plazassa kierrellen. Pitäisi jotain keksiä blogin aihetta, kun oli 200.juhlablogi käsillä. Mukavasti tuolille istahtaneena kupposen ääressä tuli viesti kännykkään, jota aloin lukemaan. Kello oli 10.25. Ei voi olla totta! Kettusirkku Utössä! Juuri samainen laji ja kenties lintukin, joka oli koko joulukuun Viron Haapsalussa. Löytäjinä armoitetut utöläiset Jarmo Koistinen ja Jorma Tenovuo. Tauoton puhelurumba alkoi, viestin loppuun asti lukeminen ja ymmärtäminen ei tahtonut onnistua millään. Olipa melkoinen jytky. Alkoi kiivas veneen varaaminen, missä jäin niukasti toiseksi. Järjestelyt olisivat koskeneet seuraavaa päivää. Asiaa sulattelin ja ihmettelin puoli tuntia, kunnes apuun tuli yllättäen Suomen pinnaykkönen Pekka Komi auton nokka Saloon päin suunnistaen. Lyhyen mietiskelyn jälkeen totesimme, että nyt antaa soittaa. Varasin veneen klo 13.30 Pärnäisista. Ammattimiehen apulaisena hyppäsin kyytiin ja nautin hallitusta tilanteesta langat käsissä koko ajan. Jos tänään ei ehtisi, niin sitten kenties huomisaamuna oltaisiin valmiina ensimmäisinä varasuunnitelma poistumisineen taskussa. Pekan biili huristeli Paraisten lauttarantaan klo 12.56 lautan lähtiessä klo 13.00. Nauvon väli sujui sukkelasti ilman Jorman kuuluisaa kauppa ja kaffe -pysähdystä. Toren vene odotti meitä Pärnäisissa, jonne saavuimme klo 13.31 ja pääsimme lähtemään klo 13.39 kohti Utötä. Sää oli pilvinen, lämpötila - 5 astetta ja itätuuli puhalsi 7 m/s. Pieni hymy ja taka-ajatus. Voisimme ehtiä näkemään kettusirkun vielä tänään, jos lintu on vain paikalla ja ehdimme valoisaan aikaan saareen.

Kettusirkku Utössä ensimmäistä kertaa. Kuva: Jorma Tenovuo.

Toren laittaessa hanaa pohjaan totesimme astuvamme Utön puulaiturille klo 15.10. Samantien tuli soitto Jarmolta, että lintu on hyvin hallinnassa museon lähellä Jannen tontin kulmilla. Liukkaammilla jaloillani kunnioitettu eliskärki perässäni saimme linnun silmiimme klo 15.15 alkaen suoraan lennosta. Näin se homma pelaa. Kaksistaan hoidimme yhteispelillä vaivatta linnun saman päivän aikana ja aikaa jäikin. Ketään ei näköjään kiinnostanut Suomen pinna ensimmäisessä aallossa. Tätä kirjoittaessani lintu löytyi uudestaan perjantaiaamuna 21.12. Koistisen ruokinnalta tulevien bongareiden iloksi eilistä huonomman sään vallitessa. Tiedon mukaan jenkkisirkku oli nähty ensimmäisen kerran jo keskiviikkona, eräs saarelainen oli vain tokaissut ruokinnallaan käyneen erikoisen näköisen pikkulinnun sitä enempää informoimatta. Palataan vielä hektiseen ja ikimuistoiseen bongaustilanteeseen. Kettusirkku istuskeli pihapensaan oksistossa, pudottautui siitä alas lumen pinnalle ruokailemaan aivan lähietäisyydelle. Erikoisen näköinen harmaanpunaruskea sirkku, jolla oli vaalea silmärengas, keltainen nokka ja voimakkaan vahva viirutus ja täplitys vatsapuolella. Huomiota herättävää oli linnun käyttäytyminen, se kaapi jaloillaan ravintoa esiin lumen sisältä. Katsoimme lintua hyvässä valossa 20 min. Päätimme lähteä takaisin klo 15.45. Illalla oli mukavan rentouttavaa lukea Jorman tuoretta blogia ja seurata toisten bongausvalmisteluita. Lajista tupsahti kaikki mahdolliset pinnat, elämänpinna ja Utön pinna tärkeimpinä. Taisi tuo Pekkakin olla kaiken kaikkiaan aika levollinen toimintatorstain onnistumisesta. Lopuksi vielä kerran kiitos Jormalle kuvansa lainaamisesta blogiini. Onnittelut myös muille myöhäisporukoille (100-150 hlöä) perjantaiksi.

Lumituiskua ja tummaa taivasta

Viimeisen viikon aikana lumisateet ja paikoin jopa sankat pyryrintamat ovat hiljentäneet luontoa ja luonnossa liikkumista. Tuuli on kinostanut metsä- ja peltotiet parinkymmenen sentin paksuiseen lumivaippaan. Näkyvyys on ollut merellä heikko. Taivaankannella öisin ei ole nähty tähtitaivasta ja komeettoja saati revontulia päässyt ihailemaan Salon seudulla. Tänä talvena on otollinen aika bongata edellä mainittuja varsinkin alkuvuoden puoliskolla. Lähipäivien sääennusteet lupaavat lumisadetta tiistaihin asti, minkä jälkeen sää kylmenee selvästi ja sulapaikat kutistuvat. Talvi kiristää otettaan ja valkeaa joulua vietetään koko maassa. Lumipeite suojaa maanpäällisiä kasveja ja maaperässä olevia hyönteisiä eri kehitysvaiheineen paleltumisilta. Komeita yli 2-metrisiä jääpuikkoja roikkuu talojen räystäiltä. Talvella kannattaa katsoa paitsi eteenpäin myös ylös välttyäkseen ikäviltä yllätyksiltä.

Terävät ja pitkät jääpuikot roikkuvat talojen räystäillä.

Lintumaailma on hiljentynyt ulkosaaristoa myöten, joskin siellä tavataan talvehtimasta monia pikkuharvinaisuuksia, kuten Utön vuorihemppo sekä Jurmon jokavuotiset tunturikiurut ja merisirrit. Yksi tunturikiuru viivähti jonkin aikaa Salon Perniön Tuohitun peltolakeuksilla. Joulukuun mielenkiintoisiin havaintoihin on luettava Salon seudun rikkaruohokenttien ja sänkipeltojen useat järripeippoparvet. Yksinäisiä hiiripöllöjä ja maakotkia päivystää siellä täällä. Arktisten alueiden tunturipöllö istuskeli latojen katoilla Lapinjärvellä viikon takaa jatkaen matkaa parempien myyrämarkkinoiden toivossa. Viron Haapsalussa on pitkään viihtynyt amerikkalainen huippuharvinaisuus kettusirkku, jota on käyty katsomassa Suomesta asti WP-pinnaksi.

Fasaanikukko piileskelee usein kuusiaidan suojassa.

Paljon lähempääkin löytyy katsottavaa ja kuvattavaa, sillä luontoyleisöä on kiinnostanut ehkä liiaksikin Espoon Olarin luottavainen ukkometso asutusalueella. Metso tulee toimeen havuneulasilla läpi talven, joten linnusta on turha kantaa huolta. Kesy ja häiriintynyt metso ei villiinny uudestaan toisellakaan paikalla. Minusta metsoa ei pidä siirtää mihinkään missään mielessä. Tieteelle tulee väärää rengastusdataa, mikäli lintu on rengastettu tai tullaan rengastamaan, se tulee varsin usein takaisin ja häiriö on nähtävissä vain ihmisen silmissä.

Sinisorsakoiraat lumisen jään päällä Salon Moisionkoskessa.

Itätuulen tuiskeessa Utössä

Yli kuukauden tauon jälkeen oli vuorossa 222.käynti Utössä. Tiistaiaamun pimeydessä lähtöhetkellä pakkasta oli noin -15 astetta, ulkosaaristossa sää oli huomattavasti leudompi, vain -3 astetta, lähes pilvistä, tuuli itäkoillisesta 8 m/s ja lunta sääasematietojen mukaan 7 cm. M/S Eivor lähti totuttuun tapaan klo 8.30 Pärnäisista meren ollessa edelleen auki. Matkaseurueena Utöhön asti olivat J.Tenovuo ja A.Vienonen, tähän oli tyytyminen tällä kertaa:) Nötössä alkoi näkyä enemmälti vesilintuja tyhjyyden keskeltä: laulujoutsenia 2ad2juv, kyhmyjoutsenia 3ad2juv, tukkasotkapari, 8 isokoskeloa, 60 telkkää, 50 sinisorsaa ja pari merikotkaa säikyttelemässä vesilintuja.

Huono kaukaa otettu kuva Knivskärin vanhasta muuttohaukasta.

Kova itätuuli iskee vaahtopäinä ja aallokkoina Utön rantoihin.

Aspön jäätyä välistä pääsimme rantautumaan Utön saareen jo klo 12.30 maissa. Sitä ennen Knivskärin merimerkin päällä tähysteli komea vanha muuttohaukka, joka lehahti lentoon jääden paikalliseksi toiselle etelämpänä olevalle merimerkille. Ihan mukava sponde havis joulukuulta. Puoleenpäivään asti Utön vesiäistarkkailusta oli vastannut J.Helstola, joka siirtyi Jurmoon. S.Sällylä oli tietysti myös saaressa omissa askareissaan. Lyhyen iltapäivän aikana ehdimme havaita länteen lentäneen kuikan, neljä pilkkasiipeä, yhden laulujoutsenen, 12 kyhmäriä, peukaloisen itäruovikossa, kaksi punarintaa koululla ja museon raitilla, neljä peippoa, punatulkkukoiraan, keltasirkun, urpiaisen ja kymmenkunta mustarastasta eri ruokinnoilla. Saarelaiset kertoivat, että kettu mussuttaa öisin talipötköt puista alas, mitä pienemmät edellä sitä isommat perässä.

Utön lumista rakkolevämassaa lintutyhjiössä.

Jäähattuja oli muodostunut itärannan mataliin rantakiviin.

Keskiviikkona 5.12. jo edellisiltana voimistunut itätuuli jatkoi vinkumistaan. Aamulla tuulen nopeus oli 13 m/s, päivällä parhaimmillaan 16 m/s ja puuskissa jopa 19 m/s heikon lumisateen kera. Iltapäiväksi sää lauhtui suojan puolelle ja tuuli hellitti hieman. Näkyvyyttä ei ollut kuin pari kolme kilometriä. Luotsiasemalla tarkkailtiin tunnin verran vesilintuja. Joitakin kala- ja naurulokkeja lenteli rantaviivoja pitkin, merimetsoja oli yhdessä parvessa liki parikymmentä, yksinäinen haapana viuhtoi vastatuuleen eteläkärjen ohitse, samoin kuin pari allia ja kolme pilkkasiipeä. Rannoilta löytyi vielä pari luotokirvistä. Pieniä sinisorsa- ja telkkäparvia uiskenteli lähivesissä. Lumen peittämillä ja tuulen piiskaamilla ruokinnoilla käväisi kuusi mustarastasta, käpytikka, vuorihemppo, neljä peippoa, vihervarpuskoiras, punarinta, rautiainen, kaksi keltasirkkua ja urpiainen vakiovieraiden lisäksi. Räkättejä oli tupsahtanut saareen pienissä erissä kymmenkunta yksilöä. Maisemat olivat varsin talvisia ja arktisia eikä parempaa ole luvassa kuin vasta ensi lauantaina.

Koskikara ei kylmyyttä kaihda

Marraskuun viimeisiä leutoja päiviä viedään, sillä sääennusteen mukaan ensi viikolla eteläänkin saapuu lumisadealue. Se tietää monille muuttolinnuille ja harvinaisille viivyttelijöille joko lähtöä tai menehtymistä. Syksyksi etelän puroihin ja koskiin piipahtaneet koskikarat eivät ole kylmemmistä keleistä moksiskaan. Seurasin tänään iltapäivällä lähietäisyydeltä koskikaran puuhasteluja Perniön Latokartanonkoskella entisen myllyn raunioiden alapuolella. Siellä yksinäinen vesipappi pyrähteli liukkaalta koskikiveltä toiselle, niiaili, kumartui etukenoon ja pulahti matalaan vastavirtaan ravintoa etsimään. Herkkupaloja löytyi varsin usein ja hyvällä osumatarkkuudella. Takaisin samalle kivelle tultuaan kara nakkeli koteloista sisällön ulos ja nielaisi ahnaasti sen kurkusta alas. Koskikara liikehti aina valppaasti itseään keikuttaen ja reagoi erittäin herkästi kameran raksutukseen, siksi kunnollisten tilannekuvien saaminen linnusta vaatiikin suurta kärsivällisyyttä ja runsaasti aikaa. Jätimme koskikaran hämärtyvään iltapäivään kosken pauhuun ja jatkoimme matkaa. Perniön Skoilan pellolla lepäili viisi laulujoutsenta, kaksi vanhaa ja kolme nuorta yksilöä. Lähellä Jeturkastin pirunpeltoa tien varrella hakkuuaukion kelossa istuskeli 7 teertä.



Koskikara talvireviirillään Perniön Latokartanonkoskessa.



Vesipappi vuolaiden virtojen keskellä valmiina pulahtamaan.

Naakkojen suuret yöpymisparvet

Iltapäivällä hyvissä ajoin ennen hämärän tuloa alkavat ensimmäiset naakkaparvet suunnistaa kohti Salon kaupungin keskustaa. Säännöllisesti klo 15-16 välillä kirkhakkiset tulevat keskustan puihin suuriin koivuihin ja kerrostalojen antenneille vaihtamaan päivän kuulumisia tietyssä hierarkiassa. Valoisana aikana satapäiset naakkaparvet käyvät ruokailemassa useiden kilometrien päässä lähiseutujen laitumilla, nurmikoilla, puhdistamolla, jäteasemilla ja savipelloilla. Parven noustessa ilmaan hälytyksen saatuaan taivas tummenee naakoista, jotka kovaäänisesti ja kimakasti viestittävät toisille parven lentosuunnasta ja muodostelmasta. Silmäpareja on niin paljon, että petolinnulla ei useinkaan ole enää mahdollisuuksia naakkapaistiin.  Naakat rauhoittuvat ja valmistautuvat asettumaan yöpymispaikkaan. Salonjoen rantapuut kaupungin sydämessä, mm. torin edusta ja taksiasema ovat suosittuja yöllisiä lepopaikkoja, joista ne seuraavat yön elämää ja kulkijoita monenkaan tietämättä. Silloin tällöin tilapäisen häiriön vuoksi linnut voivat vaihtaa toiseen paikkaan. Öinen parvi peittää aavemaisesti koko taivaankannen mustine hahmoineen. Parhaimmillaan naakkoja on kerääntynyt useita tuhansia, 2000-3000 yksilön parvet ovat arkipäivää. Aamulla paljastuu monelle karu totuus. Kadut ja jalkakäytävät ovat täynnä lintujen valkoisia ulosteläjiä.




Naakkaparvet kokoontuvat kaupunkiin iltaruskon valossa.




Naakan menestyminen kaupungeissa ja taajamissa perustuu turvallisuuteen, hyviin pesäpaikkoihin, monipuolisiin ravintolähteisiin ja laajoihin matalaksi ajettuihin nurmi- ja golfkenttiin. Ihmisen seuralaisena naakka on menestyjä. Torilla naakka tekee läheistä tuttavuutta tonkiessaan kekseliäästi roskapönttöjä  ja herkutellessaan maahan heitetyillä pikaruokatähteillä varisten kera. Naakat voivat elää hyvinkin 10-15 vuotta. Osa naakoista muuttaa kauemmas Itämeren rantavaltioihin toisten tyytyessä kotimaan kamaraan. Erään naakan, jonka rengastin aikoinaan pöntöstä pesäpoikasena Kemiön kirkonkylässä, tapasin itse uudestaan vuosien päästä Turun Kupittaan puiston lintulammikoilta. Kaupunkilaisnaakat saavat seurakseen siten maalaistovereita. Kokemuksista on apua puolin ja toisin. Joskus naakka on liiankin luottavainen nykyajan menossa, sillä se on toisinaan jo laiska väistämään autoa huonoin seurauksin.  

Keskustan suuret koivut ovat suosittuja lepäilypaikkoja.

Etelän kaamosta Halikonlahdella

Marraskuun päivät ovat olleet todella pimeitä viime aikoina. Aurinkoa ei ole pahemmin näyttäytynyt, taivas on jatkuvasti pilvessä, sumu ja vesisade ovat synkistäneet tunnelmaa mustassa maaperässä. Valoisa aika vähenee muutoinkin talvipäivänseisaukseen asti. Hyvällä syyllä voikin puhua etelän kaamoksesta. Ulkosaaristossa tuuliset olosuhteet ovat olleet arkipäivää. Etelässä on kuitenkin ollut varsin lauhaa, lämpötila on pysynyt sitkeästi +5...+10 asteessa. Tuoreen tiedon mukaan Lappeenrannan satakieltä ei ole enää havaittu. Talvipinna lajista pitää siis haudata toistaiseksi. Mynämäen mustanmerenlokki sen sijaan oli tänäänkin paikalla, tosin mitään takeita sen jäämisestä joulukuulle ei vielä tässä vaiheessa ole. Ruotsin Öölannissa piipahtanut amerikanpääsky olisi ollut tervetullut lisä Suomen lintujen lajiluetteloon ja monen bongarin pinnatilastoon.

Peukaloinen viihtyy Halikonlahden puhdistamontien varressa.

Pitkästä aikaa tein retken Salon Halikonlahden altaille. Kaukisen Marko oli suorittanut jo aamureippailun. Peippolinnuista mainittakoot pidempään viihtyneet 40 tikliä, 30 hemppoa ja 9 peippoa. Västäräkkiä ei tänään löytynyt. Puhdistamontiellä koivun oksalla istuskeli kottarainen ja laskuojan putken suulla päivysti terhakas peukaloinen. Kakkosaltaalla uiskenteli 60 isokoskeloa ja kaksi uiveloa, jotka siirtyivät sinne kolmosaltaalta. Vanha merikotka lensi matalalla Salonjoen yllä kaupungin keskustan suuntaan. Lopuksi kuusi laulujoutsenta (2ad+4juv) laskeutui paikalliseksi kakkosaltaalle toitottaen. Syksyn aikana Halikonlahden altaiden yleisilme on uudistunut. Altaiden reunoja kiertävät varsin leveät sepelipäällysteiset luontopolut, joita pitkin pääsee patikoimaan uusille alueille. Työ on vielä pahasti kesken ja se näkyy maastossakin monin paikoin.

Leveät sepelipäällysteiset ja merkityt luontopolut kiertävät altaita.