maanantai 19. marraskuuta 2012

Naakkojen suuret yöpymisparvet

Iltapäivällä hyvissä ajoin ennen hämärän tuloa alkavat ensimmäiset naakkaparvet suunnistaa kohti Salon kaupungin keskustaa. Säännöllisesti klo 15-16 välillä kirkhakkiset tulevat keskustan puihin suuriin koivuihin ja kerrostalojen antenneille vaihtamaan päivän kuulumisia tietyssä hierarkiassa. Valoisana aikana satapäiset naakkaparvet käyvät ruokailemassa useiden kilometrien päässä lähiseutujen laitumilla, nurmikoilla, puhdistamolla, jäteasemilla ja savipelloilla. Parven noustessa ilmaan hälytyksen saatuaan taivas tummenee naakoista, jotka kovaäänisesti ja kimakasti viestittävät toisille parven lentosuunnasta ja muodostelmasta. Silmäpareja on niin paljon, että petolinnulla ei useinkaan ole enää mahdollisuuksia naakkapaistiin.  Naakat rauhoittuvat ja valmistautuvat asettumaan yöpymispaikkaan. Salonjoen rantapuut kaupungin sydämessä, mm. torin edusta ja taksiasema ovat suosittuja yöllisiä lepopaikkoja, joista ne seuraavat yön elämää ja kulkijoita monenkaan tietämättä. Silloin tällöin tilapäisen häiriön vuoksi linnut voivat vaihtaa toiseen paikkaan. Öinen parvi peittää aavemaisesti koko taivaankannen mustine hahmoineen. Parhaimmillaan naakkoja on kerääntynyt useita tuhansia, 2000-3000 yksilön parvet ovat arkipäivää. Aamulla paljastuu monelle karu totuus. Kadut ja jalkakäytävät ovat täynnä lintujen valkoisia ulosteläjiä.



Naakkaparvet kokoontuvat kaupunkiin iltaruskon valossa.


Naakan menestyminen kaupungeissa ja taajamissa perustuu turvallisuuteen, hyviin pesäpaikkoihin, monipuolisiin ravintolähteisiin ja laajoihin matalaksi ajettuihin nurmi- ja golfkenttiin. Ihmisen seuralaisena naakka on menestyjä. Torilla naakka tekee läheistä tuttavuutta tonkiessaan kekseliäästi roskapönttöjä  ja herkutellessaan maahan heitetyillä pikaruokatähteillä varisten kera. Naakat voivat elää hyvinkin 10-15 vuotta. Osa naakoista muuttaa kauemmas Itämeren rantavaltioihin toisten tyytyessä kotimaan kamaraan. Erään naakan, jonka rengastin aikoinaan pöntöstä pesäpoikasena Kemiön kirkonkylässä, tapasin itse uudestaan vuosien päästä Turun Kupittaan puiston lintulammikoilta. Kaupunkilaisnaakat saavat seurakseen siten maalaistovereita. Kokemuksista on apua puolin ja toisin. Joskus naakka on liiankin luottavainen nykyajan menossa, sillä se on toisinaan jo laiska väistämään autoa huonoin seurauksin.  

Keskustan suuret koivut ovat suosittuja lepäilypaikkoja.