Kettuilua kerrakseen

Eilen torstaina 20.joulukuuta päivä alkoi tavanomaisesti Salon Plazassa kierrellen. Pitäisi jotain keksiä blogin aihetta, kun oli 200.juhlablogi käsillä. Mukavasti tuolille istahtaneena kupposen ääressä tuli viesti kännykkään, jota aloin lukemaan. Kello oli 10.25. Ei voi olla totta! Kettusirkku Utössä! Juuri samainen laji ja kenties lintukin, joka oli koko joulukuun Viron Haapsalussa. Löytäjinä armoitetut utöläiset Jarmo Koistinen ja Jorma Tenovuo. Tauoton puhelurumba alkoi, viestin loppuun asti lukeminen ja ymmärtäminen ei tahtonut onnistua millään. Olipa melkoinen jytky. Alkoi kiivas veneen varaaminen, missä jäin niukasti toiseksi. Järjestelyt olisivat koskeneet seuraavaa päivää. Asiaa sulattelin ja ihmettelin puoli tuntia, kunnes apuun tuli yllättäen Suomen pinnaykkönen Pekka Komi auton nokka Saloon päin suunnistaen. Lyhyen mietiskelyn jälkeen totesimme, että nyt antaa soittaa. Varasin veneen klo 13.30 Pärnäisista. Ammattimiehen apulaisena hyppäsin kyytiin ja nautin hallitusta tilanteesta langat käsissä koko ajan. Jos tänään ei ehtisi, niin sitten kenties huomisaamuna oltaisiin valmiina ensimmäisinä varasuunnitelma poistumisineen taskussa. Pekan biili huristeli Paraisten lauttarantaan klo 12.56 lautan lähtiessä klo 13.00. Nauvon väli sujui sukkelasti ilman Jorman kuuluisaa kauppa ja kaffe -pysähdystä. Toren vene odotti meitä Pärnäisissa, jonne saavuimme klo 13.31 ja pääsimme lähtemään klo 13.39 kohti Utötä. Sää oli pilvinen, lämpötila - 5 astetta ja itätuuli puhalsi 7 m/s. Pieni hymy ja taka-ajatus. Voisimme ehtiä näkemään kettusirkun vielä tänään, jos lintu on vain paikalla ja ehdimme valoisaan aikaan saareen.

Kettusirkku Utössä ensimmäistä kertaa. Kuva: Jorma Tenovuo.

Toren laittaessa hanaa pohjaan totesimme astuvamme Utön puulaiturille klo 15.10. Samantien tuli soitto Jarmolta, että lintu on hyvin hallinnassa museon lähellä Jannen tontin kulmilla. Liukkaammilla jaloillani kunnioitettu eliskärki perässäni saimme linnun silmiimme klo 15.15 alkaen suoraan lennosta. Näin se homma pelaa. Kaksistaan hoidimme yhteispelillä vaivatta linnun saman päivän aikana ja aikaa jäikin. Ketään ei näköjään kiinnostanut Suomen pinna ensimmäisessä aallossa. Tätä kirjoittaessani lintu löytyi uudestaan perjantaiaamuna 21.12. Koistisen ruokinnalta tulevien bongareiden iloksi eilistä huonomman sään vallitessa. Tiedon mukaan jenkkisirkku oli nähty ensimmäisen kerran jo keskiviikkona, eräs saarelainen oli vain tokaissut ruokinnallaan käyneen erikoisen näköisen pikkulinnun sitä enempää informoimatta. Palataan vielä hektiseen ja ikimuistoiseen bongaustilanteeseen. Kettusirkku istuskeli pihapensaan oksistossa, pudottautui siitä alas lumen pinnalle ruokailemaan aivan lähietäisyydelle. Erikoisen näköinen harmaanpunaruskea sirkku, jolla oli vaalea silmärengas, keltainen nokka ja voimakkaan vahva viirutus ja täplitys vatsapuolella. Huomiota herättävää oli linnun käyttäytyminen, se kaapi jaloillaan ravintoa esiin lumen sisältä. Katsoimme lintua hyvässä valossa 20 min. Päätimme lähteä takaisin klo 15.45. Illalla oli mukavan rentouttavaa lukea Jorman tuoretta blogia ja seurata toisten bongausvalmisteluita. Lajista tupsahti kaikki mahdolliset pinnat, elämänpinna ja Utön pinna tärkeimpinä. Taisi tuo Pekkakin olla kaiken kaikkiaan aika levollinen toimintatorstain onnistumisesta. Lopuksi vielä kerran kiitos Jormalle kuvansa lainaamisesta blogiini. Onnittelut myös muille myöhäisporukoille (100-150 hlöä) perjantaiksi.