Utön rareja ja rengastuksia

Tiistaina 21.5. kiireisen viikon jatkuessa piti jälleen saapua Utöhön, kun sieltä oli löydetty saaren neljäs ja Suomen 28.punapäälepinkäinen, tällä kertaa erään naishenkilön toimesta. Onnittelut hyvästä löydöstä. Tenovuon Jorman blogia lainatakseni lintu viihtyi paikalla perjantaihin 24.5. saaakka. Lintua kävi katsomassa torstaina puoli tusinaa venebongareita, lähinnä TLY:n pinnakärkeä ja vuodarimiehiä. Tämä ns. senaattori (Lanius senator) viihtyi erityisesti helikopterikentän laidan pensaissa ja museon lammashaassa lehdettömässä tähystystikussa iltapäivän lämpimillä hetkillä. Saalista löytyi maasta jatkuvasti, mm. kultakuoriaisia ja turilaita. Tulomatkalla Eivorin kannelta Nötön pohjoispuolella porukkamme havaitsi kaksi mustatiiraa, joita ei kovin usein Saaristomerellä tapaa.

Utön neljäs punapäälepinkäinen bongattavana.

Keskiviikkona 22.5. Utössä oli sadetta, sumua ja itätuulta. Sepelsiepponaaras löytyi vakiopaikastaan Kovasen ja Öhmanin talon rinteestä, punapäälepinkäinen tuli esille vasta iltapäivällä sateen jälkeen, keltahemppoa en ehtinyt havaitsemaan, mutta hektiseen pikkutiiratilanteeseen ehdin vallan mainiosti. Ensin havaitsin linnun luotsiasemalta sen lentäessä Kesnäsistä itärannalle, jonka kautta tiira pistäytyi vielä satamalahdelle. Vikkelimmillä kintuillani ehdin nähdä pikkutiiran varsin läheltä kiikareilla ennen professorin tuloa pitkällä kameraputkella. Kumpikin oli nähnyt pikkutiiran vain kerran aiemmin Utössä. Saaresta löytyi peräti neljä laulavaa idänuunilintua kerralla. Itäniityllä saalisteli pari suopöllöä, koulun rannassa ihmetteli edelleen kesy tundrametsähanhi ja kuusi haahkan poikasta ui rantakivikon suojassa emojen vartioidessa jälkikasvuaan. Yksi pikkusieppo oli myös paikallisena eiliseen tapaan. Itäniityn heinikossa oli satoja nyt jo varsin isokokoisia heinänorsun toukkia, joita käetkään eivät olleet huomanneet. 

Haahkanaaras hautomassa pesällään.

Torstaina 23.5. itätuulivirtaus jatkui, ajoittain oli sumua ja lämpötila jäi alle +10 asteeseen. Luhtakana röhki itäruovikossa, idänuunilintu, punapäälepinkäinen, sepelsieppo ja keltahemppo hoituivat varsin helposti saaripinnakisaan, josta liukenin alkuvaiheessa, sillä keskityin aamupäivällä jokavuotiseen perinteiseen koulun kottaraisten poikasrengastuksiin. Puolikasvuisia poikasia rengastin parissa tunnissa 40 yksilöä, enempää renkaita ei ollut matkassa. Yksi munapesäkin löytyi joukosta. Keskiarvoksi tuli noin 6 poikasta pönttöä kohti, joten hyvin kottaraisemot löytävät poikasilleen ruokaa, vaikka sitä ei heti aluksi uskoisikaan. Minulle kevään eka rupikonna näyttäytyi kylän laidalla. Lajihan on käynyt todella harvinaiseksi Utössä.

Sumu haittasi useaan otteeseen ja heikensi näkyvyyttä. 

Perjantaina 24.5. Kemiönsaaren Västanfjärdin Brännbodasta oli löydetty lumihanhi, ns. sinihanhi, jota ei kuitenkaan ehditty näkemään parvesta noin 40 merihanhen ja parin valkoposkihanhen joukosta. Myöhemmin lumihanhi löytyi Näsuddenin luodolta räyskän ja muutaman merihanhen seurasta. Siellä se ei kauaa viihtynyt ja monen bongarin harmiksi lintua ei enää löytynyt. Käytimme aikaa paikalliseen retkeilyyn ja vierailimme kaivosalueella hienoissa maisemissa, missä sinivuokot ja kalliokielot kukkivat käen kukkuessa samalla. Jo aiemmin aamulla Söderlångvikin rehevissä metsissä sudenmarjat ja kotkansiivet kukoistivat näkyvästi. Mari huomasi nastakehrääjäkoiraan ohilennossa, itsekin myöhemmin iltapäivällä Mainiemessä. Lehtopöllö ei pesinyt tällä kertaa, sen sijaan Kemiön Lillvikissä oli kolme rengastusikäistä poikasta. Näin ollen koko Kemiönsaaren ja Salon pönttöalueeltani löytyi vain neljä pesivää lehtopöllöparia, kun viime vuonna pesimätulos oli sentään kuusi paria. Auroraperhoskoiraita havaittiin voikukkapientareilla. Tuomet kukkivat ja tuoksuvat.

Lehtopöllön uneliaita poikasia Kemiönsaaressa.

Lauantaina 25.5. maakuntakomppanian Cooperin testin (2750m tällä iällä ok) jälkeen oli vuorossa Salon Halikonlahden kottaraisrengastukset. Kahdet kuutoset ja kolmet viitoset päivän saldona. Pikkuvarpusia pesii nyt ennätysmäärä puhdistamon liepeillä. Pesinnät olivat myöhässä joko pieniä poikasia tai vasta munia. Salon Kärkkään oli ilmestynyt harvinainen mustaotsalepinkäinen, jota tultiin Turusta asti katsomaan.