Lintujen syysmuuttoa ja pihlajanmarjoja

Useiden sadepäivien jälkeen elokuun lopuksi saatiin kaunista ja lämmintä syyskesää. Pihlajanmarjat punastuvat kaiken aikaa, oksat suorastaan notkuvat marjoista. Tämän huomaa etenkin Halikonlahden esteettömällä luontopolulla. Sateet nostivat sieniä pintaan. Maastosta löytääkin jo monennäköistä sientä tatista kärpässieneen. Kanttarelleja kannattaa etsiä koivuvaltaisista sekametsistä, kallioiden reunamilta sekä kerrossammalten peittämistä kuusikoista. Ylikypsät pudonneet omenat houkuttelevat paikalle runsaasti amiraaleja ja suruvaippoja. Kukkaisilla joutomailla lentelee valkoisia lanttu- ja naurisperhosia sekä sitruunaperhosia. Monilla yöperhoslajeilla on nyt kakkospolvia lennossa. Viime aikoina Suomesta on saatu useita viirukiitäjiä. Sudenkorennot partioivat edestakaisin saaliin toivossa. Heinäsirkkojen siritys käy luonnonkonsertista. Niitä hyppelee runsaasti teiden pientareilla ja metsän aukioilla. Päivällä lämpötila on noussut yli +20 asteen. Käärmeet pitävät lämmöstä, kyitä ja rantakäärmeitä tapaa nyt yleisesti ennen kuin kylmemmät säät alkavat. Samoin pienet tummat sisiliskot käyttävät hyödykseen lämpimät auringon paisteet. 

Punainen kärpässieni on kaunis mutta myrkyllinen.

Heinäsirkat ovat aktiivisia lämpimillä paikoilla.

Naurisperhonen pelto-ohdakkeen kukalla.

Lintujen syysmuutto jatkuu vilkkaana. Keskipäivällä petomuutto on jo varsin vilkasta. Mehiläishaukat muuttavat nyt joukolla kaakon suuntaan. Haara- ja arosuohaukkoja ilmoitetaan rivakasti lintutiedotukseen. Kottaraiset ja västäräkit liikehtivät teiden varsilla. Närhet ovat myös kerääntymässä vaellusparviksi. Närhien himoruokaa ovat tammenterhot, joita tammissa riittää. Pöllöt huhuilevat paraikaa. Niillä on syyssoidin menossa. Pikkuvarpuset tirskuttavat Halikonlahden kannaksella. Marjapensaissa on kuhinaa, herne- ja mustapääkertut ahmivat marjoja, harmaasiepot saalistavat latvoissa ohilentäviä hyönteisiä. Harvinaisuuksista mainittakoot Pukkilan arotasku, Hämeenlinnan harjalintu, Ruskon punakottarainen sekä yllättävä havainto mustapääsirkkukoiras Enontekiön Hetasta. Voimakkaat matalapaineet voivat tuoda maahamme erikoisia lintulajeja.

Kalasääksi kuljettaa kalaa kynsissään.

Pikkuvarpusparvi Halikonlahden altaiden kannaksella.

Harmaasieppo pihlajanmarjat taustalla.

Paljon päiväperhosia kukilla

Kukilla käy runsaasti päiväperhosia. Ohdakepellot vetävät kymmeniä neitoperhosia puoleensa. Samoilta apajilta voi löytää keisarinviittoja, nokkosperhosia ja muutaman tummanvärisen karttaperhosen. Tienvarsilla tapaa puolestaan kymmeniä sitruunaperhosia varsin lyhyelläkin matkalla. Metsäpoluilla lentelee tummia metsänokiperhosia ja suruvaippoja. Rannikoilla amiraalit ovat nyt varsin näkyviä lajeja. Tänään Porin hiekkadyyneillä piipahti helmihopeatäplä. Kauas tuoksuva keltainen loistonauhus on todellinen päiväperhosten magneetti. Kukilla hyörii sankoin joukoin nokkosperhosia, kuin myös amiraaleja, ohdakeperhosia sekä sitruuna- ja kaaliperhosia. Loistonauhus on yksi vetovoimaisimmista perhoskukista, toinen erittäin hyvä perhoskukka on vanha mausteyrtti oregano eli mäkimeirami. Näitä perennoja kannattaa suosia kukkapenkkeihin. Pihaan tulee hyönteiselämää pörriäisistä perhosiin.

Loistonauhus on todellinen päiväperhosmagneetti.

Kaali- ja sitruunaperhonen samassa kuvassa.

Neitoperhosten suosikkeja ovat nauhukset ja ohdakkeet.

Suruvaippa on laskeutunut metsätielle. 

Amiraali taiteilee aamuauringossa.

Ohdakeperhonen hyvissä väreissä. 

Kahden viikon Lapin retki

Matkaan kohti Lappia lähdettiin perjantaina juhannusaattona autojunalla Tampereelta Rovaniemelle, jossa oltiin seuraavana aamuna. Juhannuksena Rovaniemen Käyrämön kohdalla koppelo käveli arvokkaasti tien reunassa kadoten lopulta metsän varvikkoon. Päivän aikana tarkastin tiiviisti lapintiaispönttöjäni Sodankylästä Inariin saakka. Lounasta pidettiin Kiilopäällä, jossa p-paikka oli viimevuotiseen tapaan aivan täynnä autoja. Vuosi oli erikoinen, kymmenissä pöntöissä ei ainuttakaan lapintiaisen onnistunutta pesintää! Niinpä koko laji jäi yllättäen näkemättä. Vaikka Lapin pakkastalvi oli ankara, tiedon mukaan lumikot ja kärpät tuhosivat armotta lintujen pesinnät varsin kattavasti. Kaiken lisäksi petolintuja oli hyvin vähän, hiiripöllöjä ja piekanoja yhden käden sormin laskettavissa monen lintuharrastajan ja rengastajan voimin laajalta alueelta. Myyrät ja sopulit olivat täysin kateissa. Näillä tiedoilla jatkettiin. Ensimmäinen majoitus oli Inarin hotelli Korpikartanossa Menesjärven rannalla. Paikka oli vähän syrjässä mutta ihan viihtyisä palveluineen, puulämmitteisessä saunassa sai hyvät löylyt. Voin suositella lämpimästi tätä.

Nuori kuukkeli luppomännyn oksalla.

Taviokuurnia Inarin Kaamasessa.

Sunnuntai alkoi Inarissa pilvisenä ja pienillä sadekuuroilla. Tuuruharjun luppomännikössä lehahteli ainakin seitsemän yksilön kuukkeliparvi, mukana kesän poikue. Neljän Tuulen Tuvalla ruokinnoilla näkyi yhtä aikaa neljä taviokuurnaa, joista yksi oli punainen koiras. Lapintiaisia ei havaittu, sen sijaan rasvapötköillä käväisi kaksi sinitiaista. Majoituimme Inarin Kaamaseen Revontulen Tupaan. Arkimaanantai alkoi ajolla Utsjoelle. Kirkkotuvilla maisema oli sykähdyttävän kaunista. Leinikit ja puna-ailakit kukkivat runsaina ja aurinko paistoi lämpimästi. Ensimmäiset ruijannokiperhoset olivat jo lennossa. Niittyhopeatäpliä ja mittareita lenteli myös Mantojärven rantaniityillä. Aamupäivällä siirryimme Utsjoen Ailikkaalle. Kylätalo Giisassa voi käydä suorittamassa vapaaehtoisen viiden euron suuruisen tienkäyttömaksun. Ailigas ei antanut tällä kertaa oikein mitään. Perhoset eivät olleet liikkeellä vielä. Linnuista havaitsin vain pikkukuovin, kapustarinnan ja muutaman lapinsirkun. Ukkoskuuro läheni etelästä kovaa vauhtia.

Utsjoen kirkkotupien kukkaniittyä.

Ruijannokiperhonen on aloittanut lentonsa.

 

Iltapäivällä sade laantui. Ajoimme Pulmankijärventielle. Kullerot kaunistivat purojen reheviä reunamia. Pulmankijärven rannoilta löytyy myös pensaskanervaa. Pikkulampareilla ui kaakkuri ja soilla tunturimittarien tuhoamilla koivikoilla lenteli pikkukuoveja. Sinirinta lauloi aktiivisesti pensaan latvassa. Tien länsipuolen horisontissa liihotteli viisi tunturikihua. Perhosista havaitsin korppimittareita ja lapinnokiperhosia. Nuorgamintien varsilla kukki tunturikurjenherne. Majoituimme Small Salmon -nimiseen mökkiin, tunturikoivut peittivät näkymän joelle ja Norjan puolelle.

Suopursut kukkivat Pulmankijärven ylängöllä.

Kullerot kukkivat vuolaan tunturipuron varrella.

Tunturimittarien toukkien tuhot näkyvät vuosikymmeniä.

Tiistaina matka jatkui päälaen Lapissa kohti Karigasniemeä. Piesjängän poroerotuspaikalla lauloi lapinuunilintu. Piesjängällä perinteisessä paikassa pesi yksi tunturikihupari, jolla oli yksi pieni maastopoikanen. Emot puolustivat erittäin aggressiivisesti taukoamatta tunkeilijaa. Kihun pesältä on siis syytä pysyä poissa ja suojautua tehokkaasti hyökkäyksiltä. Piesjängällä havaittiin retken ainoa piekana. Lapinsirkkuja ja sinirintoja liikkui varvikossa. Majoituimme Camping Tenorinteen mökkiin kuten ennenkin. Henkilökunta on aina ystävällistä ja peruspalvelut löytyvät leirintäalueelta kattavasti. Kirkon viereisellä niityllä lenteli useita rauhoitettuja ruijannokiperhosia. Tenonajuruohot kukkivat näyttävästi punaisina mattoina ja tuoksu oli mahtava. Kesäkuun viimeisenä päivänä kävimme pikaisesti kuuntelemassa uudestaan Piesjängän lapinuunilinnun. Sulaojanlähteen pöntöt olivat tyhjiä. Pitkä automatka suuntautui Inarin kautta Muonion Jerisjärvelle Keimiölahen Majalle. Paikka oli varsin rauhallinen ja idyllisessä paikassa. Hyvät plussat aamiaisineen. 

Tunturikihu valppaana pesänsä lähellä.

Tunturikihun maastopoikanen varvikossa.

Töppövillamaljakko majatalon ikkunalla.

  

Lapin matkamies Deatnun rannalla.

Heinäkuun eka päivä. Lähtö Muoniosta kohti Kilpisjärveä. Lämpötila oli kohonnut +20 asteeseen. Sinirintoja lauloi Hietajoella ja Peerassa matkan varrella suopensaikoissa. Hyvissä ajoin illaksi saavuimme Kilpisjärvelle. Luontotalon p-paikka oli niin ikään täynnä ajopelejä. Kilpishallista ostokset ja majoittuminen Saivaaran mökkiin lähes viikoksi. Päätin lähteä illalla vielä käymään Jeahkkasin nummilla. Se kannatti, sillä lapinsiilikäs löytyi maasta aivan jalkojeni juurelta. Ei hassumpaa. Varmistin samalla kopterilennon ylihuomiseksi. Toisena päivänä perjantaina iltapäivällä lämmintä oli +16 astetta, vähän tuulista mutta selkeää. Kolmen jälkeen kuului retken ainoa kukkuva käki Salmivaaran suunnasta. Suonkeltaperhosia kirmaili tunturikoivikkojen aukeissa kohdissa ja tien varsilla.

 

Lapinsiilikäsnaaras Jeahkkasin nummella.

Saivaaran mökki Kilpisjärvellä.

Lauantain kopterilennon ajankohta lähestyi. Sääskiä oli kiitettävästi kentän laidalla. Tyyni keli ja lämpötila jo aamulla +22 astetta. Yläilmoihin noustiin klo 8.50 ja laskeuduttiin takatunturien järvien lähelle 10 min päästä. Teimme patikkareissun Kuonjarvarrin autiotuvalle. Poluilla näimme tyllejä ja pari pulmusta. Perhosia oli varsin niukasti. Purojen rantamailla ja tunturien rinteillä kukki jääleinikkejä. Merisirrit löytyivät tutusta paikasta, samalla lajista tuli kk-ässä. Lapinsirrejä lenteli telttapaikamme ympäristössä vähän väliä. Maisemat olivat karuja mutta henkeä salpaavia. Lumenviipymäalueita oli verraten paljon. Tietyissä paikoissa näkyi jopa parin kolmen metrin paksuisia lumiseinämiä. 

Jääleinikkejä takatunturien laaksoissa.

Kuonjarjohkan kivirakkaa.

Kuonjarvaaran maisemaa autiotuvalta.

Aamuyön kolea tuuli pisti laittamaan lisää vaatetta päälle teltassa. Sää lämpeni kuitenkin nopeasti aamulla ja Kilpisjärvellä mentiinkin jo hellelukemiin. Merisirrit löytyivät helposti tänäkin aamuna aivan pikkujärven rantaviivasta. Kiipesin ylös Duollehuhputille, josta löytyi seitsemän keräkurmitsaa. Ihan mukava yllätys. Kopteri tuli hakemaan pois pari tuntia suunnitelmaa aikaisemmin. Retkeilin Korkea-Jeahkkasilla, jossa lapinvuokkojen ja tunturikohokkien kukkivilla rinteillä hääri mukavasti perhosia, mm. lapin- ja tunturikeltaperhonen, sarakylmänperhosia ja suokirjosiipiä mainitakseni. 

Merisirri pesii harvinaisena takatuntureilla.

Keräkurmitsa Duollehuhputin lakirinteessä.

Maanantai ja viides heinäkuuta. Helle jatkui Kilpisjärvellä. Ferorysät alkoivat houkutella yökkösiä, mm. S.parilis ja S.funebris. Iltapäivän raskas ja vaativa ylösnousu suuntautui Saanalle. Kukkivilla ylärinteillä lenteli muutamia tunturipunatäpliä, lapinkeltaperhosia, suonkeltaperhosia, lanttuperhosia ja tundrahopeatäplä. Saanan laaksossa lämpötila kohosi +30 asteeseen. Retkeily oli uuvuttavaa. Saivaaran mökissä kelpasi rentoutua ja yöpyä. Aamun aikainen kävelyretki tuotti sepelrastaan, joka lauloi haikeasti Salmivaaran tunturikoivikossa. Matkaan kohti etelää lähdettiin varhain ennen viittä aamulla. Käsivarrentien ferorysät poimin pois. Saalista tuli ihan kohtuullisesti sääskien ja mäkäräisten kiusatessa vietävästi. Useiden tuntien ajomatkan päätteeksi kaukoputkessa näkyi paksujalka, kolmas havaintoni Suomessa. Ja paikka oli Ranua. Kun nopea on ja kestävyyttä riittää, tuli tämäkin mahdolliseksi bongata. Yöksi piti suunnata takaisin pohjoiseen Ylläshotellille, kun oli tehty majoitusvaraus sieltä etukäteen. 

Saana kesäisessä komeudessaan.

Lapinvuokot kukkivat Jeahkkasin ja Saanan ylärinteillä.

Retken toiseksi viimeinen päivä jatkui helteisenä. Illaksi tosin tuuli yltyi. Ylläshotellilta matka jatkui Keminmaahan, josta löysin vielä keltatäplähiipijän. Hiekkakuopilla kasvoi harvinaisena pulskaneilikka. Majoituimme Tornioon hotelli Joentaloon. Tässä kuten edellisessäkin paikassa huoneet olivat todella kuumia, mutta hyvä ja runsas aamiainen sekä ystävällinen palvelu pelastivat tilanteen. EM-futismatsiakin sai seurata, jos vain jaksoi katsoa. Viimeinen päivä aukeni koleampana ja sateisena. Päiväksi sää poutaantui. Ohjelmaan otettiin geologinen nähtävyys. Rovaniemen Sukulanrakan hiidenkirnut olivat todella näyttäviä. Alueella on kaikkiaan 14 hiidenkirnua, näistä suurin on läpimitaltaan 8 m ja syvyydeltään 15 m. Kolme suurinta ovat myös samalla Suomen suurimpia hiidenkirnuja. Rautatieasemalla autojunan lastausta odotellessa jonossa oli jälleen tuttuja turkulaisiakin. Autojuna lähti klo 20.58 ja saapui Tampereelle seuraavana aamuna ennen aamukuutta. Kaksi viikkoa kului ripeästi. Kaikkea ei siinäkään ehtinyt kokea, mutta retkestä jäi hyvä maku. 

Rovaniemen Sukulanrakan hiidenkirnualue.

Yksi suurimmista Sukulanrakan hiidenkirnuista. 

   

Ylänkökiuru Morgonlandetilla

Alkukesä on ollut hieno TLY:n pinnojen osalta. Uutta tulee kehään pienin väliajoin. Eliksiä ei ole kuitenkaan allekirjoittaneelle tippunut, vaikka lajit ovat olleet varsin kovia. Eilen tuli tieto, että Kemiönsaaren Morgonlandetilla on tuntomerkkeihin sopiva ylänkökiuru. Sehän se oli. Ensimmäisenä bongaavana venekuntana kuuden hengen porukassa saimme nähdä linnun läheltä lentävänä kallion päällä. Jykevä paksu nokka, pyrstön valkeat täplät, lyhyt pyrstö, vaaleammat siiven alapinnat arokiuruun nähden ja kontrastikkaat päänkuviot näkyivät hyvin. Erityisen suuret kiitokset tringalaisille veneen järjestämisestä ja odottelusta Hangon tietyöruuhkan vuoksi. Kovassa helteessä kolmen vartin vilvoittava merimatka Hangonkylän satamasta tuntui mukavalta. Morgonlandet oli kesäisessä asussaan, ruohojen ja kukkien rehottama, amiraalit lentelivät ympärillä ja pesivä tiirakolonia dominoi maisemaa. Kahlaajia oli jonkin verran laguunissa, mm. vesipääsky, mustavikloja ja karikukkoja, vm. poikasiakin. Ylänkökiuru oli Suomen viides havainto. Samalla tuli kesäkuun pinnakin lajista. Ylänkökiuru oli vielä tänäänkin paikalla tätä kirjoittaessani kiitos siemenruokinnan. Muita viime aikojen hyviä lajeja ovat olleet Oulun pääskykahlaaja, kääpiöhuitti Parikkalan Saaressa ja keisarikotka matkalla Virolahdelta Helsinkiin. Perhosrintamalla porukat ovat saaneet kovia rareja, mm. Hangosta Pericallia matronula, leimusiilikäs, tiettävästi Suomen seitsemäs. Itselläni ei Virolahden viikonlopulta ollut mitään ihmeitä tarjolla, P.ilicifolium, C.viridata ja A.cuspis mainitakseni. Sykähdyttävää oli nähdä leirintäalueen kukilla kaksi ritariperhosta yhtä aikaa. Tämä oli järjestyksessään 500.postaukseni.  

Ylänkökiuru Morgonlandetilla. Kuva: Janne Riihimäki.

Morgonlandetin laguunia.

Ylänkökiurun ruokailupaikka kalliolla.

Lintubongarit mökin terassilla. 

Morgonlandetin maihinnousupaikka.

Kesä tuli pohjolaan

Viime päivät ovat olleet luontoharrastajilla todella kiireistä aikaa. Lintubongarit ovat saaneet mukavia pinnoja, kun Jurmon lintuasemalta löytyi Suomen viides aavikkotulkku. Linnun ehdin bongata jo samana iltana venetaksilla Pekka Alhon, Tom Lindroosin ja Jouko Vuokon kanssa. Reilun tunnin jälkeen Nauvon satamasta lähdettyämme lintu oli jo ns. hanskassa, kiitos asemaväelle hyvästä tiedonkulusta. Rari viipyi saaressa vielä seuraavan päivän monien venebongareiden iloksi. Kahta päivää myöhemmin tupsahti Suomen kuudes suohyyppä Turkuun Friskalanlahdelle, molemmat siis oman lintuyhdistyksen alueelle. Suohyyppä oleili paikalla iltayöhön asti, mutta ei enää seuraavalle päivälle. Kuun vaihteen toinen kivikkosatakieli ei näyttäytynyt taaskaan bongariväelle. Pönttöpuolella lintujen rengastajilla on kädet täynnä töitä, kun kottaraisten ja pikkuvarpusten jälkeen tiaisilla on kovaa vitinää ja poikueita on jo lähtövalmiina. Hajontaa on kuitenkin melkoisesti, sillä joillakin pareilla on vasta haudonta käynnissä. Pääskyjä näytti tulevan tavanomaista vähemmän. Käet kukkuvat aktiivisesti. Salon keskustan kerrostalojen räystäille saapui onneksi pieni tervapääskykolonia pesimään suvi-iltojen ratoksi. Yölaulajia tulee koko ajan lisää. Kehrääjät surisevat mäntykankailla, pensassirkkalinnut ja satakielet laulavat joenrantojen pensaikoissa. Kun samaan aikaan kukkivat mäkitervakot, syreenit, pihlajat, metsäkurjenpolvet ja kielot on alkukesän luonto parhaimmillaan. Tutut päiväperhoset kuten auroraperhoset elävöittävät voikukkapientareita. Oranssit pursuhopeatäplät lentävät paahteisilla kangasmetsäaukioilla. Pikkuapollojen paras lentoaika on käsillä Someron Häntälässä. Yöperhosten lajivalikoimassa näkyvät jo nirkot, kehrääjät ja kiitäjät.

Sinitiaisnuorukainen lähtövalmiina maailmalle.

Suopursu kukkii ja tuoksuu rämeillä.

Räkätin maastopoikanen on saanut renkaan. 

Syreenit kaunistavat pihapiirissä. 

Pikkuapollo piiloutuneena heinikkoon.

Mäkitervakot kukkivat tien pientareilla. 

Rariovesta tuulee

Lämmin helleviikko on päätöksessään ja paljon on luonnossa edistystä tapahtunut. Maisema on vehreää ja puut ovat lehdittyneet nopeasti. Rentukat loistavat keltaisina ojan pohjilla, tuomet kukkivat ja koivut pölisevät. Keltaista siitepölyä leijuu kaikkialla. Kottaraisten poikaset kiljuvat pöntöissään. Salon seudun lehtopöllöt ovat vielä untuvikkovaiheessa. Kova talvi ja myyräkato näkyvät epäonnistuneissa pesinnöissä. Tuntuu siltä, että lehtopöllö on lievästi taantuva laji, joka ei kestä ankaria talvia. Lisäksi osa nuorista kuolee liikenteen uhreina ja jää rakennusten vangeiksi. Hyönteisiä pörrää vilkkaasti niin päivällä kuin yölläkin. Sittiäiset löntystelevät maankamaralla karikkeessa. Valorysien vieraina ovat olleet keväällä heränneet ja talven yli levänneet mittarit ja yökköset. Kauniita kirjokehrääjiä tupsahtelee valoille muiden lomassa. Päiväperhosten lajivalikoima on jo varsin monipuolinen, kangasperhosia, paatsamasinisiipiä, lanttu-, sitruuna- ja auroraperhosia, suruvaippoja, kartta-, neito- ja nokkosperhosia kirmailee metsäteillä ja voikukkaniityillä.

 

Lehtopöllöemo rengastajan kädessä. 

Suomen kolmas kaspiantylli löytyi Kokkolan
Lohtajalta sänkipellosta. Kuva: Jari Nummelin. 

Lintubongareiden paras ja odotettu aika on nyt käsillä. Siperian tundralle matkaavat arktiset hanhet täyttävät sinisen taivaan massiivisella näytöksellään. Etenkin tänään valkoposkihanhimuutto kiihtyi suurina parvina jatkuvana rihmana pääkaupunkiseudulta itärajalle. Rariteetteja pukkaa bongareiden iloksi. Suomen kolmas kaspiantylli veti väkeä Kokkolan Lohtajalle viikonloppuna. Eilen Kemiönsaaresta löytyi maalle uusi laji, kivikkosatakieli. Koiras on varsin värikäs lintu. Se on tullut meille Kaakkois-Euroopasta lämpimien virtausten mukana. Valitettavasti lintu ehti kadota ensilöytäjien jälkeen. Eiköhän lintu kuitenkin jossakin paikassa maassamme vielä piileskele. Pikkulintuja on vaikea löytää mantereen pensaista, saarissa se onkin jo helpompaa. Utöhön eksyi saaren kolmas ruostepääsky, jonka kävin tyylikkäästi bongaamassa. Sepelsieppoja on näkynyt Jurmossa ja Utössä useita yksilöitä. Linturarien listalta huomio kiinnittyy keltahemppojen ja avosettien runsauteen, myös kattohaikaroita on havaittu viime päivinä pieniä parvia pitkin Etelä-Suomea. Pesintöjä ei taida tulla tänäkään vuonna. Haarahaukat, kiljukotkat ja niittysuohaukat ovat olleet hyvin edustettuina. Huomenna on vielä ainekset rariteettien löytymiseen, kaakkoistuuli ja matalapaine pitävät rarioven auki bongareille.

 

Kattohaikara Perniössä

Eilen illalla Perniöön oli tupsahtanut kattohaikara, joka löytyikin heti samalta paikalta varhain aamulla oraspellolta. Yksittäisiä kattohaikaroita on ollut liikkeellä muutamia yksilöitä viime päivinä. Öisin sää on yhä koleaa ja jopa pakkasen puolella, päivisin siedettävät kymmenisen astetta. Kylmistä säistä huolimatta pikkurareja löytyy kuten tulipäähippiäinen Helsingistä, amerikanhaapana Närpiöstä ja isohaarahaukka Kemiönsaarelta. Pinnamiehet lähtivät merta edemmäs kalaan Vaasaan, kun tiibetinhanhi löytyi valkoposkihanhiparvesta Helsingistä. Aina ei kiirehtiminen ole paras mahdollinen ratkaisu. Luonnossa tapahtuu koko ajan. Korpeilla on jo isot poikaset ja lehtopöllöillä on niin ikään jälkikasvua pöntöissä. Eilisen otoksen mukaan lehtopöllöillä oli Salon seudulla sekä munia että pieniä poikasia. Pesintä aloitettiin aika myöhään. Ylimääräistä saalista ei ollut kummassakaan pöntössä näkyvissä.

Kattohaikara Perniössä oraspellolla.

Viileä kevätsää jatkuu

Vaikka toukokuu vaihtui, on kevätsää jatkunut yhä viileänä. Joissakin paikoissa koivujen lehdet ovat sentään jo hiirenkorvalla ja voikukkia on alkanut ilmestyä rakennusten kivijalkojen tyvelle. Mukulaleinikki- ja kiurunkannusmatot ovat valloittaneet korttelipuistot, lehdoissa valkovuokot ovat parhaimmillaan. Perhosia on varsin niukasti liikkeellä, nokkosperhosia lentelee pelloilla ja pihapiireissä, yöperhosista värikkäät kirjokehrääjät pöristelevät kevätyön pimeydessä. Öiseen aikaan on ollut vielä pakkasta, mikä on hidastanut tuntuvasti hyönteissyöjälintujen tuloa. Ainoastaan västäräkkejä on normaali määrä ajankohtaan nähden, mutta esimerkiksi kirjosiepot, uunilinnut, kertut ja kerttuset puuttuvat täysin. Haara- ja räystäspääskyjäkin on nähty Salon Halikonlahden altailla vain muutamia. Joitakin kymmeniä pikkulokkeja lepattelee kakkos- ja kolmosaltaan yllä. Kaulushaikarat puhaltelevat järvien ruovikoissa. Suuret hanhimassat kiertävät lietteitä, laidunmaita ja peltoja. Viime päivinä sepelrastasmuutto on vilkastunut. Pikkurarilistalta on kuitattu useissa paikoissa kyhmyhaahka, mandariinisorsa, arosuohaukka, kiljukotka, harjalintu ja sitruunavästäräkki vain mainitakseni. Kunnon kuukausipinnaretkeilyä aiheutti Vaasan kaupungin nurmikoille tipahtaneet kaksi tiibetinhanhea. Bongarit ovat valppaina, josko hietakurki tai liitohaukka saapuisi Suomeen. Odotettavissa olisi melkoinen kansanryntäys, jälkimmäinen olisi uusi laji maallemme. Baltiasta ei ole enää pitkä matka tänne.  

 

Vaasan tiibetinhanhi lumisella nurmella.
Kuva: Jari Nummelin.

Mandariinisorsa on jälleen Vantaalla. 
Kuva: Jari Nummelin.