Alkukesä on ollut hieno TLY:n pinnojen osalta. Uutta tulee kehään pienin väliajoin. Eliksiä ei ole kuitenkaan allekirjoittaneelle tippunut, vaikka lajit ovat olleet varsin kovia. Eilen tuli tieto, että Kemiönsaaren Morgonlandetilla on tuntomerkkeihin sopiva ylänkökiuru. Sehän se oli. Ensimmäisenä bongaavana venekuntana kuuden hengen porukassa saimme nähdä linnun läheltä lentävänä kallion päällä. Jykevä paksu nokka, pyrstön valkeat täplät, lyhyt pyrstö, vaaleammat siiven alapinnat arokiuruun nähden ja kontrastikkaat päänkuviot näkyivät hyvin. Erityisen suuret kiitokset tringalaisille veneen järjestämisestä ja odottelusta Hangon tietyöruuhkan vuoksi. Kovassa helteessä kolmen vartin vilvoittava merimatka Hangonkylän satamasta tuntui mukavalta. Morgonlandet oli kesäisessä asussaan, ruohojen ja kukkien rehottama, amiraalit lentelivät ympärillä ja pesivä tiirakolonia dominoi maisemaa. Kahlaajia oli jonkin verran laguunissa, mm. vesipääsky, mustavikloja ja karikukkoja, vm. poikasiakin. Ylänkökiuru oli Suomen viides havainto. Samalla tuli kesäkuun pinnakin lajista. Ylänkökiuru oli vielä tänäänkin paikalla tätä kirjoittaessani kiitos siemenruokinnan. Muita viime aikojen hyviä lajeja ovat olleet Oulun pääskykahlaaja, kääpiöhuitti Parikkalan Saaressa ja keisarikotka matkalla Virolahdelta Helsinkiin. Perhosrintamalla porukat ovat saaneet kovia rareja, mm. Hangosta Pericallia matronula, leimusiilikäs, tiettävästi Suomen seitsemäs. Itselläni ei Virolahden viikonlopulta ollut mitään ihmeitä tarjolla, P.ilicifolium, C.viridata ja A.cuspis mainitakseni. Sykähdyttävää oli nähdä leirintäalueen kukilla kaksi ritariperhosta yhtä aikaa. Tämä oli järjestyksessään 500.postaukseni.
 |
| Ylänkökiuru Morgonlandetilla. Kuva: Janne Riihimäki. |
