Kahden viikon Lapin retki

Matkaan kohti Lappia lähdettiin perjantaina juhannusaattona autojunalla Tampereelta Rovaniemelle, jossa oltiin seuraavana aamuna. Juhannuksena Rovaniemen Käyrämön kohdalla koppelo käveli arvokkaasti tien reunassa kadoten lopulta metsän varvikkoon. Päivän aikana tarkastin tiiviisti lapintiaispönttöjäni Sodankylästä Inariin saakka. Lounasta pidettiin Kiilopäällä, jossa p-paikka oli viimevuotiseen tapaan aivan täynnä autoja. Vuosi oli erikoinen, kymmenissä pöntöissä ei ainuttakaan lapintiaisen onnistunutta pesintää! Niinpä koko laji jäi yllättäen näkemättä. Vaikka Lapin pakkastalvi oli ankara, tiedon mukaan lumikot ja kärpät tuhosivat armotta lintujen pesinnät varsin kattavasti. Kaiken lisäksi petolintuja oli hyvin vähän, hiiripöllöjä ja piekanoja yhden käden sormin laskettavissa monen lintuharrastajan ja rengastajan voimin laajalta alueelta. Myyrät ja sopulit olivat täysin kateissa. Näillä tiedoilla jatkettiin. Ensimmäinen majoitus oli Inarin hotelli Korpikartanossa Menesjärven rannalla. Paikka oli vähän syrjässä mutta ihan viihtyisä palveluineen, puulämmitteisessä saunassa sai hyvät löylyt. Voin suositella lämpimästi tätä.

Nuori kuukkeli luppomännyn oksalla.

Taviokuurnia Inarin Kaamasessa.

Sunnuntai alkoi Inarissa pilvisenä ja pienillä sadekuuroilla. Tuuruharjun luppomännikössä lehahteli ainakin seitsemän yksilön kuukkeliparvi, mukana kesän poikue. Neljän Tuulen Tuvalla ruokinnoilla näkyi yhtä aikaa neljä taviokuurnaa, joista yksi oli punainen koiras. Lapintiaisia ei havaittu, sen sijaan rasvapötköillä käväisi kaksi sinitiaista. Majoituimme Inarin Kaamaseen Revontulen Tupaan. Arkimaanantai alkoi ajolla Utsjoelle. Kirkkotuvilla maisema oli sykähdyttävän kaunista. Leinikit ja puna-ailakit kukkivat runsaina ja aurinko paistoi lämpimästi. Ensimmäiset ruijannokiperhoset olivat jo lennossa. Niittyhopeatäpliä ja mittareita lenteli myös Mantojärven rantaniityillä. Aamupäivällä siirryimme Utsjoen Ailikkaalle. Kylätalo Giisassa voi käydä suorittamassa vapaaehtoisen viiden euron suuruisen tienkäyttömaksun. Ailigas ei antanut tällä kertaa oikein mitään. Perhoset eivät olleet liikkeellä vielä. Linnuista havaitsin vain pikkukuovin, kapustarinnan ja muutaman lapinsirkun. Ukkoskuuro läheni etelästä kovaa vauhtia.

Utsjoen kirkkotupien kukkaniittyä.

Ruijannokiperhonen on aloittanut lentonsa.

 

Iltapäivällä sade laantui. Ajoimme Pulmankijärventielle. Kullerot kaunistivat purojen reheviä reunamia. Pulmankijärven rannoilta löytyy myös pensaskanervaa. Pikkulampareilla ui kaakkuri ja soilla tunturimittarien tuhoamilla koivikoilla lenteli pikkukuoveja. Sinirinta lauloi aktiivisesti pensaan latvassa. Tien länsipuolen horisontissa liihotteli viisi tunturikihua. Perhosista havaitsin korppimittareita ja lapinnokiperhosia. Nuorgamintien varsilla kukki tunturikurjenherne. Majoituimme Small Salmon -nimiseen mökkiin, tunturikoivut peittivät näkymän joelle ja Norjan puolelle.

Suopursut kukkivat Pulmankijärven ylängöllä.

Kullerot kukkivat vuolaan tunturipuron varrella.

Tunturimittarien toukkien tuhot näkyvät vuosikymmeniä.

Tiistaina matka jatkui päälaen Lapissa kohti Karigasniemeä. Piesjängän poroerotuspaikalla lauloi lapinuunilintu. Piesjängällä perinteisessä paikassa pesi yksi tunturikihupari, jolla oli yksi pieni maastopoikanen. Emot puolustivat erittäin aggressiivisesti taukoamatta tunkeilijaa. Kihun pesältä on siis syytä pysyä poissa ja suojautua tehokkaasti hyökkäyksiltä. Piesjängällä havaittiin retken ainoa piekana. Lapinsirkkuja ja sinirintoja liikkui varvikossa. Majoituimme Camping Tenorinteen mökkiin kuten ennenkin. Henkilökunta on aina ystävällistä ja peruspalvelut löytyvät leirintäalueelta kattavasti. Kirkon viereisellä niityllä lenteli useita rauhoitettuja ruijannokiperhosia. Tenonajuruohot kukkivat näyttävästi punaisina mattoina ja tuoksu oli mahtava. Kesäkuun viimeisenä päivänä kävimme pikaisesti kuuntelemassa uudestaan Piesjängän lapinuunilinnun. Sulaojanlähteen pöntöt olivat tyhjiä. Pitkä automatka suuntautui Inarin kautta Muonion Jerisjärvelle Keimiölahen Majalle. Paikka oli varsin rauhallinen ja idyllisessä paikassa. Hyvät plussat aamiaisineen. 

Tunturikihu valppaana pesänsä lähellä.

Tunturikihun maastopoikanen varvikossa.

Töppövillamaljakko majatalon ikkunalla.

  

Lapin matkamies Deatnun rannalla.

Heinäkuun eka päivä. Lähtö Muoniosta kohti Kilpisjärveä. Lämpötila oli kohonnut +20 asteeseen. Sinirintoja lauloi Hietajoella ja Peerassa matkan varrella suopensaikoissa. Hyvissä ajoin illaksi saavuimme Kilpisjärvelle. Luontotalon p-paikka oli niin ikään täynnä ajopelejä. Kilpishallista ostokset ja majoittuminen Saivaaran mökkiin lähes viikoksi. Päätin lähteä illalla vielä käymään Jeahkkasin nummilla. Se kannatti, sillä lapinsiilikäs löytyi maasta aivan jalkojeni juurelta. Ei hassumpaa. Varmistin samalla kopterilennon ylihuomiseksi. Toisena päivänä perjantaina iltapäivällä lämmintä oli +16 astetta, vähän tuulista mutta selkeää. Kolmen jälkeen kuului retken ainoa kukkuva käki Salmivaaran suunnasta. Suonkeltaperhosia kirmaili tunturikoivikkojen aukeissa kohdissa ja tien varsilla.

 

Lapinsiilikäsnaaras Jeahkkasin nummella.

Saivaaran mökki Kilpisjärvellä.

Lauantain kopterilennon ajankohta lähestyi. Sääskiä oli kiitettävästi kentän laidalla. Tyyni keli ja lämpötila jo aamulla +22 astetta. Yläilmoihin noustiin klo 8.50 ja laskeuduttiin takatunturien järvien lähelle 10 min päästä. Teimme patikkareissun Kuonjarvarrin autiotuvalle. Poluilla näimme tyllejä ja pari pulmusta. Perhosia oli varsin niukasti. Purojen rantamailla ja tunturien rinteillä kukki jääleinikkejä. Merisirrit löytyivät tutusta paikasta, samalla lajista tuli kk-ässä. Lapinsirrejä lenteli telttapaikamme ympäristössä vähän väliä. Maisemat olivat karuja mutta henkeä salpaavia. Lumenviipymäalueita oli verraten paljon. Tietyissä paikoissa näkyi jopa parin kolmen metrin paksuisia lumiseinämiä. 

Jääleinikkejä takatunturien laaksoissa.

Kuonjarjohkan kivirakkaa.

Kuonjarvaaran maisemaa autiotuvalta.

Aamuyön kolea tuuli pisti laittamaan lisää vaatetta päälle teltassa. Sää lämpeni kuitenkin nopeasti aamulla ja Kilpisjärvellä mentiinkin jo hellelukemiin. Merisirrit löytyivät helposti tänäkin aamuna aivan pikkujärven rantaviivasta. Kiipesin ylös Duollehuhputille, josta löytyi seitsemän keräkurmitsaa. Ihan mukava yllätys. Kopteri tuli hakemaan pois pari tuntia suunnitelmaa aikaisemmin. Retkeilin Korkea-Jeahkkasilla, jossa lapinvuokkojen ja tunturikohokkien kukkivilla rinteillä hääri mukavasti perhosia, mm. lapin- ja tunturikeltaperhonen, sarakylmänperhosia ja suokirjosiipiä mainitakseni. 

Merisirri pesii harvinaisena takatuntureilla.

Keräkurmitsa Duollehuhputin lakirinteessä.

Maanantai ja viides heinäkuuta. Helle jatkui Kilpisjärvellä. Ferorysät alkoivat houkutella yökkösiä, mm. S.parilis ja S.funebris. Iltapäivän raskas ja vaativa ylösnousu suuntautui Saanalle. Kukkivilla ylärinteillä lenteli muutamia tunturipunatäpliä, lapinkeltaperhosia, suonkeltaperhosia, lanttuperhosia ja tundrahopeatäplä. Saanan laaksossa lämpötila kohosi +30 asteeseen. Retkeily oli uuvuttavaa. Saivaaran mökissä kelpasi rentoutua ja yöpyä. Aamun aikainen kävelyretki tuotti sepelrastaan, joka lauloi haikeasti Salmivaaran tunturikoivikossa. Matkaan kohti etelää lähdettiin varhain ennen viittä aamulla. Käsivarrentien ferorysät poimin pois. Saalista tuli ihan kohtuullisesti sääskien ja mäkäräisten kiusatessa vietävästi. Useiden tuntien ajomatkan päätteeksi kaukoputkessa näkyi paksujalka, kolmas havaintoni Suomessa. Ja paikka oli Ranua. Kun nopea on ja kestävyyttä riittää, tuli tämäkin mahdolliseksi bongata. Yöksi piti suunnata takaisin pohjoiseen Ylläshotellille, kun oli tehty majoitusvaraus sieltä etukäteen. 

Saana kesäisessä komeudessaan.

Lapinvuokot kukkivat Jeahkkasin ja Saanan ylärinteillä.

Retken toiseksi viimeinen päivä jatkui helteisenä. Illaksi tosin tuuli yltyi. Ylläshotellilta matka jatkui Keminmaahan, josta löysin vielä keltatäplähiipijän. Hiekkakuopilla kasvoi harvinaisena pulskaneilikka. Majoituimme Tornioon hotelli Joentaloon. Tässä kuten edellisessäkin paikassa huoneet olivat todella kuumia, mutta hyvä ja runsas aamiainen sekä ystävällinen palvelu pelastivat tilanteen. EM-futismatsiakin sai seurata, jos vain jaksoi katsoa. Viimeinen päivä aukeni koleampana ja sateisena. Päiväksi sää poutaantui. Ohjelmaan otettiin geologinen nähtävyys. Rovaniemen Sukulanrakan hiidenkirnut olivat todella näyttäviä. Alueella on kaikkiaan 14 hiidenkirnua, näistä suurin on läpimitaltaan 8 m ja syvyydeltään 15 m. Kolme suurinta ovat myös samalla Suomen suurimpia hiidenkirnuja. Rautatieasemalla autojunan lastausta odotellessa jonossa oli jälleen tuttuja turkulaisiakin. Autojuna lähti klo 20.58 ja saapui Tampereelle seuraavana aamuna ennen aamukuutta. Kaksi viikkoa kului ripeästi. Kaikkea ei siinäkään ehtinyt kokea, mutta retkestä jäi hyvä maku. 

Rovaniemen Sukulanrakan hiidenkirnualue.

Yksi suurimmista Sukulanrakan hiidenkirnuista.