Pöllönpönttöjen tarkistusta

Helatorstaina ja lauantaina oli aika tarkistella urakalla pöllönpönttöjä Salossa ja Kemiönsaarella. Kun valtaosa lehtopöllön pöntöistä on käyty läpi, saldoksi tuli vain 10 rengastusikäistä poikasta kolmesta pöntöstä. Eräässä pöntössä oli kuitenkin neljä isoa poikasta. Lisäksi tavattiin yksi pesästä lähtenyt lentokyvytön maastopoikanen maassa. Pöntöissä ei myyriä näkynyt, sen sijaan rastaiden sulkia ja päätön rotta löytyivät pöntön pohjalta. Kaikki pesinnät olivat taajamien reunoilla. Kulunut kevättalvi oli leuto, sääolosuhteiltaan epävakainen ja vähäluminen, mikä ei suosinut myyräkantojen nousua. Joissakin paikoissa lehtopöllöt huhuilivat aktiivisesti kevättalvella, mutta hiljenivät myöhemmin kokonaan. Perniön Koskella koitti aika mielenkiintoinen yllätys, kun näätä kurkkasi osin hämmästyneenä ja kiukkuisena pöllönpöntöstä tulijaa katsellen. Sain kuvan tästä veijarista. Helmipöllöjä ei löytynyt ainuttakaan. Oravat ja telkät olivat asuttaneet pönttöjä pöllöjen puuttumisen vuoksi. Tapauskohtaisesti jotkut lehtopöllöemot saattavat olla melko aggressiivisia, joten poikasta ei pidä mennä katsomaan läheltä ilman turvavälineitä. 

Näätä kurkkaa pöntöstä Perniössä. 

Lehtopöllön maastopoikanen on suojautunut ison lehtipuun tyvelle.

Hyönteissyöjälintuja Utössä

Kun virtaukset käyvät eteläisistä ilmansuunnista ja matalapaineet tuovat sateita toukokuussa, alkaa hyönteissyöjälintujen muutto vilkastua. Viikonloppu vietettiin vaihteeksi Utössä, vaikka Salossa on viime aikoina ollut kosolti katsottavaa. Perjantai-iltana oltiin yhteysaluksella perillä ennen puolta yötä tuttuun tapaan. Lauantaina kisattiin Tornien taistoa, minkä jätimme tänä vuonna Utössä väliin. Aamu olisikin ollut varsin kolea +6 astetta ja tuulinen, tosin selkeä sää. Merellä muutto ei ollut kovin kehuttavaa. Joitakin kuikkia, mustalintuja ja ruokkeja lenteli pienissä parvissa. Oltuani itäniityllä jäi etelänkiislakin väliin, mutta samaan aikaan ihailin kaunista kesäpukuista lapinkirvistä, joka on varsin harvinainen näky ylipäänsä keväällä Etelä-Suomessa. Lintua sai ihailla koko päivän aivan lähietäisyydeltä luotokirvisen kera. Ristisorsapari viihtyi matalassa rantavedessä harmaa- ja lapasorsien seurassa. Rantakivikossa ja lietteessä piipersi pari karikukkoa, saariston kirjavaa tyyppilajia. Merikihupari oli niin ikään asettunut pesimäluodolleen. 

Ristisorsapari on tullut rantaviivaan ruokailemaan.

Narsissit ja sinililjat kukoistavat pihamailla.

Käenpiiat kuikuttelivat kylällä lähes tauotta pönttöjen äärellä. Värikkäitä leppälintukoiraita pyrähteli maassa ja tolppien päällä, joukossa myös yksi naaraspukuinen mustaleppälintu. Satakielten kutsuääni kaikui lepikosta ohimennen. Pari pikkulepinkäistä istuskeli pensaassa ja aidan päällä. Samalla kun haimme Tenovuon Jorman Utön linnut -teoksen peltosirkku pistäytyi hänen ruokinnallaan ja lauloi muutaman säkeen auringon paisteessa. Kivi- ja pensastaskuja oli vähän siellä täällä. Päivä ei kuitenkaan tuonut mitään erikoisempaa havaintoa liekö huonohko muuttosää ollut syynsä. Tällaiseen sesonkiaikaan on syytä muistuttaa turisteja saaristoluonnon kunnioittamisesta. Lintujen pesimäaikana rantaviivoilla ei pidä kulkea ja viettää joutilasta aikaa porukalla seisoskellen lintujen ruokailua häiriten, sotilasalueiden kyltit eivät ole siellä turhan päiten ja yksityisten pihat ja rannat eivät ole jokamiehen yleistä kulkuoikeutta. Kaupunkilaisturisteille kaikki pitää vääntää aina rautalangasta. Tekosyitä keksitään kyllästymiseen ja turhautumiseen asti.  

Utön itärantaa, josta alkaa Puolustusvoimien alue.

Haahkanaaras hautoo pesällään rantakivikossa luottavaisena.

Sunnuntaipäivänä oli toisenlainen säätyyppi. Taivas oli pilvinen, tuuli oli kääntynyt kaakkoon ja vettä alkoi ripotella hiljalleen aamupäivästä lähtien. Hyönteissyöjiä oli selvästi eilistä enemmän. Rannoilta löytyi useita sinirintoja. Lapin satakielet olivat pääosin koiraspuolisia. Niilläkin on vielä edessään 1000 km matka tunturikoivikoille. Muista mainittakoot Gamla Posten metsikössä pyrähdelleet kaksi pikkusieppoa, joista toinen oli kuvauksellisesti kaunis koiras. Herne-, mustapää- ja pensaskerttuja vilisi pensaissa pajulintujen seassa. Piilottelevia nokkavarpusia tiksutteli lennossa. Käki oli saapunut varhain kyläaukiolle ja kukkui muutaman kerran tulonsa kunniaksi. Tällä reissulla käyntikerrat menivät Utön pinnojen edelle. Kauan se taika kestikin. Varsinaiset rariteetit jäivät puuttumaan. Perjantaiaamuna oli havaittu kaksi avosettia ja lähtöiltana saaresta löytyi taas mustapäätaskukoiras. Ehkä seuraavalla kerralla onni on paremmin matkassa. Illalla Salon Halikonlahdella vesisateessa lenteli kolme mustatiiraa, jotka toivat vähän lohtua pikkuharvinaisuuslistaan. Tiedon mukaan isohaarahaukan ja haarahaukan sekapesinnän aloitus Salossa on ennen näkemätön ilmiö.

Pikkusieppokoiras pyrähteli Gamla Postenin metsänreunassa.

Utön keväistä kyläraittia ja saaristolaismaisemaa.

Toukokuun alku täynnä pikkurariteetteja

Vapunaatonaattona satoi koko päivän kaikissa olomuodossa niin vettä, räntää kuin luntakin. Vapunaatoksi ohut lumikerros suli kuitenkin pian pois. Espoon Laajalahdella pussitiaisen ja mustahaikaran jälkeen vappubongareita saapui paikalle kesyä pikkuhuittia katsomaan. Samana päivänä muualla käyneet bongarit olivat kuitanneet Parikkalan punakaulahanhen ja Raaseporin mustakaulauikut. Itse jätin minua kiinnostaneen huitin väliin muilta kiireiltä. Vapuksi sää lämpeni ja poutaantui Salossa. Viikolla nähty esiaikuinen isolokki näyttäytyi uudestaan ja löytyi hetken paikallisena Salon Korvenmäen jäteasemalta pienestä harmaalokkiparvesta. Kylmät yöt ovat pitäneet perhosmaailman vaisuna. Tänään Salon Meriniityllä Katkiluodonkadun päässä pienen hiirenkorvalla olevan koivurykelmän oksassa lepäili värikäs kirjokehrääjäkoiras. Ajankohta on tälle lajille tyypillinen, päivälepopaikka avonaisessa ja tuulisessa ympäristössä sen sijaan ei. Keltakukkaiset kevätesikot, keltavuokot, mukulaleinikit ja rentukat hallitsevat maisemakuvaa. Kevään ensimmäinen siilikin tuli nähtyä ja harmittavasti jälleen tiellä yliajettuna. 

Kirjokehrääjäkoiras on kaunis kevätperhonen.

Keltavuokot kukkivat Halikon Raiviston lehdossa.

Porin Yyterin uuden tornin edustalla oli paljon lintuja, mm. mustapyrstökuiri, punakuireja, ristisorsia, suosirri, pari räyskää, heinätavipari, ääntelevä kaulushaikara ja bongareita paikalle vetänyt naaraspuolinen mustapäätasku, jota ei enää seuraavana päivänä havaittu. Paikalle on rakennettu vanhalta tornilta korkeat, pitkät ja leveät pitkospuut, joita pitkin kelpaa kävellä. Uudet opasteet olivat myös hyvin selkeitä perille asti. Vuodenpinnamiehiä ovat juoksuttaneet pikkurariteetit miltei jatkuvasti. Porista löytyi sitruunavästäräkki ja niittysuohaukka, Kaarinasta lyhytvarvaskiuru, runsaasti jalo- ja kattohaikaroita ympäri Etelä-Suomea, Utössä haarahaukka ja mustaleppälinnut, Lappeenrannassa ruokosirkkalintu jne. Ei kuitenkaan mitään megararia toistaiseksi. Lähiviikon ennusteessa tuuli kääntyy etelän puolelle ja sää lämpenee olennaisesti, joten rariteettia pukkaa vuorenvarmasti lisää, mitä ja minne, jää nähtäväksi. Toisena päivänä illalla Halikonlahdellekin ilmestyi sitruunavästäräkki, jota ei kyetty löytämään uudelleen. Hyönteissyöjälintuja on saapunut viime päivinä vihdoinkin runsaammin. Lehdoista löytyy useita sirittäjiä, pajulintua ja tiltalttia, pihoista tuttuja kirjosieppoja, käenpiikoja ja leppälintuja, ruovikoista ruokokerttusia ja ainakin pääkaupunkiseudulta ensimmäisiä käkiä ja satakieliä, joita ei ihme kumma Salon seudulla ole vielä havaittu. Halikonlahden altailla pyörii pieni pääskyparvi, jossa on mukana pari törmäpääskyä. Naurulokit ja varikset istuvat munapesillään. 

Västäräkit saavat pian kavereiksi keltaisia sitruunavästäräkkejä.

Naurulokit istuvat munapesillään Halikonlahden altailla.

    

Raikkaassa sateessa Halikonlahdella

Ensimmäiset haara- ja räystäspääskyt ovat saapuneet Halikonlahden altaille. Pääskyjä lenteli sateessa altaiden pintaa pitkin edestakaisin noin kymmenkunta yksilöä. Niityillä ja joutomailla näkyy jo muitakin hyönteissyöjälintuja kuten keltavästäräkkejä ja kivitaskuja. Liejukana kirskuttelee ja pyrähtää toisinaan lentoon hiekkakentän osmankäämialtaassa. Pikkulokkien nenäsointinen ääni kuuluu kauas. Määrät ovat tosin vielä pieniä huhtikuun puolella. Suuri 80 yksilön valkoposkihanhiparvi laiduntaa Viurilanlahden rantaniityillä. Kahlaajista puna- ja valkoviklot sekä suokukot piipertävät matalassa vesilietteessä haapanoiden ja tavien seurassa. Rantasipit lentelevät Halikon- ja Salonjokea pitkin. Meriharakan kovaääninen piippaus kääntää katseita. Samaa tekee varmasti myös keltainen sinisorsauntuvikko, joka erottuu muista normaalin värisistä poikasista tyystin. Erikoisen näköinen poikanen hakee suojaa laskuojan ruohostoisilta reunoilta. Vaaroja piilee lähistöllä, sillä poikkeavan värinen varhainen untuvikko on varsinainen silmätikku, joka ei jää varikselta ja kärpältä tai vedessä vaanivalta hauelta huomaamatta.

Sinisorsanaaraan suojissa on keltainen vappuankka.

Kattohaikaraa bongaamassa

Tiistaiaamusta lähtien on Auran Asemanseudulla paikallisia asukkaita ihmetyttänyt tavanomaista vilkkaampi autoliikenne. Valtatien varrella Teboilin ympäristön sänkipelloilla ja viheriöillä on tepastellut kattohaikara. Kuvauksellisesti esiintynyt haikara on välillä lennähtänyt muualle Pöytyän puolelle, mutta on kuitenkin aina palannut takaisin Asemanseudulle. Toivottavaa olisi, ettei kuvia otettaisi jatkuvasti läheltä jokaisesta autokunnasta, vaan annetaan linnun ruokailla omassa rauhassa. Samoilla seuduilla on aiempinakin vuosina tavattu kattohaikaroita. Suomen ensimmäistä onnistunutta pesintää odotetaan kovasti, tämäkin lintu kaipaa toista puolisoa ja sopivaa pesimäbiotooppia. Huhti-toukokuu on tyypillistä kattohaikaran muuttoaikaa maahamme Baltian suunnasta. Kylmä kevät ei ole tänä vuonna suosinut tulijoita, sillä havaintoja on tehty vasta muutamista linnuista. Toukokuun lämpimillä ilmavirtauksilla Etelä-Suomen taivaalla saattaa kaarrella jopa kymmeniä yksilöitä päivittäin. Enin osa koskee nuoria pesimättömiä lintuja. Ensihavaintoni kattohaikarasta on vielä hyvässä muistissa 22 vuoden takaa. Silloin Lohjalla toukokuun alussa 1993 bongareita sävähdytti peräti 12 yksilön parvi.

Auran kattohaikara tarkkailee sänkipellolla.

Baltian lähettiläs on saapunut Suomeen.

Lämpimämpää kevätsäätä luvassa

Pohjoistuulesta huolimatta on näköpiirissä kuitenkin lämpimämpää kevätsäätä. Ruoho on alkanut viheriöimään, lehtipensaissa on kookkaat vihreät lehtisilmut, sini- ja valkovuokot kaunistavat metsien etelärinteitä. Pystykiurunkannukset, mukulaleinikit, käenrieskat ja kevätlinnunsilmät ovat myös jo aloittaneet kukinnan, vaikka juuri ohitettiin huhtikuun puoliväli. Muuttolintujen lajimäärä kasvaa joskin varsin hitaasti. Kalatiiroja lentelee yleisesti merialueilla, mm. Salon Vuohensaaren vesillä. Ensimmäiset pikkulokit saapuivat Halikonlahden altaille. Viurilanlahden pohjukkaan on kertynyt iso joukko haapanoita ja taveja, joukossa jokunen harmaa- ja jouhisorsa. Pelloilla häärii kuovi ja meriharakka, viikonloppuna nähtiin punajalkaviklo. Muita kahlaajia odotellaan lähipäivinä saapuviksi. 

Kevätlinnunsilmä on aloittanut kukinnan.

Lohjan Hyvelänjärven tulvapelloilta bongattiin amerikantavi.

Lintutiedotuksen raririntamalla on ollut aktiivista liikehdintää. Tyrnävän neitokurki oli monelle huhtikuun pinna, kuka vain viitsi lähes Oulun korkeudelle asti lähteä. Lähempänäkin on ollut hyvin katsottavaa, sillä Lohjan Hyvelänjärven tulvapelloilla taviporukassa on seikkaillut harvinainen amerikantavi. Utössä ainakin viisi päivää paikallisena on uiskennellut komea kyhmyhaahkakoiras. Viime aikoina on ilmoitettu kattohaikaroita ja mustahaikara, useita mandariinisorsia, kiljukotkia, riuttatiiroja ym. Halikossa on panostettu kattohaikaran tulemiseen, sillä eräällä tilalla on Englannista tilatut houkutuskuvat pellolla ja lisää pesäalustoja on suunnitteilla latojen katoille entisen lisäksi. 

Tammelan ylängöllä

Lounaasta saapuvaa sadetta pakoilimme päivän aurinkoiset ja lämpimimmät hetket Etelä-Hämeen järvillä ja harjumetsissä, tarkemmin Tammelassa. Matkan varrella ei tehty mitään mainittavia luontohavaintoja. Aamupäivällä saavuimme auringon paisteessa Tammelan Pusunsuolle, Näkiän metsätien varrella olevalle luonnonsuojelualueelle. Tien varressa on todella jyhkeä petäjä, joka taitaa olla eteläisen Suomen suurimpia mäntyjä. Puun ympärysmitta ja oksien paksuus olivat käsittämättömän massiivisia. Kapea vanha havumetsäkaistale tuntuu houkuttelevan erityisesti kirjosiipikäpylintuja. Pari yksilöä tuli suon suunnasta ja lensi äännellen tien yli itään, ilmeisesti pariskunta. Varjoisissa metsäpaikoissa oli vieläkin lunta, vaikka lämpötila kipusi +15 asteeseen. Kurkia muutti jostakin pohjoiseen päin. Metsäjäniksellä oli osin valkoinen turkki päällään.  

Tällä Tammelan männyllä on todella kokoa ja paksuutta.
Jyhkeä petäjä kasvaa Näkiän metsätien varrella luonnonsuojelualueella.

Jatkoimme matkaa kaunista maisemareittiä pitkin Pyhäjärvelle ja Saaren kansanpuistoon, jossa sijaitsee ainutlaatuisen komea harjusuppajärvi, Suujärvi. Portaan kautta käännyimme mutkaiselle Härkätielle. Lämpimässä metsänreunassa lepäili isonokkosperhonen, joka kuitenkin häipyi pian näkyvistä sitruunaperhosen yrittäessä tulla tekemään lähempää tuttavuutta sen kanssa. Poikkesimme Eerikkilän urheiluopistolla, joka oli hieman muuttunut sitten 80-luvun Turun yliopiston geologian ekskursion jälkeen. Ruoka oli erittäin maittavaa ja monipuolista seisovasta lounaspöydästä. Retken päätteeksi kävimme Ruostejärven rannalla Hämeen luontokeskuksessa, joka on keväällä auki klo 10-16 päivittäin pois lukien maanantai. Hämeen Ilvesvaellusreitti sivuaa vuonna 1999 valmistunutta luontokeskusta, jonka rakennukset on ryhmitelty vanhaa länsisuomalaista rakennusperinnettä noudattaen umpipihan malliin. Paluumatkalla Somerolla saderintama saavutti meidät lopulta.

Isonokkosperhonen kuvattuna Tammelan Härkätiellä.

  

Viimeisenä pääsiäispäivänä keväisempää säätä

Maaliskuun viimeiset kaksi viikkoa ja huhtikuun alkupäivät olivat varsin viileitä ja epävakaita, vasta toisena pääsiäispäivänä saatiin nauttia keväisemmästä säästä, jolloin lämpötila kipusi hetkeksi iltapäivällä lähes  +10 asteeseen Salon ja Turun seudulla. Ainakin Turun Ruissalossa ja kuulema Kirkkonummen Porkkalanniemellä oli valtavasti ulkoilijoita. Ruissalon rantatiellä peippo lauloi varsin reippaasti säettään sinivuokkojen peittämässä tammimetsässä. Tarkkasilmäiset löysivät jo muutaman täydessä kukassa olevan valkovuokon. Lehtipensaiden silmut olivat jo hyvin kehittyneet. Sammakko kurnutti pienissä rantalätäköissä. Opastuskeskus Tammenterho oli aukaissut ovensa pääsiäiseksi. Kalalokit olivat asettuneet suuren siirtolohkareen Kukkarokiven päälle pesimäreviireilleen. Haahkat soidintelivat Saaronniemen rantavedessä. Aurajokea koristivat keltaiset narsissilaatikot.

Sinivuokot kukkivat Turun Ruissalon rantatiellä.

Ruissalon Kukkarokivi on Suomen suurin näkyvä siirtolohkare.

Salossa mustaleppälintunaaras on viihtynyt Halikonlahdella puupinojen luona. Pikkujoutsenia on ilmoitettu sieltä täältä viikon aikana Salon seudulla. Suomusjärven Aneriojärvellä kalastelee kymmenkunta kaakkuria. Ohessa voi bongata Hermolanvahan rajakiven. Isohaarahaukka jäi harvojen iloksi Salossa pitkänäperjantaina. Seuraavana päivänä lintu ilmoitettiin Hangosta. Kolarin valkopäätiainen on edelleen näyttäytynyt hetkittäin Länsi-Lapin talvisissa maisemissa. Hailuodon mustakurkkurautiainen teki aprillitemput hävittyään huhtikuun toisena päivänä. Kalajoella hanhiparvesta on löydetty uhanalainen kiljuhanhi. Kaulushaikaroita on puhallellut monissa paikoissa viileästä säästä huolimatta. Ruovikoiden röhkijä luhtakana on kuuluttanut itsestään Salon Viurilanlahdella. Säiden lämmetessä odotellaan parempia harvinaisuuksia. Viimeistään nyt kannattaa laittaa tiais- ja kottaraispönttöjä puihin. Huhtikuussa saapuvat myös ensimmäiset kirjosiepot.

Keltaiset narsissit koristavat Turun Aurajokea.

Hermolanvaha sijaitsee Salon Aneriojärven pohjoispuolella.

Viileää ja sateista maaliskuun loppua

Viikko on sujunut varsin viileissä ja sateisissa tunnelmissa. Päiväperhosten lentotunnit ovat jääneet melko vähiin. Sen sijaan yöperhosia on ollut jonkin verran liikkeellä. Harvinainen huhtimittari on nimestään huolimatta ollut lennossa jo koko maaliskuun jälkipuoliskon pääkaupunkiseudun ainoassa tunnetussa tammimetsäpaikassa. Kopuloita on myös löytynyt puunrungoilta tarkalla etsimisellä. Viikonlopun vesisateet ja kaakkoistuulet käynnistivät lintujen kevätmuuton selvästi aktiivisemmaksi ja monipuolisemmaksi. Salon Halikonlahden aamukierroksella altailla näkyi kymmenkunta pajusirkkua ja pelloilla töyhtöhyyppiä. Iltapäivällä Meriniityn pelloilta löytyi aikainen naaraspukuinen suokukko. Samalle pellolle laskeutui muutolta tulleet kaksi kapustarintaa. Pienessä tulvalätäkössä tepasteli västäräkki. Kärkän yllä lekutteli tuulihaukka. Pari kurkea ja metsähanhea muutti korkealla taivaalla. Hanhet ovat olleet liikekannalla länsirannikkoa myöten. Matalapaineet sysäävät lisää kahlaajia ja pikkulintuja maahamme. Naurulokkien kirkuna täyttää iloisesti Halikonlahden altaat. Muualta Etelä-Suomesta kirjattiin tänään harvinaisemmista lajeista avosetti, heinätavi, jalohaikara, kyhmyhaahka, mustaleppälintu ja virtavästäräkki.

Juhlapukuiset naurulokit ovat saapuneet Halikonlahden altaille.

Perämeren pohjukassa

Hailuodon Marjaniemessä erään talon ruokinnalla on viihtynyt bongatuin siperialainen vieras, mustakurkkurautiainen, jo yli kolmen kuukauden ajan. Tämä Suomen 10.yksilö on kerännyt puoleensa runsaasti yleisöä ja pinnamiehiä. MTV3:n kuvaajat kävivät taannoin myös paikalla. Muiden pinnamiesten kannustamana päätin lähteä Marin kanssa lopultakin pelipaikalle. Kiitos halpalentoyhtiö Norwegianin varsin edullisista menopaluulennoista Helsingistä Ouluun. Samoilta nettitsivuilta saa helposti tehtyä Europcarin autonvuokrauksen alle satasella käyttöönsä. Itse lento ei kestänyt tuntiakaan, kone oli mennen tullen aivan täpötäynnä matkailijoita. Hailuodon lauttamatka kesti puolestaan 25 min ja lautat kulkivat tunnin-puolentoista tunnin välein kummastakin päästä. Hailuodossa ajoa kertyi päästä päähän noin 30 km. Maanantaipäivä on vähän kuollut Hailuodossa, sillä monet ruokapaikat ovat tuolloin kiinni. Tämä ei latistanut tunnelmaa lainkaan. 

Hailuodon Marjaniemi kevättalvisessa asussaan.

Saavuimme Volkkarilla Marjaniemeen vähän ennen klo 11 kirkkaassa auringonpaisteessa ja navakassa etelän ja lounaan puoleisessa tuulessa. Lunta oli maassa noin 10 cm. Talon emäntä hääräili pihamailla ja kertoi, ettei hän ollut nähnyt lintua aamupäivän aikana. Tuulisina kevätpäivinä lintu käy harvakseltaan ja vain lyhyen aikaa piharuokinnalla. Kuultuani miten kaukaa olen paikalle tullut, emäntä laittoi heti ruokintapaikan kuntoon ja jutteli tuoreet kuulumiset. Paikalla kävi parisenkymmentä keltasirkkua, jokunen pikkuvarpunen, punatulkkupari, kolme urpiaista, tali- ja sinitiaisia sekä kaksi hömötiaista. Mustakurkkurautiaista ei vain näkynyt. Tunti vierähti, kunnes klo 12 pihamäntyyn pyrähti oivan näköinen pikkulintu. Rusehtava tummatäpläinen lintu pudottautui maahan, leveä kellanruskea silmäkulmanjuova ja lämpimän sävyinen oranssinbeige rinta erottuivat kiikarilla erinomaisesti. Siinä se vihdoin oli! Lintu viipyi piharuokinnalla pariin otteeseen lyhyen viiden minuutin pituisen käyntinsä aikana parin talitiaisen läsnäollessa. Kuten yleensä, tällä kertaa mustakurkkurautiainen ei tullut paikalle keltasirkkujen kanssa. Tähänkin otokseen olin perin tyytyväinen saadessani maaliskuun pinnan ja neljännen havainnon lajistani Suomessa. Koko päivä hurahti, mutta oli se kuitenkin sen arvoista. 

Mustakurkkurautiainen viihtyy tässä pihassa.