Lounaasta saapuvaa sadetta pakoilimme päivän aurinkoiset ja lämpimimmät hetket Etelä-Hämeen järvillä ja harjumetsissä, tarkemmin Tammelassa. Matkan varrella ei tehty mitään mainittavia luontohavaintoja. Aamupäivällä saavuimme auringon paisteessa Tammelan Pusunsuolle, Näkiän metsätien varrella olevalle luonnonsuojelualueelle. Tien varressa on todella jyhkeä petäjä, joka taitaa olla eteläisen Suomen suurimpia mäntyjä. Puun ympärysmitta ja oksien paksuus olivat käsittämättömän massiivisia. Kapea vanha havumetsäkaistale tuntuu houkuttelevan erityisesti kirjosiipikäpylintuja. Pari yksilöä tuli suon suunnasta ja lensi äännellen tien yli itään, ilmeisesti pariskunta. Varjoisissa metsäpaikoissa oli vieläkin lunta, vaikka lämpötila kipusi +15 asteeseen. Kurkia muutti jostakin pohjoiseen päin. Metsäjäniksellä oli osin valkoinen turkki päällään.
 |
| Tällä Tammelan männyllä on todella kokoa ja paksuutta. Jyhkeä petäjä kasvaa Näkiän metsätien varrella luonnonsuojelualueella. |
Jatkoimme matkaa kaunista maisemareittiä pitkin Pyhäjärvelle ja Saaren kansanpuistoon, jossa sijaitsee ainutlaatuisen komea harjusuppajärvi, Suujärvi. Portaan kautta käännyimme mutkaiselle Härkätielle. Lämpimässä metsänreunassa lepäili isonokkosperhonen, joka kuitenkin häipyi pian näkyvistä sitruunaperhosen yrittäessä tulla tekemään lähempää tuttavuutta sen kanssa. Poikkesimme Eerikkilän urheiluopistolla, joka oli hieman muuttunut sitten 80-luvun Turun yliopiston geologian ekskursion jälkeen. Ruoka oli erittäin maittavaa ja monipuolista seisovasta lounaspöydästä. Retken päätteeksi kävimme Ruostejärven rannalla Hämeen luontokeskuksessa, joka on keväällä auki klo 10-16 päivittäin pois lukien maanantai. Hämeen Ilvesvaellusreitti sivuaa vuonna 1999 valmistunutta luontokeskusta, jonka rakennukset on ryhmitelty vanhaa länsisuomalaista rakennusperinnettä noudattaen umpipihan malliin. Paluumatkalla Somerolla saderintama saavutti meidät lopulta.
 |
| Isonokkosperhonen kuvattuna Tammelan Härkätiellä. |
